Ero sivun ”Tuuma” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta   Android 
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta   Android 
Rivi 14: Rivi 14:
}}</ref>
}}</ref>


Tuuman ja [[kulma]]n yksikön [[kulmasekunti|kulmasekunnin]] tunnus (″) on sama, joten asiayhteydestä tulee päätellä kumpaa tarkoitetaan.
Tuuman ja [[kulma]]n yksikön [[kulmasekunti|kulmasekunnin]] (1/3600 [[aste]]tta) tunnus (″) on sama, joten asiayhteydestä tulee päätellä kumpaa tarkoitetaan.


== Kansainvälinen tuuma ==
== Kansainvälinen tuuma ==

Versio 28. marraskuuta 2021 kello 19.50

Tuuma-asteikolla varustettu mittanauha, jossa tuuma on jaettu 32 osaan

Tuuma (tunnus in[1] englanninkielisestä sanasta inch tai , kaksinkertainen yläpuolinen indeksointipilkku) on Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muualla anglosaksisissa maissa ja joillakin aloilla edelleen Suomessakin (älypuhelinten ja muiden laitteiden myynti, LVI, auton vanteet) käytetty brittiläisen yksikköjärjestelmän mukainen pituuden mittayksikkö. Kaksitoista tuumaa on yksi jalka. Yksi tuuma on 25,4 millimetriä[1]:

1″ = 25,4 mm = 0,0254 m.

Tuuma on alun perin vanhana mittana tarkoittanut joko ihmisen peukalon sormenpäänikaman pituutta tai peukalon leveyttä, mutta sittemmin sille on määritelty standardipituus; mittanormaali eli vertailukappale.

Brittiläinen pituusyksiköiden vertailukappale vuodelta 1876

Vuonna 1959 yksi jalka määriteltiin 0.3048 metriksi ja tuuma jalan kahdestoistaosaksi, eli 25,4 millimetriksi.[2]

Tuuman ja kulman yksikön kulmasekunnin (1/3600 astetta) tunnus (″) on sama, joten asiayhteydestä tulee päätellä kumpaa tarkoitetaan.

Kansainvälinen tuuma

Vuonna 1959 Yhdysvallat ja Kansainyhteisön jäsenmaat määrittelivät kansainvälisen jaardin pituudeksi täsmälleen 0,9144 metriä. Tämän johdannaisena kansainvälinen tuuma määrittyi tarkalleen 25,4 millimetriksi.

Kansainvälisen standardin mukainen symboli tuumalle on in. Joissain tapauksissa tuuman merkkinä käytetään kaksinkertaista yläpuolista indeksointipilkkua (″) , jonka vastikkeena usein käytetään lainausmerkkiä[3].

Historialliset taustat

Ruotsiksi: tum tuuma, tumme peukalo; englanniksi: inch tuuma; hollanniksi: duim tuuma, duim peukalo, sanskritiksi: angulam tuuma, anguli sormi.

Tuuma-sanan etymologiaa katsoen näyttäisi, että tämä mittayksikkö on jalan johdannainenselvennä, mutta asia oli todennäköisesti näin ainoastaan latinan kielessä ja Rooman aikoina. Englanninkielisissä teksteissä löytyy täsmällisiä määrityksiä tuuman pituudelle (kun taas jalan pituuden määritykset ovat luultavasti anekdoottisia), joten näyttäisi siltä, että nimenomaan jalka määrittyi kahdeksitoista tuumaksi. Esimerkiksi muinaisenglannin ynce oli määritetty (Skotlannin kuningas David I, noin vuonna 1150) keskimääräisen miehen peukalon kynnen leveydeksi tyven kohdalta. Nykyisen, huomattavasti pidemmän pituuden selittämiseksi on yritetty verrata tuuman pituutta etäisyyteen peukalon kärjestä ensimmäiseen niveleen, mutta tämä saattaa olla pelkkää arvailua.

