Ero sivun ”Kahlaajat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 53: Rivi 53:
[[eo:Vadbirdo]]
[[eo:Vadbirdo]]
[[ko:물떼새아목]]
[[ko:물떼새아목]]
[[ka:წინტალები]]
[[nl:Steltlopers]]
[[nl:Steltlopers]]
[[no:Lofugler]]
[[no:Lofugler]]

Versio 28. marraskuuta 2006 kello 19.31

Malline:Taksonomian alku eläimet Malline:Taksonomian kuva Malline:Taksonomian luokitus Malline:Taksonomian kunta Malline:Taksonomian pääjakso Malline:Taksonomian alajakso Malline:Taksonomian luokka Malline:Taksonomian lahko Malline:Taksonomian alalahko Malline:Taksonomian luokituksen loppu Malline:Taksonomian jako

Malline:Taksonomian loppu

Kahlaajat (Charadrii) on alalahko rantalintujen (Charadriiformes) lahkossa.

Esiintyminen

Alalahkoon kuuluu n. 210 lajia. Arktisen ja lauhkean vyöhykkeen lajit ovat muuttolintuja. Jotkut arktisen alueen pesimälajit kuuluvat pisimmän muuttomatkan tekeviin lintulajeihin, kuten pikkusirri (Calidris minuta) joka talvehtii eteläisellä pallonpuoliskolla. Tropiikin lajit ovat paikkalintuja tai muuttavat vain sadealueiden mukana.

Suomessa esiintyvistä lajeista suurin osa kuuluu kurppien (Scolopacidae) tai kurmitsojen (Charadriidae) heimoihin.

Elinympäristö ja ravinto

Lajeista suurin osa elää kosteikoissa tai rannoilla. Tähän elinympäristöön sopeutumia ovat pitkät höyhenettömät kahluujalat sekä usein pitkä ja hoikka kaula. Monilla kahlaajilla on nokan päässä herkkiä hermoja joiden avulla ne löytävät ravintoa mudasta tai pehmeästä maaperästä. Lajien eripituiset nokat mahdollistavat ruokailun samassa elinympäristössä ilman että eri lajit kilpailevat suoraan ruuasta. Lajeista suurin osa syö pieniä selkärangattomia eläimiä. Monet suuremmat ja erityisesti kuivempaan ympäristöön sopeutuneet lajit käyttävät ravinnokseen suurempiakin eläimiä kuten pieniä matelijoita. Pääskykahlaajat (Glareola) saalistavat muista kahlaajista poiketen pääasiassa ilmassa.

Aiheesta muualla

  • Forsman, Dick 1990: Vuolijoen Otanmäen sirri - mikä ja miksi? - Lintumies 6.1990 s. 284-288. LYL.
  • Hakala, Tuomo & Purra, Esa 1969: Tampereen Lielahden kahlaajahavainnot vuodelta 1968. - Lintumies 2.1969 s. 46-50. SLY.
  • Hurskainen, Tarmo 1968: Poikkeuksellinen kahlaajasyksy 1967 Tampereella. - Lintumies 3.1968 s. 72-73. SLY.
  • Lampolahti, Janne & Ripatti, Juha-Pekka 1987: Pesinnän ajoittamisen ongelma: Esimerkkinä laidunniityn kahlaajayhteisö. - Lintumies 3.1987 s. 117-122. LYL.
  • Myers, J. P., Hildén, O. & Tomkovich, P. 1982: Siperian tundran eksoottisia sirrejä. - Ornis Fennica 59:175-181.
  • Saurola, Pertti 1978: Rengaslöytöjä Siperian sirreistä. - Lintumies 4.1980 s. 146-153. LYL.
  • Saurola, Pertti 1979: Virikkeitä viklolöydöistä. - Lintumies 2.1979 s. 59-64. LYL.