Ero sivun ”Pjotr Tšaikovski” versioiden välillä

Pjotr Tšaikovski
	; Nikolai Kuznetsov, Pjotr Tšaikovski, 1893.
Henkilötiedot
Koko nimi	Pjotr Iljitš Tšaikovski
Syntynyt	7. toukokuuta (25. huhtikuuta) 1840; Votkinsk, Vjatkan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut	6. marraskuuta 1893 (53 vuotta) (25. lokakuuta); Pietari, Venäjän keisarikunta
Ammatti	taidemusiikin säveltäjä, kapellimestari
Muusikko
Tyylilajit	taidemusiikki
Soittimet	piano
	; Nimikirjoitus
	[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
	Infobox OK

Selaa historiaa interaktiivisesti

(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)

[arvioimaton versio]

← Vanhempi muutos Uudempi muutos →

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

VisuaalinenWikiteksti

Inline

Versio 30. huhtikuuta 2021 kello 14.08

Hakusana ”Tšaikovski” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Pjotr Iljitš Tšaikovski (ven. Пётр Ильи́ч Чайко́вский ( kuuntele ääntämys^(ohje)) 7. toukokuuta (J: 25. huhtikuuta) 1840 Votkinsk, Venäjän keisarikunta – 6. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1893 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen romantiikan ajan säveltäjä. Hän on Venäjän tunnetuimpia ja 1800-luvun merkittävimpiä säveltäjiä, jonka kunniaksi Moskovassa järjestetään joka neljäs vuosi Tšaikovskin mukaan nimetty Kansainvälinen Tšaikovski-kilpailu.

Tšaikovskin kuuluisimpia teoksia ovat muun muassa kuusi sinfoniaa, baletit Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen ja Pähkinänsärkijä, kymmenen oopperaa, joista tunnetuimpia Jevgeni Onegin ja Patarouva, kolme pianokonserttoa, viulukonsertto ja juhla-alkusoitto Vuosi 1812.

Elämä

Tšaikovski aloitti pianotunnit nelivuotiaana, ja hänen musiikillinen lahjakkuutensa havaittiin jo varhain. Hän opiskeli aluksi lakia ja valmistui vuonna 1859 Pietarin lainopillisesta koulusta. Valmistumisen jälkeen Tšaikovski sai viran oikeusministeriöstä, jossa hän työskenteli kaksi vuotta ja matkusteli kuukausien ajan muun muassa Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Myöhemmin hän siirtyi kuitenkin Pietarin konservatorioon, jossa hän opiskeli musiikkia vuosina 1861–1865 opettajanaan muun muassa Anton Rubinstein.^[1]

Vuonna 1866 Tšaikovskista tuli harmonian professori vastaperustettuun Moskovan konservatorioon,^[1] jossa hän oli noin vuoteen 1878 saakka. Siellä hän tapasi kansallismielisten säveltäjien viisikon, johon kuuluivat muun muassa Nikolai Rimski-Korsakov ja Modest Musorgski. Viisikko oli saanut innoitusta Tšaikovskin toisesta sinfoniasta (Vähävenäläinen), mutta muutoin he pitivät tätä liian konservatiivisena ja eurooppalaistyylisenä säveltäjänä, vaikka hänen musiikkinsa pohjimmiltaan olikin hyvin venäläistä. Hän ihaili Wolfgang Amadeus Mozartia, ja myös muu länsimainen taidemusiikki vaikutti merkittävästi hänen tuotantoonsa.

Tšaikovskin elämää varjostivat mielenterveysongelmat.^[2] Huolimatta erakkomaisesta ja ujosta luonteestaan sekä salatusta homoseksuaalisuudestaan hän meni naimisiin naispuolisen oppilaansa Antonina Miljukovan kanssa vuonna 1877. Liitto kesti yhdeksän viikkoa ja päättyi, kun Tšaikovski yritti hukuttautua jokeen. Yritys epäonnistui: veli Modest Tšaikovski pelasti hänet ja vei Pietariin, jossa säveltäjä sai hermoromahduksen. Näihin aikoihin Tšaikovski solmi paremman tuttavuuden – rikas leski Nadežda von Meck ihastui hänen musiikkiinsa ja tuki häntä merkittävillä rahasummilla, vaikka ei koskaan halunnutkaan tavata säveltäjää henkilökohtaisesti.^[1] Tšaikovski saattoi jättää opetustyönsä ja aloittaa mukavan maalaiselämän, mikä ei kuitenkaan vienyt hänen ongelmiaan: hän kärsi päänsäryistä, neurooseista ja alkoholismista.

