Ero sivun ”Marja” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Hieman viilausta.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4: Rivi 4:
'''Marja''' on [[gastronomia]]ssa ja yleiskielessä pienehkö, pyöreähkö ja mehevä [[hedelmä (ruoka)|hedelmä]].
'''Marja''' on [[gastronomia]]ssa ja yleiskielessä pienehkö, pyöreähkö ja mehevä [[hedelmä (ruoka)|hedelmä]].


Marjoihin kuuluu kasvitieteellisesti [[marja (kasvitiede)|marjoja]], [[luumarja|luumarjoja]] sekä [[kerrannaisluumarja|kerrannaisluumarjoja]] (esimerkiksi vadelman, karhunvatukan, lakan, mesimarjan ja lillukan marjat). Jotkin marjat ovat [[pohjushedelmä|pohjushedelmiä]] (esimerkiksi mustikan, puolukan, juolukan, karpaloiden ja herukoiden marjat).<ref name=klemettila-10 /> Myös [[katajat|katajien]] meheviä [[käpy]]jä kutsutaan usein marjoiksi, vaikka ne eivät käpyinä ole hedelmiä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mitchell, Alan & Wilkinson, John | Nimeke = Euroopan puuopas | Suomentaja = Kurtto, Arto | Vuosi = 2009 | Sivu = 42 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste = ISBN 951-1-14705-6 }}</ref>
Marjoihin kuuluu kasvitieteellisesti [[marja (kasvitiede)|marjoja]], [[luumarja|luumarjoja]] sekä [[kerrannaisluumarja|kerrannaisluumarjoja]] (esimerkiksi vadelman, karhunvatukan, lakan, mesimarjan ja lillukan marjat). Jotkin marjoiksi kutsutut ovat kasvitieteellisesti [[pohjushedelmä|pohjushedelmiä]] (esimerkiksi mustikan, puolukan, juolukan, karpaloiden ja herukoiden marjat).<ref name=klemettila-10 /> Myös [[katajat|katajien]] meheviä [[käpy]]jä kutsutaan usein marjoiksi, vaikka ne eivät käpyinä ole hedelmiä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mitchell, Alan & Wilkinson, John | Nimeke = Euroopan puuopas | Suomentaja = Kurtto, Arto | Vuosi = 2009 | Sivu = 42 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste = ISBN 951-1-14705-6 }}</ref>


Monet marjat ovat syötäviä, ja marjoja onkin aina kerätty ja nautittu [[ravinto]]na eri tavoin. Jotkin marjat, kuten [[sudenmarja]]n ja [[kielo]]n marjat ovat [[myrkyllisyys|myrkyllisiä]].
Monet marjat ovat syötäviä, ja marjoja onkin aina kerätty ja nautittu [[ravinto]]na eri tavoin. Jotkin marjat, kuten [[sudenmarja]]n ja [[kielo]]n marjat ovat [[myrkyllisyys|myrkyllisiä]].

Versio 9. syyskuuta 2021 kello 15.28

Tämä artikkeli kertoo marjan yleiskielisestä merkityksestä. Marja (kasvitiede) kertoo marjasta kasvitieteellisessä mielessä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Puolukoita
Ahomansikoita

Marja on gastronomiassa ja yleiskielessä pienehkö, pyöreähkö ja mehevä hedelmä.

Marjoihin kuuluu kasvitieteellisesti marjoja, luumarjoja sekä kerrannaisluumarjoja (esimerkiksi vadelman, karhunvatukan, lakan, mesimarjan ja lillukan marjat). Jotkin marjoiksi kutsutut ovat kasvitieteellisesti pohjushedelmiä (esimerkiksi mustikan, puolukan, juolukan, karpaloiden ja herukoiden marjat).[1] Myös katajien meheviä käpyjä kutsutaan usein marjoiksi, vaikka ne eivät käpyinä ole hedelmiä.[2]

Monet marjat ovat syötäviä, ja marjoja onkin aina kerätty ja nautittu ravintona eri tavoin. Jotkin marjat, kuten sudenmarjan ja kielon marjat ovat myrkyllisiä.

Rakenne

Marjassa on usein vahapeitteinen kuori, joka suojaa siemeniä ympäröivää mehevää keskikerrosta, maltoa. Useimpien marjojen sisällä on useita siemeniä, joidenkin sisällä vain yksi. Mansikan siemenet ovat mansikan pinnalla näkyvien pähkylöiden sisällä.[1]

Luonnonmarjat ja puutarhamarjat

Marjat jaetaan luonnonmarjoihin sekä viljeltyihin eli puutarhamarjoihin. Metsissä kasvavia marjoja kutsutaan metsämarjoiksi.[1]

Pohjoismaissa kasvaa nykyisin noin 50 luonnonmarjaa, joista 37 on syötäviä ja 20 yleisesti kerättyjä. Pohjolan tärkeimmät luonnonvaraiset marjat ovat puolukka, mustikka, lakka, tyrni, isokarpalo ja mesimarja.[3] Eteläisessä Euroopassa tärkeitä luonnonmarjoja ovat karhunvatukka ja herukat.[4]

