Ero sivun ”At War with Satan” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Typo.
Rivi 45: Rivi 45:
== Vastaanotto ==
== Vastaanotto ==


''At War with Satan'' myi kohtuullisen hyvin, muttei ollut yhtyeen toivoma kaupallinen läpimurto. Pikemminkin Venom joutui yhä voimakkaammin innoittamiensa uuden sukupolven [[thrash metal|thrash-yhtyeiden]] haastamaksi.<ref name="D8">Dome 2002, s. 8.</ref> Aikalaisarviot olivat kuitenkin myönteisiä. ''[[Sounds]]''-lehden Garry Bushell kehui ”At War with Satania” Venomin siihen mennessä suurimmaksi saavutukseksi ja ennusti kappaleen jäävän [[heavy metal]]in historiaan ”''as the ultimate headbang''”. ''[[Melody Maker]]in'' Neil Jeffries puolestaan katsoi albumin todistavan, että Venom oli maailman paras heavy metal -yhtye.<ref>[https://www.venomcollector.com/info2.cfm?info_id=44377 Venom Quotes]. ''Venom Collector''. Viitattu 14.9.2021. {{en}}</ref> ''[[Kerrang!]]''-lehden toimituskunassa yleinen mielipide oli, että albumi olisi voinut olla paljon enemmän. Venom oli uransa risteyskohdassa ja sen olisi pitänyt ottaa aimo harppaus eteenpäin, mutta tähän se ei aivan kyennyt.<ref>Dome 2002, s. 8–9.</ref> ''At War with Satanin'' myötä Venomin maailmanvalloitushaaveet päättyivät, ja yhtyeen ilmapiiri oli turhautunut.<ref>Dome 2002, s. 10.</ref> Cronosin mukaan nimikappaleen vastaanotto oli fanien keskuudessa huono, sillä metallimusiikin harrastajat pitivät Venomin perinteisestä tyylistä, johon yhtyeen seuraava albumi ''[[Possessed]]'' sitten palasikin. Se jäi kuitenkin taiteellisesti epäonnistuneeksi kokonaisuudeksi,<ref name="Kitts"/> sillä Venomin kitaristi ja pääasiallinen säveltäjä [[Jeff Dunn|Jeffrey ”Mantas” Dunn]] oli kärsinyt motivaatio-onglemista jo vuosia,<ref name="Kitts">Kitts, Jeff: [https://www.guitarworld.com/features/venoms-cronos-guitar-world-interview Venom's Cronos: The Guitar World Interview]. ''Guitar World'', 19.11.2008. Viitattu 14.9.2021. {{en}}</ref><ref name="Isoaho"/><ref name="Väntänen"/> ja yhtyeen ilmapiiri oli ahdistava.<ref name="Isoaho"/>
''At War with Satan'' myi kohtuullisen hyvin, muttei ollut yhtyeen toivoma kaupallinen läpimurto. Pikemminkin Venom joutui yhä voimakkaammin innoittamiensa uuden sukupolven [[thrash metal|thrash-yhtyeiden]] haastamaksi.<ref name="D8">Dome 2002, s. 8.</ref> Aikalaisarviot olivat kuitenkin myönteisiä. ''[[Sounds]]''-lehden Garry Bushell kehui ”At War with Satania” Venomin siihen mennessä suurimmaksi saavutukseksi ja ennusti kappaleen jäävän [[heavy metal]]in historiaan ”''as the ultimate headbang''”. ''[[Melody Maker]]in'' Neil Jeffries puolestaan katsoi albumin todistavan, että Venom oli maailman paras heavy metal -yhtye.<ref>[https://www.venomcollector.com/info2.cfm?info_id=44377 Venom Quotes]. ''Venom Collector''. Viitattu 14.9.2021. {{en}}</ref> ''[[Kerrang!]]''-lehden toimituskunassa yleinen mielipide oli, että albumi olisi voinut olla paljon enemmän. Venom oli uransa risteyskohdassa ja sen olisi pitänyt ottaa aimo harppaus eteenpäin, mutta tähän se ei aivan kyennyt.<ref>Dome 2002, s. 8–9.</ref> ''At War with Satanin'' myötä Venomin maailmanvalloitushaaveet päättyivät, ja yhtyeen ilmapiiri oli turhautunut.<ref>Dome 2002, s. 10.</ref> Cronosin mukaan nimikappaleen vastaanotto oli fanien keskuudessa huono, sillä metallimusiikin harrastajat pitivät Venomin perinteisestä tyylistä, johon yhtyeen seuraava albumi ''[[Possessed]]'' sitten palasikin. Se jäi kuitenkin taiteellisesti epäonnistuneeksi kokonaisuudeksi,<ref name="Kitts"/> sillä yhtyeen ilmapiiri oli ahdistava ja kitaristi Mantas oli kärsinyt motivaatio-ongelmista jo vuosia.<ref name="Kitts">Kitts, Jeff: [https://www.guitarworld.com/features/venoms-cronos-guitar-world-interview Venom's Cronos: The Guitar World Interview]. ''Guitar World'', 19.11.2008. Viitattu 14.9.2021. {{en}}</ref><ref name="Isoaho"/><ref name="Väntänen"/>