Vuonna 1890 lesken rahallinen tuki loppui äkillisesti.^[3] Tšaikovski matkusti vuonna 1891 Amerikkaan, jossa ei kuitenkaan viihtynyt. Palattuaan takaisin Venäjälle hän sävelsi baletin Pähkinänsärkijä sekä kuudennen sinfoniansa (Pateettinen), jonka tekemiseen hän omien sanojensa mukaan "antoi sielunsa".^lähde? Tšaikovski kuoli vain kymmenen päivää sinfonian ensiesityksen jälkeen. Virallinen kuolinsyy on juomavedestä tarttunut kolera, mutta kuolemaa on jälkeenpäin spekuloitu myös itsemurhaksi.^[1]^[4]

Musiikki

Tšaikovskin monet teokset kuuluvat taidemusiikin suosituimpiin. Tšaikovski tunnetaan mieleenpainuvien melodioiden säveltäjänä. Hänen musiikissaan on sanottu yhdistyvän syvä tunteellisuus, dramaattisuus ja mestarillisuus sekä pienissä muodoissa että sinfonisissa kokonaisuuksissa. ^[5] Traagisista elämänvaiheista huolimatta hänen musiikkinsa on usein täynnä iloa ja patarumpujen voimaa.

Tšaikovskia voidaan pitää merkittävimpänä balettimusiikin säveltäjänä; Pähkinänsärkijä, Prinsessa Ruusunen ja Joutsenlampi kuuluvat arvostetuimpiin baletin mestariteoksiin. Lisäksi hän sävelsi muun muassa kymmenen oopperaa, kuusi sinfoniaa, kolme pianokonserttoa, viulukonserton, alkusoittoja, jousikvartettoja, serenadeja ja lauluja.