Historiankirjoissa on merkintöjä tuuman käytöstä noin vuodelta 1000 (sekä Laws of Æthelbert että Laws of Ælfred). Anglosaksinen pituudenyksikkö oli ohrantähkä. Vuoden 1066 jälkeen kolme ohranjyvää vastasi yhtä tuumaa; ei ole selvää, kumpi yksikkö oli kumman johdannainen.

Erään lähteen mukaan tuuma oli kerran määritetty jaardin mukaan, joka taas määrittyi etäisyytenä Henrik I:n nenästä hänen peukaloonsa. Tämä on epätodennäköistä, koska Henrik I syntyi vuonna 1068.

Ennen kansainvälisen tuuman käyttöönottoa Yhdistynyt kuningaskunta ja muut Kansainyhteisön jäsenmaat määrittivät tuuman pituuden imperiaalisen standardin jaardin mukaan. Yhdysvallat ja Kanada käyttivät omaa, tästä poikkeavaa tuuman määritelmää, joka pohjasi metriseen järjestelmään. Kanadalainen tuuma oli tuolloin 25,4 millimetriä. Ennen standardointia amerikkalaisen ja brittiläisen tuumastandardin erot aiheuttivat hienomekaniikassa vakavia hankaluuksia. Vaikka arkielämässä asialla ei ollut käytännön merkitystä, esimerkiksi USA:ssa Packardin lisenssillä tekemiin Rolls-Royce Merlin-moottoreihin ei voitu käyttää Rolls-Roycen varaosia ja sama päinvastoin; amerikkalaisilla varaosilla Rolls-Roycen moottori leikkasi kiinni, kun taas brittiläisillä varaosilla Packardin moottori ruikki öljyä, johtuen erikokoisista tuumista ja niiden aiheuttamista toleranssiongelmista.

Tuuma Suomessa

Suomessa tuuma on edelleen käytössä sekä LVI-alalla että vähittäismyynnissä televisioiden, tietokoneiden, älypuhelinten ja muiden laitteiden ruudun koon ilmoittamisessa. LVI-alalla tuuman arvo on kuitenkin 2,5 cm ja mittaa putken sisähalkaisijan (tai liitäntäosan ulkohalkaisijan), jolloin putken ulkohalkaisija on 3,4–3,7 cm.[4]

Tuuma oli aikaisemmin yleisessä käytössä Suomen mittayksikkönä, ennen kuin metrijärjestelmä vuonna 1886 annetun asetuksen mukaisesti otettiin käyttöön. Ruotsin vallan aikainen tuuma oli nykymitoissa 2,474 cm. Tuuma oli 1/24 kyynärää ja 12 linjaa. Venäjän vallan aikana käyttöön tuli myös venäläinen tuuma, joka oli yhtä suuri kuin englantilainenkin (2,54 cm) ja jakautui englannin tuuman tavoin 10 linjaan.

Kymmenystuuma

Kymmenystuuma eli desimaalituuma (ruots. decimaltum) oli vanha Ruotsissa ja Suomessa käytössä ollut pituuden mittayksikkö. Se oli yksi kymmenesosa ruotsalaista jalkaa eli 2,969 senttimetriä.[5][6][7] Yksi kymmenesosa desimaalituumaa = 1 linja = 2,97 millimetriä.[8]

Lähteet

  1. a b Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 28.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 10.12.2013.
  2. U.S. SURVEY FOOT nist.gov. Viitattu 28.11.2021.
  3. Asteen ja tuuman merkit, Kotus
  4. http://www.taloon.com/muuntotaulukko-dn-ja-nps-mitoille/10211/dg
  5. Iso tietosanakirja. Osa 7, palsta 512, hakusana kymmenystuuma. Helsinki: Otava, 1934.
  6. Iso tietosanakirja. Osa 2, palsta 1091, hakusana desimaalituuma. Helsinki: Otava, 1931.
  7. Jalava, Matti et al. (toim.): Puutavarakaupan käsikirja I, s. 357. Helsinki: Dahlström & Co, 1949.
  8. Iso tietosanakirja. Osa 7, palstat 1253–1254, hakusana linja. Helsinki: Otava, 1934.