''At War with Satanin'' jälkimaine on ollut ristiriitainen. ''Kerrang!''-albumioppaan mukaan nimiraita tuottaa pettymyksen [[Progressiivinen rock|progressiivista rockia]] kaipaaville, sillä kappale on tuskin muuta kuin tyypillistä ”Venom-mökää” (''Venom noise explosion'') 15 minuutin mittaan venytettynä. Kaikesta huolimatta ''At War with Satan'' on arvion mukaan yhtyeen viimeinen aidosti merkittävä albumi, ”likaista, saatanallista meteliä”.<ref>[https://web.archive.org/web/20110831035255/http://www.kerrang.com/wheretostartwith/artists/venom Wehre to start with... Venom]. ''Kerrang''. Viitattu 14.9.2021. {{en}}</ref> Malcolm Domen mukaan ''At War with Satan'' oli ”odottamaton riemuvoitto”, jonka kappaleet olivat Venomin ehkä hienoimpia sävellyksiä. B-puolen ”Cry Wolf” on Domen mukaan osoitus aiempaa kypsemmästä Venomista, joka ei kuitenkaan ollut menettänyt alkukantaista voimaansa.<ref>Dome 2002, s. 6–7, 9.</ref> ''[[AllMusic]]in'' Eduardo Rivadavian mielestä nimikappale oli epätoivoinen yritys hankkia kriitikkojen kunnioitus. Yhtyeen taidot eivät kuitenkaan olleet haasteen veroiset, joten lopputuloksena oli ”turvonnut ''[[magnum opus]]''”, joka sisältää pitkät pätkät ”aikamoista paskaa”. B-puolen kompaktit ja ”raivoisat” kappaleet miellyttävät Rivadaviaa enemmän. Hän kehuu myös CD-uusintapainoksen bonuskappaleita, joista monet ovat selvästi alkuperäisiä albumiraitoja parempia. Uusintapainos saa arvosanaksi neljä tähteä viidestä mahdollisesta.<ref name="Rivadavia">Rivadavia, Eduardo: [https://www.allmusic.com/album/at-war-with-satan-mw0000196214 At War with Satan Review by Eduardo Rivadavia]. ''AllMusic''. Viitattu 14.9.2021. {{en}}</ref> ''[[Imperiumi (verkkosivusto)|Imperiumin]]'' Janne Peltonen kirjoittaa: ”Liki 20 minuuttinen [sic] nimibiisi jyrää vastustamattomasti. Useasta osasta kokoonkudottu teos pysyy ällistyttävästi kasassa.” B-puoli sen sijaan ”antoi jo viitteitä siitä, että Venomin paukut alkavat loppua.” Myös Peltosen mielestä ''At War with Satanin'' aikaiset singlet ”Lady Lust”, ”Warhead” ja ”Seven Gates of Hell” olivat albumiraitoja parempia.<ref>Peltonen, Janne: [https://www.impe.fi/reviews/1/4232 Venom: MMC (Castle UK)]. ''Imperiumi'', 15.11.2005. Viitattu 16.9.2021.</ref>
''At War with Satanin'' jälkimaine on ollut ristiriitainen. ''Kerrang!''-albumioppaan mukaan nimiraita tuottaa pettymyksen [[Progressiivinen rock|progressiivista rockia]] kaipaaville, sillä kappale on tuskin muuta kuin tyypillistä ”Venom-mökää” (''Venom noise explosion'') 15 minuutin mittaan venytettynä. Kaikesta huolimatta ''At War with Satan'' on arvion mukaan yhtyeen viimeinen aidosti merkittävä albumi, ”likaista, saatanallista meteliä”.<ref>[https://web.archive.org/web/20110831035255/http://www.kerrang.com/wheretostartwith/artists/venom Wehre to start with... Venom]. ''Kerrang''. Viitattu 14.9.2021. {{en}}</ref> Malcolm Domen mukaan ''At War with Satan'' oli ”odottamaton riemuvoitto”, jonka kappaleet olivat Venomin ehkä hienoimpia sävellyksiä. B-puolen ”Cry Wolf” on Domen mukaan osoitus aiempaa kypsemmästä Venomista, joka ei kuitenkaan ollut menettänyt alkukantaista voimaansa.<ref>Dome 2002, s. 6–7, 9.</ref> ''[[AllMusic]]in'' Eduardo Rivadavian mielestä nimikappale oli epätoivoinen yritys hankkia kriitikkojen kunnioitus. Yhtyeen taidot eivät kuitenkaan olleet haasteen veroiset, joten lopputuloksena oli ”turvonnut ''[[magnum opus]]''”, joka sisältää pitkät pätkät ”aikamoista paskaa”. B-puolen kompaktit ja ”raivoisat” kappaleet miellyttävät Rivadaviaa enemmän. Hän kehuu myös CD-uusintapainoksen bonuskappaleita, joista monet ovat selvästi alkuperäisiä albumiraitoja parempia. Uusintapainos saa arvosanaksi neljä tähteä viidestä mahdollisesta.<ref name="Rivadavia">Rivadavia, Eduardo: [https://www.allmusic.com/album/at-war-with-satan-mw0000196214 At War with Satan Review by Eduardo Rivadavia]. ''AllMusic''. Viitattu 14.9.2021. {{en}}</ref> ''[[Imperiumi (verkkosivusto)|Imperiumin]]'' Janne Peltonen kirjoittaa: ”Liki 20 minuuttinen [sic] nimibiisi jyrää vastustamattomasti. Useasta osasta kokoonkudottu teos pysyy ällistyttävästi kasassa.” B-puoli sen sijaan ”antoi jo viitteitä siitä, että Venomin paukut alkavat loppua.” Myös Peltosen mielestä ''At War with Satanin'' aikaiset singlet ”Lady Lust”, ”Warhead” ja ”Seven Gates of Hell” olivat albumiraitoja parempia.<ref>Peltonen, Janne: [https://www.impe.fi/reviews/1/4232 Venom: MMC (Castle UK)]. ''Imperiumi'', 15.11.2005. Viitattu 16.9.2021.</ref>

