Poliisi

Poliisiauto.

Suomalainen ratsupoliisi

Poliisi turvaa oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä ennaltaehkäisee rikoksia, selvittää niitä ja saattaa ne syyteharkintaan.

Poliisi on valtiovallan organisaatio. Sana tulee ranskan kielestä ja vähemmän suorasti kreikan sanasta politeia, joka viittaa hallitukseen tai hallintoon. Sana police otettiin käyttöön ranskan kieleen 1700-luvulla.

Useimmissa läntisissä oikeusjärjestelmissä poliisin päärooli on tutkia rikoksia, etsiä epäillyt, tarvittaessa ottaa heidät kiinni ja viedä asia syyttäjälle, joka vie jutun oikeuteen. Katso rikoslaki.

Poliisi voi osallistua järjestyksenvalvontaan suurissa kokoontumisissa. Sitä tarvitaan myös hätätilanteissa, onnettomuuksissa sekä haku- ja pelastusoperaatioissa. Tarjotakseen nopeaa palvelua poliisi tekee usein yhteistyötä palolaitoksen ja terveydenhuollon kanssa. Monissa maissa, kuten Suomessa, on käytössä yleinen hätänumero, johon soittamalla voidaan hälyttää poliisi, palokunta tai sairaankuljetus.

Pohjoismaissa poliisi reagoi osaan rikkomuksista (erityisesti liikennerikkomuksiin) määräämällä rikesakkoja tai viemällä rangaistusvaatimusmenettelyssä syyttäjän vahvistettavaksi päiväsakkorangaistuksia. Merkittävämmät rikokset luettavat teot johtavat yleensä poliisin suorittamaan esitutkintaan. Esitutkinnan päätteeksi poliisi vie jutun asiakirjat syyttäjälle, joka päättää syytteen nostamisesta.

Poliisi huolehtii henkilöistä, jotka ovat itse saattaneet itsensä kykenemättömäksi huolehtimaan itsestään (nimikkeenä "henkilön suojaan kohdistuva tehtävä"). Esimerkiksi Suomessa ihmiset, jotka ovat liian humalassa tai aiheuttavat häiriötä vaarantaen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden, voidaan ottaa kiinni putkatiloihin, kunnes henkilö on joko kykenevä huolehtimaan itsestään tai vaara häiriön aiheuttamisesta on poistunut. Perusteista ja määräajoista määrätään pakkokeino- ja poliisilaissa.

Monissa maissa, erityisesti liittovaltiojärjestelmissä, voi olla useita poliisi- tai sitä muistuttavia organisaatioita, joista jokainen palvelee eri hallituksen tasoa ja vastaa eri lakien valvonnasta. Yhdysvalloissa esimerkiksi on eri poliisivoimia (kaupunkipoliisi, maakuntasheriffi, valtionpoliisi jne.), joita pyörittävät paikalliset ja valtion viranomaiset, kuten myös useat liittovaltion lainvalvontavirastot (sisältävät mm. FBI:n ja CIA:n). Maailman valtiot ovat perustaneet kansainvälisen rikospoliisijärjestön Interpolin etsimään ja torjumaan ylikansallista rikollisuutta ja tarjoamaan kansainvälistä yhteistyötä ja koordinaatiota muissa poliisiasioissa. Tällaisia ovat esimerkiksi sukulaisten informoiminen ulkomaan kansalaisen kuollessa. Euroopan unionin alueella aavistuksen tiiviimpää poliisiyhteistyötä koordinoi Europol.

