Ero sivun ”Eagle McMahon” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 20056218, jonka teki 01miki10 (keskustelu)
Merkkaukset: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon Tämä muokkaus on kumottu
p Käyttäjän 37.210.194.137 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Vyörykkä tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Rivi 1: Rivi 1:
{{Frisbeegolfaaja
[[Tiedosto:Gros_Porc.jpg]]
{{Pikapoisto||Y32pigs.jpg

Porsaat kasvavat usealla eri osastolla ennen teurastusta
_DSC2765 Pikkuporsaat ovat porsitusosastolla emon kanssa samassa karsinassa vieroitusikään asti. Yhdistelmäsikalassa porsaat syntyvät samalla tilalla, jolla ne myös kasvavat teuraskypsiksi asti. Erikoistuneessa tuotannossa porsaat syntyvät porsastuotantotilalla ja kasvavat siellä noin 80 päivän aikana 25–30 kg:n painoon, minkä jälkeen ne kuljetetaan lihasikatilalle. Porsastuotantotilalla on porsitus- ja vieroitusosasto. Porsaat ovat emakon kanssa neljästä viiteen viikkoon. Tämän jälkeen ne vieroitetaan emästään ja siirretään vieroitusosastoon.

Lihasikalassa siat elävät kolmesta neljään kuukautta, minkä jälkeen ne kuljetetaan teuraaksi noin kuuden kuukauden ikäisinä. Teuraaksi menevä sika painaa 105–115 kg. Siat tainnutetaan isoissa teurastamoissa yleisimmin hiilidioksidikaasulla. Sian voi tainnuttaa myös sähkövirralla tai pulttipistoolilla. Vuonna 2014 Suomessa teurastettiin noin 2 050 000 sikaa. Eläinsuojelusta sikojen pidossa säädetään valtioneuvoston asetuksessa sikojen suojelusta (629/2012).

Useimmat emakot viettävät suuren osan elämästään häkissä 1_porsitus_terhi Karsinan nurkassa on porsaspesä. Siemennyksen ja tiinehtymisen jälkeen emakko on kantavana vajaat 4 kuukautta. Emakolle syntyy keskimäärin 10–14 porsasta kerrallaan ja 2,3 pahnuetta vuosittain. Porsaista 16 % kuolee ennen lihasikavaihetta. Osa emakoista erotetaan porsaistaan suoraan ryhmäkarsinaan, mutta suurimmalla osalla tiloista tiineytettävät emakot pidetään siemennyshäkeissä. Häkki estää kääntymisen ja liikkumisen, ja emakkoa voidaan pitää siinä edellisten porsaiden vieroituksesta seuraavan tiinehtymisen varmistumiseen asti, yleensä ensimmäisen tiineyskuukauden ajan.

Häkistä emakot pääsevät ryhmäkarsinaan tai pihattoon neljä viikkoa siemennyksen jälkeen, kunnes ne yleensä suljetaan taas porsimishäkkeihin viikkoa ennen arvioitua porsimispäivää. Käytännössä emakkoa voi siis pitää häkissä noin puolet ajasta viiden kuukauden tuotantokierrossa ja pitempäänkin, jos emakko ei tiinehdy ensimmäisellä siemennyskerralla.

Häkissä pito on suosittua, sillä häkki suojaa arkoja emakkoja muilta sioilta, ja eläinten hoito on häkeissä helpompaa kuin ryhmässä pidettävien eläinten. Myös tuotantotulokset ovat häkkikasvatuksessa hyvät. Häkki rajoittaa kuitenkin voimakkaasti emakoiden mahdollisuuksia toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan. Kuivikkeiden ja virikkeiden käyttö häkeissä on hankalaa. Ahtaat olot ja liikunnan puute voivat vaurioittaa jalkoja ja utareita, aiheuttaa lapahaavaumia sekä lisätä sukuelintulehduksia varsinkin, jos lattiarakenteissa ei ole kunnolla huomioitu lannan ja virtsan poistumista.

Ryhmäkarsinoita käytetään enenevissä määrin tiineytettävillä ja tiineillä emakoilla. Jos ryhmäkarsinassa on tilaa riittävästi myös ruokintahäkkien ulkopuolella, on emakoiden mahdollista käyttäytyä lajille luontaisesti: liikkua, seurustella sosiaalisesti ja väistää ylempiarvoisia emakoita. Lisäksi väljemmässä tilassa lämmönsäätely ja sosiaalisten suhteiden hoito on helpompaa. Kuivikkeiden käyttö emakoiden ryhmäkarsinassa antaa mahdollisuuden tonkimistarpeen tyydyttymiseen. Samalla emakoiden ravinnon kuiduntarve tyydytetään, jolloin emakot ovat kylläisinä rauhallisempia.

Emakoilla käytetään ryhmäkarsinoissa ruokintahäkkejä, yksilöruokinta-asemia tai kaukaloruokintaa. Ruokintahäkkejä emakot voivat käyttää syömisen lisäksi makuu-, lepo- ja pakopaikkoina sekä lämpimällä ilmalla viilentymiseen. Jos ruokintahäkein varustettu ryhmäkarsina on ahdas, emakot käyttävät häkkejä pääasiallisena oleskelualueenaan välttääkseen yhteenottoja. Tilavassa ja toimivassa ryhmäkarsinassa ruokintahäkit ovat enimmäkseen tyhjillään. Vakaan sosiaalisen arvojärjestyksen luominen on emakoille vaikeaa, jos ryhmäkarsinat ovat liian ahtaita. Tämä voi lisätä aggressiivisten yhteenottojen määrää.

