Ero sivun ”Aleksei Surkov” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ak: Uusi sivu: '''Aleksei Aleksandrovitš Surkov''' ({{k-ru|Алексе́й Алекса́ндрович Сурко́в}}, 13. lokakuuta 1899 nykyisen Jaroslavin alueen Rybinskin piirin Serednevon kylä – 14. kesäkuuta 1983 Moskova<ref name="BRE">{{Verkkoviite | Osoite = https://bigenc.ru/literature/text/4174535 | Nimeke = Surkov Aleksei Aleksandrovitš | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Bolšaja rossijskaja entsiklopedija | Viitattu = 12.7.2021}}</ref>)... |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 13: | Rivi 13: | ||
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset runoilijat]] |
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset runoilijat]] |
||
[[Luokka:Venäläiset runoilijat]] |
[[Luokka:Venäläiset runoilijat]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1899 syntyneet]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1983 kuolleet]] |
Versio 13. heinäkuuta 2021 kello 02.18
Aleksei Aleksandrovitš Surkov (ven. Алексе́й Алекса́ндрович Сурко́в, 13. lokakuuta 1899 nykyisen Jaroslavin alueen Rybinskin piirin Serednevon kylä – 14. kesäkuuta 1983 Moskova[1]) oli venäläinen neuvostorunoilija ja kirjallisuusvaikuttaja.
Aleksei Surkov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän osallistui Venäjän sisällissotaan[1] ja liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1925[2]. Surkov oli yksi Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistyksen johtajista. Hän valmistui Punaprofessorien instituutista vuonna 1934 ja työskenteli Gorkille nimetyn kirjallisuusinstituutin opettajana vuosina 1934–1939.[1]
Surkov osallistui sotakirjeenvaihtajana Puolan itäosien miehitykseen, talvisotaan ja toiseen maailmansotaan[1]. Hän oli Literaturnaja gazetan vastaava toimittaja vuosina 1944–1946,[2] Ogonjokin vastaava toimittaja vuosina 1945–1953 ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäinen sihteeri vuosina 1953–1959. Surkov toimi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana vuodesta 1954 ja kirjallisuustietosanakirja Kratkaja literaturnaja entsiklopedijan päätoimittajana vuosina 1962–1975.[1]
Surkov julkaisi ensimmäiset runonsa vuonna 1918 ja ensimmäisen kokoelmansa vuonna 1930. Hänen tuotantonsa edustaa tyypillistä sosialistista realismia.[1] Taiteellista arvoa on lähinnä hänen sota-ajan runoillaan,[2] joista monet on sävelletty lauluiksi. Surkov sai Stalin-palkinnon vuosina 1946 ja 1951. Kirjailijaliiton johtajana hän osallistui muun muassa Boris Pasternakin vainoon. Surkoville myönnettiin sosialistisen työn sankarin arvonimi vuonna 1969. Hänet on palkittu neljällä Leninin kunniamerkillä.[1]