Poliisin tehtävään hoitaa yleistä turvallisuutta kuuluu myös useissa maissa valtion laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen sitä uhkaavia aineksia vastaan. Tyypillisesti tällaisia tehtäviä hoitavaa poliisia kutsutaan turvallisuus- tai valtiolliseksi poliisiksi

Poliisin aseistus

Yhdysvaltalaisia poliiseja mellakkavarusteissa

Monissa maissa poliisit kantavat aseita tehdessään normaalisti työtä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja joissakin muissa maissa poliisit eivät ole normaalisti aseistettuja, mutta heidät varustetaan asein, kun tilanne niin vaatii. Poliisilla on usein erikoisyksikköjä mm. aseistautuneiden rikollisten varalle. Poliisilla on yleensä mahdollisuus pyytää avuksi sotavoimia ja mahdollisesti myös sen erikoisjoukkoja, mutta demokraattisissa maissa tätä mahdollisuutta säännellään tiukasti.

Poliisit voivat varustautua myös ei-tappavilla aseilla esim. mellakoidenhallintaan. Ei-tappavia aseita ovat pamppu, kyynelkaasu, kaasusumutin, kumiluodit ja tyrmäysaseet. Aseiden tai tappavan voiman käyttö on tyypillisesti viimeinen keino. Sitä käytetään esim. silloin, kun tarvitsee säästää ihmishenki. Joidenkin maiden lainsäädäntö sallii sitä käytettävän myös pakenevia rikollisia ja vankikarkureita vastaan. Poliiseilla on mukanaan käsiraudat, joilla taltutetaan vastaan hangoitteleva henkilö.

Poliisi verrattuna armeijaan

Vaikka sekä armeija että poliisi kuljettavat aseita, varustus, koulutus ja käytetyt taktiikat ovat erilaisia. Yleensä poliisi käyttää tehtäviin minimimäärän voimaa, eli vain sen, mikä on tarpeellista järjestyksen turvaamiseksi. Armeija on koulutettu lyömään vihollinen, ja se on vähemmän huolestunut mahdollisista vahingoista sivullisille ja ympäristölle. Poliisin yksiköt ja puolisotilaalliset joukot eivät yleensä sovellu hyvin sotilastehtäviin.

Joissakin maissa raja armeijan ja poliisin välillä voi olla epäselvä. Näin on esim. sotilasdiktatuureissa ja maissa joissa on käynnissä vallankumous tai sota. Tulos on usein se, että luodaan puolisotilaalliset joukot, joilla on armeijakoulutus ja poliisin varusteet.

Joissain maissa on myös puolisotilaallinen poliisi, joka tunnetaan santarmilaitoksen nimellä (ransk. Gendarmerie, ital. Carabinieri). Tämäntyyppiset yksiköt ovat sisäiseltä järjestykseltään sotilaallisia, mutta toimivat useimmissa tilanteissa tavanomaisen poliisin tavoin.

Aseman väärinkäyttö ja korruptio

Etenkin monirotuisilla tai -kansallisilla alueilla poliisiorganisaatiot saattavat tehdä rotuihin kohdistuvaa profilointia. Poliisiorganisaatioiden pitää myös joskus ratkaista poliisien korruptiota. Yhdysvalloissa tämä on ratkaistu siten, että järjestetään itsenäinen tai puoli-itsenäinen organisaatio tutkintaan, kuten FBI tai Yhdysvaltojen oikeuslaitos. Lisäksi monissa maissa poliisien sosiaalinen asema ja palkka ovat niin alhaiset, että ne johtavat suuriin vaikeuksiin työhönoton ja moraalin kanssa. Vähäinen palkka johtaa helposti myös lahjusten ottamiseen.

Poliisiorganisaatioiden äärimuodoista ja useista näkökulmista on tietoa artikkeleissa salainen poliisi ja poliisivaltio.

Poliisivoimien rakenne

Useimmiten poliisiorganisaatiot jakautuvat erilaisiin yksiköihin, joiden tehtävä on tutkia tietyntyyppisiä rikoksia.

