Ero sivun ”Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1962” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
202 769 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
K-Pedia (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
20 026 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6: Rivi 6:
| joukkueet-karsinnat = 56
| joukkueet-karsinnat = 56
| joukkueet-lopputurnaus = 16
| joukkueet-lopputurnaus = 16
| isäntämaa = {{Chilen lippu}} [[Chile]]
| isäntämaa = {{Chile}}
| ajankohta = [[30. toukokuuta]] –<br />[[16. kesäkuuta]] [[1962]]
| ajankohta = [[30. toukokuuta]] –<br />[[16. kesäkuuta]] [[1962]]
| kulta = {{Brasilian lippu}} [[Brasilian jalkapallomaajoukkue|Brasilia]]
| kulta = {{mj|Brasilia|j|1960}}
| hopea = {{Tšekkoslovakian lippu}} [[Tšekkoslovakian jalkapallomaajoukkue|Tšekkoslovakia]]
| hopea = {{mj|Tšekkoslovakia|j}}
| pronssi = {{Chilen lippu}} [[Chilen jalkapallomaajoukkue|Chile]]
| pronssi = {{mj|Chile|j}}
| ottelut = 32
| ottelut = 32
| maalit = 89
| maalit = 89
Rivi 16: Rivi 16:
| yleisö = 899 074
| yleisö = 899 074
| yleisö-keskiarvo = 28 096
| yleisö-keskiarvo = 28 096
| maalintekijä = {{Brasilian lippu}} [[Garrincha]]<br />{{Brasilian lippu}} [[Vavá]]<br />{{Chilen lippu}} [[Leonel Sánchez]]<br />{{Jugoslavian lippu}} [[Drazen Jerkovic]]<br />{{Unkarin lippu}} [[Flórián Albert]]<br>{{Neuvostoliiton lippu (1955-1980)}} [[Valentin Ivanov]]<br />(4 maalia)
| maalintekijä = {{mjlippu|Brasilia|j|1960}} [[Garrincha]]<br />{{mjlippu|Brasilia|j|1960}} [[Vavá]]<br />{{mjlippu|Chile|j}} [[Leonel Sánchez]]<br />{{mjlippu|Jugoslavia|j}} [[Dražan Jerković]]<br />{{mjlippu|Unkari|j}} [[Flórián Albert]]<br>{{mjlippu|Neuvostoliitto|j|1955}} [[Valentin Ivanov]]<br />(4 maalia)
| huomautus =
| huomautus =
| edellinen = [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1958|1958]]
| edellinen = [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1958|1958]]
| seuraava = [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1966|1966]]
| seuraava = [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1966|1966]]
}}
}}
'''Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1962''' pelattiin [[Chile]]ssä. Argentiina oli alun perin ennakkosuosikki järjestääjämaaksi, mutta sen poliittisen epävakauden vuoksi kisat myönnettiin Chilelle. Ennen turnausta Chileä koetteli luonnonkatastrofi, kun [[Chilen maanjäristys 1960|maanjäristys]] pakotti muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmia.<ref name="ekberg151"/><ref name="fh"/>
'''Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1962''' pelattiin [[Chile]]ssä.<ref name="ktk170">{{Kirjaviite | Tekijä = Ekberg, Jari | Nimeke = Kuin taivasta koskettaisi | Vuosi = 2014 | Sivu = 170 | Julkaisija = Atena | ISBN = 978-952-300-049-0}}</ref> Mestaruuden voitti toistamiseen [[Brasilian jalkapallomaajoukkue|Brasilia]], joka voitti loppuottelussa [[Tšekkoslovakia]]n maalein 3–1.<ref name="ktk173">{{Kirjaviite | Tekijä = Ekberg, Jari | Nimeke = Kuin taivasta koskettaisi | Vuosi = 2014 | Sivu = 173 | Julkaisija = Atena | ISBN = 978-952-300-049-0}}</ref>
Kilpailuformaatti säilyi samana kuin vuoden [[Jalkapallon maailmanmestaruuskisat 1958|1958]] kisoissa. [[Vuoden 1962 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat|Karsinnoista]] lopputurnaukseen pääsi 14 joukkuetta, jotka jaettiin neljään neljän joukkueen lohkoon. Isäntämaa Chile ja hallitseva maailmanmestari Brasilia selviytyivät kisoihin ilman karsintaa. Kunkin lohkon kaksi parasta pääsi puolivälieriin.<ref name="fh"/>


Yksi suurimmista yllätyksistä turnauksessa oli isäntämaa Chilen selviytyminen pronssille.<ref name="ekberg164"/> Loppuottelussa Brasilia kukisti Tšekkoslovakian, ja kykeni näin uusimaan maailmanmestaruutensa. Brasilia koki alkulohkovaiheessa suuren takaiskun, kun maailman ykköspelaaja [[Pelé]] loukkaantui ja hänen turnauksensa oli ohi. Brasilian ja samalla koko turnuaksen kirkkaimmaksi tähdeksi nousi [[Garrincha]].<ref name="fh"/><ref name="ekberg167"/>
Kisojen järjestämisestä kilpaili ainoastaan kolme maata: [[Saksan jalkapallomaajoukkue|Saksan liittotasavalta]], [[Argentiinan jalkapallomaajoukkue|Argentiina]] ja [[Chilen jalkapallomaajoukkue|Chile]]. Alun perin Argentiina oli ennakkosuosikki järjestäjämaaksi, mutta lopulta kisat menivät Chilelle, jonne oli rakennettu uusi hieno stadion kaksi vuotta aikaisemmin maanjäristyksessä tuhoutuneen tilalle. Pelisysteemi säilyi samana kuin vuoden [[Jalkapallon maailmanmestaruuskisat 1958|1958]] kisoissa; [[Vuoden 1962 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat|karsinnoista]] lopputurnaukseen pääsi 14 joukkuetta, jotka jaettiin neljään neljän joukkueen lohkoon. Isäntämaa Chile ja hallitseva maailmanmestari Brasilia selviytyivät kisoihin ilman karsintaa. Kunkin lohkon kaksi parasta pääsi puolivälieriin.


==Järjestelyt==
Brasilia voitti alkulohkonsa, ja Tšekkoslovakia tuli toiseksi jättäen taakseen [[Espanjan jalkapallomaajoukkue|Espanja]]n ja [[Meksikon jalkapallomaajoukkue|Meksiko]]n. A-lohkon kaksi parasta olivat [[Neuvostoliiton jalkapallomaajoukkue|Neuvostoliitto]] ja [[Jugoslavian jalkapallomaajoukkue|Jugoslavia]], kun [[Uruguayn jalkapallomaajoukkue|Uruguay]] ja [[Kolumbian jalkapallomaajoukkue|Kolumbia]] putosivat. B-lohkosta jatkoon menivät Saksan liittotasavalta ja isäntä Chile. Italia jätettiin lohkon kolmanneksi ja [[Sveitsin jalkapallomaajoukkue|Sveitsi]] hävisi kaikki ottelunsa. D-lohkosta puolivälieriin selvisivät [[Unkarin jalkapallomaajoukkue|Unkari]] ja [[Englannin jalkapallomaajoukkue|Englanti]], kun Argentiina ja [[Bulgarian jalkapallomaajoukkue|Bulgaria]] putosivat jatkosta.<ref name="ktk172">{{Kirjaviite | Tekijä = Ekberg, Jari | Nimeke = Kuin taivasta koskettaisi | Vuosi = 2014 | Sivu = 172 | Julkaisija = Atena | ISBN = 978-952-300-049-0}}</ref>
[[FIFA]] päätti myöntää MM-kilpailujen järjestysoikeuden [[Chile]]lle vuonna 1956, [[Lissabon]]issa pitämässään kokouksessa.<ref name="hostselection"/> Eurooppalaisille Chile oli tuntematon maa [[Andit|Andien]] takana, eikä se ollut merkittävä tekijä kansainvälisessä jalkapallossa. FIFAn vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä, sillä kolmas perättäinen Euroopassa järjestettävä turnaus ei tullut kysymykseen. Eteläamerikkalaisista valtioista [[Argentiina]] oli FIFAlle ykkösehdokas, mutta maan poliittisen epävakauden vuoksi turnaus myönnettiin Chilen järjestettäväksi.<ref name="ekberg151"/><ref name="fh"/>


Chilen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Carlos Dittborn vakuutti, että maa on kykenevä järjestämään turnauksen ja sai myös FIFAn tästä vakuuttuneeksi. Katastrofi oli kuitenkin lähellä. Toukokuussa 1960 suurin koskaan mitattu maanjäristys [[Chilen maanjäristys 1960|maanjäristys]] iski eteläiseen Chileen, minkä jälkeen alkoi valtaisa jälleenrakennusurakka. Turnauksen alkuun mennessä kisapaikat olivat kuitenkin laitettu kuntoon. Traagista oli, että Dittborn ei itse nähnyt turnausta, hän kuoli sydänkohtaukseen kuukautta ennen kisojen alkua, vain 41-vuotiaana. [[Arica]]n stadion sai hänen mukaansa nimen [[Estadio Carlos Dittborn]].<ref name="ekberg151"/>
Puolivälierässä isäntämaa Chile yllätti voittamalla Neuvostoliiton maalein 2–1.<ref name="ktk172"/> Englannin ja Brasilian kamppailussa kisojen ehkä kirkkain tähti (Pelén loukkaannuttua) [[Garrincha]] johdatti kahdella maalillaan Brasilian kohti välieriä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ekberg, Jari | Nimeke = Kuin taivasta koskettaisi | Vuosi = 2014 | Sivu = 161, 172 | Julkaisija = Atena | ISBN = 978-952-300-049-0}}</ref> Ottelu päättyi lopulta 3–1. Jugoslavia pudotti Saksan liittotasavallan 1–0 päättyneessä ottelussa, samoin kuin Tšekkoslovakia Unkarin samoin lukemin.<ref name="ktk172"/>