Teosluettelo

Op. 1: Pikkukappaleita pianolle (Nro 1, Scherzo à la Russe, nro 2, Impromptu, es-molli) (1867)
Op. 2: Souvenir de Hopsal pianolle (1867)
Op. 3: Ooppera Vojevoda (1868)
Op. 4: Valssi-kapriisi D-duuri pianolle (1868)
Op. 5: Romanssi F-molli pianolle (1868)
Op. 6: 6 laulua (1869)
Op. 7: Valssi-Scherzo A-duuri pianolle (1870)
Op. 8: Kapriisi G♭ pianolle (1870)
Op. 9: 3 Masurkkaa pianolle (1870)
Op. 10: 2 Masurkkaa pianolle (1871)
Op. 11: Jousikvartetto nro 1 D-duuri (1871)
Op. 12: Musiikkia näytelmään Lumikki (1873)
Op. 13: Sinfonia nro 1 g-molli Talviunelmia (1866)
Op. 14: Ooppera Seppä Vakula (1874)
Op. 15: Festivaali alkusoitto Tanskan kansallislaulusta orkesterille (1866)
Op. 16: 6 laulua (1872)
Op. 17: Sinfonia nro 2 c-molli Vähävenäläinen (1872)
Op. 18: Sinfoninen fantasia Myrsky orkesterille F-molli (1873)
Op. 19: 6 Pikkukappaleita pianolle (1873)
Op. 20: Baletti Joutsenlampi (1876)
Op. 21: 6 Masurkkaa samasta teemasta pianolle (1873)
Op. 22: Jousikvartetto nro 2 F-duuri (1874)
Op. 23: Pianokonsertto nro 1 b-molli (1875)
Op. 24: Ooppera Jevgeni Onegin (1878)
Op. 25: 6 laulua (1874)
Op. 26: Melankolinen serenadi viululle ja orkesterille (1875)
Op. 27: 6 laulua (1875)
Op. 28: 6 laulua (1875)
Op. 29: Sinfonia nro 3 D-duuri Puolalainen (1875)
Op. 30: Jousikvartetto nro 3 es-molli (1876)
Op. 31: Slaavilainen marssi orkesterille B♭-molli (1876)
Op. 32: Sinfoninen fantasia Francesca da Rimini orkesterille E-molli (1876)
Op. 33: Rokokoo-muunnelmat sellolle ja orkesterille (1876)
Op. 34: Valse Scherzo viululle ja orkesterille D-duuri (1877)
Op. 35: Viulukonsertto D-duuri (1878)
Op. 36: Sinfonia nro 4 f-molli (1877)
Op. 37a: (tai 37b) Vuodenajat pianolle (1876)
Op. 37: (tai 37a) Sonaatti G-duuri pianolle (1878)
Op. 38: 6 laulua (1878)
Op. 39: Lastenalbumi 24 kappaletta pianolle (1878)
Op. 40: 12 keskivaikeata masurkkaa pianolle (1878)
Op. 41: Liturgia sekakuorolle a cappella (1878)
Op. 42: Souvenir d'un lieu cher 3 kappaletta viululle ja pianolle (1878)
Op. 43: Orkesterisarja nro 1 d-molli (1879)
Op. 44: Pianokonsertto nro 2 G-duuri (1880)
Op. 45: Italialainen kapriisi orkesterille (1880)
Op. 46: 6 duettoa pianosäestyksellä (1880)
Op. 47: 7 laulua (1880)
Op. 48: Serenadi C-duuri jousiorkesterille (1880)
Op. 49: Juhla-alkusoitto 1812 orkesterille (1880)
Op. 50: Pianotrio a-molli Suuren taiteilijan muistolle (1882)
Op. 51: 6 Pikkukappaletta pianolle (1882)
Op. 52: Koko yön vartio a capella (1882)
Op. 53: Orkesterisarja nro 2 C-duuri (1883)
Op. 54: 16 lastenlaulua (1883)
Op. 55: Orkesterisarja nro 3 G-duuri (1884)
Op. 56: Konserttifantasia G-duuri pianolle ja orkesterille (1884)
Op. 57: 6 laulua (1884)
Op. 58: Manfred-sinfonia B-molli orkesterille (1885)
Op. 59: Dumka C-molli pianolle (1886)
Op. 60: 12 laulua (1886)
Op. 61: Orkesterisarja nro 4 Es-duuri Mozartiana (1887)
Op. 62: Pezzo capriccioso B-molli sellolle ja orkesterille (tai pianolle) (1887)
Op. 63: 6 romanssia K. Romanovin saonoista (1887)
Op. 64: Sinfonia nro 5 e-molli (1888)
Op. 65: 6 laulua ranskalaisista teksteistä (1888)
Op. 66: Baletti Prinsessa Ruusunen (1889)
Op. 67a: Alkusoittofantasia Hamlet F-molli orkesterille (1889)
Op. 67b: Musiikkia näytelmään Hamlet (1891)
Op. 68: Ooppera Patarouva (1890)
Op. 69: Ooppera Jolanta (1891)
Op. 70: Jousisekstetto d-molli Muistoja Firenzestä (1890)
Op. 71: Baletti Pähkinänsärkijä (1892)
Op. 71a: Sarja baletista Pähkinänsärkijä (1892)
Op. 72: 18 Pikkukappaleita pianolle (1893)
Op. 73: Romansseja (6 laulua) (1893)
Op. 74: Sinfonia nro 6 h-molli Pateettinen (1893)

Opp. 75–80 julkaistiin kuoleman jälkeen.

Op. 75: Pianokonsertto nro 3 Es-duuri (1893)
Op. 76: Alkusoitto Myrsky orkesterille E-molli (1864)
Op. 77: Sinfoninen runo Fatum C-molli orkesterille (1868)
Op. 78: Sinfoninen balladi Vojevoda A-molli orkesterille (1893)
Op. 79: Andante ja finaali pianolle ja orkesterille (alun perin 3. pianokonserton 2. ja 3. osa) (1893)
Op. 80: Piano sonaatti no. 2 Cis-molli (1865)

