Ero sivun ”Marguerite Duras” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus: wd-käytössä
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
→‎Kirjallisuutta: filmihullun artikkeli
Rivi 134: Rivi 134:
== Kirjallisuutta ==
== Kirjallisuutta ==
* Andréa, Yann: ''Duras, rakastettuni'', Nemo, 2001.
* Andréa, Yann: ''Duras, rakastettuni'', Nemo, 2001.
* Laurie Adler, Marguerite Duras, Gallimard, 1998. {{fr}}
* Adler, Laurie: ''Marguerite Duras,'' Gallimard, 1998. {{fr}}
* Kuuskoski, Martti-Tapio: ”Marguerite Durasin kirjalliset ja elokuvalliset rituaalit”, ''Filmihullu'' 2/2001.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 25. heinäkuuta 2021 kello 19.21

Marguerite Duras
Marguerite Duras
Marguerite Duras
Henkilötiedot
Syntynyt4. huhtikuuta 1914
Saigon, Kotšinkiina, Ranskan Indokiina
Kuollut3. maaliskuuta 1996 (81 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus Ranska
Ammatti kirjailija, näytelmäkirjailija, elokuvaohjaaja
Kirjailija
Äidinkieliranska
Tuotannon kieliranska
Esikoisteos Les Impudents (1943)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Marguerite Duras, oik. Marguerite Germaine Marie Donnadieu (4. huhtikuuta 1914 Saigon, Ranskan Indokiina (nyk. Vietnam) – 3. maaliskuuta 1996 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Durasia pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä ranskalaisista kirjailijoista ja kulttuurivaikuttajista.

Duras asui lapsuutensa ja nuoruutensa Vietnamissa eli silloisessa Indokiinassa, joka oli Ranskan siirtomaa. Päästyään ylioppilaaksi hän muutti Ranskaan opiskelemaan ja rupesi kirjoittamaan.[1]

Vuosina 1943–1949 hän kirjoitti päiväkirjaa vihkoihin, jotka hän sittemmin testamenttasi arkistoitaviksi. Durasin muistelmat ja "nuoruuden päiväkirjat" julkaistiin vuonna 2006 nimellä Cahiers de la guerre (suomeksi 2008 Sodan vihkot).

Duras sai kansainvälistä huomiota Cannesin elokuvafestivaaleilla vuonna 1959 käsikirjoituksellaan Alain Resnais'n ohjaamaan elokuvaan Hiroshima, rakastettuni. Elokuvakäsikirjoitus on julkaistu myös suomeksi. Hänen tunnetuin elokuvaohjauksensa on varsin omaperäistä ja aistillista, 1970-luvun henkeen feminiiniä estetiikkaa pursuava India Song (1975).

Osa Durasin 1960- ja 1970-luvun teoksista, mukaan lukien Lol V. Steinin elämän (1964) ja Varakonsulin (1965), muodostaa itsessään yhtenäisen kokonaisuuden, "Intia-syklin". Näissä teoksissa hän käsittelee osaksi samoja henkilöitä ja tapahtumia. Kummankin edellä mainitun romaanin päähenkilöt sairastavat kirjailijan tuotannolle ominaista ”kuolemantautia”. 1970-luvun poliittisen, feministisen ja elokuvallisesti rikkaan kauden jälkeen Duras palasi 1950-luvun lopulla valitsemastaan modernismista konventionaalisempaan ja narratiivisempaan tyyliin. Voimakkaasti omaelämäkerrallinen romaani Rakastaja (1984) sai julkaisuvuotenaan arvostetun Goncourt-palkinnon, ja siitä tuli kansainvälinen bestseller. Pohjoiskiinalainen rakastaja (1991) on romaanin toisinto, jonka Duras kirjoitti suivaannuttuaan Jean-Jacques Annaud'n romaanin pohjalta ohjaamaan valtavirtaa kosiskelevaan filmatisointiin.

Novellikokoelman Tuska dokumentaarisen niminovellin Duras oli kirjoittanut toisen maailmansodan aikaan, mutta sota-ajan kärsimyksistä – niin yhteiskunnallisessa kuin henkilökohtaisessakin elämässään – traumatisoituneena hän unohti tekstin vuosikymmeniksi, ja teos julkaistiin vasta vuonna 1985. Pitkä novelli käsittelee Durasin rakastetun paluuta keskitysleiristä ja Ranskan vastarintaliikkeen toimintaa. Sodan vihkot palaa muun muassa Tuskan teemoihin, aiheisiin ja tapahtumiin.

