Ero sivun ”Kansainvälinen lehtimiesjärjestö IOJ” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tikano (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus
Tikano (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus
Rivi 1: Rivi 1:
'''International Organization of Journalists''' ('''IOJ''') on perustettu Kööpenhaminassa 1946 jatkamaan 1926 muodostuneen Federation Internationale des Journalistes -järjestön toimintaa toimittajien ammatillisten etujen ajajana. Perustajina olivat sodan voittaneiden maiden journalistijärjestöt, mutta mukana oli myös Suomen Sanomalehtimiesten Liitto (SSL). Kylmän sodan puhjettua 1948 IOJ päätyi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja valtaosa ei-sosialististen maiden liitoista erosi siitä. Suomalaisista vain SKDL:n jäsenjärjestö Yleinen Lehtimiesliitto (YLL) jäi IOJ:hin kun taas koko journalistikuntaa edustava SSL hakeutui 1950-luvun puolivälissä länsimaiden journalistien yhteenliittymään, joka oli perustettu Brysselissä 1952 nimellä International Federation of Journalsts (IFJ). IOJ laajeni Itä-Euroopan sosialistimaiden ulkopuolelle erityisesti kehitysmaihin ja se oli jäsenmäärältään jatkuvasti IFJ:tä suurempi. Laajimmillaaan 1990 IOJ:n jäsenten kokonaismäärä ylitti 300 000 ja Prahassa olevine sihteeristöineen se oli suurin kaikista media-alan kansainvälisistä järjestöistä. Sillä oli oma kustantamonsa ja monikielinen kuukausijulkaisu ''The Democratic Journalist'', lomahotellit Balatonilla ja Varnassa itä-eurooppalaisille toimittajille sekä koulut kehitysmaiden journalistille DDR:ssä, Tsekkoslovakiassa, Unkarissa, Bulgariassa ja Kuubassa.
'''International Organization of Journalists''' ('''IOJ''') on perustettu Kööpenhaminassa 1946 jatkamaan 1926 muodostuneen Federation Internationale des Journalistes -järjestön toimintaa toimittajien ammatillisten etujen ajajana. Perustajina olivat sodan voittaneiden maiden journalistijärjestöt, mutta mukana oli myös Suomen Sanomalehtimiesten Liitto (SSL). Kylmän sodan puhjettua 1948 IOJ päätyi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja valtaosa ei-sosialististen maiden liitoista erosi siitä. Suomalaisista vain SKDL:n jäsenjärjestö Yleinen Lehtimiesliitto (YLL) jäi IOJ:hin kun taas koko journalistikuntaa edustava SSL hakeutui 1950-luvun puolivälissä länsimaiden journalistien yhteenliittymään, joka oli perustettu Brysselissä 1952 nimellä International Federation of Journalsts (IFJ). IOJ laajeni Itä-Euroopan sosialistimaiden ulkopuolelle erityisesti kehitysmaihin ja se oli jäsenmäärältään jatkuvasti IFJ:tä suurempi. Laajimmillaaan 1990 IOJ:n jäsenten kokonaismäärä ylitti 300 000 ja Prahassa olevine sihteeristöineen se oli suurin kaikista media-alan kansainvälisistä järjestöistä. Sillä oli oma kustantamonsa ja monikielinen kuukausijulkaisu ''The Democratic Journalist'', lomahotellit Balatonilla ja Varnassa itä-eurooppalaisille toimittajille sekä koulut kehitysmaiden journalistille DDR:ssä, Tsekkoslovakiassa, Unkarissa, Bulgariassa ja Kuubassa.


Kylmän sodan liennyttyä 1970-luvulla kaikki suomalaiset journalistijärjestöt aloittivat yhteistyön IOJ:n kanssa ja SSL oli sen liitänääisäsenenä 1981-91 pyrkien sillanrakennukseen IOJ:n ja IFJ:n välillä. Tässä tilanteessa IOJ:n presidentiksi valittiin iäkkään ranskalaisen tilalle nuori suomalainen [[Kaarle Nordenstreng]], joka jatkoi tässä luottamustehtävässä yliopistovirkansa rinnalla vuoteen 1990, jolloin koko kylmän sodan aikana rakentunut järjestökenttä mullistui. Suomalaisten ajama liennytys järjestöjen välillä ei ehtinyt toteutua ennen kuin sosialististen maiden journalistijärjestöt siirtyivät 1990-luvulla Neuvostoliiton myötäilystä läntisen leiriin ja jättivät IOJ:n lähinnä kehitysmaiden varaan. Sisäisten ristiriitojen repimä IOJ menetti myös Tsekkoslovakiassa saamansa taloudelliset etuoikeudet ja sen toiminta eri maanosissa loppui vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Nordenstrengin kokoama IOJ:n historia ilmestyi 2020.<ref name="hs" />
Kylmän sodan liennyttyä 1970-luvulla kaikki suomalaiset journalistijärjestöt aloittivat yhteistyön IOJ:n kanssa ja SSL oli sen liitänääisäsenenä 1981-91 pyrkien sillanrakennukseen IOJ:n ja IFJ:n välillä. Tässä tilanteessa IOJ:n presidentiksi valittiin iäkkään ranskalaisen tilalle nuori suomalainen [[Kaarle Nordenstreng]], joka jatkoi tässä luottamustehtävässä yliopistovirkansa rinnalla vuoteen 1990, jolloin koko kylmän sodan aikana rakentunut järjestökenttä mullistui. Suomalaisten ajama liennytys järjestöjen välillä ei ehtinyt toteutua ennen kuin sosialististen maiden journalistijärjestöt siirtyivät 1990-luvulla Neuvostoliiton myötäilystä läntisen leiriin ja jättivät IOJ:n lähinnä kehitysmaiden varaan. Sisäisten ristiriitojen repimä IOJ menetti myös Tsekkoslovakiassa saamansa taloudelliset etuoikeudet ja sen toiminta eri maanosissa loppui vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Nordenstrengin kokoama IOJ:n historia ilmestyi 2020.<ref name="hs">{{verkkoviite|osoite=https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/kylman-sodan-jarjestojohtaja-joutuu-kestamaan-jalkipuheita|nimeke=Kylmän sodan järjestöjohtaja joutuu kestämään jälkipuheita|tekijä=Heikki Laurinolli|julkaisu=Helsingin Sanomat|ajankohta=16.12.2016}}</ref>


