Ero sivun ”Psykohistoria” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Kirjallisuutta: Molari 2009: Q-evankeliumi ja psykohistoria: Uuden testamentin eksegetiikan väitöskirja |
Gilmoren bibliografia, viitteitä, linkkejä |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Psykohistoria''' on yhdistelmä |
'''Psykohistoria''' on yhdistelmä [[psykologia]]a, [[historiatiede]]ttä, [[humanistiset tieteet|humanistisia tieteitä]] ja [[yhteiskuntatieteet|yhteiskuntatieteitä]]. Se tutkii historian ''miksi?''-kysymyksiä, erityisesti eroja esitetyn tavoitteen ja todellisen käyttäytymisen välillä. Tutkimuskohteita ovat psykoelämäkerrat, lapsuus, ryhmädynamiikka, psyykkiset puolustusmekanismit, unelmat ja luovuus. Psykohistoria toimii yhdistäen psykologiaa, erityisesti [[psykoanalyysi]]a yhteiskunta- ja humanististen tieteiden metodologiaan ymmärtääkseen yksilöiden, ryhmien ja valtioiden käyttäytymisen tunneperustaa menneisyydessä ja nykyajassa. Tutkimusta on tehty esimerkiksi lapsuuden, luovuuden, unelmien, perhedynamiikan, vaikeuksien voittamisen, persoonallisuuden teemojen sekä poliittisten ja valtionpäämiesten psykoelämäkertojen parissa. |
||
Psykohistoria-termiä (engl. psycho-history) käytti tutkimuksellisesti ensimmäisenä tanskalais-saksalais-yhdysvaltalainen kehityspsykologi ja psykoanalyytikko [[Erik Erikson|Erik H. Erikson (1902-1994)]] vuonna 1958 kirjassaan ''Young Man Luther'' kuvaten sitä ihmisluonteen vaikutuksen tutkimiseksi historiassa. |
Psykohistoria-termiä (engl. psycho-history) käytti tutkimuksellisesti ensimmäisenä tanskalais-saksalais-yhdysvaltalainen kehityspsykologi ja psykoanalyytikko [[Erik Erikson|Erik H. Erikson (1902-1994)]] vuonna 1958 kirjassaan ''Young Man Luther'' kuvaten sitä ihmisluonteen vaikutuksen tutkimiseksi historiassa. Myöhemmin psykohistoriasta on käytetty esimerkiksi luonnehdintoja ''motivaation tutkiminen historiatieteessä'' ja ''tiede motivaatiosta historiassa''.<ref>Molari 2009, 5</ref> |
||
Psykohistorian status ja asema tieteiden järjestelmässä on kiistanalainen. Psykohistorioitsijat pitävät sitä erillisenä tutkimusalana, jolla on omat menetelmänsä, tavoitteensa ja teoriansa, jotka asemoivat sen erilleen tavanomaisesta historiallisesta analyysista ja [[antropologia]]sta. Jotkut historioitsijat, yhteiskuntatieteilijät ja antropologit ovat esittäneet, että heidän tieteenalansa kuvaavat toiminnan psykologiset perusteet adekvaatisti eikä psykohistoria näin ollen ole itsenäinen tutkimusala. |
Psykohistorian status ja asema tieteiden järjestelmässä on kiistanalainen. Psykohistorioitsijat pitävät sitä erillisenä tutkimusalana, jolla on omat menetelmänsä, tavoitteensa ja teoriansa, jotka asemoivat sen erilleen tavanomaisesta historiallisesta analyysista ja [[antropologia]]sta. Jotkut historioitsijat, yhteiskuntatieteilijät ja antropologit ovat esittäneet, että heidän tieteenalansa kuvaavat toiminnan psykologiset perusteet adekvaatisti eikä psykohistoria näin ollen ole itsenäinen tutkimusala. |
||
William J. Gilmoren julkaisema alan [[bibliografia]] (1984) tuntee yli 4000 psykohistoriaan liittyvää tutkimusjulkaisua vuoteen 1981 mennessä.<ref>Molari 2009, 4, Gilmore 1984</ref> |
|||
==Lähteet== |
|||
* {{Kirjaviite| Nimeke = Psychohistorical inquiry: A comprehensive research bibliography| Julkaisija = Garland Publishing| Vuosi =1984 |
|||
| ⚫ | |||
* {{Kirjaviite| Nimeke = Q-evankeliumi ja psykohistoria: Uuden testamentin eksegetiikan väitöskirja| Julkaisija = Helsingin yliopisto| Vuosi =2009| Tekijä = Molari, Juha| Suomentaja =| Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite =| Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn =| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =| Viitattu = | Kieli = }} |
|||
===Viitteet=== |
|||
{{viitteet}} |
|||
==Kirjallisuutta== |
==Kirjallisuutta== |
||
* {{Kirjaviite| Nimeke = Foundations of psychohistory| Julkaisija = Creative Roots| Vuosi =1982| Tekijä = DeMause, Lloyd| Suomentaja = |
* {{Kirjaviite| Nimeke = Foundations of psychohistory| Julkaisija = Creative Roots| Vuosi =1982| Tekijä = DeMause, Lloyd| Suomentaja = |
||
| Rivi 11: | Rivi 18: | ||
* {{Kirjaviite| Nimeke = Battled nerves : Finnish soldiers’ war experience, trauma, and military psychiatry, 1941-44| Julkaisija = Juvenes Print| Vuosi =2013| Tekijä = Kivimäki, Ville| | Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite =doctoral dissertation, Åbo Akademi| Julkaisupaikka = Tampere| Tunniste = | Isbn =978-952-93-2117-9| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =| Viitattu = | Kieli = {{en}} }} |
