Ero sivun ”Talidomidi” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Rivi 77: | Rivi 77: | ||
=== Muut sairaudet === |
=== Muut sairaudet === |
||
Nykyään talidomidia käytetään joissakin tapauksissa esimerkiksi seuraavien sairauksien ja oireiden hoitoon.<ref> |
Nykyään talidomidia käytetään joissakin tapauksissa esimerkiksi seuraavien sairauksien ja oireiden hoitoon.<ref name=duodecim>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.duodecimlehti.fi/duo60131| Nimeke = Talidomidin uusi tuleminen| Tekijä = Saano, Veijo| Julkaisu = Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim | Julkaisupaikka = | Ajankohta = 1996| Julkaisija = | Arkisto = | Arkistoitu = | Tiedostomuoto = html| Selite = | Lainaus = | Viitattu = 22.3.2021| Kieli = {{fi}} }}</ref> |
||
⚫ | |||
* [[Lastenreuma]] |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
* [[Afta]]t |
|||
* [[AIDS]]-potilaiden suun ja nielun haavaumat |
* [[AIDS]]-potilaiden suun ja nielun haavaumat |
||
* [[Käänteishyljintä]] (siirretyn kudoksen hyljintäreaktio vastaanottajan elimistöä vastaan) |
* [[Käänteishyljintä]] (siirretyn kudoksen hyljintäreaktio vastaanottajan elimistöä vastaan) |
||
* [[Behçetin tauti]] ja muut suun ja sukupuolielinten haavaumasairaudet |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
* Sidekudostaudit |
|||
* Kutiseva, kyhmyinen, krooninen ihottuma |
|||
* Vaikeat ihotaudit |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
* [[Uremia|Uremiaan]] liittyvä kutina |
|||
⚫ | |||
=== Talidomidin uusi aikakausi === |
=== Talidomidin uusi aikakausi === |
Versio 23. maaliskuuta 2021 kello 00.07
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Kahdeksasta osiosta kuusi vailla ensimmäistäkään lähdettä. |
Talidomidi
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(RS)-2-(2,6-diokso-3-piperidyyli)isoindoli-1,3-dioni | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | L04 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C13H10N2O4 |
Moolimassa | 258,23 g/mol |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 90 % |
Proteiinisitoutuminen | 55 % ja 66 % (+)R ja (–)S enantiomeereillä, tässä järjestyksessä |
Metabolia | hepaattinen |
Puoliintumisaika | keskiarvo välillä 5-7 tuntia kerta-annosta kohden; ei muutosta annoskertoja lisätessä |
Ekskreetio | urinaalinen, fekaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria | |
Reseptiluokitus |
Reseptilääke |
Antotapa | oraalinen |
Talidomidi (C13H10N2O4) on unilääke ja rauhoittava lääke, jota valmistettiin ensimmäistä kertaa 1953 Länsi-Saksassa, ja neljä vuotta myöhemmin se sai siellä myyntiluvan unilääkkeenä. Suomessa sitä myytiin syyskuusta 1959 joulukuuhun 1961 kauppanimillä Enterosediv®, Noctosediv®, Peracon®, Prednisediv® ja Softenon®.
Talidomidi tuli nopeasti suosituksi, sillä toisin kuin aikansa käytetyimmät unilääkkeet, barbituraatit, se ei aiheuttanut riippuvuutta. Se ei myöskään ollut myrkyllinen suurinakaan annoksina, joten sitä ei voinut tahattomasti tai tahallisesti yliannostella. Myöhemmin osoittautui, että talidomidin nauttiminen raskauden aikana aiheutti merkittäviä sikiövaurioita, ja tapaus tunnetaankin talidomidikatastrofina. Tapauksella oli merkittäviä vaikutuksia sittemmin lääkkeiltä vaadittavaan testaukseen.
Talidomidi on raseeminen glutamiinihappo-analogi. Se koostuu R- ja S-enantiomeereista, joiden välillä tapahtuu jatkuvaa edestakaista muuntumista.
