Ero sivun ”Serapion-veljet” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
kh |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[ |
[[Tiedosto:Serapins.jpg|thumb|225px|Serapion-veljiä yhteiskuvassa.]] |
||
'''Serapion-veljet'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Venäläisen kirjallisuuden historia | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Gaudeamus | Vuosi = 2011 | Sivu = 464 | |
'''Serapion-veljet''' eli '''Serapion-veljekset'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = toim. Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma| Nimike = Venäläisen kirjallisuuden historia | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Gaudeamus | Vuosi = 2011 | Sivu = 464 | ISBN = 978-952-495-181-4}}</ref><ref name=Huttunen/> ({{k-ru|Серапио́новы бра́тья|Serapionovy bratja}}) oli nuorten [[venäläinen kirjallisuus|venäläisten kirjailijoiden]] yhteenliittymä 1920-luvulla [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] ja Leningradissa. |
||
[[Saksa]]laisen [[romantiikka|romantikon]] [[E. T. A. Hoffmann]]in |
[[Saksa]]laisen [[romantiikka|romantikon]] [[E. T. A. Hoffmann]]in teoksen mukaan nimetty ryhmä sai alkunsa [[Vsemirnaja literatura]] -kustantamon ja Pietarin Taiteiden talon yhteyteen vuonna 1919 perustetusta kääntäjäkurssista ja kirjallisuusstudiosta. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 1921 alussa. Serapion-veljiin kuuluivat [[Lev Lunts]], [[Nikolai Nikitin]], [[Mihail Slonimski]], [[Ilja Gruzdev]], [[Konstantin Fedin]], [[Vsevolod Ivanov]], [[Mihail Zoštšenko]], [[Veniamin Kaverin]], [[Jelizaveta Polonskaja]] ja [[Nikolai Tihonov]] sekä joukko ”ulkojäseniä”. Toimintaa ohjasivat muun muassa [[Maksim Gorki]] ja [[Viktor Šklovski]].<ref name="Kasack">{{Kirjaviite | Tekijä = Kasack, Wolfgang | Nimike = Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda | Julkaisupaikka = London | Julkaisija = Overseas Publications Interchange | Vuosi = 1988 | Sivu = 688–689 | ISBN = 0-903868-73-3}}</ref><ref name="Krugosvet">{{Verkkoviite | Osoite = http://krugosvet.ru/enc/kultura_i_obrazovanie/literatura/SERAPIONOVI_BRATYA.html | Nimeke = Entsiklopedija Krugosvet | Viitattu = 30.8.2013 | Kieli = {{ru}} }}</ref> |
||
Serapion-veljet julistivat tavoitteekseen uusien kirjallisten ilmaisukeinojen löytämisen, mutta käytännössä he olivat lähinnä ystäväpiiri, jonka jäsenten tuotanto kehittyi eri suuntiin. Heitä yhdisti ajatus luomistyön vapaudesta sekä pyrkimys pysyttäytyä päivänpolitiikan ulkopuolella. Ryhmä julkaisi vain yhden yhteisen kokoelmateoksen ''Serapionovy bratja'' vuonna 1922. |
Tyylillisesti Serapion-veljet edustivat niin sanottua ornamentaaliproosaa<ref name=Huttunen>Tomi Huttunen, [https://web.archive.org/web/20070518172330/http://www.helsinki.fi/hum/slav/mosaiikki/fi3/th3.htm Montaasikulttuuri,] Helsingin yliopisto, viitattu 20.9.2021 (Archive.org)</ref>. He julistivat tavoitteekseen uusien kirjallisten ilmaisukeinojen löytämisen, mutta käytännössä he olivat lähinnä ystäväpiiri, jonka jäsenten tuotanto kehittyi eri suuntiin. Heitä yhdisti ajatus luomistyön vapaudesta sekä pyrkimys pysyttäytyä päivänpolitiikan ulkopuolella. Ryhmä julkaisi vain yhden yhteisen kokoelmateoksen ''Serapionovy bratja'' vuonna 1922. Ryhmän johtajana pyrki toimimaan ohjelma-artikkelillaan ''Potšemu my Serapionovy bratja'' (”Miksi olemme Serapion-veljiä”) esiintynyt Lev Lunts.<ref name="Kasack" /><ref name="Krugosvet" /> |
||
[[Neuvostoliitto|Neuvostoviranomaisten]] taholta Serapion-veljet nähtiin kaunokirjallisuuden [[poputtšiki|myötäilijöinä]], joiden toimintaa pyrittiin aluksi sietämään. 1920-luvun puolivälin jälkeen |
[[Neuvostoliitto|Neuvostoviranomaisten]] taholta Serapion-veljet nähtiin kaunokirjallisuuden [[poputtšiki|myötäilijöinä]], joiden toimintaa pyrittiin aluksi sietämään. 1920-luvun puolivälin jälkeen ryhmä alkoi herättää yhä voimakkaampaa arvostelua. Ryhmän kokoontumiset jatkuivat vuoteen 1929 saakka. Myöhemmin muun muassa Zoštšenko, Slonimski ja Tihonov joutuivat kärsimään sen jäsenyydestä. Veniamin Kaverin teki Serapion-veljien perintöä uudelleen tunnetuksi 1960-luvulta lähtien.<ref name="Kasack" /><ref name="Krugosvet" /> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 20. syyskuuta 2021 kello 10.15
Serapion-veljet eli Serapion-veljekset[1][2] (ven. Серапио́новы бра́тья, Serapionovy bratja) oli nuorten venäläisten kirjailijoiden yhteenliittymä 1920-luvulla Pietarissa ja Leningradissa.
Saksalaisen romantikon E. T. A. Hoffmannin teoksen mukaan nimetty ryhmä sai alkunsa Vsemirnaja literatura -kustantamon ja Pietarin Taiteiden talon yhteyteen vuonna 1919 perustetusta kääntäjäkurssista ja kirjallisuusstudiosta. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 1921 alussa. Serapion-veljiin kuuluivat Lev Lunts, Nikolai Nikitin, Mihail Slonimski, Ilja Gruzdev, Konstantin Fedin, Vsevolod Ivanov, Mihail Zoštšenko, Veniamin Kaverin, Jelizaveta Polonskaja ja Nikolai Tihonov sekä joukko ”ulkojäseniä”. Toimintaa ohjasivat muun muassa Maksim Gorki ja Viktor Šklovski.[3][4]
Tyylillisesti Serapion-veljet edustivat niin sanottua ornamentaaliproosaa[2]. He julistivat tavoitteekseen uusien kirjallisten ilmaisukeinojen löytämisen, mutta käytännössä he olivat lähinnä ystäväpiiri, jonka jäsenten tuotanto kehittyi eri suuntiin. Heitä yhdisti ajatus luomistyön vapaudesta sekä pyrkimys pysyttäytyä päivänpolitiikan ulkopuolella. Ryhmä julkaisi vain yhden yhteisen kokoelmateoksen Serapionovy bratja vuonna 1922. Ryhmän johtajana pyrki toimimaan ohjelma-artikkelillaan Potšemu my Serapionovy bratja (”Miksi olemme Serapion-veljiä”) esiintynyt Lev Lunts.[3][4]
Neuvostoviranomaisten taholta Serapion-veljet nähtiin kaunokirjallisuuden myötäilijöinä, joiden toimintaa pyrittiin aluksi sietämään. 1920-luvun puolivälin jälkeen ryhmä alkoi herättää yhä voimakkaampaa arvostelua. Ryhmän kokoontumiset jatkuivat vuoteen 1929 saakka. Myöhemmin muun muassa Zoštšenko, Slonimski ja Tihonov joutuivat kärsimään sen jäsenyydestä. Veniamin Kaverin teki Serapion-veljien perintöä uudelleen tunnetuksi 1960-luvulta lähtien.[3][4]
Lähteet
- ↑ toim. Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma: Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 464. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-181-4.
- ↑ a b Tomi Huttunen, Montaasikulttuuri, Helsingin yliopisto, viitattu 20.9.2021 (Archive.org)
- ↑ a b c Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 688–689. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ a b c Entsiklopedija Krugosvet krugosvet.ru. Viitattu 30.8.2013. (venäjäksi)