== Karsinnat ==
Välierissä vastakkain asettuivat Brasilia ja Chile sekä Tšekkoslovakia ja Jugoslavia. Ainoastaan noin 6&nbsp;000 katsojaa saapui seuramaan, kun Jugoslavia hävisi Tšekkoslovakialle 3–1, kun taas Brasilian 4–2-voittoa Chilestä jännitti peräti 76&nbsp;600 katsojaa. Chile otti lopulta kisoissa kolmannen sijan voittamalla pronssiottelussa Jugoslavian 1–0.<ref name="ktk173"/>
{{Pääartikkeli|[[Vuoden 1962 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat]]}}
Karsintoihin osallistui 56 maata, joista 14 selviytyi lopputurnaukseen.Isäntämaa [[Chilen jalkapallomaajoukkue|Chile]] ja hallitseva mestari [[Brasilian jalkapallomaajoukkue|Brasilia]] pääsivät kisoihin ilman karsintaa. Afrikan ja Aasian karsintojen voittajat karsivat Euroopan maita vastaan, mikä heikensi näiden maanosien maiden mahdollisuuksia selviytyä lopputurnaukseen. Yksikään Aasian tai Afrikan maa ei kyennyt voittamaan eurooppalaisia karsinnoissa. Turnaukseen selviytyi kymmenen eurooppalaista maata. Eteläamerikkalaisia joukkueita oli viisi. Pohjois- ja Keski-Amerikan karsinnoista turnaukseen selviytyi Meksiko, joka voitti [[CONMEBOL]]:n ja [[CONCACAF]]:n välisen karsintaottelun.<ref name="fh"/><ref name="rsssf-q"/><ref name="rsssf-q1"/>


== Joukkueet ==
Finaalin näyttämönä toimi pääkaupunki [[Santiago]]n Estadio Nacional. Brasilia lähti otteluun kokoonpanolla [[Gilmar]], [[D. Santos]], [[Mauro]], [[Zozimo]], [[N.Santos]], [[Zito]], [[Garrincha]], [[Didi]], [[Vavá]], [[Amarildo]] ja [[Zagallo]]. Tšekkoslovakian avauskokoonpano taas näytti seuraavanlaiselta: [[Schrojf]], [[Tichy]], [[Novak]], [[Pluskal]], [[Popluhar]], [[Josef Masopust|Masopust]], [[Pospichal]], [[Scherer]], [[Kvasnak]], [[Kadraba]] ja [[Jelinek]]. Ottelussa turnauksen yllättäjoukkue Tšekkoslovakia siirtyi varttitunnin pelin jälkeen 1–0 johtoon, kun Masopust laittoi Schererin pitkän syötön maaliin. Brasilian vastaus tuli kaksi minuuttia ennen puoliaikaa, kun Amarildo tasoitti pelin. Brasilia siirtyi 68. minuutin kohdalla Ziton maalilla 2–1 -johtoon. Ottelun lopullinen ratkaisu tapahtui 81 minuutin kohdalla, kun Tšekkoslovakian maalivahti Schrojff kadotti korkean keskityspallon näkyvistään auringon häikäistessä. Vavá siirsi pallon helposti verkkoon, ja Brasilia johti 3–1. Tuomarin vihellettyä päätösvihellyksen Brasilia liittyi Italian ja Uruguayn seuraan kaksi maailmanmestaruutta voittaneiden maiden kerhoon.
{{Katso myös|[[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1962 kokoonpanot]]}}
[[File:1962 world cup.png|thumb|400px|MM-turnaukseen osallistuneet maat kartalla.]]
Hallitsevana mestarina turnaukseen lähti [[Brasilian jalkapallomaajoukkue|Brasilia]], joka oli yksi mestarisuosikeista myös ennen Chilen turnausta. Brasilian joukkueen runko oli säilynyt lähes samana edellisistä kisoista. Kirkkaimpana tähtenään Brasilialla oli riveissään maailman paras jalkapalloilija [[Pelé]], joten odotukset olivat jälleen korkealla.<ref name="ekberg153"/><ref name="ekberg154"/> Muut eteläamerikkalaiset eivät saaneet jalkeille yhtä kovaa joukkuetta. Etelä-Amerikan maista Kolumbia oli mukana turnauksessa ensimmäistä kertaa. Euroopassa menestys oli siirtynyt [[sosialismi|sosialistisiin]] maihin. Neuvostoliitto, Jugoslavia ja Tšekkoslovakia tiedettiin koviksi maiksi. Myös Unkari oli nostanut profiiliaan maan [[Unkarin kansannousu|kansannousun]] seuraamusten jälkeen. Itäisen Euroopan maista ensiesiintymisensä MM-turnauksessa teki Bulgaria, joka pudotti karsinnoissa [[Ranskan jalkapallomaajoukkue|Ranskan]].<ref name="ekberg153"/> [[Rautaesirippu|Rautaesiripun]] länsipuolisista maista turnauksen suosikkeihin lukeutui seurajoukkueiden [[Real Madrid]]in ja [[FC Barcelona]]n menestyksen myötä Espanja. Lisäksi Espanjan riveissä pelasi maan kansallisuuden saaneita huippupelaajia, joihin lukeutuivat argentiinalainen [[Alfredo di Stefano]] ja unkarilainen [[Ferenc Puskás]].<ref name="ekberg154"/>

Turnauksessa pelasi 16 joukkuetta. Euroopasta oli mukana kymmenen maata, Etelä-Amerikasta viisi ja Pohjois-ja Keski-Amerikasta yksi:<ref name="rsssf"/><ref name="fh"/>
{{palstoitus alkaa}}
* {{mj|ARG|j}}
* {{mj|BRA|j|1889}}
* {{mj|BUL|j|1948}}
* {{mj|CHI|j}}
{{palstanvaihto}}
* {{mj|ENG|j}}
* {{mj|ESP|j|1945}}
* {{mj|ITA|j}}
* {{mj|YUG|j}}
{{palstanvaihto}}
* {{mj|COL|j}}
* {{mj|FRG|j}}
* {{mj|MEX|j|1934}}
* {{mj|URS|j|1955}}
{{palstanvaihto}}
* {{mj|SUI|j}}
* {{mj|TCH|j}}
* {{mj|HUN|j}}
* {{mj|URU|j}}
{{palstoitus loppuu}}

== Stadionit ==
Turnauksen ottelut pelattiin neljällä eri stadionilla. Alun perin kisapaikkakuntia piti olla kahdeksan, mutta ennen turnausta iskeneen tuhoisan [[Chilen maanjäristys 1960|maanjäristyksen]] vuoksi ottelut piti pelata neljällä stadionilla. Loppuottelu pelattiin Santiagon kansallistadionilla. Muut kolme stadionia olivat pieniä, niiden kapasiteetti oli alle 20 000 katsojaa.<ref name="fh"/> Kullakin pelipaikkakunnalla pelattiin yhden lohkon ottelut, jolloin päätöskierroksen otteluita ei ollut mahdollista pelata samanaikaisesti.<ref name="ekberg153"/>

{| class="wikitable" style="text-align:center"
|-
! rowspan=10 |
{{location map+|Chile|float=center|width=220|places=
{{location map~|Chile|lat=-33.437833|long=-70.650333|label='''[[Santiago]]'''|position=right}}
{{location map~|Chile|lat=-33|long=-71.516667|label='''[[Viña del Mar]]'''|position=top}}
{{location map~|Chile|lat=-34.166667|long=-70.75|label='''[[Rancagua]]'''|position=bottom}}
{{location map~|Chile|lat=-18.483333|long=-70.333333|label='''[[Arica]]'''|position=right}}
|caption=}}
! [[Santiago]]
! [[Viña del Mar]]
|-
| [[Estadio Nacional Julio Martínez Prádanos|Estadio Nacional]]
| [[Estadio Sausalito]]
|-
|{{small|{{Coord|33|27|52|S|70|36|38|W|region:IT_type:landmark|display=inline|name=Estadio Nacional Julio Martínez Prádanos}}}}
|{{small|{{Coord|33|00|51.83|S|71|32|6.84|W|region:IT_type:landmark|display=inline|name=Estadio Sausalito}}}}
|-
| Kapasiteetti: '''66 660'''
| Kapasiteetti: '''18 037'''
|-
| [[File:Estadio Nacional de Chile 2.jpg|200px]]
| [[File:EstadioSausalito.jpg|200px]]
|-
! [[Rancagua]]
! [[Arica]]
|-
| [[Estadio El Teniente|Estadio Braden Copper Co.]]
| [[Estadio Carlos Dittborn]]
|-
|{{small|{{Coord|34|10|39.95|S|70|44|15.79|W|region:IT_type:landmark|display=inline|name=Estadio El Teniente}}}}
|{{small|{{Coord|18|29|15.47|S|70|17|56.96|W|region:IT_type:landmark|display=inline|name=Estadio Carlos Dittborn}}}}
|-
| Kapasiteetti: '''18 000'''
| Kapasiteetti: '''17 786'''
|-
| [[File:Estadio Rancagua (Chile) - mayo de 1962.jpg|200px]]
| [[File:Estadio_Carlos_Dittborn_de_Arica.jpg|200px]]
|}

== Ottelut ==
Joukkueet jaettiin neljään alkulohkoon, joiden kaksi parasta etenivät pudotuspelivaiheeseen. Edellisiin MM-turnauksiin nähden joukkueiden päätyessä alkulohkossa tasapisteisiin, ei enää pelattu uusintaotteluita, vaan paremmuuden ratkaisi maaliero. Tämä näkyi siinä että turnauksessa suosittiin puolustavaa pelityyliä.<ref name="fh"/>

===Alkulohkot===
====Lohko 1====
Turnauksen [[Arica]]ssa pelattavan alkulohkon ennakkosuosikki oli Neuvostoliitto, joka oli edellisinä vuosina esiintynyt vakuuttavasti. Sen päävastustaja alkulohkossa oli Jugoslavia, joka oli voittanut edellisen [[Jalkapallo kesäolympialaisissa 1960|olympiaturnauksen]], ja maat olivat kohdanneet [[Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1960
|vuoden 1960 EM-kilpailujen]] loppuottelussa. Joukkueet kohtasivat heti avausottelussa ja voittajan uskottiin voittavan samalla koko lohkon. Joukkueiden välinen avausottelu oli tasokas, mutta kovaotteinen ja myös rumia otteita nähtiin. Kentän näkyvimmäksi pelaajaksi nousi Neuvostoliiton maalivahti [[Lev Jašin]], joka torjui jokaisen Jugoslavian laukauksen. Neuvostoliiton onnistui tehdä toisella puoliajalla kaksi maalia, ja loppulukemat olivat 2-0 Neuvostoliiton hyväksi.<ref name="ekberg158"/> Lohkon toisessa avausottelussa kohtasivat Uruguay ja Kolumbia. Uruguay voitti ottelun 2-1.<ref name="rsssf"/>

