Ero sivun ”Partisaani” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
rv, lähteetön (eikös Italiassa kristillisdemokraatitkin olleet partisaaneja?) Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Soviet guerilla.jpg|thumb|300px|Neuvostopartisaaneja Valko-Venäjän metsissä vuonna 1943.]] |
[[Tiedosto:Soviet guerilla.jpg|thumb|300px|Neuvostopartisaaneja Valko-Venäjän metsissä vuonna 1943.]] |
||
[[Tiedosto:Interrogation_sovjet_partisan_1942.jpg|thumb|300px|Saksalaiset laskuvarjosotilaat kuulustelevat neuvostopartisaania Ukrainassa 1943]] |
[[Tiedosto:Interrogation_sovjet_partisan_1942.jpg|thumb|300px|Saksalaiset laskuvarjosotilaat kuulustelevat neuvostopartisaania Ukrainassa 1943]] |
||
'''Partisaani''' on yleisnimitys [[sissisota|sissitaistelijalle]], joka kuuluu järjestäytymättömään taisteluryhmittymään. |
'''Partisaani''' ( ital. *partigiano = ( kommunisti- ) puolueen jäsen ) on yleisnimitys [[sissisota|sissitaistelijalle]], joka kuuluu järjestäytymättömään taisteluryhmittymään ( kts. "laiton taistelija" ). |
||
Koska partisaanit pääsääntöisesti eivät kanna minkään taisteluorganisaation univormua tai tunnuksia, [[Geneven sopimukset|Geneven sopimuksia]] on vaikea soveltaa partisaaneihin. Varsinkin [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] kiinnisaadut partisaanit oli tapana [[kuolemanrangaistus|teloittaa]] suoralta kädeltä ilman oikeudenkäyntiä.<ref name=liju>Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221</ref> Toisen maailmansodan jälkeen vuoden 1949 Geneven sopimuksen solmimisen yhteydessä päätettiin partisaanit rinnastaa [[miliisi|miliiseihin]] ja vapaaehtoisiin sotilaisiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.icrc.org/IHL.nsf/COM/375-590007?OpenDocument | Nimeke = Convention (III) relative to the Treatment of Prisoners of War. Geneva, 12 August 1949. Commentary | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = [[Punaisen Ristin kansainvälinen komitea]] | Viitattu = 13.3.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref> Tällä perusteella partisaaneja voidaan ottaa [[sotavanki|sotavangeiksi]], ja heillä on oikeus kyseisen statuksen mukaiseen suojeluun, mikäli heillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö, heillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettava tunnusmerkki, he kantavat aseitaan avoimesti ja mukautuvat sotatoimissaan [[Kansainvälinen humanitaarinen oikeus|sodan lakeihin]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1955/19550008/19550008_4 | Nimeke = Genèven sopimus sotavankien kohtelusta 12 päivältä elokuuta 1949. | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = FINLEX | Ajankohta = 12. elokuuta 1949 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 13.3.2010 | Kieli = }}</ref> Mikäli nämä ehdot eivät täyty, ovat partisaanit [[laiton taistelija|laittomia taistelijoita]] vailla Geneven sopimusten tuomia oikeuksia. |