Useimmissa länsimaisissa poliisivoimissa ehkä olennaisin jako on tehty "univormupoliisien" ja tutkijoiden välillä. Univormuihin pukeutuvat poliisit keskittyvät usein järjestyksenpitoon, liikenteen valvontaan ja aktiivisen rikollisuuden estämiseen. Tutkijat taas tutkivat pidemmällä aikavälillä ja perusteellisemmin jo tehtyjä rikoksia. Joissakin tapauksissa poliisit suorittavat peitetoimintaa tutkiakseen rikoksia. Tällöin he toimivat tavanomaisessa peiteammatissa paljastamatta itseään poliiseiksi – usein pitkäänkään aikaan. Pääasiassa tämä koskee järjestäytynyttä rikollisuutta, jota on muuten vaikeampi tutkia. Poliisin menettelystä peitetoiminnassa on tarkat säädökset.

Poliisin pienemmät osastot keskittyvät esim. liikenteenvalvontaan (liikkuva poliisi) ja kansainväliseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen (keskusrikospoliisi). Lisäksi valtion turvallisuutta on yleensä valvomassa turvallisuuspoliisi, jonka nimi vaihtelee. Suomessa tätä tehtävää hoitaa Suojelupoliisi

Useimmilla poliisiorganisaatioilla on myös erikoisjoukkoja, jotka harjoittelevat tiettyjä erikoistaitoja (vaativat kiinniotot, panttivankien vapautukset, tarkka-ammunta, pommiryhmä jne.) ja jotka ovat varustautuneet tehokkaammilla aseilla erityisen väkivaltaisia tilanteita varten. Tunnetuimpia erikoisryhmiä ovat amerikkalaiset SWAT-yksiköt, Saksan Liittopoliisin (saks. Bundespolizei) GSG-9 ja ranskalainen GIGN. Suomessa tällainen ryhmä on Osasto Karhu, joka tunnetaan usein nimellä "Karhukopla".

Suomen poliisi

Tiedosto:Poliisin tunnuskuva.gif

Suomen poliisi muodostaa yhden sisäasiainministeriön alaisen organisaation. Poliisin yksiköt muodostuvat sisäasianministeriön poliisiosastoon sijoitetusta ylijohdosta sekä poliisin hallintoyksiköistä:

• Poliisioppilaitokset

• Poliisikoulu
• Poliisiammattikorkeakoulu

• Poliisin lääninjohto

• Alaisena kihlakuntien paikallispoliisit sekä
• Ahvenanmaan poliisipiiri

• Valtakunnalliset yksiköt

• Keskusrikospoliisi
• Liikkuva poliisi
• Suojelupoliisi

• Muut yksiköt

• Poliisin tekniikkakeskus
• Poliisin tietohallintokeskus

• Helsingin kihlakunnan poliisilaitos

Normaalisti kansalainen on tekemisissä paikallispoliisin kanssa. Se huolehtii katupartioinnista, lupa- ja todistusasioista sekä tavanomaisten rikosten selvittelystä. Tavanomaisesti paikallispoliisin päällikön virkanimikkeenä on poliisipäällikkö. Eräillä aiemmin poliisimestarin nimikkeellä toimineilla virkamiehillä on edelleen oikeus käyttää tätä nimikettä. Tietyissä Lapin kihlakunnissa poliisipäällikön ja yleisen syyttäjän virat on yhdistetty nimismiehen viraksi. Helsingin kihlakunnassa poliisilaitos toimii suoraan ylijohdon alaisuudessa ja poliisipäällikkö käyttää poliisikomentajan arvoa.

Lääninhallitusten poliisiosastot koordinoivat alaistensa paikallispoliisien toimintaa muiden läänintason viranomaisten kanssa ja tarjoavat normaalit väliportaan hallinnon palvelut. Lisäksi ne osallistuvat vakavien rikosten tutkintaan, kun paikallispoliisin voimavarat eivät riitä.

Poliisin valtakunnalliset yksiköt hoitavat erikoistehtäviään. Keskusrikospoliisi huolehtii vakavimpien tai useissa lääneissä tapahtuneiden rikosten selvittämisestä sekä valtakunnallisesta järjestäytyneen rikollisuuden vastaisesta taistelusta. Myös valtakunnallinen rikostiedustelu kuuluu sen alaan.