Epäurheilijamaisia otteita nähtiin myös Jugoslavian ja Uruguayn välisesä ottelussa. Ottelu oli Jugoslavialle tärkeä, sillä tappiolla se olisi lähes varmasti ulkona puolivälieristä. Pelin tärkeys näkyi kentällä ja [[Vladimir Popović]] ja [[Angel Ruben Cabrera]] poistettiin kentältä nahistelun seurauksena toisella puoliajalla. Itse ottelu oli tällöin jo ratkennut, Cabrera teki ottelun avausmaalin, mutta Jugoslavia käänsi pelin edukseen ja voitti ottelun 3-1.<ref name="ekberg158"/> Neuvostoliitolla oli toisessa ottelussaan Kolumbiaa vastaan mahdollisuus varmistaa paikkansa puolivälierissä, mutta se hukkasi tilaisuutensa.. Vartin pelin jälkeen Neuvostoliitto johti jo 3-0 ja vielä puoli tuntia ennen pelin loppua 4-1, mutta se hukkasi johtonsa. Kolumbia kiri tasoihin ja ottelu päättyi 4-4. Neuvostoliiton hukattua johtonsa, jäi jatkopaikan ratkaisu viimeisen ottelun varaan.<ref name="ekberg158"/>

Lohkon viimeisellä kierroksella Neuvostoliiton ja Uruguayn välillä oli panoksena pääsy puolivälieriin. Ottelu oli vielä loppuhetkillä tasan 1-1. Lähempänä johto-osumaa oli ollut Uruguay, joka oli osunut kolmesti maalipuihin, mutta voitto-osuman teki ottelun 89. minuutilla Neuvostoliiton [[Valentin Ivanov]]. Lohkon päätösottelussa Jugoslavia voitti Kolumbian vakuuttavasti 5-0. Päätöskierroksen tulosten myötä ennakkosuosikit Jugoslavia ja Neuvostoliitto jatkoivat pudotuspeleihin.<ref name="ekberg158"/>

====Lohko 2====
[[File:Batalla de Santiago 2.jpg|thumb|250px|Chilen ja Italian välisessä ottelussa nähtiin useita likaisia temppuja ja kentällä tarvittiin myös poliisin väliintuloa.]]
Isäntämaa Chilen alkulohko pelattiin [[Santiago]]ssa. Lohkon muut joukkueet olivat Länsi-Saksa, Italia ja Sveitsi. Oman lisänsä lohkolle antoi se, että italialaiset [[toimittaja]]t olivat ennen turnauksen alkua tehneet Chilestä ja sen kansalaisista reportaasin, joka esitti kisaisännät hyvin epäedullisessa valossa. Tämä herätti raivoa Chilessä ja vihaa Italiaa kohtaan.<ref name="ekberg151"/><ref name="ekberg156"/> Avausottelussaan isäntämaa Chile voitti Sveitsin maalein 3-1. [[Leonel Sánchez]] iski isännille kaksi maalia. Italia ja Länsi-Saksa pelasivat maalittoman tasapelin puolustusvoittoisessa ottelussa.<ref name="ekberg156"/><ref name="rsssf"/>

Chilen ja Italian välinen pelätty kohtaaminen toteutui alkulohkon toisella kierroksella. Italialaispelaajat yrittivät lievittää jännitteitä heittämällä yleisölle kukkasia, mutta ottelusta muodostui jopa pelättyä pahempi. Jännitteet purkautuivat jo ottelun alussa ja erotuomari [[Ken Aston]] ajoi Italian [[Giorgio Ferrini]]n ulos kentältä tämän potkaistua chileläispelaajaa. Hänen ulos kentältä saattamiseensa tarvittiin kymmenkunta poliisia. Likaiset temput jatkuivat edelleen ja ottelu oli täynnä väkivaltaisia temppuja. Tuomaristolta jäi huomaamatta Leonel Sánchezin lyönti Italian [[Humberto Maschio]]n kasvoihin sellaisella voimalla että tämän nenä murtui. Ennen puoliajan päättymistä Sánchez löi vielä [[Mario David]]ia mutta sai jäädä kuitenkin kentälle. Davidin kostettua Sánchezin tempauksen, hänet poistettiin kentältä poliisisaattueessa. Italia joutui pelaamaan toisen puoliajan kahden miehen alivoimalla, ja se yritti sinnitellä ottelusta tasatulosta joka veisi sen lähelle jatkopaikkaa.<ref name="ekberg156"/> Ottelun 73. minuutilla Italian puolustustaistelu murtui, kun [[Jaíme Ramirez]] puski Chilen johtoon. Ottelun lopussa [[Jorge Toro]] viimeisteli loppulukemiksi 2-0.<ref name="rsssf"/><ref name="ekberg156"/> Voitolla Chile varmisti paikkansa puolivälieriin.<ref name="ekberg156"/> Häpeällisistä tapahtumistaan historiaan jäänyt ottelu on nimetty myöhemmin Santiagon taisteluksi.<ref name="espn"/>

Toisella ottelukierroksella Länsi-Saksa paranteli myös asemiaan voittamalla Sveitsin maalein 3-1. Lohkon päätösottelussa Länsi-Saksa kohtasi isäntämaa Chilen. Ottelussa oli panoksena lohkovoitto, jolla oli jatkon kannalta suuri merkitys, sillä lohkon toiseksi sijoittunut joutui matkustamaan 2 000 kilometrin päähän puolivälierään [[Arica]]an. Ottelu sujui edellistä kohtaamista rauhallisemmin, vaikka Länsi-Saksan [[Horst Szymaniak]] viimeisteli ottelun avausmaalin kyseenalaisesti tuomitun rangaistuspotkun tuloksena. Chile ei kyennyt murtamaan Länsi-Saksan puolustusta, ja toisella puoliajalla [[Uwe Seeler]] pukkasi loppulukemiksi 2-0.<ref name="ekberg156"/> Länsi-Saksan voitto tarkoitti myös sitä, että viimeisellä ottelulla Italian ja Sveitsin välillä ei ollut jatkoon pääsyn kannalta merkitystä. Italia voitti ottelun 3-0.<ref name="rsssf"/>

====Lohko 3====
Brasilian joukkue kohtasi turnauksen avausottelussa Meksikon. Meksiko pysyi Brasilian vauhdissa avausjakson. Toisella jaskolla Brasilia siirtyi [[Pelé]]n johdolla kahden maalin johtoon, ensin alustamalla [[Zagallo]]n avausmaalin ja sen jälkeen tekemällä itse 2-0 osuman, mikä jäi myös lopputulokseksi. Seuraavassa ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan tapahtui Brasilian kannalta pahin mahdollinen. Pelén laukaus osui tolppaan, mutta samassa hänen jalkansa petti ja nivusvamma päätti käytännössä hänen turnauksensa. Koska vaihtoja ei tunnettu, Pelé nilkutti kentällä ottelun loppuun. Tšekkoslovakialaiset osoittivat suurta urheiluhenkeä, eivätkä koskeneetkaan Peléen tämän saadessa pallon. Pelé on myöhemmin kertonut tämän olleen hienoin ele hänen urallaan. Tšekkoslovakia oli avauskierroksella voittanut Espanjan maalein 1-0, joten se oli tyytyväinen pisteeseenkin Brasiliaa vastaan. Vajaamiehinen Brasiliakaan ei ottanut ottelussa turhia riskejä, ja ottelu päättyi maalittomaan tasatulokseen.<ref name="ekberg154"/>

Turnauksen suosikeihin lukeutunut Espanja voitti toisessa ottelussaan Meksikon maalein 1-0, mutta Tšekkoslovakialle kärsityn tappion myötä Espanja oli viimeisessä ottelussaan pakkovoiton edessä Brasiliaa vastaan. [[Adelardo]] vei Espanjan johtoon ensimmäisellä puoliajalla, jolloin ilman Peléä pelannut Brasilia oli vaarassa pudota jatkosta. Toisella jaksolla Brasilia onnistui kuitenkin nostamaan tasoaan ja Pelén korvaajana pelannut [[Amarildo]] viimeisteli kaksi maalia ja lopputulokseksi jäi 2-1 Brasilian eduksi. Espanjalle tappio oli katkera, Real Madridin ja Barcelonan pelajista koostuva joukkue ei turnauksen aikana ollut yhtenäinen maajoukkue. Brasilian voitto tiesi sitä, että myös Tšekkoslovakia oli lohkon tosena varmasti jatkossa. Seuraavana päivänä pelattu Tšekkoslovakian ja Meksikon välinen ottelu oli jatkoon pääsyn kannalta merkityksetön. Meksiko voitti ottelun 3-1, vaikka [[Václav Mašek]]in onnistui tehdä avausmaali Tšekkoslovakialle vain 16 sekunnin pelin jälkeen.<ref name="ekberg154"/>

====Lohko 4====
[[Rancagua]]ssa pelatun lohkon ennakkosuosikkina pidettiin Englantia, joka kohtasi avausottelussaan Unkarin. Englantilaisten riveissä pelasi tulevien vuosien suurpelaajia, mutta sen sijaan kentän näkyvin pelaaja oli Unkarin [[Flórián Albert]]. Hänen johdollaan Unkari kukisti Englannin maalein 2-1. Unkari jatkoi vahvasti myös seuraavassa ottelussaan Bulgariaa vastaan, voittaen vakuuttavasti 6-1, millä maa myös varmisti jatkopaikkansa. Albert viimeisteli ottelussa kolme maalia.<ref name="ekberg158"/> Argentiina oli voittanut avausottelussaan Bulgarian 1-0, joten Englannin ja Argentiinan keskinäisessä ottelussa oli paljon pelissä.<ref name="rsssf"/> Englanti otti Argentiinasta 3-1 voiton, joten joukkueet olivat tasapisteissä ennen viimeistä kierrosta. Viimeisellä kierroksella Englanti kohtasi Bulgarian ja Argentiina Unkarin. Kummassakaan ottelussa ei maaleja enää nähty. Englannille tulos kelpasi, sillä se riitti varmistamaan maan paikan puolivälierissä.<ref name="ekberg158"/>

