Ero sivun ”Glasnost” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Aiheesta muualla: - ei liity talouspolitiikkaan |
|||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Lännessä glasnost liitetään yleensä [[sananvapaus|sananvapauteen]], mutta sen varsinainen tavoite oli tehdä maan hallinnosta läpinäkyvää ja lisätä keskustelua. Näin pyrittiin kiertämään talouspolitiikkaa aiemmin hallinnut pieni puoluevirkailijoiden sisäpiiri. Toivottiin, että Neuvostoliiton kansa ryhtyisi tukemaan uudistuksia kuten perestroikaa, jos aiemmin tehtyjä virheitä ryhdyttäisiin arvioimaan kriittisesti. |
Lännessä glasnost liitetään yleensä [[sananvapaus|sananvapauteen]], mutta sen varsinainen tavoite oli tehdä maan hallinnosta läpinäkyvää ja lisätä keskustelua. Näin pyrittiin kiertämään talouspolitiikkaa aiemmin hallinnut pieni puoluevirkailijoiden sisäpiiri. Toivottiin, että Neuvostoliiton kansa ryhtyisi tukemaan uudistuksia kuten perestroikaa, jos aiemmin tehtyjä virheitä ryhdyttäisiin arvioimaan kriittisesti. |
||
Lehdistö alkoi raportoida neuvostoyhteiskuntaa vaivaavista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista, kuten teollisuuden tehottomuudesta, korruptiosta, huumeista, nuorison joutilaisuudesta ja aiemmin kielletyistä kulttuurin muodoista. Sitä miten ennennäkemätöntä lehdistön rohkeus oli, kuvasti Moskovassa 1980-luvun lopulla levinnyt vitsi, jossa eläkeläinen soittaa ystävälleen ja kysyy: ”Näitkö tänään sen uskomattoman artikkelin [[Pravda]]ssa?” ”En, kerro mitä siinä oli,” ystävä vastaa, johon eläkeläinen: ”Ei näin puhelimessa!”<ref>Sancton, Thomas: [http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,965086,00.html Can Mikhail Gorbachev Bring It Off?] ''Time'', 27.7.1987.</ref> |
Lehdistö alkoi raportoida neuvostoyhteiskuntaa vaivaavista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista, kuten teollisuuden tehottomuudesta, korruptiosta, huumeista, nuorison joutilaisuudesta ja aiemmin kielletyistä kulttuurin muodoista. Sitä miten ennennäkemätöntä lehdistön rohkeus oli, kuvasti Moskovassa 1980-luvun lopulla levinnyt vitsi, jossa eläkeläinen soittaa ystävälleen ja kysyy: ”Näitkö tänään sen uskomattoman artikkelin ''[[Pravda]]ssa''?” ”En, kerro mitä siinä oli,” ystävä vastaa, johon eläkeläinen: ”Ei näin puhelimessa!”<ref>Sancton, Thomas: [http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,965086,00.html Can Mikhail Gorbachev Bring It Off?] ''Time'', 27.7.1987.</ref> |
||
Virallinen sensuuri lakkautettiin Neuvostoliitossa kolme vuotta ennen maan lakkauttamista, vuonna 1988, jolloin kirjastot siirtyivät uuteen aikaan. Joissakin kirjastoissa se tarkoitti ovien avaamista osastoon, joka oli otsikoitu ”vain viralliseen käyttöön”. Kymmenien vuosien ajan kiellettyinä pidetyt julkaisut tulivat yleisön saataville.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.ifla.org/IV/ifla64/067-101e.htm | Nimeke = Censorship in the Soviet Union and its Cultural and Professional Results for Arts and Art Libraries | Tekijä = Olga Sinitsyna }}</ref> |
Virallinen sensuuri lakkautettiin Neuvostoliitossa kolme vuotta ennen maan lakkauttamista, vuonna 1988, jolloin kirjastot siirtyivät uuteen aikaan. Joissakin kirjastoissa se tarkoitti ovien avaamista osastoon, joka oli otsikoitu ”vain viralliseen käyttöön”. Kymmenien vuosien ajan kiellettyinä pidetyt julkaisut tulivat yleisön saataville.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.ifla.org/IV/ifla64/067-101e.htm | Nimeke = Censorship in the Soviet Union and its Cultural and Professional Results for Arts and Art Libraries | Tekijä = Olga Sinitsyna }}</ref> |