Duras kuoli 81-vuotiaana elettyään elämänsä viimeiset vuodet 36 vuotta itseään nuoremman Yann Andréan kanssa (nimi on Durasin rakastetulleen antama). Duras oli kärsinyt pitkään masennuksesta ja alkoholismista.

Durasin teoksia on käännetty yli 40 kielelle. Hän on luetuimpia ja tunnetuimpia ranskalaisia nykykirjailijoita.

Teokset

Suomennokset

Kaikki

Romaanit
  • Les impudents (1943)
  • La vie tranquille (1944)
  • Un barrage contre le Pacifique (1950)
  • Le marin de Gibraltar (1952)
  • Les petits chevaux de Tarquinia (1953)
  • Le square (1955)
  • Moderato cantabile. Sonaatti rakkaudelle (1967), (Moderato Cantabile, 1958).
  • Puoli yksitoista kesäiltana (1963), (Dix heures et demie du soir en été, 1960).
  • Lol V. Steinin elämä (1986), (Le Ravissement de Lol V. Stein, 1964).
  • Varakonsuli (1988), (Le Vice-Consul, 1965).
  • L'Amante anglaise (1967)
  • Détruire, dit-elle (1969)
  • Abahn Sabana David (1970)
  • L'Amour (1971)
  • Ah, Ernesto (1972)
  • Laiva Nuit (Le Navire Night, suivi de Césarée, Les mains négatives, Aurelia Steiner, 1979)
  • L'Été 1980 (1980)
  • Les yeux verts (1980)
  • Agatha (1981, pienoisromaani, suom. 2000).
  • Outside (1981)
  • L'Homme atlantique (1982)
  • Savannah bay (1982)
  • La Maladie de la mort (1982)
  • Rakastaja (1985), (L’Amant, 1984).
  • Tuska (La Douleur, 1985)
  • La musica deuxième (1985)
  • La mouette de Tchekhov (1985)
  • Siniset silmät, musta tukka, (Les Yeux bleus Cheveux noirs, 1986, pienoisromaani).
  • La pute de la côte normande (1986)
  • Jokapäiväinen elämä, (La vie matérielle, 1987, muistelma).
  • Emily L., (1987, suom. 1989).
  • Kesäsade, (La Pluie d’été, 1990).
  • Pohjoiskiinalainen rakastaja, (L’Amant de la Chine du Nord, 1991).
  • Yann Andréa Steiner (1992)
  • Ei muuta, (C’est tout, 1995, pienoisromaani).
Elokuvakäsikirjoitukset
  • Hiroshima, rakastettuni (Hiroshima, mon amour, 1960)
  • Une aussi longue absence (1961)
  • La musica (1966)
  • Détruire, dit-elle (1969)
  • Jaune le soleil (1971)
  • Nathalie Granger (1972)
  • La femme du Gange (1973)
  • India Song (1975)
  • Baxter, Vera Baxter (1976)
  • Son nom de Venise dans Calcutta désert (1976)
  • Des journées entières dans les arbres (1976)
  • Le camion (1977)
  • Le navire night (1978)
  • Césarée (1978)
  • Les mains négatives (1979)
  • Aurelia Steiner, dit Aurelia Melbourne (1979)
  • Aurelia Steiner, dit Aurelia Vancouver (1979)
  • Agatha, ou les lectures illimitées (1981)
  • Dialogue de Rome (1982)
  • L'Homme atlantique (1982)
Näytelmäkäsikirjoituksia
  • Les Viaducs de la Seine-et-Oise (1959)
  • L'Éden-cinéma (1982)

(romaani- ja elokuvakäsikirjoitusten pohjalta lukuisia näytelmiä)

Muita teoksia
  • Les Parleuses (1974), haastatteluja Xavière Gauthier'n kanssa.
  • Les lieux de Marguerite Duras (1977), haastattelu Michelle Porten kanssa.
  • Kirjoitan. (Écrire, 1993.) Suomentanut Annika Idström. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-583-X.
  • Sodan vihkot ja muita kirjoituksia. (Cahiers de la guerre et autres textes, 2006.) Suomentanut Matti Brotherus. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-471-968-1.

Kirjallisuutta

  • Andréa, Yann: Duras, rakastettuni, Nemo, 2001.
  • Adler, Laurie: Marguerite Duras, Gallimard, 1998. (ranskaksi)
  • Kuuskoski, Martti-Tapio: ”Marguerite Durasin kirjalliset ja elokuvalliset rituaalit”, Filmihullu 2/2001.

Lähteet

  1. Duras, Marguerite Like. Viitattu 5.7.2008. , päivitetty viite 5.1.2016
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.