Liikkuva poliisi on erikoistunut liikennevalvontaan. Lisäksi se toimii valtakunnallisena poliisireservinä.

Suojelupoliisi on Suomen turvallisuuspoliisi, jonka tehtävänä on vastavakoilu.

Poliisin valtakunnalliset huoltoyksiköt vastaavat mm. kaikkien poliisiautojen varustelusta ja huollosta sekä poliisin laajojen tietojärjestelmien ylläpidosta.

Poliisin tunnuskuvana eli embleeminä on klassisen miekan terä, jonka kahvana on kruunupäinen leijonan pää. Tunnuskuvan on piirtänyt taiteilija Antti Salmenlinna vuonna 1936.

Poliisiksi opiskelu Suomessa

Poliiseja koulutetaan Tampereella Poliisikoulussa. Muodolliset vaatimukset kouluun pääsemiseksi ovat:

• Vähintään ammatillinen perustutkinto, lukion oppimäärä, ylioppilastutkinto tai muu vastava toisen asteen koulutus
• Poliisin tehtävien hoitamiseen sopiva terveydentila (mm. näkö ja kuulo) ja henkinen soveltuvuus poliisin virkaan
• Saanut vähintään B-luokan ajo-oikeuden
• Vähintään vuoden työkokemus ennen haun alkua (asevelvollisuus lasketaan työkokemukseksi)
• Suomen kansalainen

Rikkomukset vähentävät sopivuutta tai estävät pääsyn kokonaan.

Opiskelu alkaa noin vuoden mittaisilla lähiopinnoilla Tampereen Poliisikoululla. Opiskelu, majoitus, terveydenhoito ja ruoka ovat ilmaisia. Opiskelijoille maksetaan pientä päivärahaa, minkä lisäksi heillä on lähiopintojen aikana mahdollisuus opintotukeen. Virkavaatetuksesta joutuu maksamaan pienen omavastuuosuuden ja osa ammattikirjallisuudesta on välttämätöntä ostaa omaksi. Työharjoittelun ja kenttätyöjakson ajalta nuoremmille konstaapeleille maksetaan tehtävän mukaista palkkaa.

Poliisikoulun ohjatun työharjoittelujakson ajaksi opiskelija nimitetään nuoremman konstaapelin määräaikaiseen virkasuhteeseen poliisilaitokselle, jonka on oltava kohtalaisen suuri. Sillä täytyy näet olla riittävän suuret resurssit huolehtia kouluttamisesta. Harjoittelupaikat ja määrät on määrätty läänien taholta kursseittain, eikä niihin voida vaikuttaa ulkopuolisten taholta. Opiskelijoiden toiveet otetaan huomioon annettujen paikkojen puitteissa. Määrät ja poliisilaitokset vaihtelevat kurssista riippuen.

Lyhyen Poliisikoululla tapahtuvan lähiopintojakson jälkeen nuoremmat konstaapelit suorittavat kenttätyöjakson jollakin kihlakunnan poliisilaitoksella. Vaihtoehtoja on enemmän kuin työharjoittelupaikoissa, mutta myös kenttätyöjaksopaikat on määrätty etukäteen. Kenttätyöjakson aikana nuoremmat konstaapelit työskentelevät normaalisti ja suorittavat työn ohella etäopintoja sekä valmistavat päättötyötä. Viimeisen lähiopintojakson jälkeen nuoremmat konstaapelit ovat kenttätyöjaksokihlakuntien käytössä aina koulun päättymiseen asti. Poliisikoulusta valmistuneilla on pätevyys hakea vanhemman konstaapelin virkaa. Virkoihin ei määrätä, eikä valmistuneita ole sidottu toimimaan valtion palveluksessa, kuten esimerkiksi MPKK:sta valmistuneet. Virkojen ja virkasuhteiden hakeminen on oma-aloitteista.