Versio 20. syyskuuta 2021 kello 12.58

At War with Satan
Venom
Studioalbumin At War with Satan kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Julkaistu 1984
 Tuottaja(t) Keith Nichol
 Tyylilaji thrash metal,[1] black metal, NWOBHM[2]
 Kesto 39.45
 Levy-yhtiö Neat Records
Venomin muut julkaisut
Black Metal
1982
At War with Satan
1983
Possessed
1985

At War with Satan on Venom-yhtyeen kolmas albumi, joka julkaistiin vuonna 1983. Albumi tunnetaan varsinkin nimiraidastaan, joka on koko A-puolen mittainen moniosainen sävellys. Yhtyeen kahdesta ensimmäisestä albumista poiketen suurin osa materiaalista ei enää ollut kitaristi Jeffrey ”Mantas” Dunnin säveltämää, vaan progressiivisesta rockista ja erityisesti Rushin 2112-albumista ammentanut tyyli oli Conrad ”Cronos” Lantin luomus. Aiempaa kunnianhimoisempi musiikki oli Venomin yritys saada itselleen tunnustusta. Tässä yhtye onnistui vain osittain, sillä sekä kriitikot että yhtyeen jäsenet ovat suhtautuneet At War with Sataniin ristiriitaisesti. Myyntiluvut olivat kohtuullisen hyvät, mutta albumista ei tullut toivottua kaupallista läpimurtoa, ja yhtyeen ilmapiiri jatkoi huononemistaan.

