Ero sivun ”Aasiangepardi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 48: | Rivi 48: | ||
Aasiangepardit ovat luonteeltaan hyvin arkoja. Ne elävät pentujensa kasvattamista lukuun ottamatta yksin. Ne liikkuvat hyvin suurilla alueilla, joillta voi olla kokoa 5 000 km². Kantojen tiheydet ovat hyvin vähäisiä. Liikkuessaan ne jättävät jälkeensä hajumerkkejä ja raapimisjälkiä.<ref name="felid" /> |
Aasiangepardit ovat luonteeltaan hyvin arkoja. Ne elävät pentujensa kasvattamista lukuun ottamatta yksin. Ne liikkuvat hyvin suurilla alueilla, joillta voi olla kokoa 5 000 km². Kantojen tiheydet ovat hyvin vähäisiä. Liikkuessaan ne jättävät jälkeensä hajumerkkejä ja raapimisjälkiä.<ref name="felid" /> |
||
Aasiangepardit ovat petoeläimiä. Huomattava osa niiden saaliseläimistä on keskikokoisia [[Ungulata|kaviokyntisiä]]. Saalislajeija ovat esimerkiksi [[lampaat|villilampaat]], [[vuohet|villivuohet]], [[kuhertajagaselli]] ja [[persiangaselli]]. Ne saalistavat kuitenkin myös jyrsijöitä. Tasankojen gasellit ovat harvinaistuneet, joten saaliseläimet ovat painottuneet vuoristoseutujen lajistoon. Ne saattavat saalistaa myös kotieläimiä, kuten [[ |
Aasiangepardit ovat petoeläimiä. Huomattava osa niiden saaliseläimistä on keskikokoisia [[Ungulata|kaviokyntisiä]]. Saalislajeija ovat esimerkiksi [[lampaat|villilampaat]], [[vuohet|villivuohet]], [[kuhertajagaselli]] ja [[persiangaselli]]. Ne saalistavat kuitenkin myös jyrsijöitä. Tasankojen gasellit ovat harvinaistuneet, joten saaliseläimet ovat painottuneet vuoristoseutujen lajistoon. Ne saattavat saalistaa myös kotieläimiä, kuten [[Dromedaari|kameleja]], kesylampaita ja kesyvuohia. Saalistaessa aasiangepardin tärkein [[aisti]] on [[näkö]]. Aasiangepardit saalistavat yleensä päivisin.<ref name="felid" /> |
||
Lisääntymiskausi painottuu tammikuun ja helmikuun välille. Vuoden ympäri lisääntyminen on kuitenkin mahdollista. Tiineys kestää 90 päivää ja pennut syntyvät yleensä maaliskuun ja huhtikuun välillä. Kerrallaan pentuja on 1–4. Tarhaolosuhteissa aasiangepardit ovat eläneet 15-vuotiaiksi.<ref name="felid" /> |
Lisääntymiskausi painottuu tammikuun ja helmikuun välille. Vuoden ympäri lisääntyminen on kuitenkin mahdollista. Tiineys kestää 90 päivää ja pennut syntyvät yleensä maaliskuun ja huhtikuun välillä. Kerrallaan pentuja on 1–4. Tarhaolosuhteissa aasiangepardit ovat eläneet 15-vuotiaiksi.<ref name="felid" /> |
||
Versio 1. kesäkuuta 2021 kello 17.11
| Aasiangepardi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Suku: | Acinonyx |
| Laji: | Gepardi jubatus |
| Alalaji: | venaticus |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Acinonyx jubatus venaticus |
|
 Gepardin levinneisyyskartta. Aasiangebardi vihreällä. |
|
| Katso myös | |
Aasiangepardi (Acinonyx jubatus venaticus) on nykyisin vain Iranissa tavattava gepardin alalaji. Historiallisesti sen levinneisyysalue on ulottunut suuremmalle alueelle Lähi-idästä Intian niemimaalle saakka, mutta nykyisin se on äärimmäisen uhanalainen. Koko kannan koko on ehkä vain noin 50 yksilöä.
