Ero sivun ”Ennius” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
is not Ennius
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Raffael, Parnass, Ennius.jpg|thumb|Ennius]]
[[Tiedosto:Raffael, Parnass, Ennius.jpg|pienoiskuva|upright=0.9|Ennius. Yksityiskohta [[Rafael]]in freskosta ''[[Parnassos (Rafael)|Parnassos]]'' (1511).]]
'''Quintus Ennius''' ([[239 eaa.|239]] – n. [[168 eaa.]]) oli [[Rooman valtakunta|roomalainen]] runoilija, näytelmäkirjailija ja satiirikko. Hänen sanotaan olleen aikansa vaikutusvaltaisin latinankielinen runoilija ja roomalaisen kirjallisuuden aloittaja. Hänen pääteoksensa oli [[epiikka|eeppinen]] runoelma ''Annales'', joista on jälkimaailmalle säilynyt vain 600 säettä<ref name=cas>{{Kirjaviite | Nimeke=[[Uusi antiikin historia]] | Tekijä=Castrén, Paavo | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=2011 | Sivu=295, 318, 320 | Tunniste=ISBN 978-951-1-21594-3}}</ref>.
'''Quintus Ennius''' ([[239 eaa.|239]] – n. [[168 eaa.]]) oli [[Rooman valtakunta|roomalainen]] runoilija, näytelmäkirjailija ja satiirikko. Hänen sanotaan olleen aikansa vaikutusvaltaisin latinankielinen runoilija ja roomalaisen kirjallisuuden aloittaja. Hänen pääteoksensa oli [[epiikka|eeppinen]] runoelma ''Annaalit'' (''Annales''), joista on jälkimaailmalle säilynyt vain 600 säettä<ref name=cas>{{Kirjaviite | Nimeke=[[Uusi antiikin historia]] | Tekijä=Castrén, Paavo | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=2011 | Sivu=295, 318, 320 | Tunniste=ISBN 978-951-1-21594-3}}</ref>.


Ennius oli syntyjään [[Calabria|calabrialainen]] ja perehtyi kotiseudullaan [[Hellenistinen kulttuuri|hellenistiseen kulttuuriin]]. Hän liittyi Rooman sotaväkeen [[Toinen puunilaissota|toisen puunilaissodan]] aikana ja palveli [[Sardinia|Sardiniassa]] [[Centurio|centuriona]]. Siellä hänen lahjakkuutensa havaitsi [[Cato vanhempi|Marcus Porcius Cato]]. Ennius muutti Roomaan ja ystävystyi [[Scipio Africanus|Scipion Africanuksen]] kreikkalaisystävällisen ryhmän kanssa.<ref name=cas />
Ennius oli syntyjään [[Calabria|calabrialainen]] ja perehtyi kotiseudullaan [[Hellenistinen kulttuuri|hellenistiseen kulttuuriin]]. Hän liittyi Rooman sotaväkeen [[Toinen puunilaissota|toisen puunilaissodan]] aikana ja palveli [[Sardinia|Sardiniassa]] [[Centurio|centuriona]]. Siellä hänen lahjakkuutensa havaitsi [[Cato vanhempi|Marcus Porcius Cato]]. Ennius muutti Roomaan ja ystävystyi [[Scipio Africanus|Scipion Africanuksen]] kreikkalaisystävällisen ryhmän kanssa.<ref name=cas />

Versio 22. maaliskuuta 2022 kello 21.28

Ennius. Yksityiskohta Rafaelin freskosta Parnassos (1511).

Quintus Ennius (239 – n. 168 eaa.) oli roomalainen runoilija, näytelmäkirjailija ja satiirikko. Hänen sanotaan olleen aikansa vaikutusvaltaisin latinankielinen runoilija ja roomalaisen kirjallisuuden aloittaja. Hänen pääteoksensa oli eeppinen runoelma Annaalit (Annales), joista on jälkimaailmalle säilynyt vain 600 säettä[1].

Ennius oli syntyjään calabrialainen ja perehtyi kotiseudullaan hellenistiseen kulttuuriin. Hän liittyi Rooman sotaväkeen toisen puunilaissodan aikana ja palveli Sardiniassa centuriona. Siellä hänen lahjakkuutensa havaitsi Marcus Porcius Cato. Ennius muutti Roomaan ja ystävystyi Scipion Africanuksen kreikkalaisystävällisen ryhmän kanssa.[1]

Enniuksen tuotanto on heksametrimittaista. Hänen kirjoittamastaan Annaalit-teoksesta tuli Rooman kansalliseepoksen mittoihin noussut työ. Siitä on säilynyt noin 600 säettä, joista monet ovat hyvin paatoksellisia. Hänen säkeistään on muodostunut monia lentäviä lauseita, kuten “Hädässä ystävä tunnetaan”. Hänen tiedetään kirjoittaneen ainakin 20 tragediaa ja tehneen lisäksi latinankielisiä muunnelmia Euripideen näytelmistä, mutta ne eivät ole säilyneet. Satiireillaan Ennius aloitti Gaius Luciliuksen kanssa uuden, aidosti roomalaisen kirjallisuudenlajin, jolle ei ollut kreikkalaista esikuvaa. Antiikin satiireissa oli yleensä moraalisen opetuksen sävy, jota myöhemmät satiirit eivät sisällä.[1]

Lähteet

Viitteet

  1. a b c Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 295, 318, 320. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.

Aiheesta muualla