Ero sivun ”Unto Salminen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähde
Tjp (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 161: Rivi 161:
* {{IMDb-h|0758743}}
* {{IMDb-h|0758743}}
* {{Tilastopaja|s=m|id=15613}}
* {{Tilastopaja|s=m|id=15613}}
* [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/879549?page=12 Unto Salminen kantoi ristiään Firenzestä Helsinkiin], Kuva, 28.09.1938, nro 20, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot



{{tynkä/Näyttelijä}}
{{tynkä/Näyttelijä}}

Versio 7. toukokuuta 2022 kello 19.18

Unto Salminen
Unto Salminen 1930-luvun alussa
Unto Salminen 1930-luvun alussa
Henkilötiedot
Koko nimi Unto Emil Kalervo Salminen
Syntynyt23. maaliskuuta 1910
Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut16. elokuuta 1972 (62 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Kyllikki Väre (1938–1951†)
Näyttelijä
Aktiivisena 1931–1969
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Unto Emil Kalervo Salminen (23. maaliskuuta 1910 Helsinki16. elokuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli Suomen Kansallisteatterissa 20 vuotta ja tunnettiin muun muassa roolistaan Nummisuutarien Eskona. Myöhemmin hän esiintyi muun muassa Intimiteatterissa ja Radioteatterissa. Salminen oli myös tunnettu elokuvanäyttelijä aina äänielokuvakauden alusta 1950-luvulle asti.

Ura

Salminen kilpaili nuoruudessaan pikajuoksussa. Hänet valittiin Torinon EM-kilpailuihin 1934, mutta ei työkiireiden vuoksi osallistunut kisoihin.[1] Esiintyjänä Salminen oli luonnonlahjakkuus. Suoritettuaan ylioppilastutkinnon hän sai kiinnityksen Suomen Kansallisteatteriin vuonna 1931. Hän teki suurimmat taiteelliset voittonsa Nummisuutarien Eskona sekä Raskolnikovina näytelmässä Rikos ja rangaistus. Salmisen sopimus irtisanottiin vuonna 1951.

Unto Salminen näytteli noin 40 elokuvassa 1930-luvun alusta alkaen. Hän teki ensimmäisen roolinsa avustajana mykkäelokuvassa Laveata tietä (1931). Vuodesta 1937 hän oli Suomen Filmiteollisuuden kiinnitetty näyttelijä. Hänen roolinsa olivat yleensä klassikkokirjallisuuden pohjalta tehtyjen filmatisointien luonneosia tai komedioiden ensirakastajia. Elokuvassa Seitsemän veljestä (1939) Salminen oli Jukolan Lauri ja Nummisuutarien filmatisoinnissa (1938) hän näytteli Eskoa, joka oli hänelle tuttu jo näyttämöltä. Salminen teki kiitetyn suorituksen laulaja Aappo Ojanperänä elämäkertaelokuvassa Ruusu ja kulkuri (1948). Hahmon lauluosuudet esitti Sulo Saarits.

Tyypillisiä ensirakastajan rooleja Salminen esitti muun muassa elokuvissa Yövartija vain... (1940), Takki ja liivit pois! (1939) ja Uuteen elämään (1942). Salminen näytteli myös kolmessa ensimmäisessä Suomisen perhe -elokuvassa perheen vävyä Lasse Lehtovaaraa. Salminen oli elokuvanäyttelijänä erittäin suosittu 1950-luvun alkupuolelle asti, mutta uraan tuli katkoja sodassa saatujen vammojen vuoksi syntyneiden alkoholismin ja nivelreuman takia. Salminen esiintyi kuitenkin vielä harvakseltaan elokuvissa puolentoista vuosikymmenen ajan. Hänen viimeinen roolinsa oli Risto Jarvan ohjaamassa elokuvassa Ruusujen aika (1969).