Albumin vaiheet

Vuonna 1983 brittiläisen heavy metalin uusi aalto oli edelleen marginaalinen tyylilaji, jota valtavirran musiikkilehdistö ei liiemmin arvostanut. Venomin kaksi kaksi ensimmäistä albumia olivat myyneet melko vaatimattomasti jopa metallimusiikin mittapuulla. Yhtyeen saatanallinen imago ja šokeeraava musiikki toivat sille kuitenkin mainetta hevarien keskuuudessa,[2] ja asianharrastajat odottivat innolla yhtyeen kolmatta albumia.[3]

Yhtyeen aiemmista levyistä poiketen At War with Satan oli konseptialbumi. Enimmäkseen teema oli tosin näkyvillä A-puolen ainoassa kappaleessa ”At War with Satan”.[3] Useampi kriitikko on spekuloinut, että yhtye yritti aiempaa kunnianhimoisemmalla musiikilla osoittaa teknistä osaamistaan sekä kyvykkyyttään säveltämisen ja sanoittamisen saralla.[2][4] Vuonna 2008 antamassaan haastattelussa yhtyeen laulaja Conrad ”Cronos” Lant kuitenkin kiisti tämän ja sanoi yksinkertaisesti halunneensa tehdä suuresti ihailemaansa Rush-yhtyettä muistuttavaa musiikkia. Erityisen tärkeä esikuva oli Rushin albumi 2112.[4] Kitaristi Jeffrey ”Mantas” Dunn sen sijaan muisteli 2019: ”Meistä tuli liian isoja liian nopeasti, eikä mikään ollut enää entisellään. Ei sinne päinkään. Henkilökemiat muuttuivat ja egot kasvoivat turhan suuriksi… Vuonna 1984 Venom ei enää ollut se sama räävitön, mitään suunnittelematon räyhäkolmikko Newcastlesta, vaan halusimme tietoisesti olla jotakin hienompaa ja parempaa. No, sellainen ei sopinut Venomille.”[5]

Äänityksiä varten yhtye teki suuria muutoksia studioon. Rumpuja varten rakennettiin konserttisaleja jäljittelevä tila, jotta ne kuulostaisivat mahdollisimman äänekkäältä. Tuottajana toimi Keith Nichol.[3] Neat Records julkaisi albumin huhtikuussa 1984. Vinyylilevyn kannet oli suunniteltu niin, että avattuina ne näyttivät nahkakantiselta kirjalta. Mukana oli neljäsivuinen sanoitusvihkonen, ja 10 000 ensimmäisen levyn mukana tuli juliste.[6]

”Warhead” ilmestyi singlenä pian At War with Satanin jälkeen. Kappaletta ei ollut albumilla, mutta se sai albumiraitoja enemmän näkyvyyttä, kun BBC:n tiskijukka Mike Read soitti sen huumorimielessä Radio Onen aamuohjelmassa. Kappaleesta tuli yllättävän suosittu, mutta Read sai myös useita puheluja kuulijoilta, jotka vaativat häntä lopettamaan ”Warheadin” soittamisen. Parhaimmillaan kappale oli Britannian singlelistan sijalla 64. Se oli hyvä saavutus äärimetalliyhtyeelle aikana, jona valtavirrankin heavy metal soi radiossa harvoin.[7]

Musiikki

Mantasin mukaan hän ja Cronos kirjoittivat At War with Satanin yhdessä, ”mutta vaikka minäkin rakastin Rushia yli kaiken, niin kyllähän albumi oli silti Cronosin trippi kohti Rushin 2112-konseptilevyn tunnelmaa. Ei niinkään musiikillisesti, mutta monilla muilla tasoilla.”[5] Tämä erotti At War with Satanin yhtyeen aiemmista albumeista, jotka olivat lähes kokonaan Mantasin säveltämiä.[8]

Koko A-puolen mittainen ”At War with Satan” on yhtyeen aiempiä sävellyksiä monimutkaisempi ja teknisesti haastavampi. Siinä on esimerkiksi äkillisiä tempon ja tunnelman muutoksia.[1] Säkeistöjen ja kertosäkeiden vuorottelun sijaan erilaiset riffit seuraavat toisiaan ilman toistuvaa rakennetta.[4] Venom oli yksi ensimmäisistä metalliyhtyeistä, jotka julkaisivat koko LP-levyn puoliskon mittaisen kappaleen; aiemmin vastaavia albumeja olivat levyttäneet lähinnä progressiivisen rockin yhtyeet.[1] Sanoitus kertoo Helvetin kapinasta Taivasta vastaan, ja Jumala joutuu itse Helvettiin. Cronos oli aloittanut ”At War with Satanin” tarinan kirjoittamisen jo kouluikäisenä.[4]

