Ero sivun ”Mirus-patteri” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
7 930 merkkiä lisätty ,  9 kuukautta sitten
laajennusta
(laajennusta)
 
 
Toinen maailmansota Euroopassa päättyi Saksan antautumiseen 7. toukokuuta 1945.<ref name="partridge-wallbridge1983s91-93"/> Kanaalisaarten merikommendatuurin ({{k-de|Seekommendant Kanalinseln}}) komentaja, vara-amiraali [[Friedrich Hüffmeier]],<ref name="haro1994s29-31"/> uhkasi [[operaatio Nestegg]]iin osallistuneita brittialuksia järeän patterin tulella, mikäli nämä lähestyisivät saaria ennen sotatoimien päättämisen varsinaista määräaikaa 9. toukokuuta kello 0.01. Alukset odottivatkin saksalaisten vaatimusten mukaisesti seuraavaan aamuun, jolloin ne purjehtivat St. Peter Portin satamaan, missä vara-amiraali Hüffmeierin taktinen avustaja kenraalimajuri ({{k-de|generalmajor}}) Heine allekirjoitti alusten mukanaan tuomat antautumisdokumentit.<ref name="partridge-wallbridge1983s91-93"/>
 
=== Sodan jälkeinen aika ===
Mirus-patteri oli edelleen kunnossa liittoutuneiden joukkojen saapuessa Guernseylle; saksalaiset eivät päätyneet sabotoimaan niitä. Patterin henkilöstö kerättiin paikallisille internointileireille, jonka jälkeen heidät kuljetettiin sotavankeina Isoon-Britanniaan tyhjien [[Landing Ship, Tank]] -tyyppisten kuljetusalusten kyydissä.
 
Romumetallin kysyntä ja vahva viha saksalaisten saarille jättämää kädenjälkeä kohtaan johti tykkiasemien riisumiseen vuodesta 1947 alkaen. Tykinputket purettiin ja leikattiin palasiksi vuosien 1952–1953 aikana, minkä lisäksi pattereista purettiin muun muassa myös panssaroitu kattorakenne, ovet, voimalaitteet.
 
Yhdestä tykkiasemasta löydettiin myös saksalaisten jälkeensä jättämä syvyyspommi, joka oli naamioitu tykin huoltovälineistöön kuulunutta öljytynnyriä muistuttavaksi. Pommi nostettiin pois asemasta aiemmin RAF Colesin tukikohdan käytössä olleella siirrettävällä nosturilla.{{Lähde||26. helmikuuta 2021|vuosi=2021}}
 
=== Nykytilanne ===
Mirus-patterin tykkiasemia on säilynyt vaihtelevasti:
* 1. tykin asemat ovat suojeltuja ja ne on suunniteltu avattavaksi yleisölle.
* 2. tykin asemat ovat yksityisellä maalla, ja ne on täytetty maalla.
* 3. tykin asemat ovat koulun mailla.
* 4. tykin asemat ovat yksityisellä maalla, ja ne ovat suojeltu.
 
== Patteri ==
[[Tiedosto:Fjell festning commando bunker S446.jpg|pienoiskuva|upright|Regelbau S446 -standardikomentobunkkerin pohjapiirros.]]
Wehrmachtin pääesikunnan (OKW) ja laivaston esikunnan (OKM) vaatimusten mukaisesti Mirus-patteri suunniteltiin toimimaan osana laajempaa tulisuunnitelmaa, joka käsitti Ranskan rannikon puolustamiseen liittyvät ratkaisut. Suunnitelmaan kuuluneiden muiden patterien tapaan Guernseyn järeä patteri suunniteltiin kestämään sekä paikallisia maa- että ilmahyökkäyksiä, minkä seurauksena patterialueelle sijoitettiin järeän pääaseistuksen lisäksi joukko avustavia rakennuksia.<ref name="partridge-wallbridge1983s56-57"/>
 
