Ero sivun ”Leirilakki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p selvennyshäiriköinti |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Leirilakki''' eli ''Väinämöisen lakki'' on partiolaispäähine. Sitä käytetään pääasiassa leireillä ja retkillä. Partiolaisten kielenkäytössä sitä kutsutaan nimellä ''väiski''. |
'''Leirilakki''' eli ''Väinämöisen lakki'' on partiolaispäähine. Sitä käytetään pääasiassa leireillä ja retkillä. Partiolaisten kielenkäytössä sitä kutsutaan nimellä ''väiski''. |
||
1960-luvulla se oli myös [[partio|kolkkapoikien]] päähine, koska vaihtoehtoa eli keltaisin terein koristettua tummansinistä lipallista sudenpentulakkia vierastettiin ja leirilakki koettiin suomalaisempana. Vain ne lippukunnat, joissa kolkkapoikien sijaan oli sudenpentuja, käyttivät lippalakkia. |
1960-luvulla se oli myös [[partio|kolkkapoikien]]{{selvennä|ketä nämä ovat? ei selitetä edes linkatussa partio-artikkelissa.}} päähine, koska vaihtoehtoa eli keltaisin terein koristettua tummansinistä lipallista sudenpentulakkia vierastettiin ja leirilakki koettiin suomalaisempana. Vain ne lippukunnat, joissa kolkkapoikien sijaan oli sudenpentuja, käyttivät lippalakkia. |
||
Leirilakki on perusmuodossaan neljästä sektorinmuotoisesta kankaanpalasta koottu kalotti, jonka reunat ja saumat on peitetty 10 mm leveällä kangasnauhalla, joka muodostaa ristikuvion päälaen yli. Leirilakkia pidetään niin, että yksi valkoisista nauhoista on otsan keskikohdan yläpuolella. Rukouksen aikana ja sisätiloissa leirilakkia kannetaan [[partiovyö]]n alla. |
Leirilakki on perusmuodossaan neljästä sektorinmuotoisesta kankaanpalasta koottu kalotti, jonka reunat ja saumat on peitetty 10 mm leveällä kangasnauhalla, joka muodostaa ristikuvion päälaen yli. Leirilakkia pidetään niin, että yksi valkoisista nauhoista on otsan keskikohdan yläpuolella. Rukouksen aikana ja sisätiloissa leirilakkia kannetaan [[partiovyö]]n alla. |
||
Nykyinen versio 12. joulukuuta 2021 kello 00.27
Leirilakki eli Väinämöisen lakki on partiolaispäähine. Sitä käytetään pääasiassa leireillä ja retkillä. Partiolaisten kielenkäytössä sitä kutsutaan nimellä väiski.
1960-luvulla se oli myös kolkkapoikien päähine, koska vaihtoehtoa eli keltaisin terein koristettua tummansinistä lipallista sudenpentulakkia vierastettiin ja leirilakki koettiin suomalaisempana. Vain ne lippukunnat, joissa kolkkapoikien sijaan oli sudenpentuja, käyttivät lippalakkia.
Leirilakki on perusmuodossaan neljästä sektorinmuotoisesta kankaanpalasta koottu kalotti, jonka reunat ja saumat on peitetty 10 mm leveällä kangasnauhalla, joka muodostaa ristikuvion päälaen yli. Leirilakkia pidetään niin, että yksi valkoisista nauhoista on otsan keskikohdan yläpuolella. Rukouksen aikana ja sisätiloissa leirilakkia kannetaan partiovyön alla.
Leirilakin perusväri on Suomen lipun sininen ja nauhat valkoisia. Routavuosien aikana vuosina 1911–1917 toimineista lippukunnista alun perin helsinkiläisellä, nykyisin Kauniaisissa toimivalla kaksikielisellä Toimen Pojat -lippukunnalla ja vaasalaisella Vaasan Metsäveikot -lippukunnalla on oikeus käyttää väreiltään poikkeavaa leirilakkia: kauniaislaisilla se on khakivärinen tummansinisin nauhoin, vaasalaisilla tummansininen kirkkaanpunaisin nauhoin.
Myöhemmin Limingan Niittykärpät lanseerasivat omat mallinsa joita käyttävät vain omilla jäsenillään [1]
Leirilakista on olemassa myös talviversio: se on muuten samalla kaavalla tehty, paitsi materiaali on kudottu villa ja valkoinen alareunus on noin 10 cm leveä. Päähinettä käytetään talvileireillä ja -tapahtumissa.
Vesipartiolippukunnat käyttävät purjehdus- ja leirilakkinaan niin sanottua jollaa eli kokovalkoista pystylieristä merimieshattua. Johtajilla on kiiltolippainen korkeakupuinen Vega-lakki, jossa purjehduskauden aikana 1.5.–30.9. on valkoinen päällinen.
Lakista on olemassa myös ns. kansanpukuversio joka on tehty luonnonvalkoisesta pellavasta. Sen ristikuvio on yleensä punottua villalankaa ja pään ylittävät osat menevät yli kiertävän osion joka ei ole aivan reunassa kuten partiopäähineessä. Lakin tekivät tunnetuksi aikoinaan TV-kokit Veijo Vanamo ja Jaakko Kolmonen jotka pitivät sellaisia kesäisissä ohjelmissaan; heillä oli myös vastaavat piikkopaidat.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puku- ja merkkisääntö PMS, Partiolaisen ohjekirja 1966