Talidomidikatastrofi
Tuhansien lasten epäonneksi talidomidin oli myös havaittu helpottavan odottavien äitien raskauspahoinvointia. Jälkikäteen on arvioitu, että talidomidi aiheutti vaurioita ainakin puolelle niistä sikiöistä, jotka olivat altistuneet lääkeaineelle 3.-8. raskausviikolla. Vaurion syntymiseen riittää kerta-altistus. Talidomille altistuneista vastasyntyneistä 40% kuoli, lähinnä vaikeiden sisänelinepämuodostumien vuoksi. Myös sikiövaurioiden aiheuttamien keskenmenojen määrä arvioidaan suureksi.[1] Yli 20 000 lasta vammautui ja arviolta 80 000 kuoli kohtuun.[2]
Tavallisin talidomidin aiheuttama synnynnäinen epämuodostuma oli vauvojen käsien osittainen tai täydellinen puutos.[1] Usein kämmenet sormineen ja jalkaterät varpaineen olivat normaaleja, jolloin raajat muistuttivat hylkeen eviä. Lisäksi monet lapsista olivat sokeita tai kuuroja ja heillä saattoi olla epämuodostumia sydämessä, munuaisissa, ruoansulatuskanavassa ja sukupuolielimissä.
Suomessa talidomidivalmisteet olivat reseptilääkkeinä myynnissä syksystä 1959 lähtien vuoden 1961 joulukuuhun saaakka. Talidomidia sisältävää yhdistelmävalmistetta oli myynnissä myös käsikauppalääkkeenä. Sitä käytettiin myös sairaaloissa, ja lisäksi lääkäreille jaettiin sitä lääkenäytteinä.[1] Suomessa vahingot jäivät vähäisemmiksi, koska lääkkeen myyntiluvan käsittely kesti vuoteen 1959 asti. Tänä aikana Suomessa syntyi noin 50 sairasta lasta, joiden äiti oli syönyt talidomidia raskauden aikana.[2]
Yhdysvalloissa lähestulkoon vältyttiin talidomidin aiheuttamilta sikiövaurioilta. Silloin Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n virkailijana toiminut Frances Oldham Kelsey kieltäytyi myöntämästä myyntilupaa talidomidi-lääkkeelle, sillä lupaa hakenut yritys ei hänen mielestään ollut osoittanut lääkkeen turvallisuutta.[2]
Vaikutustapa
Talidomidi hillitsee tehokkaasti tulehduksia, koska se estää tulehdusreaktion käynnistymiseen osallistuvan tuumorinekroositekijän (TNF) muodostumisen. Siksi talidomidi auttaa sellaisiin sairauksiin, joissa tulehduksista aiheutuu vaurioita, kun elimistön oma puolustusjärjestelmä käy ylikierroksilla. Lääkkeen kilpistämää tuumorinekroositekijää tarvitaan lisäksi alkionkehityksessä raajojen ja elinten normaaliin muotoutumiseen, minkä vuoksi talidomidin käyttö raskauden alkuvaiheissa aiheutti epämuodostumia.
Talidomidin eri enantiomeerit toimivat elimistössä eri tavalla. Vain toinen enantiomeereista aiheuttaa sikiövauriot, toisella on alun perin toivottu vaikutus. Hyödyllisiksi luettavat sivuvaikutukset jakautuvat enantiomeerien kesken. Eri enantiomeerit voivat metaboloitua toisikseen, joten sikiön kannalta turvallista talidomidivalmistetta ei nykytietämyksen mukaan voida valmistaa.
Lääkkeen testaus
1950-luvulla lääkkeiltä edellytettiin ennen myyntiluvan myöntämistä vain eläinkokeita, jotka kuvasivat pääosin yleistä toksisuutta. Sikiön kehitystä koskevia kokeita ei vaadittu. [1] Talidomidin vaikutusmekanismeista ei tiedetty paljonkaan, ja koska aine oli jyrsijäkokeissa osoittautunut myrkyttömäksi, sen uskottiin olevan turvallinen myös ihmisille. Kun ihmissikiöiden vauriot olivat ilmaantuneet, raportoitiin kuitenkin tutkimustuloksista, joiden mukaan talidomidi aiheuttaa samantyyppisiä epämuodostumia myös apinoille ja kaneille. Talidomidikatastrofia seuranneessa oikeudenkäynnissä selvisi lisäksi, että osa tutkimuksista oli tehty puutteellisesti tai tuloksia oli jopa väärennettylähde?. Sittemmin talidomidi on todettu ongelmalliseksi myös mm. vyötiäisissä, kynsisammakossa, hamsterissa, kanassa, kaloissa ja jopa bakteereissa.[2]
Talidomidin takia monissa maissa (esimerkiksi Suomessa) säädettiin uudet, selvästi tiukemmat kriteerit lääkkeiden myyntiluville. Ei-kliiniset tutkimukset tulivat edellytykseksi myyntiluvan saamiselle, ja testaus vaadittiin tehtäväksi vähintään kahdella eläinlajilla, joista toinen on jyrsijä.[1] Skandaalin seurauksena Suomeen ja muihin maihin perustettiin myös epämuodostuma- ja haittavaikutusrekistereitä. Suomeen perustettiin epämuodostumarekisteri 1962[1][2] ja lääkkeiden haittavaikutusrekisteri 1966[1]. Myyntiluvan haltijat ovat nykyään myös velvollisia keräämään tietoa raskaudenaikaista altistumista myyntiluvan myöntämisen jälkeen.[1]
Talidomidin käyttö nykyään
Vaikka talidomidi poistettiin nopeasti käytöstä, sen vaikutusten tutkimista jatkettiin. Vuosien kuluessa tutkijat yllättyivät kerran toisensa jälkeen, kun talidomidin todettiin tepsivän moneen tautiin, jolla ei ollut mitään tekemistä lääkkeen aiempien käyttötapojen kanssa.
