Clarice Orsini

Clarice Orsini

Clarice Orsini (noin 1453 – 30. heinäkuuta 1488 Firenze) oli Firenzen johtajan Lorenzo de’ Medicin vaimo ja paavi Leo X:n äiti.

Clarice Orsini syntyi roomalaiseen Orsinin aatelissukuun, ja hänen vanhempansa olivat Iacopo Orsini ja Maddalena di Carlo Orsini. Clarice Orsinin nuoruusvuosista on vain vähän tietoa. Hän lienee saanut hyvin uskonnollisen kasvatuksen.

Avioliitto Lorenzo de’ Medicin kanssa

Lorenzon vanhemmat Piero ja Lucrezia de’ Medici pitivät jo vuonna 1467 Clarice Orsinia parhaana morsianehdokkaana Lorenzolle. Medicien Firenzen ulkopuoliseen perheeseen kohdistunut valinta saattoi herättää paheksuntaa heidän kotikaupungissaan, mutta Medicit tavoittelivat sillä riippumattomuutta ja toisaalta mahdollisia liittolaisia Roomasta.

Luultavasti ensimmäisen virallisen tunnustelun tulevasta avioliitosta teki Giovanni Tornabuoni, Lucrezian veli ja Medicin pankin Rooman haarakonttorin johtaja, jolla oli paljon vaikutusvaltaisia kontakteja Roomassa. Lucrezia matkusti sittemmin itse Roomaan tutustuakseen paremmin tulevaan miniäänsä. Lucrezia ei pitänyt Claricea erityisen kauniina, mutta oli kuitenkin tyytyväinen Claricesta saamaansa yleisvaikutelmaan.

Avioliittoa koskevat neuvottelut kestivät kuukausia, koska firenzeläiset ja roomalaiset avioliittolait poikkesivat toisistaan. Medicin edustajana neuvotteluissa oli Giovanni Tornabuoni ja Orsinin perheen edustajana kardinaali Latino Orsini. Roomassa solmittiin 10. joulukuuta 1468 valtakirjalla avioliitto, jossa sulhasen edustajana toimi Pisan arkkipiispa Filippo de’ Medici. Tämän jälkeen Clarice jäi Roomaan muutamaksi kuukaudeksi, jolloin hän kirjoitti ensimmäiset kirjeet aviomiehelleen. Lopulta toukokuun alussa 1469 Lorenzon veli Giuliano de’ Medici seurueineen saapui noutamaan Claricea Firenzeen. Ha lähtivät paluumatkalle 15. toukokuuta ja saapuivat Firenzeen toukokuun lopussa.

Firenzessä häitä vietettiin kesäkuun alussa useita päiviä, ja loisteliaisiin hääjuhliin osallistui yli tuhat vierasta. Morsian sai runsaasti lahjoja, muun muassa arvokkaan kuvitetun tuntien kirjan Gentile Becchiltä.

Clarice säilytti kiinteät välit omaan sukuunsa. Hän osallistui vuonna 1472 veljensä Organtino Orsinin häihin Roomassa. Jo vuonna 1470 Clarice oli jo kirjoittanut Milanon herttualle ja pyytänyt tätä ottamaan Organtinon palvelukseensa. Clarice myös pyysi Lorenzolta palveluksia suvulleen. Lorenzo järjesti muun muassa langolleen Rinaldo Orsinille Firenzen arkkipiispan viran ja yritti myöhemmin heikolla menestyksellä saada Rinaldolle nimityksen kardinaaliksi. Medicien säilyneestä kirjeenvaihdosta selviää myös, että Clarice pyrki jatkuvasti olemaan hyvin perillä kaikista politiikkaan liittyvistä asioista.

