Science fiction

Science fiction eli scifi tai tieteisfiktio on yleisnimitys tarinoille, jotka käsittelevät tyypillisesti tieteen ja tekniikan vaikutusta yhteiskuntaan tai ihmisiin. Perinteisiä tieteisaiheita ovat avaruus, tulevaisuus, aikamatkat ja oudot keksinnöt. Tieteisfiktio voi olla hyvin kuvitteellista tai lähellä todellisuutta.

Scifi sai alkunsa tieteiskirjallisuutena. Nykyään scifi-teemoja esiintyy kaunokirjallisuuden ohella televisiosarjoissa, elokuvissa, sarjakuvissa, kuvataiteessa sekä video- ja roolipeleissä. Joten neekerit tykkäävät tästä

Termi ”science fiction” esiintyy ensimmäisen kerran William Wilsonin kirjassa A Little Earnest Book upon a Great Old Subject vuonna 1851.

Termi lyhennetään usein muotoon ”SF”, ”scfi”, ”sci-fi” tai ”scifi”. Englanninkielisissä maissa lyhennettä ”scifi” pidetään usein lajityyppiä halventavana. Suomessa lyhenteellä ei ole vastaavaa arvolatausta.

Tieteisfiktion tyypit

Kova scifi keskittyy luonnontieteisiin ja oletuksiin tekniikan kehityksestä tulevaisuudessa. Kova scifi pyrkii pitäytymään siinä, mikä kirjoitushetkellä vaikuttaa teoreettisesti mahdolliselta. Muista tieteistarinoista tutut antigravitaatio ja valoa nopeampi matkustaminen esiintyvät harvoin kovassa scifissä, koska niille ei ole olemassa oikeita tieteellisiä perusteita. Henkilöhahmojen kehitys on usein toissijaista, ja kertomus keskittyy tähtitieteellisten ja fysikaalisten ilmiöiden tutkimiseen. Kovan scifin sankarit joutuvatkin usein kohtaamaan fysikaalisten tosiasioiden asettamia haasteita, joita ei avaruusoopperoissa esiinny. Eräät kovan scifin kirjoittajat ovat itsekin tutkijoita, tunnetuimpana esimerkkinä Arthur C. Clarke.

Pehmeä scifi keskittyy luonnontieteiden sijasta humanistisiin tieteisiin, psykologiaan, politiikkaan, sosiologiaan ja antropologiaan. Luonnontieteellinen todenmukaisuus on näissä kertomuksissa usein taka-alalla. Pehmeään scifiin voidaan luokitella monet yhteiskunnallisia tai poliittisia aiheita käsittelevät kirjat kuten Ray Bradburyn Fahrenheit 451.

Tieteisfantasia yhdistää fantasiaa tieteisfiktioon ja kuvaa maailmoja joissa on taikuutta.

Avaruusoopperat ovat viihteellisiä tieteistarinoita, jotka on sijoitettu teknisesti edistyneeseen ympäristöön, mutta eivät täytä tieteellisen scifin tunnusmerkkejä. Avaruusooppera lähestyy jossain mielessä fantasiaa, mutta yleensä se luetaan scifin tyylilajiksi ulkoasunsa vuoksi. Tunnetuin lajityypin edustaja on Tähtien sota -sarja, ja ainakin osittain myös Star Trek ja Flash Gordon kuuluvat tähän tyyppiin.

Sotatieteisfiktio yhdistää sotakirjallisuutta ja tieteisfiktiota.

Kyberpunk (engl. cyberpunk) on eräs keskeinen alatyyppi. Sen tunnetuin edustaja on William Gibson vuonna 1984 julkaistulla kirjallaan Neurovelho. Termi cyberpunk esiintyi ensimmäisen kerran Bruce Bethken vuonna 1980 kirjoittamassa novellissa Cyberpunk - A Short Story. Kyberpunkissa keskeisiä hahmoja ovat muun muassa hakkerit ja tekoäly. Useiden kyberpunk-kirjojen keskeinen teema on ihmisen ja lumetodellisuuden välinen suhde sekä lisäksi ihmisen tekninen muokkaaminen ja parantelu. Kyberpunkin voi näin ollen nähdä käsittelevän useita transhumanismille ominaisia teemoja. Steampunk on kyberpunkista haarautuva muoto.

Tieteisfiktion historia

Jopa sumerilaista Gilgameš-eeposta on väitetty tieteiskirjallisuudeksi. Myös eräillä antiikin Kreikan kirjailijoilla oli tieteiskirjallisuuden kaltaisia aiheita, esimerkkinä Lukianos Samosatalaisen Tosi tarina, joka kertoi matkasta Maasta Kuuhun. Joidenkin mielestä tieteiskirjallisuus tuli mahdolliseksi vasta tieteellisen vallankumouksen ja uuden ajan alussa. Thomas Moren 1515 kirjoittama romaani Utopia kuuluu näin tieteiskirjallisuuden edeltäjiin. Johannes Kepler puolestaan kirjoitti 1600-luvulla tarinan Somnium, joka käsitteli kuuhun matkustamista. 1726 Jonathan Swift kuvasi vieraita ja mielikuvituksellisia kulttuureita tarinassaan Gulliverin matkat. Tieteiskirjallisuuden keskeisenä edeltäjänä pidetään yleisesti Mary Shelleyn vuonna 1818 julkaistua Frankensteinia. Lisäksi Edgar Allan Poe mainitaan usein varhaisena tieteisnovellistina.

Ensimmäisenä kokopäivätoimisena tieteiskirjailijana pidetään ranskalaista Jules Verneä. 1800-luvun puolivälin jälkeen Verne kirjoitti monesta tieteisaiheesta, kuten romaanin Maasta Kuuhun.

1890-luvun loppupuolella H. G. Wells loi nykyaikaisen tieteisfiktion kehittämällä monia nykyaikaisia scifin aiheita. Hänen ensimmäinen merkittävä tieteisromaaninsa oli Aikakone ja tunnetuin Maailmojen sota, aihe jota monet kirjailijat ja elokuvantekijät ovat jäljitelleet. Edgar Rice Burroughs, Tarzan-kirjojen luoja, kirjoitti vuodesta 1912 alkaen Mars-kirjoja, jotka nimensä mukaisesti sijoittuvat Marsiin. 1930-luvulla scifiä kehitti muun muassa Olaf Stapledon, jolta on suomennettu romaani Viimeiset ja ensimmäiset, alkuteos 1930.

Yhdysvalloissa alettiin julkaista scifiä aikakauslehdissä 1926. 1950-luvulle asti scifi oli halpojen niin sanottujen pulp-lehtien vakiolukemistoa. Näistä eräs tunnettu on Hugo Gernsbackin Amazing Stories. Science fictionin nousukausi oli 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin yleiseen tietoisuuteen nousivat Isaac Asimov, Arthur C. Clarke, Robert A. Heinlein, Poul Anderson, Robert Silverberg ja monet muut tieteiskirjailijat.

Katso myös

• Tieteiskirjallisuus
• Tieteiselokuva
• Science fiction -taide
• Luettelo tieteiskirjailijoista
• Luettelo tieteiselokuvista
• Luettelo suomennetuista science fiction -kirjoista
• Suomalainen science fiction -fandom

Kirjallisuutta

• Aldiss, Brian W. & Wingrove, David: Trillion year spree: The history of science fiction. London: Victor Gollancz, 1986. ISBN 0-575-03943-4. (englanniksi)
• Bould, Mark et al. (editors): The Routledge Companion to Science Fiction. London: Routledge, 2011. ISBN 978-0-415-45379-0. (englanniksi)
• Hinkkanen, Juhani & Ekholm, Kai (toim.): Science fiction. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1990. ISBN 951-692-217-1.
• Portti. Tampere: Tampereen science fiction -seura, 1982–. ISSN 0359-114X.
• Savolainen, Matti (toim.): Tieteiskirjallisuuden maailmoita. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1987. ISBN 951-692-185-X.
• Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Helsinki: BTJ, 2004. ISBN 951-692-560-X.
• Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Helsinki: BTJ, 2004. ISBN 951-692-579-0.
• Tähtivaeltaja. Helsinki: Helsingin science fiction -seura, 1984–. ISSN 0781-271X.

Aiheesta muualla

• Järjestäytynyt science fiction Suomessa.
• Suomalaisen tieteis- ja fantasiakulttuurin sivu.
  • Suomenkielisen sf-, fantasia- ja kauhukirjallisuuden bibliografia.
• Risingshadow.net.
• Suomen scifi- ja fantasiatutkijat järjestäytyivät.