* 4&nbsp;× [[2&nbsp;cm Flak 38]] ja 5&nbsp;× Flak 29 & [[Oerlikon 20 mm|Oerlikon 20&nbsp;mm L/85]] -ilmatorjuntatykeillä varustettua F1242-tykkitornia bunkkerien yläpuolella{{Lähde||26. helmikuuta 2021|vuosi=2021}}
* Flak 29 -ilmatorjuntatykin alustalle asennettu Wurzburg-tutka
* ''Leitstand''-niminen [[Regelbau]] S446-tyypin tähystyskuvullinen komentobunkkeri, jossa kymmenen metriä leveä stereoetäisyysmittari
* komentobunkkeriin liitetty maanalainen asuinbunkkeri
* 3&nbsp;× Regelbau S448a maanpäällistä vara-ammusvarastoa, joissa tavarakuljetuksia varten raideleveydeltään 60 senttimetrinen kapearaide.
* Maanpäällinen messi patterialueen keskellä
* Maanalainen vesisäiliö
 
=== Tykkiasemat- ja järjestelmät ===
[[Tiedosto:Base of Radar antenna, Guernsey.jpg|pienoiskuva|Wurzburg-tutkan alusta patterin alueella.]]
Täyden ympyrän pyörimään kyenneet tykkitornit sijoitettiin avoimille tykkipihoille, jotka olivat yhteydessä maanalaiseen bunkkeriosaan, missä sijaitsivat yksittäisen tykin ampumatarvike-, laite- ja miehistötilat. Avoimille tykkipihoille asennetut tykkitornit nähtiin alttiiksi vihollisen vastatoimille, ja niiden suojaamista varten kehitettiin muutamia suunnitelmia. Toisessa tornit olisi suojattu kasemattiin,<ref name="partridge-wallbridge1983s42-43"/> ja toisessa niiden päälle olisi rakennettu tornin mukana pyörivä betoninen kansi. Jälkimmäinen vaihtoehto tosin myöhemmin hylättiin sen valtavan massan takia. Avoasemia ei lopulta lähdetty jälkikäteenkään suojaamaan järeämmillä suojarakenteilla kapteeni Steinbachin voimakkaan vastustuksen takia. Steinbach näki täyden ympyrän muodostavan ampumasektorin huomattavasti vahvempaa suojaa olennaisempana.<ref name="partridge-wallbridge1983s44-45">Partridge & Wallbridge 1983, s.&nbsp;44–45.</ref>
 
Tykin pyöreä betoniperusta oli rakenteellisesti erotettu muusta linnoitteesta ja kantoi kääntyvän tornin koko massan. Perustan sisäkehällä kiersi kovera leikkaus, johon putki pääsi perääntymään rekyylin vaikutuksesta suurimmillakin ampumakulmilla. Suurin kuormitus kohdistui perustan ulkoreunalla kiertäneelle tykkitornia osittain kannatelleelle peruskehälle.<ref name="partridge-wallbridge1983s44-45"/>
 
Tykkiasemilla oli 72 henkilöä käsittänyt miehitys, johon kuului: yksi upseeri (tykinjohtaja, {{k-de|Turmführer}}), kolme aliupseeria ja 68 miehistön jäsentä.<ref name="partridge-wallbridge1983s78-79"/> Mirus-patterin tykkien tulinopeus oli putken korosta riippuen ja muiden 12-tuumaisten Obuhov-tykkien tapaan noin laukaus per 60-90 sekuntia.{{Lähde||26. helmikuuta 2021|vuosi=2021}} Saksalaiset olivat kehittäneet tykkejä varten omat kranaattinsa: raskaan 405 kilogramman kranaatin ja keveämmän 250 kilogrammaisen. Raskaasta kranaatista oli sekä panssarikranaatti- että miinakranaattiversiot, kun keveämmästä oli pelkkä pohjasytyttimellä varustettu miinakranaattiversio. Ammukset valmisti saksalainen Kruppin terästehdas. Kordiittia käyttäneellä 80 kilogrammaisella täyspanoksella tykit kykenivät saavuttamaan 1&nbsp;020 m/s lähtönopeuden keveämmillä kranaateilla ja 825 m/s lähtönopeuden raskaammilla kranaateilla. Keveät kranaatit kykenivät saavuttamaan jopa 51 kilometrin kantaman raskaiden jäädessä 32 kilometriin. Kantama tosin rajoittui myöhemmin 38 kilometriin raskaiden ja 28 kilometriin keveämpien osalta, kun aseiden kannatintappeihin kohdistunutta kuormitusta pyrittiin pienentämään.
 