===Pudotuspelit===
====Puolivälierät====
Puolivälierissä Englanti kohtasi Brasilian. Ilman [[Pelé]]ä pelanneen Brasilian suurimmaksi tähdeksi nousi [[Garrincha]]. Tämä pukkasi kulmapotkusta ottelun avausmaalin puolen tunnin pelin jälkeen. Englanti tasoitti nopeasti, mutta toisella puoliajalla Brasilia sai pelinsä kulkemaan. [[Vavá]] puski Garrinchan keskityksestä Brasilian johtomaalin ja pian tämän jälkeen Garrincha viimeisteli ylänurkkaan suuntautuvalla laukauksellaan loppulukemiksi 3-1 Brasilialle.<ref name="ekberg161"/>

Turnauksen isäntämaa Chile joutui matkustamaan omaan puolivälieräänsä Aricaan Neuvostoliittoa vastaan. Arican [[Estadio Carlos Dittborn]]ille mahtui vain 17 000 katsojaa, kun samaan aikaan pelatussa Länsi-Saksan ja Jugoslavian ottelussa [[Santiago]]ssa oli 63 000 katsojaa. [[Estadio Nacional Julio Martínez Prádanos|Santiagon kansallistadionilla]] monet kuuntelivat Arican kamppailua [[transistoriradio]]t korvillaan. Arican ottelussa Chile siirtyi johtoon ottelun 11. minuutilla [[Leonel Sánchez]]in maalilla. [[Igor Tšislenko]] tasoitti ottelun, mutta heti perään [[Eladio Rojas]] iski kaukolaukauksella Chilen johto-osuman. Neuvostoliitto hallitsi ottelua, mutta ylärimaa lähemmäs se ei enää päässyt ja Chile eteni välieriin. Molemmat Chilen maalit olivat livahtaneet helposti Neuvostoliiton maalivahdin [[Lev Jašin]]in ohi. Tämän sanottiin kärsivän aivotärähdyksestä.<ref name="ekberg161"/>

Santiagon kamppailussa Jugoslavia ja Länsi-Saksa kohtasivat puolivälierissä jo kolmatta perättäistä kertaa. Edellisissä MM-turnauksissa voitto oli mennyt saksalaisille. Jugoslavia hallitsi ottelua ja Länsi-Saksa oli puolustuskannalla. Ottelu eteni maalittomana loppuhetkille saakka ja jatkoaika alkoi näyttää todennäköiseltä. Jugoslavian [[Petar Radaković]]in onnistui kuitenkin ottelun loppuhetkillä tehdä ottelun ainoaksi jäänyt maali. Tällä osumalla Jugoslavia onnistui vihdoin kukistamaan saksalaiset.<ref name="ekberg162"/>

Vakuuttavasti oman alkulohkonsa voittanut Unkari kohtasi puolivälierässä Tšekkoslovakian. Ensimmäisen puoliajan alkupuoliskolla Tšekkoslovakian [[Adolf Scherer]] vei joukkueensa johtoon, minkä jälkeen Unkari alkoi hallita kenttätapahtumia. Ottelun hahmoksi nousi kuitenkin Tšekkoslovakian maalivahti [[Viliam Schroif]], joka torjui jokaisen maalia kohti suuntautuneen laukauksen. 1-0 jäi lopputulokseksi ja Tšekkoslovakia eteni välieriin. Neljässä pelaamassaan ottelussa sen oli onnistunut tehdä vain kolme maalia.<ref name="ekberg162"/>

====Välierät====
[[File:Histórica chilenita de Honorino Landa contra Brasil en el mundial del 62.jpg|thumb|250px|Chilen ja Brasilian välieräottelu. Pallossa Chilen Honorino Landa.]]
Chilen selviytyminen välieriin oli yllätys. Jotta mahdollisimman moni chileläinen olisi nänhyt Chilen ja Brasilian välisen koitoksen, siirrettiin ottelu suuremmalle [[Santiago]]n kansallisstadionille, ja vastaavasti toinen välieräottelu Jugoslavian ja Tšekkoslovakian välillä siirrettiin [[Viña del Mar]]iin. Santiagossa ottelua seurasi 77 000 katsojaa, kun taas Viña del Marin ottelussa oli vain vajaat 6 000 katsojaa, mikä oli historiallisen alhainen katsojamäärä MM-välierässä. Viña del Marissa huomio kiinnittyi erityisesti Tšekkoslovakian maalivahtiin [[Viliam Schroif]]iin, joka oli johdattanut joukkueensa välieriin asti. Myös Jugoslavia törmäsi Schroifin muodostamaan muuriin, eikä ensimmäisellä puoliajalla nähty maaleja. Toisen puoliajan alussa Tšekkoslovakia siirtyi johtoon [[Milan Kabrada]]n maalilla, mutta pian tämän jälkeen Jugoslavian [[Milan Jerković]] onnistui hyödyntämään Schroifin ainoan haparoinnin ottelussa. Ottelu kääntyi kuitenkin Tšekkoslovakian eduksi. [[Adolf Scherer]] viimeisteli Tšekkoslovakialle kaksi maalia ottelun viimeisen kymmenminuuttisen aikana, ja Tšekkoslovakia eteni ensimmäistä kertaa MM-finaaliin.<ref name="ekberg164"/>

Santiagon ottelussa Chile aloitti ottelun pirteästi, eikä Brasilia päässyt rakentamaan kunnon hyökkäyksiä, mutta varhaisessa vaiheessa tuli jo esille joukkueen yksilöiden välinen taitoero. Chilellä ei ollut [[Garrincha]]n veroisia pelaajia. Tämä vei Brasilian johtoon ottelun yhdeksännellä minuutilla, ja reilun puolen tunnin jälkeen hän oli asialla toistamiseen ja ottelu näytti jo ratkenneen. [[Jorge Toro]] toi vapaapotkuosumalla Chilen maalin päähän hieman ennen taukoa, mikä vielä nostatti toiveita. Toisen puoliajan alussa [[Vavá]] pääsi kuitenkin puskemaan kulmatilanteesta Brasilian jälleen kahden maalin johtoon. Chilen taistelu toi sen vielä maalin päähän [[Leonel Sánchez]]in osumalla, eikä tasoitusosumakaan ollut kaukana. Ottelun ratkaisi kuitenkin Vaván puskumaali [[Zagallo]]n keskityksestä. Ottelu oli ratkennut, eikä maaleja enää nähty, mutta värikkäät tapahtumat jatkuivat. 80. minuutilla Chilen [[Honorino Landa]] ajettiin kentältä hänen potkaistuaan brasilialaispelaaja [[Mauro Ramos|Mauroa]]. Pian tämän jälkeen kentältä ajettiin Brasilian suurin tähtipelaaja [[Garrincha]]. Televisiokuvat kertoivat, että Garrincha potkaisi [[Eladio Rojas]]ia linjatuomarin silmien alla, eikä perulaistuomari [[Arturo Yamasaki]] voinut tehdä muuta kuin ajaa Garrincha ulos. Chile jäi pronssiotteluun ja finaaliin selvinnyttä Brasiliaa jäi askarruttamaan, voiko Garrincha. pelata loppuottelussa.<ref name="ekberg165"/>

====Pronssiottelu====
Pronssiottelu Chilen ja Jugoslavian välillä oli kahden väsyneen joukkueen tapahtumaköyhä ottelu. Ottelu eteni loppuhetkille asti maalittomana, kunnes Chilen [[Eladio Rojas]] onnistui laukaisemaan pallon Jugoslavian puolustajan kautta maaliin. Santiagon stadion heräsi ja kisaisännät saivat päättää turnauksen pronssijuhlaan. Jugoslavia sen sijaan jäi jälleen mitaleitta. Jugoslavia oli yksi aikakauden huippumaita, mutta se ei enää tulevina vuosikymmeninä yltänyt maailman terävimpään kärkeen. Kun se seuraavaksi olisi saanut kokoon huippujoukkueen, oli koko maa häviämässä maailmankartalta.<ref name="ekberg165"/>

====Loppuottelu====
Turnauksen loppuottelun alla polttavin kysymys oli, saako välierässä ulosajettu [[Garrincha]] pelata loppuottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan. [[Brasilian jalkapalloliitto|Brasilian jalkapalloliiton]] nokkamiehet yrittivät käyttää vaikutusvaltaansa, jotta Garrincha saisi pelata. [[Pelé]] oli loukkaantuneena varmuudella sivussa, jolloin Garrinchan merkitys joukkueelle oli suuri. Välieräottelun linjatuomari oli ainoa, joka oli Garrinchan potkaisun nähnyt, ja siten ainoa joka voisi tapauksen todistaa. Mutta ratkaisevalla hetkellä tätä ei enää näkynyt, sillä brasilialaiset olivat maksaneet hänelle lentolipun Eurooppaan. Koska todistajia ei ollut, Garrinchalle ei määrätty pelikieltoa.<ref name="ekberg167"/>

Alkulohko-ottelussa Brasilia ja Tšekkoslovakia pelasivat keskinäisessä ottelussaan maalittoman tasapelin. Nyt Tšekkoslovakian oli kuitenkin varauduttava paljon vahvempaan vastustajaan. Tšekkoslovakian valmennus tiedosti, että Garrincha on kyettävä pitämään pimennossa. Tšekkoslovakia koetti yllättää vaihtamalla taktiikkaansa puolustusvoittoisesta hyökkäävämmäksi. Se toi myös aluksi tulosta, vaikka ensimmäset vaaralliset maalintekotilanteet tulivatkin Brasilialle. Tšekkoslovakian [[Tomáš Pospíchal]] alusti komealla yksilösuorituksella [[Josef Masopust]]ille maalipaikan, mistä tämä ei erehtynyt. Brasilian tasoitus tuli välittömästi, kun [[Amarildo]] iski maalin lähes nollakulmasta. Ottelun edetessä ote siirtyi Brasilialle ja [[Viliam Schroif]] joutui venymään mallukkaisiin torjuntoihin. Peli pysyi tasoissa 69. minuutille asti, jolloin Amarildon keskityksestä [[Zito]] vei Brasilian johtoon. Kymmenen minuuttia myöhemmin Brasilia lisäsi johtoaan, kun [[Djalma Santos]] keskitti maalille, eikä Schroif saanut palloa liimattua. Palloon ehti ensin [[Vavá]], joka viimeisteli Brasilian 3-1 johtomaalin. Enempää maaleja ottelussa ei nähty, ja Brasilia oli uusinut maailmanmestaruutensa. Brasilian mestaruuden takana oli ennen muuta joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi noussut Garrincha. Chilen MM-turnauksen jälkeen hänen elämänsä ei enää palannut entiselleen. Hänen siviilipuolen ongelmansa alkoivat näkyä myös kentällä, ja hän menehtyi ennen 50-vuotissyntymäpäiväänsä.<ref name="ekberg167"/>