* {{Kirjaviite| Nimeke = Battled nerves : Finnish soldiers’ war experience, trauma, and military psychiatry, 1941-44| Julkaisija = Juvenes Print| Vuosi =2013| Tekijä = Kivimäki, Ville| | Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite =doctoral dissertation, Åbo Akademi| Julkaisupaikka = Tampere| Tunniste = | Isbn =978-952-93-2117-9| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =| Viitattu = | Kieli = {{en}} }} |
||
* {{Kirjaviite| Nimeke = Menneisyyden rakentajat: teoriat historiantutkimuksessa|Julkaisija = Gaudeamus| Vuosi =2018| Tekijä = Matti O. Hannikainen, Mirkka Danielsbacka & Tuomas Tepora (toim.)| Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite =| Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn =978-952-495-459-4| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =| Viitattu = | Kieli = }} |
* {{Kirjaviite| Nimeke = Menneisyyden rakentajat: teoriat historiantutkimuksessa|Julkaisija = Gaudeamus| Vuosi =2018| Tekijä = Matti O. Hannikainen, Mirkka Danielsbacka & Tuomas Tepora (toim.)| Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite =| Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn =978-952-495-459-4| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =| Viitattu = | Kieli = }} |
||
| ⚫ | |||
* {{Kirjaviite| Nimeke = Sisällissodan psykohistoria| Julkaisija = Otava| Vuosi =2009| Tekijä = Siltala, Juha| Suomentaja = |
* {{Kirjaviite| Nimeke = Sisällissodan psykohistoria| Julkaisija = Otava| Vuosi =2009| Tekijä = Siltala, Juha| Suomentaja = |
||
| Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite =| Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn =978-951-1-23795-2 |
| Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite =| Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn =978-951-1-23795-2 |
||
Versio 28. huhtikuuta 2021 kello 17.58
Psykohistoria on yhdistelmä psykologiaa, historiatiedettä, humanistisia tieteitä ja yhteiskuntatieteitä. Se tutkii historian miksi?-kysymyksiä, erityisesti eroja esitetyn tavoitteen ja todellisen käyttäytymisen välillä. Tutkimuskohteita ovat psykoelämäkerrat, lapsuus, ryhmädynamiikka, psyykkiset puolustusmekanismit, unelmat ja luovuus. Psykohistoria toimii yhdistäen psykologiaa, erityisesti psykoanalyysia yhteiskunta- ja humanististen tieteiden metodologiaan ymmärtääkseen yksilöiden, ryhmien ja valtioiden käyttäytymisen tunneperustaa menneisyydessä ja nykyajassa. Tutkimusta on tehty esimerkiksi lapsuuden, luovuuden, unelmien, perhedynamiikan, vaikeuksien voittamisen, persoonallisuuden teemojen sekä poliittisten ja valtionpäämiesten psykoelämäkertojen parissa.
Psykohistoria-termiä (engl. psycho-history) käytti tutkimuksellisesti ensimmäisenä tanskalais-saksalais-yhdysvaltalainen kehityspsykologi ja psykoanalyytikko Erik H. Erikson (1902-1994) vuonna 1958 kirjassaan Young Man Luther kuvaten sitä ihmisluonteen vaikutuksen tutkimiseksi historiassa. Myöhemmin psykohistoriasta on käytetty esimerkiksi luonnehdintoja motivaation tutkiminen historiatieteessä ja tiede motivaatiosta historiassa.[1]
Psykohistorian status ja asema tieteiden järjestelmässä on kiistanalainen. Psykohistorioitsijat pitävät sitä erillisenä tutkimusalana, jolla on omat menetelmänsä, tavoitteensa ja teoriansa, jotka asemoivat sen erilleen tavanomaisesta historiallisesta analyysista ja antropologiasta. Jotkut historioitsijat, yhteiskuntatieteilijät ja antropologit ovat esittäneet, että heidän tieteenalansa kuvaavat toiminnan psykologiset perusteet adekvaatisti eikä psykohistoria näin ollen ole itsenäinen tutkimusala.
William J. Gilmoren julkaisema alan bibliografia (1984) tuntee yli 4000 psykohistoriaan liittyvää tutkimusjulkaisua vuoteen 1981 mennessä.[2]
Lähteet
- Gilmore, William J.: Psychohistorical inquiry: A comprehensive research bibliography. New York: Garland Publishing, 1984. ISBN 0-8240-9167-1. (englanniksi)
- Molari, Juha: Q-evankeliumi ja psykohistoria: Uuden testamentin eksegetiikan väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2009.
Viitteet
Kirjallisuutta
- DeMause, Lloyd: Foundations of psychohistory. New York: Creative Roots, 1982. ISBN 0-940508-01-X. (englanniksi)
- Elovitz, Paul H.: The Making of Psychohistory: Origins, Controversies, and Pioneering Contributors. New York, NY: Routledge/Taylor & Francis Group, 2018. ISBN 978-1-138-58748-9. (englanniksi)
- Kivimäki, Ville: Battled nerves : Finnish soldiers’ war experience, trauma, and military psychiatry, 1941-44. doctoral dissertation, Åbo Akademi. Tampere: Juvenes Print, 2013. ISBN 978-952-93-2117-9. (englanniksi)
- Matti O. Hannikainen, Mirkka Danielsbacka & Tuomas Tepora (toim.): Menneisyyden rakentajat: teoriat historiantutkimuksessa. Helsinki: Gaudeamus, 2018. ISBN 978-952-495-459-4.
- Siltala, Juha: Sisällissodan psykohistoria. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23795-2.