Eräs merkittävä puutarhamarja on puutarhamansikka, joka on Pohjolassa ruokakäytössä syrjäyttänyt ahomansikan. Muita puutarhamarjoja ovat esimerkiksi vatukat ja herukat.[5] Nykyisin tärkeä viljelykasvi kirsikka on kotoisin Länsi-Aasiasta.[6]

Ravintona

Mustikkapiirakkaa

Marjat ovat tärkeä elintarviketeollisuuden raaka-aine. Marjoista voi tehdä juomia, kuten mehua, marjaviiniä tai marjalikööriä. Hilloa valmistetaan usein marjoista. Luontaistuote- ja ravintolisäteollisuus valmistaa marjoista erilaisia tuotteita. Marjoja käytetään myös lääketeollisuudessa.[7]

Monet linnut ja villieläimet syövät marjoja ja toimivat samalla niiden siementen levittäjinä. Karhulle marjat ovat loppukesällä ja alkusyksyllä sen tärkeintä ravintoa. Myyrät tuhoavat joskus marjasatoja.[8]

Kulutus

Suomalaiset syövät nykyisin noin 13–14 kiloa marjoja vuodessa. Marjojen kulutus alkoi kasvaa vasta 1970-luvulla, kun pakastimet yleistyivät ja tieto marjojen terveysvaikutuksista levisi.[9]

Ennen pakastimen keksimistä marjoja syötiin Suomessa lähinnä syksyisin puolukkasurvoksen muodossa[9], sillä puolukan säilömiseen ei tarvise hankkia säilyvyyttä parantavia aineita[10]. 1940-luvun jälkeen alkanut sokerin laajamittainen käyttö[11] mahdollisti sen, että muitakin marjoja kuin puolukkaa saatettiin nauttia myös satokauden ulkopuolella, koska marjoja kyettiin keittämään hilloiksi ja mehuiksi[9].

Ravintosisältö ja terveysvaikutukset

Marjoja pidetään erityisen terveellisenä ravintona. Marjat sisältävät monipuolisesti suojaravintoaineita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita. Marjoissa on runsaasti esimerkiksi C-vitamiinia sekä terveyteen vaikuttavia polyfenoleja, kuten flavonoideja, fenolihappoja ja tanniineja. Marjojen flavonoideja ovat antosyaanit, flavonolit ja katekiinit, fenolihappoja hydroksikanelihapot ja hydroksibenstoehapot, ja tanniineja ellagitanniinit sekä oligo- ja polymeeriset proantosyanidiinit. Marjojen siemenöljyissä on terveydelle edullisia kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja. Lisäksi marjoissa esiintyy resveratrolia ja ursolihappoa, joilla on mahdollisesti terveysvaikutuksia.[12]

Marjat sisältävät vain vähän energiaa, joten niillä on korkea ravintoainetiheys. Kuidun lähteenä marjat ovat hieman parempia kuin hedelmät ja tomaatit. Marjojen kuitu on pääasiassa veteen liukenematonta kuitua.[12]

Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan marjojen polyfenoliset yhdisteet näyttävät ikään kuin neutraloivan marjoihin lisätyn sokerin terveyshaittoja. Ne näyttävät tasaavan aterian jälkeisiä veren sokeripitoisuuden tasoja ja vaikuttavan insuliiniin eritystä hillitsevästi. Lisäksi tutkijoiden mukaan marjojen runsas syönti liittyy pienentyneeseen metabolisen oireyhtymän ja kakkostyypin diabeteksen riskiin. Näyttää myös siltä, että marjoilla on muistia suojelevia ominaisuuksia ja niiden syönti on hyväksi silmien terveydelle. Lisäksi marjat ovat hyväksi suolistolle, sillä niissä on erilaisia kuituyhdisteitä, joita suolistomikrobit käyttävät ravintonaan ja niiden sisältämät antioksidantit hankaloittavat taudinaiheuttajabakteerien toimintaa.[13]

Kaikissa marjoissa ei kuitenkaan ole samoja ominaisuuksia ja sen takia ihmisen kannattaa syödä monipuolisesti erilaisia marjalajeja: puolukkaa, mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, herukoita, karviaisia, aroniaa ja pihlajanmarjoja.[13]

Säilöminen

Marjoja voi säilöä useilla tavoilla, kuten pakastamalla, kuivaamalla, sokeroimalla, umpioimalla tai vesisäilömällä.[14]

Myrkylliset marjat

Myrkyllisiä marjoja ovat esimerkiksi näsiä, oravanmarja, mustakonnanmarja ja sudenmarja.[15]

Kerääminen

Mustikanpoimintaa
Pääartikkeli: Marjastus

Ihmiset ovat poimineet marjoja ruoakseen esihistorialliselta ajalta asti. Viljelyn ja kasvattamisen kausi alkoi antiikin ajalla.[16] Marjanpoiminnan oikeus vaihtelee Euroopassa ja Pohjolassa. Suomessa jokamiehenoikeudet sallivat luonnonmarjojen poiminnan toisten mailta. Viljeltyjä marjoja voi kerätä itse itsepoimintatiloilta.[17]

