Aghlabidit

Aghlabidien dynastia laajimmillaan. Emiirien valta rajoittui kuitenkin lähinnä rannikoiden suuriin keskuksiin.

Aghlabidien dynastia noin vuonna 900

Aghlabidien dirhami, tekstinä Ibrahim ibn al-Aghlab ja al-Mamun

Aghlabidit (Banū al-Aghlab) oli arabidynastia, joka hallitsi nykyisen Tunisian aluetta sekä Algerian ja Libyan pohjoisrannikkoa eli Ifriqiyaa vuosina 800–909. Aghlabidit olivat muodollisesti abbasidikalifaatin alaisia, mutta käytännössä itsenäisiä. Dynastian perustajat onnistuivat vakiinnuttamaan valta-asemansa berberiheimojen asuttamassa Pohjois-Afrikassa, mutta kukistuivat lopulta šiialaisten fatimidien tekemässä kapinassa.

Historiaa

Umaijadikalifaatti ja sitä seurannut abbasidikalifaatti eivät koskaan kyenneet saamaan varmasti haltuunsa Pohjois-Afrikkaa. 700-luvulla siellä esiintyi jatkuvasti sekä berberien että muslimiarmeijan osastojen (jund) kapinoita. Pieniä kuningas- tai päällikkökuntia olivat sinne perustaneet Barghawatat (744), Rustamidit (776), Idrisidit (788) ja Sufrittit (758).

Vuonna 800 kalifi Harun al-Rashid (786–809) nimitti Ibrahim ibn al-Aghlabin koko Ifriqiyan perinnölliseksi emiiriksi. Ibrahim seuraajineen onnistui kukistamaan kapinoivat muslimijoukot ja kapinalliset berberiheimot ja perusti abbasidikalifaatin ensimmäisen autonomisen emiirikunnan, mutta ei kyennyt etenemään Marokkoon asti. Vaikka aghlabidit tunnustivat muodollisesti Bagdadin abbasidikalifien vallan, he olivat todellisuudessa itsenäisiä. Heidän pääkaupunkinsa oli Kairouan Tunisiassa. Siellä emiirit pitivät loisteliasta hoviaan, jonka kustannukset katettiin raskailla veroilla ja jihadistisilla iskuilla. Emiirit kehittivät kuitenkin valtakuntansa vesihuoltoa. Aghlabidien valta ei ollut sisämaassa ehdotonta, vaan nojautui sinne tehtyihin ryöstöretkiin. Heidän laivastonsa oli keskisellä Välimerellä ylivoimaista. Vuonna 846 aghlabidit tekivät iskun Roomaan, missä Aurelianuksen muurin ulkopuolella oleva kaupunki joutui ryöstelyn kohteeksi.

Ziyādat Allāh I:n (817–838) aikana aghlabidit aloittivat Sisilian valtaamiseen saatuaan avunpyynnön Sisilian bysanttilaiselta kuvernööriltä. Valtaus kesti kaikkiaan 75 vuotta. Sen jälkeen saari pysyi arabien hallussa kaksisataa vuotta.

Aghlabidien dynastia pysyi vallassa vuoteen 909 asti, jolloin sisämaan vuoristoalueilla kasvanut uskonnollinen šiialainen liike, fatimidit, kukisti sen. Abbasidit eivät tällöin kyenneet auttamaan aghlabeja, vaikka apua pyydettiin. Fatimideistä muodostui abbasidien kanssa kilpaileva kalifaatti. Fatimidien nousu rikkoi muslimimaailman muodollisen yhtenäisyyden, sillä islaminuskon mukaan maailmassa sai olla vain yksi ainoa kalifaatti.

Hallitsijat

• Ibrahim I ibn al-Aghlab ibn Salim (800–812)
• Abdullah I ibn Ibrahim (812–817)
• Ziyadat Allah I ibn Ibrahim (817–838)
• al-Aghlab Abu Affan ibn Ibrahim (838–841)
• Muhammad I Abul-Abbas ibn al-Aghlab Abi Affan (841–856)
• Ahmad ibn Muhammad (856–863)
• Ziyadat Allah II ibn Abil-Abbas (863)
• Muhammad II ibn Ahmad (863–875)
• Ibrahim II ibn Ahmad (875–902)
• Abdullah II ibn Ibrahim (902–903)
• Ziyadat Allah III ibn Abdillah (903–909)

Lähteet

• Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Anderson,Glaire D., Corisande Fenwick, & Mariam Rosser-Owen: The Aghlabids and Their Neighbors: An Introduction. The Aghlabids and Their NeighborsArt and Material Culture in Ninth-Century North Africa. Toim. Glaire D. Anderson, Corisande Fenwick & Mariam Rosser-Owen s. 1–32, 2018. Brill. Artikkelin verkkoversio.
• Sergejeff, Andrei: Egyptin historia Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-019-6.