Tykkiasemat naamioitiin eri tavoin, 1. ja 3. tykin maanpääliset rakenteet naamioitiin muistuttamaan lautamökkejä, kun 2. ja 4. tykin rakenteiden naamioinnissa käytettiin perinteisempiä valepuita, -pensaita ja [[naamioverkko]]ja. Tykkiasemien rakenteet olivat suurimmin osin peitetty maalla. Patterin alueella sijainneet kolme maanpäällistä ammusvarastoa naamioitiin 1. ja 3. tykin tavoin tavallista taloa muistuttaviksi.
<!-- === Tulenjohto === -->
 
=== Muut rakennukset ja infrastruktuuri ===
[[Tiedosto:MP 3 Guernsey.jpg|pienoiskuva|upright|MP3-mittaustorni.]]
Patterin komentopaikalta oli puhelinyhteys St. Peter Portin St. Jacquesissa sijainneeseen Seeko-Ki -lyhenteellä tunnettuun Kanaalisaarten merivoimien esikuntaan, ja sen kautta MP1 – MP4-tunnuksilla tunnettuihin Pleinmontin kallioilla sijainneisiin etäisyydenmittaustorneihin. Monikerroksisen tornin eri kerrokset vastasivat yksittäisten rannikkopatterien etäisyydenmittauksesta ja tähystämisestä. Mittaustornit oli varustettu joka kerrokseen asennettujen etäisyydenmittarien lisäksi katolle asennetulla Freya-tutkalla.
 
Tykkien ampuma-arvojen laskenta tapahtui keskitetysti komentopaikalle sijoitetulla mekaanisella tietokoneella, joka kykeni ottamaan huomioon tuulen, ilmanpaineen ja ampumaetäisyyden vaikutukset arvoihin. Komentopaikka oli miehitetty kokopäiväisesti ja vaati 18 vuoroissa työskennellyttä henkilöä.
 
Patterin ilmatorjunnasta vastasivat lähietäisyyksillä (alle 1&nbsp;000&nbsp;m) 20 millimetrin ilmatorjuntatykit, joiden lisäksi torjuntatukea saatiin Guernseylle sijoitetuilta raskaammilta 8,8&nbsp;cm Flak -pattereilta. Maalien valaisemista varten oli kolme 60 senttimetrin ja kaksi 150&nbsp;cm valonheitintä.
 
Maihinnousu- ja laskuvarjojoukkojen torjuntaa varten saaren rannikolle oli rakennettu linnoitteita, sekä sisämaahan oli sijoitettu jalkaväki- ja panssarivaunuosastoja. Patterin lähipuolustukseen kuului kolme [[Canon de 75 modèle 1897|7,5&nbsp;cm FK 231(f)]] -kenttätykkiä, ja 16 betonista konekivääripesäkettä, sekä kaksi 8,1&nbsp;cm ja kolme 5&nbsp;cm kranaatinheitintä, joille oli omat valmiit asemat 305&nbsp;mm patterin läheisyydessä. Raskaan patterin lähialueet oli myös miinoitettu ja niille oli vedetty piikkilankaa.
 
Regelbau-järjestelmän linnoitteet olivat rakenteiltaan kaasutiiviit ja varustettu suodatusjärjestelmillä kaasuhyökkäyksien varalta.
 
== Komentajat ==
25 083

muokkausta

Navigointivalikko