B-puolella on kuusi lyhyttä ja aggressiivista kappaletta, jotka edustavat perinteisempää Venom-musiikkia.[7] Useimpien pituus on noin 2–3 minuuttia.[2] ”Rip Ride” muistuttaa tyyliltään Motörheadia, kun taas ”Stand Up And Be Counted” oli konserteissa yleisön huudatuskappale.[1] Sanoitukset käsittelevät esimerkiksi joukkomurhia ja naisia.[7]

2000-luvun uusintapainoksilla on lisämateriaalina yhtyeen singlejä At War with Satanin ajoilta.[2] ”Warhead”-singlellä oli kaksi B-puolta, samoin vuoden 1985 singlellä ”Manitou”.[9] Lisäksi mukana on TV-mainoksia, joissa kerrotaan yhtyeen nauttivan ”hänen saatanallisen majesteettinsa” hyväksyntää.[10]

Vastaanotto

At War with Satan myi kohtuullisen hyvin, muttei ollut yhtyeen toivoma kaupallinen läpimurto. Pikemminkin Venom joutui yhä voimakkaammin innoittamiensa uuden sukupolven thrash-yhtyeiden haastamaksi.[9] Aikalaisarviot olivat kuitenkin myönteisiä. Sounds-lehden Garry Bushell kehui ”At War with Satania” Venomin siihen mennessä suurimmaksi saavutukseksi ja ennusti kappaleen jäävän heavy metalin historiaan ”as the ultimate headbang”. Melody Makerin Neil Jeffries puolestaan katsoi albumin todistavan, että Venom oli maailman paras heavy metal -yhtye.[11] Kerrang!-lehden toimituskunassa yleinen mielipide oli, että albumi olisi voinut olla paljon enemmän. Venom oli uransa risteyskohdassa ja sen olisi pitänyt ottaa aimo harppaus eteenpäin, mutta tähän se ei aivan kyennyt.[12] At War with Satanin myötä Venomin maailmanvalloitushaaveet päättyivät, ja yhtyeen ilmapiiri oli turhautunut.[13] Cronosin mukaan nimikappaleen vastaanotto oli fanien keskuudessa huono, sillä metallimusiikin harrastajat pitivät Venomin perinteisestä tyylistä, johon yhtyeen seuraava albumi Possessed sitten palasikin. Se jäi kuitenkin taiteellisesti epäonnistuneeksi kokonaisuudeksi,[4] sillä yhtyeen ilmapiiri oli ahdistava ja kitaristi Mantas oli kärsinyt motivaatio-ongelmista jo vuosia.[4][5][8]

At War with Satanin jälkimaine on ollut ristiriitainen. Kerrang!-albumioppaan mukaan nimiraita tuottaa pettymyksen progressiivista rockia kaipaaville, sillä kappale on tuskin muuta kuin tyypillistä ”Venom-mökää” (Venom noise explosion) 15 minuutin mittaan venytettynä. Kaikesta huolimatta At War with Satan on arvion mukaan yhtyeen viimeinen aidosti merkittävä albumi, ”likaista, saatanallista meteliä”.[14] Malcolm Domen mukaan At War with Satan oli ”odottamaton riemuvoitto”, jonka kappaleet olivat Venomin ehkä hienoimpia sävellyksiä. B-puolen ”Cry Wolf” on Domen mukaan osoitus aiempaa kypsemmästä Venomista, joka ei kuitenkaan ollut menettänyt alkukantaista voimaansa.[15] AllMusicin Eduardo Rivadavian mielestä nimikappale oli epätoivoinen yritys hankkia kriitikkojen kunnioitus. Yhtyeen taidot eivät kuitenkaan olleet haasteen veroiset, joten lopputuloksena oli ”turvonnut magnum opus”, joka sisältää pitkät pätkät ”aikamoista paskaa”. B-puolen kompaktit ja ”raivoisat” kappaleet miellyttävät Rivadaviaa enemmän. Hän kehuu myös CD-uusintapainoksen bonuskappaleita, joista monet ovat selvästi alkuperäisiä albumiraitoja parempia. Uusintapainos saa arvosanaksi neljä tähteä viidestä mahdollisesta.[2] Imperiumin Janne Peltonen kirjoittaa: ”Liki 20 minuuttinen [sic] nimibiisi jyrää vastustamattomasti. Useasta osasta kokoonkudottu teos pysyy ällistyttävästi kasassa.” B-puoli sen sijaan ”antoi jo viitteitä siitä, että Venomin paukut alkavat loppua.” Myös Peltosen mielestä At War with Satanin aikaiset singlet ”Lady Lust”, ”Warhead” ja ”Seven Gates of Hell” olivat albumiraitoja parempia.[16]