==Ensimmäinen kierros==
==Ensimmäinen kierros==
Rivi 300: Rivi 426:
|Stadion=
|Stadion=
|Yleisöä=
|Yleisöä=
|Tuomari=
|Tuomari=flagico
}}
}}


==Maalintekijät==
== Parhaat maalintekijät ==
Turnauksen parhaan maalintekijän palkinto jaettiin kuuden pelaajan kesken. [[Flórián Albert]], [[Garrincha]], [[Valentin Ivanov]], [[Dražan Jerković]], [[Leonel Sánchez]] ja [[Vavá]] onnistuivat maalinteossa neljä kertaa. Yhteensä turnauksessa tehtiin, 89 maalia ja maalinteossa onnistui 54 pelaajaa. Omia maaleja turnauksessa ei nähty.<ref name="rsssf"/>
{{multicol|60%}}

'''4 maalia'''
;4 maalia
*{{Brasilian lippu}} [[Garrincha]]
{{palsta-a}}
*{{Brasilian lippu}} [[Vavá]]
{{palsta-3}}
*{{Chilen lippu}} [[Leonel Sánchez]]
*{{Unkarin lippu}} [[Flórián Albert]]
*{{mjlippu|BRA|j|1960}} [[Garrincha]]
*{{Neuvostoliiton lippu}} [[Valentin Ivanov]]
*{{mjlippu|BRA|j|1960}} [[Vavá]]
{{palsta-3}}
*{{Jugoslavian lippu}} [[Dražan Jerković]]
*{{mjlippu|CHI|j}} [[Leonel Sánchez]]
{{multicol-break}}
*{{mjlippu|HUN|j}} [[Flórián Albert]]
'''3 maalia'''
{{palsta-3}}
*{{Brasilian lippu}} [[Amarildo Tavares da Silveira|Amarildo]]
*{{Tšekkoslovakian lippu}} [[Adolf Scherer]]
*{{mjlippu|URS|j|1955}} [[Valentin Ivanov]]
*{{Unkarin lippu (1957-1989)}} [[Lajos Tichy]]
*{{mjlippu|YUG|j}} [[Dražan Jerković]]
{{palsta-l}}
*{{Jugoslavian lippu}} [[Milan Galić]] <ref name="ktk170"/>

{{multicol-end}}
;3 maalia
{{palsta-a}}
{{palsta-3}}
*{{mjlippu|BRA|j|1960}} [[Amarildo Tavares da Silveira|Amarildo]]
*{{mjlippu|TCH|j}} [[Adolf Scherer]]
{{palsta-3}}
*{{mjlippu|HUN|j}} [[Lajos Tichy]]
{{palsta-3}}
*{{mjlippu|YUG|j}} [[Milan Galić]]
{{palsta-l}}

;2 maalia
{{palsta-a}}
{{palsta-3}}
*{{mjlippu|CHI|j}} [[Jaime Ramírez]]
*{{mjlippu|CHI|j}} [[Eladio Rojas]]
*{{mjlippu|CHI|j}} [[Jorge Toro]]
{{palsta-3}}
*{{mjlippu|ENG|j}} [[Ron Flowers]]
*{{mjlippu|ITA|j}} [[Giacomo Bulgarelli]]
*{{mjlippu|URS|j|1955}} [[Igor Chislenko]]
{{palsta-3}}
*{{mjlippu|URS|j|1955}} [[Viktor Ponedelnik]]
*{{mjlippu|URU|j}} [[José Sasía]]
*{{mjlippu|FRG|j}} [[Uwe Seeler]]
{{palsta-l}}

;1 goal
{{palsta-a}}
{{palsta-3}}
*{{mjlippu|ARG|j}} [[Héctor Facundo]]
*{{mjlippu|ARG|j}} [[José Sanfilippo]]
*{{mjlippu|BRA|j|1960}} [[Pelé]]
*{{mjlippu|BRA|j|1960}} [[Mário Zagallo]]
*{{mjlippu|BRA|j|1960}} [[Zito]]
*{{mjlippu|BUL|j|1946}} [[Georgi Sokolov]]
*{{mjlippu|COL|j}} [[Germán Aceros]]
*{{mjlippu|COL|j}} [[Marcos Coll]]
*{{mjlippu|COL|j}} [[Marino Klinger]]
*{{mjlippu|COL|j}} [[Antonio Rada]]
*{{mjlippu|COL|j}} [[Francisco Zuluaga]]
*{{mjlippu|TCH|j}} [[Josef Kadraba]]
{{palsta-3}}
*{{mjlippu|TCH|j}} [[Václav Mašek]]
*{{mjlippu|TCH|j}} [[Josef Masopust]]
*{{mjlippu|TCH|j}} [[Jozef Štibrányi]]
*{{mjlippu|ENG|j}} [[Bobby Charlton]]
*{{mjlippu|ENG|j}} [[Jimmy Greaves]]
*{{mjlippu|ENG|j}} [[Gerry Hitchens]]
*{{mjlippu|HUN|j}} [[Ernő Solymosi]]
*{{mjlippu|ITA|j}} [[Bruno Mora]]
*{{mjlippu|MEX|j|1934}} [[Alfredo del Águila]]
*{{mjlippu|MEX|j|1934}} [[Isidoro Díaz]]
*{{mjlippu|MEX|j|1934}} [[Héctor Hernández]]
*{{mjlippu|URS|j|1955}} [[Aleksei Mamykin]]
{{palsta-3}}
*{{mjlippu|ESP|j|1945}} [[Adelardo Rodríguez|Adelardo]]
*{{mjlippu|ESP|j|1945}} [[Joaquín Peiró]]
*{{mjlippu|SUI|j}} [[Heinz Schneiter]]
*{{mjlippu|SUI|j}} [[Rolf Wüthrich]]
*{{mjlippu|URU|j}} [[Ángel Cabrera]]
*{{mjlippu|URU|j}} [[Luis Cubilla]]
*{{mjlippu|FRG|j}} [[Albert Brülls]]
*{{mjlippu|FRG|j}} [[Horst Szymaniak]]
*{{mjlippu|YUG|j}} [[Vojislav Melić]]
*{{mjlippu|YUG|j}} [[Petar Radaković]]
*{{mjlippu|YUG|j}} [[Josip Skoblar]]
{{palsta-l}}


== Lähteet ==
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Ekberg, Jari| Nimeke = Kuin taivasta koskettaisi | Vuosi = 2014 |Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija =Atena Kustannus Oy| Tunniste = ISBN 978-952-300-049-0}}
{{Viitteet}}
=== Viitteet===
{{viitteet|sarakkeet|viitteet=
*<ref name="ekberg151">Kuin taivasta koskettaisi, s. 151-153</ref>
*<ref name="ekberg153">Kuin taivasta koskettaisi, s. 153-154</ref>
*<ref name="ekberg154">Kuin taivasta koskettaisi, s. 154-155</ref>
*<ref name="ekberg156">Kuin taivasta koskettaisi, s. 156-158</ref>
*<ref name="ekberg158">Kuin taivasta koskettaisi, s. 158-161</ref>
*<ref name="ekberg161">Kuin taivasta koskettaisi, s. 161-162</ref>
*<ref name="ekberg162">Kuin taivasta koskettaisi, s. 162-164</ref>
*<ref name="ekberg164">Kuin taivasta koskettaisi, s. 164-165</ref>
*<ref name="ekberg165">Kuin taivasta koskettaisi, s. 165-167</ref>
*<ref name="ekberg167">Kuin taivasta koskettaisi, s. 167-169</ref>


*<ref name="fh">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.footballhistory.org/world-cup/1962-chile.html | Nimeke = World Cup 1962 | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =| Julkaisija =footballhistory.org| Viitattu =29.7.2021| Kieli = {{en}} }}</ref>

*<ref name="hostselection">{{Verkkoviite | Osoite= https://resources.fifa.com/image/upload/host-announcement-decision-519781.pdf?cloudid=is2qloh0dctwc0fcffmz|tiedostomuoto=pdf| Nimeke = FIFA World Cup Host Announcement Decision| Tekijä = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =| Julkaisija =FIFA| Viitattu = 29.7.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref>

*<ref name="rsssf">{{Verkkoviite|Osoite =http://www.rsssf.com/tables/62full.html| Julkaisija= RSSSF | Nimeke = World Cup 1962 Finals | Kieli={{en}}|Luettu=29.7.2021 }}</ref>

*<ref name="rsssf-q1">{{Verkkoviite|Osoite = http://www.rsssf.com/tables/62qual.html | Julkaisija= RSSSF | Nimeke = World Cup 1962 qualifications| Kieli={{en}}|Luettu=29.7.2021 }}</ref>

*<ref name="rsssf-q">{{Verkkoviite|Osoite = http://www.rsssf.com/tables/62q.html | Julkaisija= RSSSF | Nimeke = World Cup 1962 Qualifying | Kieli={{en}}|Luettu=29.7.2021 }}</ref>

*<ref name="espn">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.espn.com/soccer/news/story/_/id/1834569/1962 | Nimeke = World Cup History: 1962 | Tekijä = Brewin, John; Williamson, Martin| Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =1.5.2014| Julkaisija =espn| Viitattu =29.7.2021| Kieli = {{en}} }}</ref>

}}


{{Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut}}
{{Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut}}

Versio 29. heinäkuuta 2021 kello 20.12

1962 FIFA World Cup
Campeonato Mundial de Fútbol -
Copa Jules Rimet Chile 1962
Joukkueet 16
  56 karsijasta
Isäntämaa  Chile
Ajankohta 30. toukokuuta –
16. kesäkuuta 1962
Mitalistit
– Kultaa  Brasilia
– Hopeaa  Tšekkoslovakia
– Pronssia  Chile
Ottelut 32
Maalit 89 (2,78 ottelua kohti)
Yleisö 899 074 (28 096 ottelua kohti)
Maalintekijä Garrincha
Vavá
Leonel Sánchez
Dražan Jerković
Flórián Albert
Valentin Ivanov
(4 maalia)
← 1958 1966 →