ilman opusnumeroa

- alkusoittofantasia Romeo ja Julia - ooppera Undina (säveltä tuhosi) (1869) - ooppera Opritšnik (1870-1872) - ooppera Orleansin neitsyt (1878-1879) - ooppera Mazepa (1881-1883) - ooppera Seppä Vakula -oopperan uudistettu laitos Tohvelit (1885) - ooppera Lumoajatar (1885–1887) - sinfonia Es-duuri (1892) (1. osasta Tšaikovski muokkasi 3. pianokonserttonsa ja 2. ja 4. osasta Tanejev loi kappaleen Andante ja finaali pianolle ja orkesterille) (sinfonia rekonstruoitiin 1950-luvulla ja julkaistiin myöhemmin "Sinfonia nro 7") - Sello konsertto (arveluteos, joka perustuu osittain säveltäjän kuudennen sinfonian viimeisen osan karkean luonnoksen takaosasta löytyneeseen 60 baarin kappaleeseen). - Konserttikappale huilulle ja jousille (1893) - Oodi ilolle (1865) - Festifaali kruunajais marssi (1883) - Adagio molto E ♭-duuri jousikvartetille ja harpulle (1863/1864) - Jousikvartetti B-duuri (1865) - Moscow (1883) - Virsi kolminaisuudelle (1877) - Kantaatti (Hymni) laulaja Osip Afanasievich Petrovin 50-vuotisjuhlan kunniaksi, tenorille, kuorolle ja orkesterille (1875/1876) - 9 pyhää kappaletta (vaihtoehtoinen nimi: 9 kirkon kappaletta) (1884–1885)

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d Robert Cummings: Biography all music guide. Viitattu 30.12.2014.
↑ Mountfield, David: Tšaikovski, s.20. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 978-951-30-9780-6.
↑ Piotr Ilyitch Tchaikovsky Classical.net. Viitattu 30.12.2014.
↑ Pyotr Ilyich Tchaikovsky Biography.com. Viitattu 30.12.2014.
↑ Sävelten maailma, osa 2, s. 155. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 978-951-0-15765-7.

Aiheesta muualla

Commons

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pjotr Tšaikovski.

Heikki Poroila: Yhtenäistetty Pjotr Tšaikovski (koko sävellystuotanto listattuna, mukana myös venäjänkieliset nimet kyrillisin kirjaimin)
Tsaikovski -tutkimuksen sivusto. (englanniksi)
Classic Cat - Tchaikovsky mp3s. (englanniksi)
Pjotr Tšaikovski International Music Score Library Project (englanniksi)
Vapaasti käytettävissä olevia Tšaikovskin partituureja Mutopia Project

[AMG-1] Robert Cummings: Biography all music guide. Viitattu 30.12.2014.

[2] Mountfield, David: Tšaikovski, s.20. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 978-951-30-9780-6.

[CLASS-3] Piotr Ilyitch Tchaikovsky Classical.net. Viitattu 30.12.2014.

[BIO-4] Pyotr Ilyich Tchaikovsky Biography.com. Viitattu 30.12.2014.

[5] Sävelten maailma, osa 2, s. 155. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 978-951-0-15765-7.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

@@ Rivi 136: / Rivi 136: @@
 - ooppera ''Seppä Vakula -oopperan uudistettu laitos Tohvelit'' (1885)
 - ooppera ''Lumoajatar'' (1885–1887)
-- sinfonia Es-duuri (1892) (1. osasta Tšaikovski muokkasi 3. pianokonserttonsa ja 2. ja 4. osasta Tanejev loi kappaleen ''Andante ja
+- sinfonia Es-duuri (1892) (1. osasta Tšaikovski muokkasi 3. pianokonserttonsa ja 2. ja 4. osasta Tanejev loi kappaleen ''Andante ja finaali'' pianolle ja orkesterille)  (sinfonia rekonstruoitiin 1950-luvulla ja julkaistiin myöhemmin "Sinfonia nro 7")
-  finaali'' pianolle ja orkesterille)  (sinfonia rekonstruoitiin 1950-luvulla ja julkaistiin myöhemmin "Sinfonia nro 7")
 - Sello konsertto (arveluteos, joka perustuu osittain säveltäjän kuudennen sinfonian viimeisen osan karkean luonnoksen takaosasta löytyneeseen 60 baarin kappaleeseen).
 - Konserttikappale huilulle ja jousille (1893)