Ero sivun ”Hedonismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Sivulla entisellään annettu vääristelty, propagandistinen kuva asiasta
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 3: Rivi 3:
Hedonismin pohjimmainen idea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonisti pyrkii saavuttamaan mahdollisimman paljon nautintoa ja mahdollisimman vähän tuskaa.
Hedonismin pohjimmainen idea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonisti pyrkii saavuttamaan mahdollisimman paljon nautintoa ja mahdollisimman vähän tuskaa.


Samankaltaisia ajatuksia voi löytää [[John Stuart Mill]]in [[utilitarismi|klassisesta utilitarismista]]. Utilitarismi on teoria, joka arvostaa tekoja niiden aiheuttaman [[hyöty|hyödyn]] tai [[onnellisuus|onnellisuuden]] perusteella, johon usein yhdistetään [[mielihyvä]]. Tämä ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy toimijan onnellisuuteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien onnellisuuden (vrt. [[individualismi]] ja [[kollektivismi]]).
Samankaltaisia ajatuksia voi löytää [[John Stuart Mill]]in [[utilitarismi|klassisesta utilitarismista]]. Utilitarismi on teoria, joka arvostaa tekoja niiden aiheuttaman [[hyöty|hyödyn]] tai [[onnellisuus|onnellisuuden]] perusteella, johon usein yhdistetään [[mielihyvä]]. Tämä ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy toimijan onnellisuuteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien onnellisuuden (vrt. [[individualismi]] ja [[kollektivismi]]). Tässä ajatuksessa utilitarismi siirtyy materialismista idealistisiin ja metafysiisiin ajattelemiin taipuvaiseksi.


== Nykyisen hedonismin edeltäjiä ==
== Nykyisen hedonismin edeltäjiä ==

Versio 7. maaliskuuta 2021 kello 02.42

Hedonismi (m.kreik. ἡδονή, hedone, 'nautinto', 'mielihyvä') on elämänfilosofian oppi, joka asettaa nautinnon tai mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertaisimman eettisen hedonismin mukaan "mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi". Yleisesti kuitenkin hedonisti ajattelee, että elämässään ihmisen on viisainta maksimoida mielihyvän ja tuskan summa.

Hedonismin pohjimmainen idea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonisti pyrkii saavuttamaan mahdollisimman paljon nautintoa ja mahdollisimman vähän tuskaa.

Samankaltaisia ajatuksia voi löytää John Stuart Millin klassisesta utilitarismista. Utilitarismi on teoria, joka arvostaa tekoja niiden aiheuttaman hyödyn tai onnellisuuden perusteella, johon usein yhdistetään mielihyvä. Tämä ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy toimijan onnellisuuteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien onnellisuuden (vrt. individualismi ja kollektivismi). Tässä ajatuksessa utilitarismi siirtyy materialismista idealistisiin ja metafysiisiin ajattelemiin taipuvaiseksi.

Nykyisen hedonismin edeltäjiä

Kyreneläiset oli antiikin Kreikassa vaikuttanut filosofinen koulukunta, joka uskoi, että on olemassa vain kaksi tunnetta: nautinto (hedone) ja tuska. Heidän mielestään nautinto oli elämän korkein päämäärä. Kyreneläisten uskotaan vaikuttaneen voimakkaasti epikurolaisuuteen.

Epikurolaisuus oli hedonismin tunnetuin edustaja antiikin filosofiassa. Epikuros painotti rauhallista mielihyvää ja "halun vähentämistä". Epikurokselle nautinto oli kärsimyksen poissaoloa (aponia). Hän itse eli hyvin niukasti, syöden lähinnä leipää. Epikuros piti suurimpana ilona ystävien kanssa keskustelemista. Sen sijaan monet Epikuroksen seuraajat painottivat aistinautintoja, mikä antoi huonon maineen epikurolaisuudelle.

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Demokritos ja Epikuros: Riippumaton nautinto. Suomennos Arto Kivimäki, Tua Korhonen ja Sampo Vesterinen. Selitykset ja jälkisanat Tua Korhonen ja Arto Kivimäki. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3575-6.

Aiheesta muualla