Suomalaisten liennytyspolitiikkaa 1970-80-luvuilla kyseenalaistaneiden mielestä IOJ oli Neuvostoliiton ohjauksessa toiminut kansainvälinen toimittajapeitejärjestö,<ref name="hs">{{verkkoviite|osoite=https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/kylman-sodan-jarjestojohtaja-joutuu-kestamaan-jalkipuheita|nimeke=Kylmän sodan järjestöjohtaja joutuu kestämään jälkipuheita|tekijä=Heikki Laurinolli|julkaisu=Helsingin Sanomat|ajankohta=16.12.2016}}</ref> Tätä näkökantaa edusti Haatajan, Pietilän ja Pietiläisen kirjoittama kirja ''Demokraattinen journalisti''.
Suomalaisten liennytyspolitiikkaa 1970-80-luvuilla kyseenalaistaneiden mielestä IOJ oli Neuvostoliiton ohjauksessa toiminut kansainvälinen toimittajapeitejärjestö, Tätä näkökantaa edusti Haatajan, Pietilän ja Pietiläisen kirjoittama kirja ''Demokraattinen journalisti''.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 28. toukokuuta 2021 kello 19.15

International Organization of Journalists (IOJ) on perustettu Kööpenhaminassa 1946 jatkamaan 1926 muodostuneen Federation Internationale des Journalistes -järjestön toimintaa toimittajien ammatillisten etujen ajajana. Perustajina olivat sodan voittaneiden maiden journalistijärjestöt, mutta mukana oli myös Suomen Sanomalehtimiesten Liitto (SSL). Kylmän sodan puhjettua 1948 IOJ päätyi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja valtaosa ei-sosialististen maiden liitoista erosi siitä. Suomalaisista vain SKDL:n jäsenjärjestö Yleinen Lehtimiesliitto (YLL) jäi IOJ:hin kun taas koko journalistikuntaa edustava SSL hakeutui 1950-luvun puolivälissä länsimaiden journalistien yhteenliittymään, joka oli perustettu Brysselissä 1952 nimellä International Federation of Journalsts (IFJ). IOJ laajeni Itä-Euroopan sosialistimaiden ulkopuolelle erityisesti kehitysmaihin ja se oli jäsenmäärältään jatkuvasti IFJ:tä suurempi. Laajimmillaaan 1990 IOJ:n jäsenten kokonaismäärä ylitti 300 000 ja Prahassa olevine sihteeristöineen se oli suurin kaikista media-alan kansainvälisistä järjestöistä. Sillä oli oma kustantamonsa ja monikielinen kuukausijulkaisu The Democratic Journalist, lomahotellit Balatonilla ja Varnassa itä-eurooppalaisille toimittajille sekä koulut kehitysmaiden journalistille DDR:ssä, Tsekkoslovakiassa, Unkarissa, Bulgariassa ja Kuubassa.

Kylmän sodan liennyttyä 1970-luvulla kaikki suomalaiset journalistijärjestöt aloittivat yhteistyön IOJ:n kanssa ja SSL oli sen liitänääisäsenenä 1981-91 pyrkien sillanrakennukseen IOJ:n ja IFJ:n välillä. Tässä tilanteessa IOJ:n presidentiksi valittiin iäkkään ranskalaisen tilalle nuori suomalainen Kaarle Nordenstreng, joka jatkoi tässä luottamustehtävässä yliopistovirkansa rinnalla vuoteen 1990, jolloin koko kylmän sodan aikana rakentunut järjestökenttä mullistui. Suomalaisten ajama liennytys järjestöjen välillä ei ehtinyt toteutua ennen kuin sosialististen maiden journalistijärjestöt siirtyivät 1990-luvulla Neuvostoliiton myötäilystä läntisen leiriin ja jättivät IOJ:n lähinnä kehitysmaiden varaan. Sisäisten ristiriitojen repimä IOJ menetti myös Tsekkoslovakiassa saamansa taloudelliset etuoikeudet ja sen toiminta eri maanosissa loppui vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Nordenstrengin kokoama IOJ:n historia ilmestyi 2020.[1]

Suomalaisten liennytyspolitiikkaa 1970-80-luvuilla kyseenalaistaneiden mielestä IOJ oli Neuvostoliiton ohjauksessa toiminut kansainvälinen toimittajapeitejärjestö, Tätä näkökantaa edusti Haatajan, Pietilän ja Pietiläisen kirjoittama kirja Demokraattinen journalisti.

Lähteet

  1. Heikki Laurinolli: Kylmän sodan järjestöjohtaja joutuu kestämään jälkipuheita Helsingin Sanomat. 16.12.2016.

Kirjallisuutta

  • Haataja, Lauri – Pietilä, Jyrki – Pietiläinen, Tuomo: Demokraattinen Journalisti. WSOY 1996.
  • Nordenstreng, Kaarle: The Rise and Fall of the International Organization of Journalists Based in Prague. Charles University Press 2020.