||
Versio 25. helmikuuta 2022 kello 19.13
Glasnost (ven. гла́сность [ˈglasnəsʲtʲ], kirjaimellisesti ”julkisuus”) on avoimuutta ja asioita koskevaa julkista keskustelua tarkoittava venäjän kielen sana. Se tuli käsitteenä tunnetuksi Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin käytettyä sitä vuonna 1986 kommunistisen puolueen puoluekongressissa pitämässään puheessa, jossa hän vaati puoluetta vähentämään byrokratiaa ja tiedottamaan kansalle avoimemmin toimistaan.[1]
Vaikka sana on tullut tunnetuksi Gorbatšovin aikana, se esiintyy ainakin 40 kertaa jo Vladimir Leninin kirjoituksissa.[1]
Tavoitteet
Glasnostin avulla Gorbatšov yritti painostaa NKP:n konservatiiveja hyväksymään talouteen liittyviä uudistuksia eli perestroikan. Gorbatšov toivoi, että avoimuuden, keskustelun ja osallistumisen kautta Neuvostoliiton kansa tukisi perestroikaa.
Toteutus
Lännessä glasnost liitetään yleensä sananvapauteen, mutta sen varsinainen tavoite oli tehdä maan hallinnosta läpinäkyvää ja lisätä keskustelua. Näin pyrittiin kiertämään talouspolitiikkaa aiemmin hallinnut pieni puoluevirkailijoiden sisäpiiri. Toivottiin, että Neuvostoliiton kansa ryhtyisi tukemaan uudistuksia kuten perestroikaa, jos aiemmin tehtyjä virheitä ryhdyttäisiin arvioimaan kriittisesti.
Lehdistö alkoi raportoida neuvostoyhteiskuntaa vaivaavista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista, kuten teollisuuden tehottomuudesta, korruptiosta, huumeista, nuorison joutilaisuudesta ja aiemmin kielletyistä kulttuurin muodoista. Sitä miten ennennäkemätöntä lehdistön rohkeus oli, kuvasti Moskovassa 1980-luvun lopulla levinnyt vitsi, jossa eläkeläinen soittaa ystävälleen ja kysyy: ”Näitkö tänään sen uskomattoman artikkelin Pravdassa?” ”En, kerro mitä siinä oli,” ystävä vastaa, johon eläkeläinen: ”Ei näin puhelimessa!”[2]
Virallinen sensuuri lakkautettiin Neuvostoliitossa kolme vuotta ennen maan lakkauttamista, vuonna 1988, jolloin kirjastot siirtyivät uuteen aikaan. Joissakin kirjastoissa se tarkoitti ovien avaamista osastoon, joka oli otsikoitu ”vain viralliseen käyttöön”. Kymmenien vuosien ajan kiellettyinä pidetyt julkaisut tulivat yleisön saataville.[3]
Glasnost antoi kansalaisille uusia vapauksia, kuten suuremman sananvapauden, joka oli merkittävä muutos, sillä keskushallinnon kritisoiminen oli aiemmin ollut kiellettyä. Myös media sai aiempaa suurempia vapauksia. 1980-luvun lopussa Neuvostoliiton hallitus joutui kasvavan kritiikin kohteeksi. Glasnost lisäsi sananvapautta enemmän kuin Gorbatšov alun perin suunnitteli. Tämän seurauksena kansalaisten näkemykset keskushallintoa kohtaan muuttuivat, mikä lopulta johti Neuvostoliiton romahtamiseen.
Lähteet
Peter Bruhn: Glasnost im sowjetischen Bibliothekswesen
Viitteet
- ↑ a b Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 120. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
- ↑ Sancton, Thomas: Can Mikhail Gorbachev Bring It Off? Time, 27.7.1987.
- ↑ Olga Sinitsyna: Censorship in the Soviet Union and its Cultural and Professional Results for Arts and Art Libraries ifla.org.
Aiheesta muualla
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||