Pazzi-salaliitto ja pako maaseudulle

Vuoden 1478 Pazzi-salaliittoa seurannut ajanjakso oli Claricelle ja koko Medicien perheella vaikeaa aikaa. Tulehtuneen sisä- ja ulkopoliittisen tilanteen sekä äkisti puhjenneen ruttoepidemian vuoksi Lorenzo tahtoi lähettää perheensä turvaan kauas Firenzestä. Pakopaikaksi valittiin Pistoia, jossa Clarice ja lapset sekä poikien opettaja Angelo Poliziano seurueineen viettivät ajan elokuusta lokakuuhun 1478. He asuivat Medicien liittolaisen Andrea Panciatichin luona. Pian kävi kuitenkin ilmi, että Clarice ja lapset aioittiin siepata panttivangeiksi. Yksi salajuonen johtohenkilöistä, Piero Baldinotti, vangittiin ja hän paljasti, että hankkeen takana oli Napolin kuningas. Baldinotti hirtettiin, ja Clarice ja lapset siirrettiin turvaan Mugelloon.

He oleskelivat sen jälkeen Cafaggiolossa, jossa Claricen ja Polizianon erimielisyydet johtivat Polizianon erottamiseen. Erimielisyydet koskivat ennen kaikkea opetuksen sisältöä. Poliziano oli sopinut Lorenzon kanssa, että pojat saisivat perinpohjaisen koulutuksen, joka pohjautuu klassiseen kirjallisuuteen. Clarice puolestaan ei ymmärtänyt klassisen sivistyksen merkitystä, ja oli sitä mieltä, että klassikoiden opettaminen vahingoitti poikien uskonnollista kasvatusta. Lorenzo de’ Medici ei tahtonut kyseenalaistaa vaimonsa näkemystä, ja Poliziano korvattiin nopeasti tavanomaisemmalla ja mukautuvammalla Bernardo Michelozzilla, Lorenzon pääkanslerilla.

Clarice ja lapset joutuivat pian siirtymään Cafaggiolosta Trebbioon, sillä Cafaggiolossa epäiltiin puhjennen ruttoepidemia. Trebbiossa he asuivat Lorenzon serkun Pierfrancesco de' Medicin huvilassa. Sen jälkeen he muuttivat Gaglianoon ja palasivat sieltä Cafaggioloon, jossa he oleskelivat aina syksyyn 1479 saakka, jonka jälkeen he palasivat Firenzeen.

Kuolema

Marraskuussa vuonna 1487 Clarice lähti Roomaan saattamaan tyttärtään Maddalenaa, joka oli kihlattu paavi Innocentius VIII:n pojalle, Francesco Cibolle. Sen lisäksi, että halusi osallistua kihlajaisiin, Claricen toivoi myös synnyinkaupunkinsa leudon ilmaston helpottavan vakavaa keuhkosairautta, josta hän oli alkanut kärsiä. Hän tapasi Roomassa muun muassa serkkunsa Alfonsina Orsinin. Toukokuussa 1488 Clarice ja Maddalena palasivat Firenzeen.

Clarice kuoli Firenzessä 30. heinäkuuta 1488. Hänet haudattiin juhlallisissa hautajaisissa Firenzen San Lorenzon kirkkoon, Medici-suvun perhekirkkoon. Claricen kuoleman aikaan Lorenzo de' Medici ei ollut Firenzessä, eikä hän palannut kaupunkiin hautajaisten ajaksi, mistä häntä arvosteltiin.

Lapset

Lorenzon ja Claricen avioliitosta syntyi seitsemän lasta:

• Lucrezia de’ Medici (s. 1470)
• Piero di Lorenzo de’ Medici (s. 1472)
• Maddalena de Medici (s. 1473)
• Giovanni di Lorenzo de' Medici (s. 1475)
• Luisa de’ Medici (s. 1476)
• Contessina de’ Medici (s. 1478)
• Giuliano de’ Medici (s. 1479)

Heidän lisäkseen vuonna 1471 syntyivät keskosina kaksoset, jotka kuolivat pian syntymänsä jälkeen.