Ero sivun ”Jean Michel Jarre” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Studioalbumit: Amazonia 2021 Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus |
→Studioalbumit: Linkkifx Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus |
||
| Rivi 67: | Rivi 67: | ||
* {{albumi|[[Oxygène 3]]|2016}} |
* {{albumi|[[Oxygène 3]]|2016}} |
||
* {{albumi|[[Equinoxe Infinity]]|2018}} |
* {{albumi|[[Equinoxe Infinity]]|2018}} |
||
* {{albumi|[[Amazonia]]|2021}} |
* {{albumi|[[Amazonia (Jarre)|Amazonia]]|2021}} |
||
Versio 30. maaliskuuta 2021 kello 19.25
| Jean-Michel Jarre | |
|---|---|
 Jean Michel Jarre vuonna 2016. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. elokuuta 1948 |
| Ammatti |
säveltäjä artisti tuottaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi |
1906 Electric Choo Choo Band Foggy Joe Jammie Jefferson Jo Sherman Pop Corn Orchestra The Superfly |
| Aktiivisena | 1971– |
| Tyylilajit |
soitinmusiikki New Age elektroninen musiikki |
| Soittimet |
syntetisaattori kosketinsoitin |
| Yhtyeet | The Dustbins |
| Levy-yhtiöt |
Disques Dreyfus Polygram Sony Music Warner Music iTunes |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| jeanmicheljarre.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Jean-Michel André Jarre (s. 24. elokuuta 1948 Lyon, Ranska) on ranskalainen elektronisen musiikin säveltäjä ja esittäjä. Hän on Oscar-palkitun säveltäjän Maurice Jarren poika. Jarren taiteilijanimi on Jean Michel Jarre, joka on vuodesta 1991 kirjoitettu ilman yhdysmerkkiä.
Monet pitävät Jarrea yhtenä elektronisen musiikin edelläkävijöistä Wendy Carlosin, Vangeliksen, Kraftwerkin, Isao Tomitan, Tangerine Dreamin, Yellon ja muiden alan kuuluisuuksien ohella. Jarren levyjä on myyty maailmalla yli 80 miljoonaa kappaletta[1], ja hän on myös noussut levylistoille muutamilla singleillään.
Jarren musiikki
Jarre löi itsensä läpi kolmannella levyllään Oxygène (1976). Levyltä singlenä julkaistu ”Oxygène Part 4” on yksi hänen tunnetuimmista melodioistaan.
Oxygène (suom. happi) oli ensimmäinen Jarren monista konseptialbumeista, joilla numeroin nimetyt kappaleet seuraavat toisiaan muodostaen teossarjan yhden teeman ympärille. Muita ovat esimerkiksi Équinoxe (suom. päiväntasaus, 1978) ja ajan mittaamista tulkitseva Chronologie (1993).
Elektronisen musiikin muihin tunnettuihin nimiin verrattuna Jarren musiikki on varsin melodista, ollen näin esikuvana monille 1980-luvun synthpopin tekijöille. Tarttuvien melodioiden lisäksi Jarre pyrkii usein rakentamaan musiikkiaan myös elektronisten ”äänimaisemien” varaan. Erityisesti vuoden 1984 Zoolook-albumiaan varten hän kiersi maailmaa esimerkiksi Laurie Andersonin, Marcus Millerin ja Yogi Hortonin kanssa saadakseen etnoperäistä vaikutusta kappaleilleen.
Vuonna 1986 ilmestyneellä Rendez-Vous-levyllä oli tarkoitus olla kappale, jonka saksofoniosuuden astronautti Ronald McNairin piti nauhoittaa avaruudessa. McNair ei kuitenkaan päässyt tuolla matkallaan avaruuteen asti vaan menehtyi Challenger-sukkulan tuhouduttua 28.1.1986. Levy omistettiin kuolleille astronauteille. Vuonna 1988 Jarre omisti Revolutions-albumin 1800-luvun teollisen vallankumouksen lapsille, jotka kärsivät jouduttuaan tehtaisiin raatamaan. Vuonna 1990 Jarre omisti Waiting For Cousteau -albumin Jacques Cousteaulle ja yhteistyö tämän kanssa jatkui 1991 Jarren sävellettyä kappaleita tämän Palawan-dokumentille.
Jarren musiikki on pääosin instrumentaalipainotteista. Metamorphoses-albumilla (2000) lauluosuudet saivat ensimmäistä kertaa pääroolin.
Uutta ja uudelleensoitettua Jarrea sisältävä albumi Aero (2004) on maailman ensimmäinen 5.1-kanavaiselle surround-äänelle suunniteltu albumi.
Konsertit
Jarre tunnetaan musiikkinsa ohella spektaakkelimaisista ulkoilmakonserteistaan ja niiden vaikuttavista valo- ja muista efekteistä. Jo hänen ensimmäistä, Ranskan kansallispäivän kunniaksi järjestettyä konserttiaan Pariisin La Concordella seurasi noin miljoona ihmistä, jolloin Jarre myös pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan. Jarre esiintyi ensimmäisenä länsimaisena populaarimusiikin esittäjänä Kiinan kansantasavallassa syksyllä 1981, jolloin hän järjesti kaksi konserttia Pekingissä ja kolme Shanghaissa.[2][3][4] Seuraavan ennätyksensä hän rikkoi Houstonin konsertillaan vuonna 1986, johon saapui yli miljoona katsojaa.[2] Tämän jälkeen hän paransi ennätystään vuonna 1990 noin 2,5 miljoonan ihmisen saavuttua hänen konserttiinsa Pariisin La Défense -korttelissa. Jarren onnistui saada myös 3,5 miljoonan ihmisen yleisö Moskovan 850-vuotisjuhlapäiväkonserttiin vuonna 1997, mutta tällöin hänen ennätyksensä oli täsmälleen sama kuin Rod Stewartilla vuonna 1994. Tämän jälkeen hän on konsertoinut muun muassa vuoden 2000 uutena vuotena Gizan pyramideilla sekä 2001 hyväntekeväisyyskonsertissa Ateenan Akropoliilla. Lokakuussa 2004 hän konsertoi Kiinassa Pekingin Kielletyssä kaupungissa yhdessä kiinalaisen laulaja ja erhu-muusikko Cheng Linin kanssa.[4] 2005 Jarre kutsuttiin juhlistamaan Space of Freedom -konsertillaan Puolan solidaarisuusliikkeen 25 vuotta Gdańskiin.