Yksityiselämä

Salminen oli naimisissa näyttelijä Kyllikki Väreen kanssa vuodesta 1938 vuoteen 1951, jolloin Väre kuoli aivoverenvuotoon 38-vuotiaana. Heidän poikansa Esko Salminen sekä pojanpoika Kristo Salminen ovat myös näyttelijöitä.[2] Salminen oli odottanut kovasti pojanpoikaansa, mutta kuoli viisi päivää ennen tämän syntymää. Salminen oli kuollessaan 62-vuotias.

Filmografia

Vuosi Elokuva Rooli
1931 Laveata tietä mies Kirstin juhlissa
1933 Meidän poikamme merellä res. kersantti Salminen
Ne 45000 tuberkuloosilääkäri
1936 Tee työ ja opi pelaamaan Kalle Kannas, kauppa-apulainen
Taistelu Heikkilän talosta Heikkilän Jaakko
1937 Kuriton sukupolvi Pentti Varavaara, ”Pelle”
1938 Olenko minä tullut haaremiin maisteri Martti Paavola
Nummisuutarit Esko
Kiusaus pastori
1939 Helmikuun manifesti Hakala
Takki ja liivit pois! näyttelijä Aarne Uusitalo
Seitsemän veljestä Lauri
Lapatossu ja Vinski Olympia-kuumeessa kassanhoitaja Aarne Lehti
1940 Runon kuningas ja muuttolintu Robert Bastman
Yövartija vain... Veikko Kuusela
1941 Suomisen perhe ylioppilas Lasse Lehtovaara
Kaivopuiston kaunis Regina Ontrei, luutnantin sotilaspalvelija
1942 Uuteen elämään Niilo Nurmi alias Yrjö Sahlberg, ”Nikke”
Suomisen Ollin tempaus ylioppilas Lasse Lehtovaara
1943 Tuomari Martta varatuomari Juho Heikki Karsta
Suomisen taiteilijat agronomi, res. luutnantti Lasse Lehtovaara
1944 Nainen on valttia säveltäjä Rantamaa
1945 Kyläraittien kuningas Hoijalan Esa

Vuosi Elokuva Rooli
1946 ”Minä elän” ”Kullervo”
1947 Pimeänpirtin hävitys ylioppilas Kyösti Åkerfelt
Pikajuna pohjoiseen veturinlämmittäjä Ahvo
Suopursu kukkii muusikko Einar Kinos
1948 Ruusu ja kulkuri Abraham ”Aappo” Ojanperä
Pontevat pommaripojat insinööri Ratas
1949 Katupeilin takana tohtori Einar Heckler
1950 Tanssi yli hautojen Araktshejeff
Professori Masa sanomalehtimies Nordgren
Katarina kaunis leski pastori Daniel Manasse Mathesius
1951 Lakeuksien lukko merikapteeni Hanell
Sadan miekan mies kenraalimajuri Torsten Stålhandske
1952 Silmät hämärässä kirjailija
Radio tulee hulluksi tohtori Kirves
1953 Maailman kaunein tyttö sotamies
1958 Sven Tuuva sotamarsalkka Toll
1959 Taas tapaamme Suomisen perheen insinööri Kivi
Ei ruumiita makuuhuoneeseen Pedro, hovimestari
1961 Tulipunainen kyyhkynen poliisilääkäri
Miljoonavaillinki Epäkesko Oy:n johtaja
Hetkiä yössä kertoja
1962 Tuulinen päivä vanha mies
1969 Ruusujen aika Saaran entinen aviomies Matias Turunen

Lähteet

  1. Markku Siukonen, Matti Ahola: Suuri EM-kirja, s. 16. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
  2. Tauno Palo salasi isyyden viimeiseen asti! Teatterimaailman ikiliikkuja Esko Salminen täyttää 80 vuotta – kuvat ja käänteet näyttelijälegendan huikealta uralta! Uutiset. 12.10.2020. Seiska-lehti. Viitattu 30.8.2021.

Aiheesta muualla


Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.