Erilaisiin tehtäviin (esimerkiksi huumetutkinta, liikkuva poliisi) kouluttautuminen tapahtuu työssä oppimisen ja poliisikoululla järjestettävien kurssien kautta. Suurin osa erilaisista viroista on haettavissa vanhemman konstaapelin virkatutkinnolla.

Alipäällystökurssin käyneet poliisimiehet saavat pätevyyden toimia ylikonstaapeleina (tai vast.). Koulutuksesta riippuen 2–3 vuoden työskentelyn jälkeen on mahdollisuus hakea Poliisiammattikorkeakouluun, joka kouluttaa poliiseja päällystötehtäviin. Poliisiammattikorkeakoulusta valmistuneet saavat tutkinnosta riippuen pätevyyden komisarioiksi, ylikomisarioiksi, ja heillä on mahdollisuus yletä päällikkötasolle saakka. Pätevyyden päällystövirkoihin voi hankkia myös muulla korkeakoulututkinnolla, jota täydennetään erillisillä kursseilla.

Poliisin ylimpiin tehtäviin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Perinteisesti näissä tehtävissä on toiminut oikeustieteiden kandidaatteja, jotka ovat aloittaneet uransa komisarioina. Nykyään niihin sijoittuu kuitenkin yhä useammin poliisin riveistä nousseita henkilöitä, jotka ovat käyneet Tampereen yliopiston hallintotieteiden koulutusohjelman turvallisuushallintoon syventyen.