Aikalaisarvioissa tuottaja Keith Nicholia arvosteltiin kyvyttömyydestä tuoda ”At War with Satanin” äänimaailmaan sen kaipaamaa syvyyttä. Myöhemmät arviot ovat suhtautuneet Nicholiin myönteisemmin.[3] Metal Reviews -sivuston arvostelun mukaan Venomin varhaisten albumien tuotantoarvot olivat ylipäätään heikot: ”Basso oli kovemmalla kuin kitara ja äänimaailma oli ohut ja diskanttinen. Rummut kuulostivat siltä, kuin joku olisi hakannut tyynykasaa. Mutta Welcome to Helliin ja Black Metaliin verrattuna [At War with Satan] oli iso askel oikeaan suuntaan.”[1]

Kappaleet

A-puoli

  1. ”At War with Satan” – 19.57

B-puoli

  1. ”Rip Ride” – 3.09
  2. ”Genocide” – 2.59
  3. ”Cry Wolf” – 4.20
  4. ”Stand Up (and Be Counted)” – 3.32
  5. ”Women, Leather and Hell” – 3.21
  6. ”Aaaaaarrghh” – 2.25

Vuoden 2002 uusintapainoksen bonuskappaleet

  1. ”At War with Satan” (TV Spots) – 1.05
  2. ”Warhead” (12" version) – 3.40
  3. ”Lady Lust” – 2.48
  4. ”Seven Gates of Hell” – 5.28
  5. ”Manitou” (12" version) – 4.42
  6. ”Woman” (12" version) – 2.56
  7. ”Dead of Night” (12" version) – 4.09
  8. ”Manitou” (Abbey Road Uncut Mix) – 4.49

Erikoisjulkaisut

  • Ensimmäisissä 19000 painoksessa tuli juliste mukana (vinyyli)
  • Limited Edition Picture Disc (vinyyli)
  • Gatefold (vinyyli, 2004)

Kokoonpano

Lähteet

  • Dome, Malcolm: At War with Satan, s. 6–10. Vuoden 2002 uusintapainoksen kansilehti. Sanctuary Records Group Ltd., 2002. (englanniksi)

Viitteet

  1. a b c d e Jeff: Venom - At War With Satan (Remastered). MetalReviews.com. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f Rivadavia, Eduardo: At War with Satan Review by Eduardo Rivadavia. AllMusic. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  3. a b c d Dome 2002, s. 6.
  4. a b c d e f Kitts, Jeff: Venom's Cronos: The Guitar World Interview. Guitar World, 19.11.2008. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  5. a b c Isoaho, Timo: ”Black Metalin alkuriffi syntyi vessanpöntöllä istuessani, ja koko biisi oli kasassa ehkä varttituntia myöhemmin” – haastattelussa Venom-legenda Jeffrey ”Mantas” Dunn. Inferno, 29.11.2019. Viitattu 20.9.2021.
  6. At War with Satan. Venom Collector Page. Viitattu 20.9.2021. (englanniksi)
  7. a b c Dome 2002, s. 7.
  8. a b Väntänen, Ari: ”Kun Venomin ensimmäiset levyt äänitettiin, meillä ei ollut mitään käsitystä mistään” – haastattelussa legendaarinen Mantas. Inferno, 10.10.2017. Viitattu 20.9.2021.
  9. a b Dome 2002, s. 8.
  10. ”At War With Satan – TV Spots” (At War With Satan). Venom, Sanctuary Records Group Ltd., 2002.
  11. Venom Quotes. Venom Collector. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  12. Dome 2002, s. 8–9.
  13. Dome 2002, s. 10.
  14. Wehre to start with... Venom. Kerrang. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  15. Dome 2002, s. 6–7, 9.
  16. Peltonen, Janne: Venom: MMC (Castle UK). Imperiumi, 15.11.2005. Viitattu 16.9.2021.