Koska partisaanit pääsääntöisesti eivät kanna minkään taisteluorganisaation univormua tai tunnuksia, [[Geneven sopimukset|Geneven sopimuksia]] on vaikea soveltaa partisaaneihin. Varsinkin [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] kiinnisaadut partisaanit oli tapana [[kuolemanrangaistus|teloittaa]] suoralta kädeltä ilman oikeudenkäyntiä.<ref name=liju>Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221</ref> Toisen maailmansodan jälkeen vuoden 1949 Geneven sopimuksen solmimisen yhteydessä päätettiin partisaanit rinnastaa [[miliisi|miliiseihin]] ja vapaaehtoisiin sotilaisiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.icrc.org/IHL.nsf/COM/375-590007?OpenDocument | Nimeke = Convention (III) relative to the Treatment of Prisoners of War. Geneva, 12 August 1949. Commentary | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = [[Punaisen Ristin kansainvälinen komitea]] | Viitattu = 13.3.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref> Tällä perusteella partisaaneja voidaan ottaa [[sotavanki|sotavangeiksi]], ja heillä on oikeus kyseisen statuksen mukaiseen suojeluun, mikäli heillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö, heillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettava tunnusmerkki, he kantavat aseitaan avoimesti ja mukautuvat sotatoimissaan [[Kansainvälinen humanitaarinen oikeus|sodan lakeihin]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1955/19550008/19550008_4 | Nimeke = Genèven sopimus sotavankien kohtelusta 12 päivältä elokuuta 1949. | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = FINLEX | Ajankohta = 12. elokuuta 1949 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 13.3.2010 | Kieli = }}</ref> Mikäli nämä ehdot eivät täyty, ovat partisaanit [[laiton taistelija|laittomia taistelijoita]] vailla Geneven sopimusten tuomia oikeuksia. |
||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
==Suomi ja partisaanit== |
==Suomi ja partisaanit== |
||
Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana neuvostopartisaanit tekivät lukuisia [[Neuvostoliiton partisaani-iskut Suomeen|hyökkäyksiä Suomen alueelle]] surmaten lukuisia [[siviili|siviilejä]]. Yksi tällainen oli muun muassa [[Laanila (Inari)#Neuvostopartisaanien hyökkäys Laaniojalla|Laaniojan partisaanihyökkäys]] [[Inari]]ssa 4. heinäkuuta 1943. Kaikkiaan näissä hyökkäyksissä sai surmansa 181 siviiliä, joista |
Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana neuvostopartisaanit tekivät lukuisia [[Neuvostoliiton partisaani-iskut Suomeen|hyökkäyksiä Suomen alueelle]] surmaten lukuisia [[siviili|siviilejä]] äärimmäisen julmasti ja suorittaen myös muita ( sota- ) rikoksia. Yksi tällainen oli muun muassa [[Laanila (Inari)#Neuvostopartisaanien hyökkäys Laaniojalla|Laaniojan partisaanihyökkäys]] [[Inari]]ssa 4. heinäkuuta 1943. Kaikkiaan näissä hyökkäyksissä sai surmansa 181 siviiliä, joista kaikki olivat rajaseudun kylissä tai erämaataloissa asuvia naisia ja lapsia. |
||
Partisaanien kiinni saaminen oli työlästä ja vaarallista, koska sangen monilla oli taipumus räjäyttää itsensä ja vangitsijansa [[käsikranaatti|käsikranaatin]] tai [[kasapanos|kasapanoksen]] avulla vangitsemisen tapahtuessa.<ref name="lop">Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta {{lähde tarkemmin}}</ref> |
Partisaanien kiinni saaminen oli työlästä ja vaarallista, koska sangen monilla oli taipumus räjäyttää itsensä ja vangitsijansa [[käsikranaatti|käsikranaatin]] tai [[kasapanos|kasapanoksen]] avulla vangitsemisen tapahtuessa.<ref name="lop">Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta {{lähde tarkemmin}}</ref> |
||
Versio 14. maaliskuuta 2021 kello 22.18
Partisaani ( ital. *partigiano = ( kommunisti- ) puolueen jäsen ) on yleisnimitys sissitaistelijalle, joka kuuluu järjestäytymättömään taisteluryhmittymään ( kts. "laiton taistelija" ).