Kasvupaikat

Useimmat Pohjois-Euroopassa kasvavat marjalajit esiintyvät laajalti myös Pohjois-Amerikassa ja Pohjois-Aasiassa.[18] Golfvirran ansiosta Pohjolan luonnossa on marjoille suotuisat kasvuolosuhteet, sillä kesä on valoisa ja lämpötila sopiva. Tämä lisää marjojen aromiyhdisteiden, sokereiden ja antioksidanttien pitoisuuksia.[19]

Marjojen kasvupaikkatyypit jaetaan Suomen olosuhteiden perusteella kuuteen kategoriaan: karukkomaat, kuivat kankaat, kuivahkot kankaat, tuoreet kankaat, lehtomaiset kankaat ja lehdot. Useimmat Suomen luonnonmarjoista viihtyvät useammassa eri kasvupaikassa ja metsätyypissä. Useimmat syötävät marjat kasvavat kuivilla, kuivahkoilla tai tuoreilla kankailla ja karuilla rämeillä mäntyjen ja kuusten seuralaislajeina; näitä ovat esimerkiksi puolukka ja mustikka. Koivuvaltaisissa sekametsissä ja lehtimetsissä viihtyvät vadelma ja ahomansikka. Soilla kasvavat lakka ja isokarpalo, tuntureilla juolukat ja riekonmarjat, ja meren rannoilla ja saarilla tyrni.[20]

Kypsyminen

Luonnonmarjat kypsyvät lajista riippuen keskikesästä myöhäiseen syksyyn. Keskikesällä kypsyviä marjoja ovat ahomansikka, mesimarja, mustikka, lakka ja vadelma. Loppukesällä ja syksyllä kypsyvät puolukka, mustikka, vadelma, isokarpalo, variksenmarja, kataja ja pihlaja. Avoimilla paikoilla kasvavat marjat kypsyvät nopeammin kuin varjoisilla paikoilla kasvavat.[21]

Lisääntyminen

Useimmat Pohjolan luonnonmarjat ovat yksikotisia, jolloin emi- ja hedekukat sijaitsevat samassa kasviyksilössä. Kaksikotisia ovat esimerkiksi tyrni ja lakka, jolloin hedelmöitykseen ja marjankehitykseen tarvitaan sekä emi- että hedekukinnollisia kasveja kasvamassa lähekkäin. Marjakasvit suosivat yleensä ristipölytystä. Itsepölytyskin voi onnistua, mutta se johtaa usein pieniin marjoihin, joissa on vähemmän itämiskykyisiä siemeniä. Useimmat marjat ovat hyönteispölytteisiä. Monet Suomen luonnonmarjat lisääntyvät kuitenkin pääasiassa kasvullisesti rönsyjen ja maavarsien avulla.[22]

Joissain marjalajeissa on erilaisia populaatioita, joiden marjat ovat erivärisiä. Läheistä sukua olevat marjat voivat risteytyä luonnossa. Suomessa tällaisia ovat mesimarja ja lillukka. Myös mustikka ja puolukka voivat risteytyä.[23]

Lähteet

  • Klemettilä, Hannele & Jaakola, Laura: Mansimarjasta punapuolaan: Marjakasvien kulttuurihistoriaa. Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-50-3.

Viitteet

  1. ↑ a b c Klemettilä & Jaakola 2011, s. 10–11.
  2. ↑ Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas, s. 42. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  3. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 33–34.
  4. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 44.
  5. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 26–29.
  6. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 47.
  7. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 70–74.
  8. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 54.
  9. ↑ a b c Hannu Lehto: Ruokailutottumukset ovat muuttuneet roimasti 50 vuodessa – lihan kulutus noussut huimasti, mutta miksi? KPK. 4.4.2019. Viitattu 5.8.2020. (suomeksi)
  10. ↑ Säilö puolukka näin – vanhanajan konsti todella toimii Ilta-Sanomat. 21.9.2016. Viitattu 5.8.2020. (suomeksi)
  11. ↑ Valkea viettelys Helsingin yliopisto. 19.12.2014. Viitattu 5.8.2020. (suomeksi)
  12. ↑ a b Selvitys marjojen terveysvaikutusten kliinisestä tutkimusnäytöstä 9.1.2013. Itä-Suomen yliopisto, Foodfiles. Viitattu 21.5.2017.
  13. ↑ a b Onko lempihedelmäsi tai -marjasi sokeripommi? Pitäisikö hedelmiä ja marjoja vältellä sokerin takia? yle.fi. Viitattu 15.12.2017.
  14. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 61–70.
  15. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 161–163.
  16. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 8–9.
  17. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 48.
  18. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 35.
  19. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 35.
  20. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 35.
  21. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 50–51.
  22. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 14.
  23. ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 14–15.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marja&oldid=19987858”