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1962 pelattiin Chilessä. Argentiina oli alun perin ennakkosuosikki järjestääjämaaksi, mutta sen poliittisen epävakauden vuoksi kisat myönnettiin Chilelle. Ennen turnausta Chileä koetteli luonnonkatastrofi, kun maanjäristys pakotti muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmia.[1][2]

Kilpailuformaatti säilyi samana kuin vuoden 1958 kisoissa. Karsinnoista lopputurnaukseen pääsi 14 joukkuetta, jotka jaettiin neljään neljän joukkueen lohkoon. Isäntämaa Chile ja hallitseva maailmanmestari Brasilia selviytyivät kisoihin ilman karsintaa. Kunkin lohkon kaksi parasta pääsi puolivälieriin.[2]

Yksi suurimmista yllätyksistä turnauksessa oli isäntämaa Chilen selviytyminen pronssille.[3] Loppuottelussa Brasilia kukisti Tšekkoslovakian, ja kykeni näin uusimaan maailmanmestaruutensa. Brasilia koki alkulohkovaiheessa suuren takaiskun, kun maailman ykköspelaaja Pelé loukkaantui ja hänen turnauksensa oli ohi. Brasilian ja samalla koko turnuaksen kirkkaimmaksi tähdeksi nousi Garrincha.[2][4]

Järjestelyt

FIFA päätti myöntää MM-kilpailujen järjestysoikeuden Chilelle vuonna 1956, Lissabonissa pitämässään kokouksessa.[5] Eurooppalaisille Chile oli tuntematon maa Andien takana, eikä se ollut merkittävä tekijä kansainvälisessä jalkapallossa. FIFAn vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä, sillä kolmas perättäinen Euroopassa järjestettävä turnaus ei tullut kysymykseen. Eteläamerikkalaisista valtioista Argentiina oli FIFAlle ykkösehdokas, mutta maan poliittisen epävakauden vuoksi turnaus myönnettiin Chilen järjestettäväksi.[1][2]

Chilen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Carlos Dittborn vakuutti, että maa on kykenevä järjestämään turnauksen ja sai myös FIFAn tästä vakuuttuneeksi. Katastrofi oli kuitenkin lähellä. Toukokuussa 1960 suurin koskaan mitattu maanjäristys maanjäristys iski eteläiseen Chileen, minkä jälkeen alkoi valtaisa jälleenrakennusurakka. Turnauksen alkuun mennessä kisapaikat olivat kuitenkin laitettu kuntoon. Traagista oli, että Dittborn ei itse nähnyt turnausta, hän kuoli sydänkohtaukseen kuukautta ennen kisojen alkua, vain 41-vuotiaana. Arican stadion sai hänen mukaansa nimen Estadio Carlos Dittborn.[1]

Karsinnat

Pääartikkeli: Vuoden 1962 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat

Karsintoihin osallistui 56 maata, joista 14 selviytyi lopputurnaukseen.Isäntämaa Chile ja hallitseva mestari Brasilia pääsivät kisoihin ilman karsintaa. Afrikan ja Aasian karsintojen voittajat karsivat Euroopan maita vastaan, mikä heikensi näiden maanosien maiden mahdollisuuksia selviytyä lopputurnaukseen. Yksikään Aasian tai Afrikan maa ei kyennyt voittamaan eurooppalaisia karsinnoissa. Turnaukseen selviytyi kymmenen eurooppalaista maata. Eteläamerikkalaisia joukkueita oli viisi. Pohjois- ja Keski-Amerikan karsinnoista turnaukseen selviytyi Meksiko, joka voitti CONMEBOL:n ja CONCACAF:n välisen karsintaottelun.[2][6][7]

Joukkueet

Katso myös: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1962 kokoonpanot
MM-turnaukseen osallistuneet maat kartalla.

Hallitsevana mestarina turnaukseen lähti Brasilia, joka oli yksi mestarisuosikeista myös ennen Chilen turnausta. Brasilian joukkueen runko oli säilynyt lähes samana edellisistä kisoista. Kirkkaimpana tähtenään Brasilialla oli riveissään maailman paras jalkapalloilija Pelé, joten odotukset olivat jälleen korkealla.[8][9] Muut eteläamerikkalaiset eivät saaneet jalkeille yhtä kovaa joukkuetta. Etelä-Amerikan maista Kolumbia oli mukana turnauksessa ensimmäistä kertaa. Euroopassa menestys oli siirtynyt sosialistisiin maihin. Neuvostoliitto, Jugoslavia ja Tšekkoslovakia tiedettiin koviksi maiksi. Myös Unkari oli nostanut profiiliaan maan kansannousun seuraamusten jälkeen. Itäisen Euroopan maista ensiesiintymisensä MM-turnauksessa teki Bulgaria, joka pudotti karsinnoissa Ranskan.[8] Rautaesiripun länsipuolisista maista turnauksen suosikkeihin lukeutui seurajoukkueiden Real Madridin ja FC Barcelonan menestyksen myötä Espanja. Lisäksi Espanjan riveissä pelasi maan kansallisuuden saaneita huippupelaajia, joihin lukeutuivat argentiinalainen Alfredo di Stefano ja unkarilainen Ferenc Puskás.[9]

Turnauksessa pelasi 16 joukkuetta. Euroopasta oli mukana kymmenen maata, Etelä-Amerikasta viisi ja Pohjois-ja Keski-Amerikasta yksi:[10][2]

Stadionit

Turnauksen ottelut pelattiin neljällä eri stadionilla. Alun perin kisapaikkakuntia piti olla kahdeksan, mutta ennen turnausta iskeneen tuhoisan maanjäristyksen vuoksi ottelut piti pelata neljällä stadionilla. Loppuottelu pelattiin Santiagon kansallistadionilla. Muut kolme stadionia olivat pieniä, niiden kapasiteetti oli alle 20 000 katsojaa.[2] Kullakin pelipaikkakunnalla pelattiin yhden lohkon ottelut, jolloin päätöskierroksen otteluita ei ollut mahdollista pelata samanaikaisesti.[8]

Santiago Viña del Mar
Estadio Nacional Estadio Sausalito
33°27′52″S, 70°36′38″W 33°00′51.83″S, 71°32′6.84″W
Kapasiteetti: 66 660 Kapasiteetti: 18 037
Rancagua Arica
Estadio Braden Copper Co. Estadio Carlos Dittborn
34°10′39.95″S, 70°44′15.79″W 18°29′15.47″S, 70°17′56.96″W
Kapasiteetti: 18 000 Kapasiteetti: 17 786

Ottelut

Joukkueet jaettiin neljään alkulohkoon, joiden kaksi parasta etenivät pudotuspelivaiheeseen. Edellisiin MM-turnauksiin nähden joukkueiden päätyessä alkulohkossa tasapisteisiin, ei enää pelattu uusintaotteluita, vaan paremmuuden ratkaisi maaliero. Tämä näkyi siinä että turnauksessa suosittiin puolustavaa pelityyliä.[2]

Alkulohkot

Lohko 1

Turnauksen Aricassa pelattavan alkulohkon ennakkosuosikki oli Neuvostoliitto, joka oli edellisinä vuosina esiintynyt vakuuttavasti. Sen päävastustaja alkulohkossa oli Jugoslavia, joka oli voittanut edellisen olympiaturnauksen, ja maat olivat kohdanneet [[Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1960 |vuoden 1960 EM-kilpailujen]] loppuottelussa. Joukkueet kohtasivat heti avausottelussa ja voittajan uskottiin voittavan samalla koko lohkon. Joukkueiden välinen avausottelu oli tasokas, mutta kovaotteinen ja myös rumia otteita nähtiin. Kentän näkyvimmäksi pelaajaksi nousi Neuvostoliiton maalivahti Lev Jašin, joka torjui jokaisen Jugoslavian laukauksen. Neuvostoliiton onnistui tehdä toisella puoliajalla kaksi maalia, ja loppulukemat olivat 2-0 Neuvostoliiton hyväksi.[11] Lohkon toisessa avausottelussa kohtasivat Uruguay ja Kolumbia. Uruguay voitti ottelun 2-1.[10]

Epäurheilijamaisia otteita nähtiin myös Jugoslavian ja Uruguayn välisesä ottelussa. Ottelu oli Jugoslavialle tärkeä, sillä tappiolla se olisi lähes varmasti ulkona puolivälieristä. Pelin tärkeys näkyi kentällä ja Vladimir Popović ja Angel Ruben Cabrera poistettiin kentältä nahistelun seurauksena toisella puoliajalla. Itse ottelu oli tällöin jo ratkennut, Cabrera teki ottelun avausmaalin, mutta Jugoslavia käänsi pelin edukseen ja voitti ottelun 3-1.[11] Neuvostoliitolla oli toisessa ottelussaan Kolumbiaa vastaan mahdollisuus varmistaa paikkansa puolivälierissä, mutta se hukkasi tilaisuutensa.. Vartin pelin jälkeen Neuvostoliitto johti jo 3-0 ja vielä puoli tuntia ennen pelin loppua 4-1, mutta se hukkasi johtonsa. Kolumbia kiri tasoihin ja ottelu päättyi 4-4. Neuvostoliiton hukattua johtonsa, jäi jatkopaikan ratkaisu viimeisen ottelun varaan.[11]

Lohkon viimeisellä kierroksella Neuvostoliiton ja Uruguayn välillä oli panoksena pääsy puolivälieriin. Ottelu oli vielä loppuhetkillä tasan 1-1. Lähempänä johto-osumaa oli ollut Uruguay, joka oli osunut kolmesti maalipuihin, mutta voitto-osuman teki ottelun 89. minuutilla Neuvostoliiton Valentin Ivanov. Lohkon päätösottelussa Jugoslavia voitti Kolumbian vakuuttavasti 5-0. Päätöskierroksen tulosten myötä ennakkosuosikit Jugoslavia ja Neuvostoliitto jatkoivat pudotuspeleihin.[11]

Lohko 2

Chilen ja Italian välisessä ottelussa nähtiin useita likaisia temppuja ja kentällä tarvittiin myös poliisin väliintuloa.