Koska partisaanit pääsääntöisesti eivät kanna minkään taisteluorganisaation univormua tai tunnuksia, Geneven sopimuksia on vaikea soveltaa partisaaneihin. Varsinkin toisessa maailmansodassa kiinnisaadut partisaanit oli tapana teloittaa suoralta kädeltä ilman oikeudenkäyntiä.[1] Toisen maailmansodan jälkeen vuoden 1949 Geneven sopimuksen solmimisen yhteydessä päätettiin partisaanit rinnastaa miliiseihin ja vapaaehtoisiin sotilaisiin.[2] Tällä perusteella partisaaneja voidaan ottaa sotavangeiksi, ja heillä on oikeus kyseisen statuksen mukaiseen suojeluun, mikäli heillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö, heillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettava tunnusmerkki, he kantavat aseitaan avoimesti ja mukautuvat sotatoimissaan sodan lakeihin.[3] Mikäli nämä ehdot eivät täyty, ovat partisaanit laittomia taistelijoita vailla Geneven sopimusten tuomia oikeuksia.
Toisessa maailmansodassa kuuluisiksi tulivat neuvostopartisaanit, Ranskan vastarintaliike, Titon johtamat Jugoslavian partisaanit sekä serbien kuningasmieliset četnikit. Italialaiset kommunistiset partisaanit pidättivät ja teloittivat Benito Mussolinin tämän yrittäessä paeta rakastajattarensa kanssa Sveitsiin. Toisen maailmansodan jälkeen sana partisaani vakiintui tarkoittamaan yleisimmin kommunistisia toimijoita, etenkin Neuvostoliiton virallisessa kuvauksessa Suuresta isänmaallisesta sodastaan. Kuitenkin myös Baltian maiden neuvostomiehitystä vastaan taistelleita metsäveljiä kutsutaan joskus partisaaneiksi.
Suomi ja partisaanit
Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse. Jatkosodan aikana neuvostopartisaanit tekivät lukuisia hyökkäyksiä Suomen alueelle surmaten lukuisia siviilejä äärimmäisen julmasti ja suorittaen myös muita ( sota- ) rikoksia. Yksi tällainen oli muun muassa Laaniojan partisaanihyökkäys Inarissa 4. heinäkuuta 1943. Kaikkiaan näissä hyökkäyksissä sai surmansa 181 siviiliä, joista kaikki olivat rajaseudun kylissä tai erämaataloissa asuvia naisia ja lapsia.
Partisaanien kiinni saaminen oli työlästä ja vaarallista, koska sangen monilla oli taipumus räjäyttää itsensä ja vangitsijansa käsikranaatin tai kasapanoksen avulla vangitsemisen tapahtuessa.[4]
Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtin väitöskirjasta ilmenee, että suomalaiset tulkitsivat kiinnisaatujen partisaanien ja desanttien asioita sangen väljästi: siviilipuvun päällä ollut lumi- tai maastopuku oli jopa raskauttava tekijä, mutta jos asuun liittyi lumi- tai maastotakin kauluksessa ollut sirppi- ja vasaratunnus tai lakissa oli punatähtikokardi, asu saatettiin tulkita sotilaspuvuksi. Näin oli eritoten siksi, että talvisodassa suomalaisten sotilaiden enemmistö joutui käyttämään ns. malli Cajanderia, eli siviilipukua jossa oli vain kokardi päähineessä: valtiolla oli aivan alkuaikoina mahdollisuus antaa joka miehelle vain sotilaspuvun housut, vyö ja kokardi.[4][1]
Partisaanisodan luonteen vuoksi suomalaiset sotilaat kohtelivat partisaaneja julmasti ja armottomasti. Heitä ei otettu vangiksi, vaan heidät oli tapana surmata suoralta kädeltä kiinnisaataessa.[5]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221
- ↑ Convention (III) relative to the Treatment of Prisoners of War. Geneva, 12 August 1949. Commentary Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Genèven sopimus sotavankien kohtelusta 12 päivältä elokuuta 1949. FINLEX. 12. elokuuta 1949. Viitattu 13.3.2010.
- ↑ a b Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta lähde tarkemmin?
- ↑ http://suurtampere.fi/2013/11/06/pelatyt-desantit/
Aiheesta muualla
- Kansanvihollisen tytär Stalinin sotasankarina. Ylen Elävä arkisto.