Porsivat emakot ovat suurimmassa osassa sikaloita kääntymisen estävässä porsitushäkissä, joka on tilavampi kuin siemennyshäkki. Porsitushäkin tarkoitus on estää emakkoa tallomasta porsaitaan eli menemästä makuulle porsaiden päälle ja helpottaa hoitotoimia, mutta samalla häkki rajoittaa emakon käyttäytymistä. Porsitushäkki voidaan osassa sikaloista avata muutama päivä porsimisen jälkeen, jolloin emakko voi liikkua vapaana osassa karsinaa. Emakoita on mahdollista porsittaa myös vapaana, kuten tehdään luonnonmukaisessa eläintuotannossa, mutta tarvittava porsituskarsinan pinta-ala on silloin selvästi suurempi kuin porsitushäkkiä käytettäessä. Karsinassa on tällöin myös porsassuoja ja runsaasti kuiviketta.

Porsituskarsinoiden lattia voi olla kokonaan betonia, yhdistelmä betonia ja ritilää, tai pääosin muovitettua ritilää. Kuivikkeita ja pesäntekomateriaalia on helpompi käyttää karsinoissa, joissa mahdollisimman suuri osa lattiasta on kiinteää. Porsituskarsinassa on varattu porsaille oma emakon ulottumattomissa oleva tila, jossa käytetään lisälämpöä tarvittaessa. Osassa porsituskarsinoista on lepääviä porsaita varten oma erillinen lämmitetty pesä. Rauhallinen ympäristö edesauttaa imetyksen onnistumista.

Lihasikaloiden olosuhteissa on usein parantamisen varaa parkkinen Lihasikojen karsinat ovat usein virikkeettömiä. Vieroitetut porsaat, lihasiat ja nuoret siitossiat kasvatetaan yleisimmin ryhmäkarsinoissa, joissa käytettävissä oleva pinta-ala on suhteutettu sikojen ikään ja painoon. Jonkin verran käytetään myös kestokuivitettuja pihattoja. Etenkin vieroitetuilla porsailla suositellaan käytettäväksi karsinaratkaisuja, joissa esimerkiksi lattian lämpötilasäädöillä ja katoksella varustetulla makuualueella saadaan eri osiin karsinaa erilaiset olosuhteet. Tällöin eläimet voivat valita sopivan lämpötilan ja käyttää karsinan eri alueita eri toimintoihin.

Vieroitetut porsaat elävät yleensä 15–25 porsaan karsinoissa, joiden väliaidoissa on ruokinta-automaatti tai ruokintakaukalo, jossa rehua on jatkuvasti tarjolla. Vanhemmat lihasiat elävät 10–15 sian ryhmissä ja saavat 2–4 kertaa päivässä rehua ruokahalunsa mukaan. Eri-ikäisten sikaryhmien sekoittamista pyritään välttämään.

Lihasikaloissa ja välikasvatusosastoissa merkittävin käyttäytymiseen liittyvä ongelma on hännänpurenta, jota pidetään yleisesti olosuhdeongelmana. Hännänpurennassa siat purevat toistensa häntiä, ja pahimmillaan hännästä on jäljellä vain pieni tynkä. Purtu häntä on kipeä, ja tulehdukset leviävät siitä helposti. Hännänpurennalle voivat altistaa esimerkiksi ilmanvaihdon ongelmat, tutkimis- ja tonkimismateriaalin puute, tilanahtaus, ruokintaan ja vedensaantiin liittyvät ongelmat sekä perimä.

Evira on julkaissut oppaan Toimiva sikala – apua suunnitteluun.--Turmdoven (keskustelu) 8. tammikuuta 2021 kello 02.56 (EET){{Frisbeegolfaaja
| kuva =
| kuva =
| kuvankoko =
| kuvankoko =

Versio 16. lokakuuta 2021 kello 15.30

Eagle McMahon
Henkilötiedot
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Frisbeegolfaaja
Kätisyys Oikea
Ura
Ammattilaisuran alku 2008
Voitot 50
Muut saavutukset Konopište Open -voitto 2018
Tämänhetkinen rating 1053 (sija 2) (lokakuu 2021)
Korkein rating 1056 (maaliskuu 2021)
Palkintorahat 231,067.20 $


Eagle Wynne McMahon on yhdysvaltalainen frisbeegolfaaja.

McMahonin merkittävin saavutus on Major-turnaus Konopište Openin voitto vuonna 2018. Disc Golf Pro Touriin kuuluvan turnauksen hän on voittanut seitsemän kertaa.[1]

Saavutukset

Major-turnaukset

Konopište Open

  • Voitto 2018

Disc Golf Pro Tour

Turnausvoitot

  • Memorial Championship 2019
  • Great Lakes Open 2020 ja 2021
  • Idlewild Open 2020
  • Las Vegas Challenge 2021
  • OTB Open 2021
  • Portland Open 2021

Lähteet

  1. Eagle Wynne McMahon - PDGA pdga.com. Viitattu 15.10.2021. (englanniksi)