Ero sivun ”Zeybekit” versioiden välillä
Ak: Uusi sivu: thumb|Zeybekejä [[Élisée Reclusin teoksesta ''La Nouvelle Géographie universelle'' 1800-luvulta.]] '''Zeybekit''' on Turkissa Anatolia... |
(ei mitään eroa)
|
Versio 3. maaliskuuta 2021 kello 12.50
Zeybekit on Turkissa Anatolian länsiosissa asuvista vuoristolaisista käytetty yleisnimitys. Historiallisesti heidät tunnettiin itsenäisistä yhteisöistään ja nykyisin tunnettuja ovat etenkin heidän kansallispukunsa ja tanssinsa.
Nimi
Nimen zeybek alkuperästä on useampia teorioita, joista yhdelläkään ei ole ylivoimaista kannatusta. Nimen on ehdotettu esimerkiksi olevan peräisin Kirgisialaisesta paikannimestä, viisasta ja luotettavaa miestä tarkoittavasta sanasta sağbek, sotapäällikköä tarkoittavasta sanasta su/sü bek tai begin apulaista tarkoittavasta termistä zyel-i beğ.[1]
Historia
Nimen tapaan zeybekien alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Mahdollisesti he polveutuvat Anatolian länsiosiin jo 1200-luvulla asettuneista yörükeista tai turkmeeneista. Toisaalta heidän on ehdotettu polveutuvan myös levendeistä. Levendit olivat Länsi-Anatoliassa 1500-luvun ja 1700-luvun välillä vaikuttaneita maantierosvoja. Yhtäläisyyksiä heihin on esimerkiksi perinteisten kansallispukujen perusteella. Zeybek terminä esiintyy ensimmäisen kerran Osmanien valtakunnassa virallisissa asiakirjoissa vasta 1800-luvulla. Kansanperinteessä heistä lienee puhuttu jo aikaisemmin. Ensimmäinen heistä kirjoittanut länsimaalainen oli George Keppel teoksessaan Narrative of a journey across the Balcan vuodelta 1831.[1]
Zeybekit asuttivat vuoristoisia seutuja Länsi-Anatoliassa etenkin İzmirin, Aydınin ja Manisan alueilla. Zeybekien yhteisöt tunnettiin hyvin itsenäisinä. Yhteisöä johtavien päälikköjen arvonimi oli efe ja heidän alaisensa apulaiset kızan. Efe määräsi yhteisön asioista ja häneltä vaadittiin lupa esimerkiksi naimisiin menoon. Vaimo saatettiin hankkia sieppaamalla. Töitä zeybekit tekivät esimerkiksi toimimalla paikallisten mahtimiesten sotajoukkoina. Heitä toimi esimerkiksi henkivartijoina ja alueella matkaavilta perittiin suojeluveroa esimerkiksi kahviloilla. Zeybekit olivat myös vapaaehtoisina palveluksessa Osmanivaltion armeiajssa ja 1920-luvun alussa monet olivat osa kansallismielistä liikehdintää.[1]
Kulttuuri
Nykyisin zeybekit tunnetaan etenkin kansallispukunsa ja kansallistanssin takia. Zeybek-pukuun kuuluu esimerkiksi punainen fetsi, jonka ympärille kääritään koristeltu huivi, takki ja liivit, pussimaiset housut (şalvar), villasukat ja kengät (yemeni), sekä asevyö. Pukua pidettiin aikanaan Osmanivaltiossa islamin vastaisena ja sen käyttöä yritettiin epäonnistuen rajoittaa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Vuonna 1838 yritys kieltää puku johti veriseen kapinaan. Zeybek-tanssi on puolestaan nykyisin levinnyt Länsi-Anatoliasta myös muualle Turkkiin. Sen keskukset ovat kuitenkin edelleen lännessä, kuten İzmirissä, Aydınissa, Balıkesirissa, Muğlassa ja Denizlissä. Tanssia voidaan esittää yksin tai ryhmissä, sekä miesten naisten kesken.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d P. J. Bearman, Th. Bianquis, C. E, Bosworth, E. van Donzel ja W. P. Heinrichs: The Encyclopedia of Islam New Edition, s. 493-494. Volume 11 W–Z. Leiden: Koninklijke Brill, 2002. ISBN 90 04 12756 9. (englanniksi)