Poliisin virat

Polkupyöräpoliiseja

• Nuorempi konstaapeli on varattu poliisin perustutkintoa vielä suorittamattomille harjoittelijoille tai kenttäjaksoa suorittaville opiskelijoille. Työharjoittelu on ohjattua tutustumista poliisin työhön käytännön työelämän kautta kokeneemman poliisin johdolla. Kenttäjaksolaisilla vastuu omasta toiminnasta on suurempi mutta partion johtajaksi nuorempaa konstaapelia ei määrätä.
• Vanhempi konstaapeli on Suomen poliisin miehistönvirka.
• Ylikonstaapeli on Suomen poliisin alipäällystönvirka, johon vaaditaan alipäällystökurssin suorittaminen. Tämän voi suorittaa tietyin ehdoin kuka tahansa vanhempi konstaapeli. Ylikonstaapeli toimii tyypillisesti poliisiryhmän johtajana. Virka-asuisten poliisien kentällä toimiva esimies on kenttäjohtajana toimiva poliisimies, useimmiten ylikonstaapeli. Liikkuvassa poliisissa ylikonstaapeli toimii ryhmänjohtajana. Rikostutkinnan toimialalla toimiva ylikonstaapeli voi toimia esimerkiksi tutkintaryhmänjohtajana tai joissain erityistapauksissa jopa tutkinnanjohtajana.
• Komisario on Suomen poliisissa alin päällystövirka. Siihen pääsemiseksi vaaditaan poliisiammattikorkeakoulussa suoritettu ammattikorkeatutkinto. Komisariosta lähin alempi virka on ylikonstaapeli ja seuraava ylempi virka ylikomisario. Poliisin lääninjohdossa tai valtakunnallisessa johdossa sisäasiainministeriössä toimiva komisario on hierarkiassa paikallispoliisissa toimivaa komisariota ylempänä.
• Ylikomisario on myös päällystövirka. Ylikomisariosta lähin alempi virka on komisario ja seuraava ylempi virka paikallispoliisissa apulaispoliisipäällikkö. Liikkuvassa poliisissa seuraava ylempi virkanimike on liikennepoliisitarkastaja ja keskusrikospoliisissa rikostarkastaja. Ylikomisario on johtava poliisipäällystövirka joko paikallispoliisin järjestysosastolla (nyk. turvallisuuden tulosalue) tai sisäministeriön poliisiosastolla. Rikostutkinnan ylempi päällystövirka on vastaavasti rikosylikomisario. Suojelupoliisissa ylikomisariota vastaa ylitarkastajan virkanimike. Poliisin lääninjohdossa tai valtakunnallisessa johdossa sisäasiainministeriössä toimiva ylikomisario on hierarkiassa paikallispoliisissa toimivaa ylikomisariota ylempänä.
• Apulaispoliisipäällikkö on Suomen poliisin päällystövirka. Apulaispoliisipäälliköstä lähin alempi virka on ylikomisario ja seuraava ylempi virka poliisipäällikkö. Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen erityisaseman vuoksi on sen apulaispoliisipäällikkö poliisin hierarkiassa muun poliisilaitoksen apulaispäällikköä korkeammalla.
• Poliisipäällikkö on Suomen poliisin päällystövirka, jonka tehtävänä on paikallispoliisilaitoksen johtaminen. Poliisipäälliköstä lähin alempi virka on apulaispoliisipäällikkö. Ylempiä virkoja on poliisin valtakunnallisessa ja lääninjohdossa. Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen erityisaseman vuoksi on sen poliisipäällikkö poliisin hierarkiassa muun poliisilaitoksen päällikköä korkeammalla.
• Lääninpoliisijohtaja johtaa nimensä mukaisesti läänin poliisitoimintaa. Tällä hetkellä lääninpoliisijohtajina toimivat:
  • Kauko Aaltomaa, Etelä-Suomen lääni
  • Mikko Paatero, Länsi-Suomen lääni
  • Tapani Tiilikainen, Itä-Suomen lääni
  • Sauli Kuha, Oulun lääni
  • Pentti Saira, Lapin lääni
• Poliisijohtajat ovat korkeita poliisivirkamiehiä sisäasiainministeriössä. Heidän yläpuolellaan poliisissa on kuitenkin vielä poliisiylijohtajan virka. Tällä hetkellä poliisijohtajina toimivat Jorma Toivanen ja Kari Rantama.
• Poliisiylijohtaja on sisäasiainministeriön virkamies, joka johtaa Suomen poliisia. Nykyinen vuoden 2005 alussa aloittanut poliisiylijohtaja on Markku Salminen, joka toimi aiemmin rikosseuraamusviraston pääjohtajana. Suomen poliisin poliisiylijohtajat kautta aikain ovat
  • Markku Salminen 1.1.2005 –
  • Reijo Naulapää 1.1.1998 – 31.12.2004
  • Olli Urponen 1.2.1983 – 31.12.1997
  • Erkki Korhonen 1.3.1973 – 18.12.1982
  • Fjalar Jarva 12.8.1957 – 1.3.1973
  • Urho Kiukas 29.8.1947 – 16.7.1957
  • Karl Gabrielsson (vt.) 1.1.1946 – 31.1.1947
  • Martti Koskimies 27.4.1934 – 21.12.1946
  • Esko Heilimo 20.3.1926 – 27.4.1934

Katso myös

• Aseet
• Etsivä
• Etsivä keskuspoliisi
• Santarmi
• Haastemies
• Henkivartija
• Hälytys
• Järjestyksenvalvoja
• Karhuryhmä
• Keskusrikospoliisi
• Kuulustelu
• Laki
• Liikennepoliisi
• Miliisi
• Oikeus
• Poliisikuulustelu
• Poliisisurmat
• Rikos
• Rikosfiktio
• Rikospoliisi
• Salainen poliisi
• Sheriffi
• Sotilaspoliisi
• Suojelupoliisi
• Säilöönotto
• Tuomioistuin
• Vankeus
• Vanginvartija
• Vartija
• Yksityisetsivä
• Jouha

Aiheesta muualla

• Poliisipollarit jyräää toisesta päästäsaökldsakdalödksa