Ero sivun ”Unto Salminen” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
lähde |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 161: | Rivi 161: | ||
* {{IMDb-h|0758743}} |
* {{IMDb-h|0758743}} |
||
* {{Tilastopaja|s=m|id=15613}} |
* {{Tilastopaja|s=m|id=15613}} |
||
* [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/879549?page=12 Unto Salminen kantoi ristiään Firenzestä Helsinkiin], Kuva, 28.09.1938, nro 20, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot |
|||
{{tynkä/Näyttelijä}} |
{{tynkä/Näyttelijä}} |
Versio 7. toukokuuta 2022 kello 19.18
Unto Salminen | |
---|---|
Unto Salminen 1930-luvun alussa |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Unto Emil Kalervo Salminen |
Syntynyt | 23. maaliskuuta 1910 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
Kuollut | 16. elokuuta 1972 (62 vuotta) Helsinki |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | Kyllikki Väre (1938–1951†) |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1931–1969 |
Merkittävät roolit | |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Unto Emil Kalervo Salminen (23. maaliskuuta 1910 Helsinki – 16. elokuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli Suomen Kansallisteatterissa 20 vuotta ja tunnettiin muun muassa roolistaan Nummisuutarien Eskona. Myöhemmin hän esiintyi muun muassa Intimiteatterissa ja Radioteatterissa. Salminen oli myös tunnettu elokuvanäyttelijä aina äänielokuvakauden alusta 1950-luvulle asti.
Ura
Salminen kilpaili nuoruudessaan pikajuoksussa. Hänet valittiin Torinon EM-kilpailuihin 1934, mutta ei työkiireiden vuoksi osallistunut kisoihin.[1] Esiintyjänä Salminen oli luonnonlahjakkuus. Suoritettuaan ylioppilastutkinnon hän sai kiinnityksen Suomen Kansallisteatteriin vuonna 1931. Hän teki suurimmat taiteelliset voittonsa Nummisuutarien Eskona sekä Raskolnikovina näytelmässä Rikos ja rangaistus. Salmisen sopimus irtisanottiin vuonna 1951.
Unto Salminen näytteli noin 40 elokuvassa 1930-luvun alusta alkaen. Hän teki ensimmäisen roolinsa avustajana mykkäelokuvassa Laveata tietä (1931). Vuodesta 1937 hän oli Suomen Filmiteollisuuden kiinnitetty näyttelijä. Hänen roolinsa olivat yleensä klassikkokirjallisuuden pohjalta tehtyjen filmatisointien luonneosia tai komedioiden ensirakastajia. Elokuvassa Seitsemän veljestä (1939) Salminen oli Jukolan Lauri ja Nummisuutarien filmatisoinnissa (1938) hän näytteli Eskoa, joka oli hänelle tuttu jo näyttämöltä. Salminen teki kiitetyn suorituksen laulaja Aappo Ojanperänä elämäkertaelokuvassa Ruusu ja kulkuri (1948). Hahmon lauluosuudet esitti Sulo Saarits.
Tyypillisiä ensirakastajan rooleja Salminen esitti muun muassa elokuvissa Yövartija vain... (1940), Takki ja liivit pois! (1939) ja Uuteen elämään (1942). Salminen näytteli myös kolmessa ensimmäisessä Suomisen perhe -elokuvassa perheen vävyä Lasse Lehtovaaraa. Salminen oli elokuvanäyttelijänä erittäin suosittu 1950-luvun alkupuolelle asti, mutta uraan tuli katkoja sodassa saatujen vammojen vuoksi syntyneiden alkoholismin ja nivelreuman takia. Salminen esiintyi kuitenkin vielä harvakseltaan elokuvissa puolentoista vuosikymmenen ajan. Hänen viimeinen roolinsa oli Risto Jarvan ohjaamassa elokuvassa Ruusujen aika (1969).
Yksityiselämä
Salminen oli naimisissa näyttelijä Kyllikki Väreen kanssa vuodesta 1938 vuoteen 1951, jolloin Väre kuoli aivoverenvuotoon 38-vuotiaana. Heidän poikansa Esko Salminen sekä pojanpoika Kristo Salminen ovat myös näyttelijöitä.[2] Salminen oli odottanut kovasti pojanpoikaansa, mutta kuoli viisi päivää ennen tämän syntymää. Salminen oli kuollessaan 62-vuotias.
Filmografia
|
|
Lähteet
- ↑ Markku Siukonen, Matti Ahola: Suuri EM-kirja, s. 16. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- ↑ Tauno Palo salasi isyyden viimeiseen asti! Teatterimaailman ikiliikkuja Esko Salminen täyttää 80 vuotta – kuvat ja käänteet näyttelijälegendan huikealta uralta! Uutiset. 12.10.2020. Seiska-lehti. Viitattu 30.8.2021.
Aiheesta muualla
- Unto Salminen Elonetissä.
- Unto Salminen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Unto Salminen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Unto Salminen kantoi ristiään Firenzestä Helsinkiin, Kuva, 28.09.1938, nro 20, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot