Ero sivun ”Perimyssota” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muutosta koossa ,  1 vuosi sitten
-ttu.
[katsottu versio][katsottu versio]
("luku–luku")
(-ttu.)
 
[[Tiedosto:Battle-of-Fontenoy.jpg|pienoiskuva|360px|Fontenoyn taistelu 1745. [[Itävallan perimyssota]] käytiin, kun [[Maria Teresia]] peri [[Habsburgien monarkia]]n. Siihen liittyivät mukaan monet ajan eurooppalaisista valtioista, kuten Ranska, Preussi, Espanja, Baijeri, Saksi, Napolin kuningaskunta, Genovan tasavalta, Ruotsi, Itävalta-Unkari, Iso-Britannia, Braunschweig-Lüneburg, Alankomaiden tasavalta, Saksi, Sardinian kuningaskunta ja Venäjä.]]
'''Perimyssota''' on [[sota]], jonka osapuolet kannattavat eri vallanperijöitä [[Monarkki|monarkiksi]] tilanteessa, jossa voimassa oleva [[Kruununperimysjärjestys|kruununperimysjärjestys]] on epäselvä tai kyseenalaistettykyseenalaistettu. Tyypillisesti perimyssota on [[Kruununtavoittelija|kruununtavoittelijoiden]] kesken käyty [[sisällissota]], jossa tavoittelijoita tukevat kuninkaallisen [[hovi]]n kilpailevat ryhmittymät. Perimyssotiin saattavat osallistua ja niitä myös käynnistää ulkomaiset liittolaiset, jotka tukevat jompaakumpaa osapuolta. Tällöin sota saattaa laajentua eri osapuolten liittolaissuhteiden myötä monta valtiota käsittäväksi kokonaisuudeksi. Kiista vallan, valtakunnan tai sen osien perimisestä oli tyypillinen sodan syttymisen syy aina 1700-luvun lopulle asti, mutta perimissodat ovat olleet harvinaisia sen jälkeen, kun suurin osa kuningashuoneista joko lakkautettiin tai menetti valtaansa.
 
Perimyssodat liittyvät erityisesti historiallisiin yhteiskuntiin, joiden valtiomuotona olivat esimerkiksi [[feodalismi|feodalistinen]] [[monarkia]] tai [[absoluuttinen monarkia]]. Noina aikoina tyypillisesti valta kuului perimisjärjestyksen mukaan yksilöille, jotka edustivat omia [[Dynastia|dynastioitaan]], kuningashuoneitaan ja aatelissukujaan. Erityisesti Euroopassa hallitsija- ja aatelissuvut naittivat jäseniään eri valtioiden ja vasallivaltioiden kuningashuoneisiin ja toisiin aatelissukuihin, ja toivotussa tapauksessa syntyneiden lasten myötä suku sai itselleen perimisjärjestykseen tai katsomaansa perimisoikeuteen perustuvan mahdollisuuden vaatia edesmenneen hallitsijan alueita itselleen. Lisäksi hallitsija saattoi kuoltuaan jättää useita lapsia, jotka pahimmissa tapauksissa kiistelivät kaikki keskenään pääsystä valtaistuimelle.
87 573

muokkausta

Navigointivalikko