Isäntämaa Chilen alkulohko pelattiin Santiagossa. Lohkon muut joukkueet olivat Länsi-Saksa, Italia ja Sveitsi. Oman lisänsä lohkolle antoi se, että italialaiset toimittajat olivat ennen turnauksen alkua tehneet Chilestä ja sen kansalaisista reportaasin, joka esitti kisaisännät hyvin epäedullisessa valossa. Tämä herätti raivoa Chilessä ja vihaa Italiaa kohtaan.[1][12] Avausottelussaan isäntämaa Chile voitti Sveitsin maalein 3-1. Leonel Sánchez iski isännille kaksi maalia. Italia ja Länsi-Saksa pelasivat maalittoman tasapelin puolustusvoittoisessa ottelussa.[12][10]

Chilen ja Italian välinen pelätty kohtaaminen toteutui alkulohkon toisella kierroksella. Italialaispelaajat yrittivät lievittää jännitteitä heittämällä yleisölle kukkasia, mutta ottelusta muodostui jopa pelättyä pahempi. Jännitteet purkautuivat jo ottelun alussa ja erotuomari Ken Aston ajoi Italian Giorgio Ferrinin ulos kentältä tämän potkaistua chileläispelaajaa. Hänen ulos kentältä saattamiseensa tarvittiin kymmenkunta poliisia. Likaiset temput jatkuivat edelleen ja ottelu oli täynnä väkivaltaisia temppuja. Tuomaristolta jäi huomaamatta Leonel Sánchezin lyönti Italian Humberto Maschion kasvoihin sellaisella voimalla että tämän nenä murtui. Ennen puoliajan päättymistä Sánchez löi vielä Mario Davidia mutta sai jäädä kuitenkin kentälle. Davidin kostettua Sánchezin tempauksen, hänet poistettiin kentältä poliisisaattueessa. Italia joutui pelaamaan toisen puoliajan kahden miehen alivoimalla, ja se yritti sinnitellä ottelusta tasatulosta joka veisi sen lähelle jatkopaikkaa.[12] Ottelun 73. minuutilla Italian puolustustaistelu murtui, kun Jaíme Ramirez puski Chilen johtoon. Ottelun lopussa Jorge Toro viimeisteli loppulukemiksi 2-0.[10][12] Voitolla Chile varmisti paikkansa puolivälieriin.[12] Häpeällisistä tapahtumistaan historiaan jäänyt ottelu on nimetty myöhemmin Santiagon taisteluksi.[13]

Toisella ottelukierroksella Länsi-Saksa paranteli myös asemiaan voittamalla Sveitsin maalein 3-1. Lohkon päätösottelussa Länsi-Saksa kohtasi isäntämaa Chilen. Ottelussa oli panoksena lohkovoitto, jolla oli jatkon kannalta suuri merkitys, sillä lohkon toiseksi sijoittunut joutui matkustamaan 2 000 kilometrin päähän puolivälierään Aricaan. Ottelu sujui edellistä kohtaamista rauhallisemmin, vaikka Länsi-Saksan Horst Szymaniak viimeisteli ottelun avausmaalin kyseenalaisesti tuomitun rangaistuspotkun tuloksena. Chile ei kyennyt murtamaan Länsi-Saksan puolustusta, ja toisella puoliajalla Uwe Seeler pukkasi loppulukemiksi 2-0.[12] Länsi-Saksan voitto tarkoitti myös sitä, että viimeisellä ottelulla Italian ja Sveitsin välillä ei ollut jatkoon pääsyn kannalta merkitystä. Italia voitti ottelun 3-0.[10]

Lohko 3

Brasilian joukkue kohtasi turnauksen avausottelussa Meksikon. Meksiko pysyi Brasilian vauhdissa avausjakson. Toisella jaskolla Brasilia siirtyi Pelén johdolla kahden maalin johtoon, ensin alustamalla Zagallon avausmaalin ja sen jälkeen tekemällä itse 2-0 osuman, mikä jäi myös lopputulokseksi. Seuraavassa ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan tapahtui Brasilian kannalta pahin mahdollinen. Pelén laukaus osui tolppaan, mutta samassa hänen jalkansa petti ja nivusvamma päätti käytännössä hänen turnauksensa. Koska vaihtoja ei tunnettu, Pelé nilkutti kentällä ottelun loppuun. Tšekkoslovakialaiset osoittivat suurta urheiluhenkeä, eivätkä koskeneetkaan Peléen tämän saadessa pallon. Pelé on myöhemmin kertonut tämän olleen hienoin ele hänen urallaan. Tšekkoslovakia oli avauskierroksella voittanut Espanjan maalein 1-0, joten se oli tyytyväinen pisteeseenkin Brasiliaa vastaan. Vajaamiehinen Brasiliakaan ei ottanut ottelussa turhia riskejä, ja ottelu päättyi maalittomaan tasatulokseen.[9]

Turnauksen suosikeihin lukeutunut Espanja voitti toisessa ottelussaan Meksikon maalein 1-0, mutta Tšekkoslovakialle kärsityn tappion myötä Espanja oli viimeisessä ottelussaan pakkovoiton edessä Brasiliaa vastaan. Adelardo vei Espanjan johtoon ensimmäisellä puoliajalla, jolloin ilman Peléä pelannut Brasilia oli vaarassa pudota jatkosta. Toisella jaksolla Brasilia onnistui kuitenkin nostamaan tasoaan ja Pelén korvaajana pelannut Amarildo viimeisteli kaksi maalia ja lopputulokseksi jäi 2-1 Brasilian eduksi. Espanjalle tappio oli katkera, Real Madridin ja Barcelonan pelajista koostuva joukkue ei turnauksen aikana ollut yhtenäinen maajoukkue. Brasilian voitto tiesi sitä, että myös Tšekkoslovakia oli lohkon tosena varmasti jatkossa. Seuraavana päivänä pelattu Tšekkoslovakian ja Meksikon välinen ottelu oli jatkoon pääsyn kannalta merkityksetön. Meksiko voitti ottelun 3-1, vaikka Václav Mašekin onnistui tehdä avausmaali Tšekkoslovakialle vain 16 sekunnin pelin jälkeen.[9]

Lohko 4

Rancaguassa pelatun lohkon ennakkosuosikkina pidettiin Englantia, joka kohtasi avausottelussaan Unkarin. Englantilaisten riveissä pelasi tulevien vuosien suurpelaajia, mutta sen sijaan kentän näkyvin pelaaja oli Unkarin Flórián Albert. Hänen johdollaan Unkari kukisti Englannin maalein 2-1. Unkari jatkoi vahvasti myös seuraavassa ottelussaan Bulgariaa vastaan, voittaen vakuuttavasti 6-1, millä maa myös varmisti jatkopaikkansa. Albert viimeisteli ottelussa kolme maalia.[11] Argentiina oli voittanut avausottelussaan Bulgarian 1-0, joten Englannin ja Argentiinan keskinäisessä ottelussa oli paljon pelissä.[10] Englanti otti Argentiinasta 3-1 voiton, joten joukkueet olivat tasapisteissä ennen viimeistä kierrosta. Viimeisellä kierroksella Englanti kohtasi Bulgarian ja Argentiina Unkarin. Kummassakaan ottelussa ei maaleja enää nähty. Englannille tulos kelpasi, sillä se riitti varmistamaan maan paikan puolivälierissä.[11]

Pudotuspelit

Puolivälierät

Puolivälierissä Englanti kohtasi Brasilian. Ilman Peléä pelanneen Brasilian suurimmaksi tähdeksi nousi Garrincha. Tämä pukkasi kulmapotkusta ottelun avausmaalin puolen tunnin pelin jälkeen. Englanti tasoitti nopeasti, mutta toisella puoliajalla Brasilia sai pelinsä kulkemaan. Vavá puski Garrinchan keskityksestä Brasilian johtomaalin ja pian tämän jälkeen Garrincha viimeisteli ylänurkkaan suuntautuvalla laukauksellaan loppulukemiksi 3-1 Brasilialle.[14]

Turnauksen isäntämaa Chile joutui matkustamaan omaan puolivälieräänsä Aricaan Neuvostoliittoa vastaan. Arican Estadio Carlos Dittbornille mahtui vain 17 000 katsojaa, kun samaan aikaan pelatussa Länsi-Saksan ja Jugoslavian ottelussa Santiagossa oli 63 000 katsojaa. Santiagon kansallistadionilla monet kuuntelivat Arican kamppailua transistoriradiot korvillaan. Arican ottelussa Chile siirtyi johtoon ottelun 11. minuutilla Leonel Sánchezin maalilla. Igor Tšislenko tasoitti ottelun, mutta heti perään Eladio Rojas iski kaukolaukauksella Chilen johto-osuman. Neuvostoliitto hallitsi ottelua, mutta ylärimaa lähemmäs se ei enää päässyt ja Chile eteni välieriin. Molemmat Chilen maalit olivat livahtaneet helposti Neuvostoliiton maalivahdin Lev Jašinin ohi. Tämän sanottiin kärsivän aivotärähdyksestä.[14]

Santiagon kamppailussa Jugoslavia ja Länsi-Saksa kohtasivat puolivälierissä jo kolmatta perättäistä kertaa. Edellisissä MM-turnauksissa voitto oli mennyt saksalaisille. Jugoslavia hallitsi ottelua ja Länsi-Saksa oli puolustuskannalla. Ottelu eteni maalittomana loppuhetkille saakka ja jatkoaika alkoi näyttää todennäköiseltä. Jugoslavian Petar Radakovićin onnistui kuitenkin ottelun loppuhetkillä tehdä ottelun ainoaksi jäänyt maali. Tällä osumalla Jugoslavia onnistui vihdoin kukistamaan saksalaiset.[15]

Vakuuttavasti oman alkulohkonsa voittanut Unkari kohtasi puolivälierässä Tšekkoslovakian. Ensimmäisen puoliajan alkupuoliskolla Tšekkoslovakian Adolf Scherer vei joukkueensa johtoon, minkä jälkeen Unkari alkoi hallita kenttätapahtumia. Ottelun hahmoksi nousi kuitenkin Tšekkoslovakian maalivahti Viliam Schroif, joka torjui jokaisen maalia kohti suuntautuneen laukauksen. 1-0 jäi lopputulokseksi ja Tšekkoslovakia eteni välieriin. Neljässä pelaamassaan ottelussa sen oli onnistunut tehdä vain kolme maalia.[15]

Välierät

Chilen ja Brasilian välieräottelu. Pallossa Chilen Honorino Landa.