Taksonomia
_01.jpg)
Aasiangepardi on gepardin (Acinonyx jubatus) alalaji. Perimää tutkimalla sen on selvitetty alkaneen erkaantua gepardin afrikkalaisista alalajeista 32 000–67 000 vuotta sitten. Aasiangepardiksi käsitetään usein myös joskus ehdotettu Kaspian alalaji A. j. raddei.[2]
Koko ja ulkonäkö
Aasiangepardi on gepardiksi suhteellisen pienikokoinen. Urosten ruumiin pituus on 100–182 cm ja paino 25–38 kg. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 160–189 cm ja 23–35 kg. Säkäkorkeus molemmilla on 51–87 cm. Aasiangepardin turkki on muihin alalajeihin verrattuna pidempi, paksumpi ja vaaleampi. Talviturkki on kesäturkkia pidempi ja tiheämpi. Turkin yleisväritys on vaaleankeltainen tai punertavankeltainen. Turkissa on pieniä mustia täpliä. Pää on pieni. Leuka ja kurkku ovat valkoiset. Kuono on lyhyt. Suun sivuilta silmäkulmille kulkee musta raita. Korvat ovat pienet. Raajat ovat pitkät. Jalkojen kynnet ovat sisäänvedettävät. Häntä on pitkä ja hännänpää valkoinen.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
Aasiangepardia tavataan nykyisin ainoastaan Iranissa. Iranissa sen levinneisyysalue käsittää osia Yazdin, Semnānin, Isfhanin, Khorāsān-e Razavin, Khorāsān-e Shomaliin, Khorāsān-e Junoubin ja Kermānin maakunnista.[2]
Aasiangepardin historiallinen levinneisyysalue on ollut huomattavasti nykyistä laajempi. Se on ulottunut Lähi-idästä aina Bangladeshiin saakka. Se on kuitenkin jo kadonnut Afganistanista, Intiasta, Irakista, Israelista, Jordaniasta, Kazakstanista, Kuwaitista, Pakistanista, Saudi-Arabiasta, Syyriasta, Tadžikistanista, Turkmenistanista ja Uzbekistanista. Intiasta se julistettiin hävinneeksi vuonna 1952.[2]
Aasiangepardin nykyinen elinympäristö käsittää vesistöjen halkomia tasankoja ja loivia vuoria Iranin ylängöllä. Keski-Iranissa ne välttelevät ihmisasutusta ja niitä esiintyy lähinnä vuoristoseuduilla.[2]
Elintavat
Aasiangepardit ovat luonteeltaan hyvin arkoja. Ne elävät pentujensa kasvattamista lukuun ottamatta yksin. Ne liikkuvat hyvin suurilla alueilla, joillta voi olla kokoa 5 000 km². Kantojen tiheydet ovat hyvin vähäisiä. Liikkuessaan ne jättävät jälkeensä hajumerkkejä ja raapimisjälkiä.[2]
Aasiangepardit ovat petoeläimiä. Huomattava osa niiden saaliseläimistä on keskikokoisia kaviokyntisiä. Saalislajeija ovat esimerkiksi villilampaat, villivuohet, kuhertajagaselli ja persiangaselli. Ne saalistavat kuitenkin myös jyrsijöitä. Tasankojen gasellit ovat harvinaistuneet, joten saaliseläimet ovat painottuneet vuoristoseutujen lajistoon. Ne saattavat saalistaa myös kotieläimiä, kuten kameleja, kesylampaita ja kesyvuohia. Saalistaessa aasiangepardin tärkein aisti on näkö. Aasiangepardit saalistavat yleensä päivisin.[2]
Lisääntymiskausi painottuu tammikuun ja helmikuun välille. Vuoden ympäri lisääntyminen on kuitenkin mahdollista. Tiineys kestää 90 päivää ja pennut syntyvät yleensä maaliskuun ja huhtikuun välillä. Kerrallaan pentuja on 1–4. Tarhaolosuhteissa aasiangepardit ovat eläneet 15-vuotiaiksi.[2]
Uhat ja suojelu
Aasiangepardia pidetään äärimmäisen uhanalaisena. Koko kannan koko on ehkä noin 50 yksilöä. Sen pääasialliset uhat liittyvät metsästykseen ja elinympäristön häviämiseen. Paimentolaiset tappavat aasiangepardeja kotieläimiensä takia. Niitä kuolee myös liikenteessä. Aasiangepardi kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Sen nykyisellä esiintymisalueella Iranissa lajille on säädetty hyvin tiukkoja suojelutoimenpiteitä.[2]
Gepardien jälleen tuomista Intiaan on harkittu. Esitetyissä hankkeissa on kuitenkin ehdotettu afrikangepardien käyttöä.[3]
Lähteet
- ↑ Jowkar, H., Hunter, L., Ziaie, H., Marker, L., Breitenmoser-Wursten, C. & Durant, S.: Asiatic Cheetah IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i José R. Castelló: ”Asiatic Cheetah”, Felids and Hyenas of the World : Wildcats, Panthers, Lynx, Pumas, Ocelots, Caracals, and Relatives. Princeton University Pres, 2020. ISBN 978-0-691-21186-2. (englanniksi)
- ↑ Anniina Wallius: Intiaan tuodaan gepardeja – onnistuuko sukupuuttoon kuolleen lajin palauttaminen luontoon ja kannattaako se? Yle uutiset. Yleisradio. Viitattu 4.4.2021.
| ||||||||||