Suomessa Jarre on esiintynyt neljästi: 16. kesäkuuta 1997, 16. toukokuuta 2009 Helsingin Hartwall-areenalla ollessaan In doors -kiertueellaan, 22. lokakuuta 2011 Turussa HK-areenalla ja 31. lokakuuta 2016 Helsingin jäähallissa osana Electronica World Tour -Euroopan-kiertuettaan.
Yhteistyöhankkeet
Rautalankakitaristi Hank Marvin esiintyi vuonna 1988 vierailevana tähtenä Revolutions-albumilla sekä Destination Docklands -konserteissa. Vuonna 1998 Jarre teki yhteistyötä japanilaisen Tetsuya ’TK’ Komoron kanssa, minkä tuloksena syntyivät jalkapallon maailmanmestaruuskisojen teemakappaleet ”Rendez-Vous ’98” ja ”Together Now”. Seuraavan kerran Jarre työskenteli Komuron kanssa vuonna 2001, jolloin he järjestivät yhteistyössä Arthur C. Clarken kanssa Rendez-Vous in Space -konsertin. Tässä konsertissa soitetut uudet kappaleet oli määrä julkaista myöhemmin vuonna 2001, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Diskografia
Studioalbumit
- La Cage / Eros Machine EP (1969)
- Deserted Palace (1972)
- Les Granges Brûlées (1974)
- Oxygène (1976)
- Équinoxe (1978)
- Les Chants Magnétiques (1981)
- Musique Pour Supermarche (1983)
- Zoolook (1984)
- Rendez-Vous (1986)
- Revolutions (1988)
- En Attendant Cousteau (1990)
- Chronologie (1993)
- Oxygène 7-13 (1997)
- Metamorphoses (2000)
- Interior Music (2001)
- Sessions 2000 (2002)
- Geometry of Love (2003)
- Téo & Téa (2007)
- Electronica 1: The Time Machine (2015)
- Electronica 2: The Heart of Noise (2016)
- Oxygène 3 (2016)
- Equinoxe Infinity (2018)
- Amazonia (2021)
Livealbumit
- The Concerts in China / Les Concerts En Chine (1982)
- In Concert / Cities in Concert – Houston Lyon (1986)
- Jarre Live / Destination Docklands (1989)
- Hong Kong (1994)
- Jarre in China (2005)
- Solidarnosc live (2005)
Kokoelmalevyt
- The Essential (1983)
- The Essential 1976–1986 (1985)
- Images (1991)
- Jarremix (1995)
- Odyssey Through O2 (1998)
- The Essential Jean Michel Jarre (2004)
- AERO (2004)
- Oxygène – 30th Anniversary Edition (2007)
- Essentials & Rarities (2011)
- Essential Recollection (2015)
- Planet Jarre – 50 Years of Music (2018)
Konsertit
- Place De La Concorde (1979)
- Concerts in China -kiertue (1981)
- Rendez-Vous Houston (1986)
- Rendez-Vous Lyon (1986)
- Destination Docklands (1988)
- Paris La Defense (1990)
- Europe in Concert -kiertue (1993)
- Hong Kong (1994)
- Concert Pour la Tolerance (Pariisi) (1995)
- Oxygene Tour -kiertue (1997)
- Oxygen in Moscow (1997)
- Nuit Electronique / Electronic Night (1998)
- The Twelve Dreams of the Sun (1999–2000)
- Hymn to the Akropolis (2001)
- Aero – Tribute To The Wind (2002)
- Live in Beijing (2004)
- Space of Freedom (a.k.a. Solidarnosc) (2005)
- Water for Life (2006)
- In Doors -kiertue (2009–2011)
Lähteet
- ↑ Disques Dreyfus announces the american release of ‘The Jean Michel Jarre collection’ (html) (”the remarkable career of Jean Michel Jarre – 80 Million albums sold, several Guinness World Records for concert attendance, and a profound effect on popular music”) 17.2.2004. Disques Dreyfus. Viitattu 24.8.2008. (englanniksi)
- ↑ a b Cooper, Dave: An Echoes And Dust Guide To... Jean-Michel Jarre (Part #2) Echoes and Dust. Viitattu 21.5.2019. (englanniksi)
- ↑ https://www.spiegel.de/fotostrecke/jean-michael-jarre-pionier-des-elektronischen-pop-fotostrecke-163110.html (saksaksi)
- ↑ a b Jean Michel Jarre lights up China BBC News. 11.10.2004. Viitattu 21.5.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Jean Michel Jarre Last.fm:ssä (englanniksi)
- Jean-Michel Jarre. Ylen Elävä arkisto.
| ||||||||||||||||||||||