Ensimmäisestä hätkähdyttävästä havainnosta raportoitiin jo vuonna 1965. Israelilainen lääkäri oli hoitanut lepraa eli spitaalia sairastavan potilaansa maniaa talidomidilla. Tällöin lepraan liittyvät vaikeat iho-oireet olivat yllättäen helpottuneet. Myös muun muassa rakkulaisen suutulehduksen ja useiden sidekudossairauksien oireiden todettiin lievittyvän talidomidikuurilla. Talidomidin havaittiin tehoavan jopa vaikeaan nivelreumaan ja lastenreumaan, kun muu hoito ei auttanut.
Talidomidi syövän hoidossa
Talidomidi herätti aikanaan myös syöpätutkijoiden mielenkiinnon, kun sen havaittiin ehkäisevän verisuonten muodostumista, joka on välttämätöntä syövän kasvulle ja leviämiselle.
1990-luvun lopulla talidomidin havaittiin joskus tehoavan sellaiseen myeloomaan (plasmasolusyöpä), johon mikään muu hoito ei auttanut. Muiden syöpien hoidossa talidomidi ei kuitenkaan ole täyttänyt sille asetettuja odotuksia, vaikka sen on todettu helpottavan monilla potilailla syöpään liittyvää riutumista.
Lupaavia tuloksia on saatu AIDS-potilaiden hoidossa, vaikka immuunijärjestelmää hillitsevän lääkkeen ei äkkiseltään arvaisi auttavan immuunipuutokseen. Talidomidin on todettu muun muassa hidastavan hi-viruksen lisääntymistä ja vähentävän potilaiden sairaudentunnetta, lihasheikkoutta ja laihtumista.
Muut sairaudet
Nykyään talidomidia käytetään joissakin tapauksissa esimerkiksi seuraavien sairauksien ja oireiden hoitoon.[3]
- AIDS-potilaiden suun ja nielun haavaumat
- Käänteishyljintä (siirretyn kudoksen hyljintäreaktio vastaanottajan elimistöä vastaan)
- Behçetin tauti ja muut suun ja sukupuolielinten haavaumasairaudet
- Haavainen suutulehdus
- Kutiseva, kyhmyinen, krooninen ihottuma
- Kyhmylepra
- Nivelreuma
- ihon punahukan iho-oireet
- Uremiaan liittyvä kutina
- Valoihottuma
Talidomidin uusi aikakausi
Talidomidille on myönnetty uudelleen myyntilupa EU:ssa huhtikuussa 2008, ja sitä voidaan käyttää rajoitetusti esimerkiksi myelooman (plasmasolusyövän) hoitoon aineen uudisverisuonten muodostumista estävän vaikutuksen vuoksi.[4] Sitä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa edelleenkään antaa raskaana oleville naisille.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h Heli Malm, Annukka Ritvanen: Talidomidi eilen ja tänään sic.fimea.fi. Viitattu 22.3.2021. (suomeksi)
- ↑ a b c d e Sariola, Hannu: Talidomidikatastrofi levisi Suomeen 60 vuotta sitten blogs.helsinki.fi. (suomeksi)
- ↑ Saano, Veijo: Talidomidin uusi tuleminen (html) Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 1996. Viitattu 22.3.2021. (suomeksi)
- ↑ Mediuutiset 27.8.2008: Talidomidi palaa markkinoille
Aiheesta muualla
- Heli Malm & Annukka Ritvanen Talidomidi eilen ja tänään, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea)
- Human Metabolome Database (HMDB): Thalidomide (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Thalidomide (englanniksi)
- ChemBlink: Thalidomide (englanniksi)
- Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Thalidomide (englanniksi)