Chilen selviytyminen välieriin oli yllätys. Jotta mahdollisimman moni chileläinen olisi nänhyt Chilen ja Brasilian välisen koitoksen, siirrettiin ottelu suuremmalle Santiagon kansallisstadionille, ja vastaavasti toinen välieräottelu Jugoslavian ja Tšekkoslovakian välillä siirrettiin Viña del Mariin. Santiagossa ottelua seurasi 77 000 katsojaa, kun taas Viña del Marin ottelussa oli vain vajaat 6 000 katsojaa, mikä oli historiallisen alhainen katsojamäärä MM-välierässä. Viña del Marissa huomio kiinnittyi erityisesti Tšekkoslovakian maalivahtiin Viliam Schroifiin, joka oli johdattanut joukkueensa välieriin asti. Myös Jugoslavia törmäsi Schroifin muodostamaan muuriin, eikä ensimmäisellä puoliajalla nähty maaleja. Toisen puoliajan alussa Tšekkoslovakia siirtyi johtoon Milan Kabradan maalilla, mutta pian tämän jälkeen Jugoslavian Milan Jerković onnistui hyödyntämään Schroifin ainoan haparoinnin ottelussa. Ottelu kääntyi kuitenkin Tšekkoslovakian eduksi. Adolf Scherer viimeisteli Tšekkoslovakialle kaksi maalia ottelun viimeisen kymmenminuuttisen aikana, ja Tšekkoslovakia eteni ensimmäistä kertaa MM-finaaliin.[3]

Santiagon ottelussa Chile aloitti ottelun pirteästi, eikä Brasilia päässyt rakentamaan kunnon hyökkäyksiä, mutta varhaisessa vaiheessa tuli jo esille joukkueen yksilöiden välinen taitoero. Chilellä ei ollut Garrinchan veroisia pelaajia. Tämä vei Brasilian johtoon ottelun yhdeksännellä minuutilla, ja reilun puolen tunnin jälkeen hän oli asialla toistamiseen ja ottelu näytti jo ratkenneen. Jorge Toro toi vapaapotkuosumalla Chilen maalin päähän hieman ennen taukoa, mikä vielä nostatti toiveita. Toisen puoliajan alussa Vavá pääsi kuitenkin puskemaan kulmatilanteesta Brasilian jälleen kahden maalin johtoon. Chilen taistelu toi sen vielä maalin päähän Leonel Sánchezin osumalla, eikä tasoitusosumakaan ollut kaukana. Ottelun ratkaisi kuitenkin Vaván puskumaali Zagallon keskityksestä. Ottelu oli ratkennut, eikä maaleja enää nähty, mutta värikkäät tapahtumat jatkuivat. 80. minuutilla Chilen Honorino Landa ajettiin kentältä hänen potkaistuaan brasilialaispelaaja Mauroa. Pian tämän jälkeen kentältä ajettiin Brasilian suurin tähtipelaaja Garrincha. Televisiokuvat kertoivat, että Garrincha potkaisi Eladio Rojasia linjatuomarin silmien alla, eikä perulaistuomari Arturo Yamasaki voinut tehdä muuta kuin ajaa Garrincha ulos. Chile jäi pronssiotteluun ja finaaliin selvinnyttä Brasiliaa jäi askarruttamaan, voiko Garrincha. pelata loppuottelussa.[16]

Pronssiottelu

Pronssiottelu Chilen ja Jugoslavian välillä oli kahden väsyneen joukkueen tapahtumaköyhä ottelu. Ottelu eteni loppuhetkille asti maalittomana, kunnes Chilen Eladio Rojas onnistui laukaisemaan pallon Jugoslavian puolustajan kautta maaliin. Santiagon stadion heräsi ja kisaisännät saivat päättää turnauksen pronssijuhlaan. Jugoslavia sen sijaan jäi jälleen mitaleitta. Jugoslavia oli yksi aikakauden huippumaita, mutta se ei enää tulevina vuosikymmeninä yltänyt maailman terävimpään kärkeen. Kun se seuraavaksi olisi saanut kokoon huippujoukkueen, oli koko maa häviämässä maailmankartalta.[16]

Loppuottelu

Turnauksen loppuottelun alla polttavin kysymys oli, saako välierässä ulosajettu Garrincha pelata loppuottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan. Brasilian jalkapalloliiton nokkamiehet yrittivät käyttää vaikutusvaltaansa, jotta Garrincha saisi pelata. Pelé oli loukkaantuneena varmuudella sivussa, jolloin Garrinchan merkitys joukkueelle oli suuri. Välieräottelun linjatuomari oli ainoa, joka oli Garrinchan potkaisun nähnyt, ja siten ainoa joka voisi tapauksen todistaa. Mutta ratkaisevalla hetkellä tätä ei enää näkynyt, sillä brasilialaiset olivat maksaneet hänelle lentolipun Eurooppaan. Koska todistajia ei ollut, Garrinchalle ei määrätty pelikieltoa.[4]

Alkulohko-ottelussa Brasilia ja Tšekkoslovakia pelasivat keskinäisessä ottelussaan maalittoman tasapelin. Nyt Tšekkoslovakian oli kuitenkin varauduttava paljon vahvempaan vastustajaan. Tšekkoslovakian valmennus tiedosti, että Garrincha on kyettävä pitämään pimennossa. Tšekkoslovakia koetti yllättää vaihtamalla taktiikkaansa puolustusvoittoisesta hyökkäävämmäksi. Se toi myös aluksi tulosta, vaikka ensimmäset vaaralliset maalintekotilanteet tulivatkin Brasilialle. Tšekkoslovakian Tomáš Pospíchal alusti komealla yksilösuorituksella Josef Masopustille maalipaikan, mistä tämä ei erehtynyt. Brasilian tasoitus tuli välittömästi, kun Amarildo iski maalin lähes nollakulmasta. Ottelun edetessä ote siirtyi Brasilialle ja Viliam Schroif joutui venymään mallukkaisiin torjuntoihin. Peli pysyi tasoissa 69. minuutille asti, jolloin Amarildon keskityksestä Zito vei Brasilian johtoon. Kymmenen minuuttia myöhemmin Brasilia lisäsi johtoaan, kun Djalma Santos keskitti maalille, eikä Schroif saanut palloa liimattua. Palloon ehti ensin Vavá, joka viimeisteli Brasilian 3-1 johtomaalin. Enempää maaleja ottelussa ei nähty, ja Brasilia oli uusinut maailmanmestaruutensa. Brasilian mestaruuden takana oli ennen muuta joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi noussut Garrincha. Chilen MM-turnauksen jälkeen hänen elämänsä ei enää palannut entiselleen. Hänen siviilipuolen ongelmansa alkoivat näkyä myös kentällä, ja hän menehtyi ennen 50-vuotissyntymäpäiväänsä.[4]

Ensimmäinen kierros

Lohko A

Joukkue P O V T H TM PM
Neuvostoliitto 5 3 2 1 0 8 5
Jugoslavia 4 3 2 0 1 8 3
Uruguay 2 3 1 0 2 4 6
Kolumbia 1 3 0 1 2 5 11

Lohko B

Joukkue P O V T H TM PM
Länsi-Saksa 5 3 2 1 0 4 1
Chile 4 3 2 0 1 5 3
Italia 3 3 1 1 1 3 2
 Sveitsi 0 3 0 0 3 2 8
Chile 3 - 1  Sveitsi
Länsi-Saksa 0 - 0 Italia
Chile 2 - 0 Italia
Länsi-Saksa 2 - 1  Sveitsi
Länsi-Saksa 2 - 0 Chile
Italia 3 - 0  Sveitsi

Lohko C

Joukkue P O V T H TM PM
Brasilian lippu Brasilia 5 3 2 1 0 4 1
Tšekkoslovakia 3 3 1 1 1 2 3
Meksiko 2 3 1 0 2 3 4
Espanja 2 3 1 0 2 2 3

Lohko D

Joukkue P O V T H TM PM
Unkari 5 3 2 1 0 8 2
Englanti 3 3 1 1 1 4 3
Argentiina 3 3 1 1 1 2 3
Bulgaria 1 3 0 1 2 1 7

Puolivälierät

11. kesäkuuta 1962 Chile 2 – 1 Neuvostoliitto  
       

 
11. kesäkuuta 1962 Brasilian lippu Brasilia 3 – 1 Englanti  
       

 
11. kesäkuuta 1962 Tšekkoslovakia 1 – 0 Unkari  
       

 
11. kesäkuuta 1962 Jugoslavia 1 – 0 Länsi-Saksa  
       

 

Välierät

12. kesäkuuta 1962 Brasilian lippu Brasilia 4 – 2 Chile  
       

 
12. kesäkuuta 1962 Tšekkoslovakia 3 – 1 Jugoslavia  
       

 

Pronssiottelu

15. kesäkuuta 1962 Chile 1 – 0 Jugoslavia  
       

 

Loppuottelu

16. kesäkuuta 1962 Brasilian lippu Brasilia 3 – 1 Tšekkoslovakia  
       

Tuomari: flagico
 

Maalintekijät

Turnauksen parhaan maalintekijän palkinto jaettiin kuuden pelaajan kesken. Flórián Albert, Garrincha, Valentin Ivanov, Dražan Jerković, Leonel Sánchez ja Vavá onnistuivat maalinteossa neljä kertaa. Yhteensä turnauksessa tehtiin, 89 maalia ja maalinteossa onnistui 54 pelaajaa. Omia maaleja turnauksessa ei nähty.[10]

4 maalia

3 maalia

2 maalia

1 goal

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Kuin taivasta koskettaisi, s. 151-153
  2. ↑ a b c d e f g h World Cup 1962 footballhistory.org. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 164-165
  4. ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 167-169
  5. ↑ FIFA World Cup Host Announcement Decision (pdf) FIFA. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  6. ↑ World Cup 1962 Qualifying RSSSF. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  7. ↑ World Cup 1962 qualifications RSSSF. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 153-154
  9. ↑ a b c d Kuin taivasta koskettaisi, s. 154-155
  10. ↑ a b c d e f g World Cup 1962 Finals RSSSF. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e f Kuin taivasta koskettaisi, s. 158-161
  12. ↑ a b c d e f Kuin taivasta koskettaisi, s. 156-158
  13. ↑ Brewin, John; Williamson, Martin: World Cup History: 1962 1.5.2014. espn. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  14. ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 161-162
  15. ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 162-164
  16. ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 165-167
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalkapallon_maailmanmestaruuskilpailut_1962&oldid=19906809”