Ero sivun ”Aghlabidit” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Lähde korjattu |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
[[Tiedosto:Aghlabids Dynasty 800 - 909 (AD).svg|thumb|Aghlabidien dynastian alue.]] |
[[Tiedosto:Aghlabids Dynasty 800 - 909 (AD).svg|thumb|Aghlabidien dynastian alue.]] |
||
[[Tiedosto:Aghlabid in 900 ad.png|thumb|Aghlabidien dynastia noin vuonna 900]] |
[[Tiedosto:Aghlabid in 900 ad.png|thumb|Aghlabidien dynastia noin vuonna 900]] |
||
''' |
'''Aghlabidit''' (Banū al-Aghlab) tarkoittaa dynastiaa, joka hallitsi nykyisen [[Tunisia]]n aluetta sekä [[Algeria]]n ja [[Libya]]n pohjoisrannikkoa eli [[Ifriqiya]]a vuosina 800–909.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/topic/Aghlabid-dynasty|nimeke=Aghlabid dynasty|julkaisu=Encyclopaedia Britannica|viitattu=17.2.2021}}</ref> |
||
Umaijadikalifaatti ja sitä seurannut abbasidikalifaatti eivät koskaan kyenneet saamaan varmasti haltuunsa Pohjois-Afrikkaa. 700-luvulla siellä esiintyi jatkuvasti sekä berberien että muslimiarmeijan osastojen ''(jund)'' kapinoita. Vuonna 800 kalifi [[Harun al-Rašid|Harun al-Rashid]] (786–809) nimitti Ibrahim ibn al-Aghlabin Ifriqiyan perinnölliseksi emiiriksi. Ibrahim seuraajineen onnistui kukistamaan kapinoivat muslimijoukot ja kapinalliset berberiheimot ja perusti näin abbasidikalifaatin ensimmäisen autonomisen emiirikunnan.<ref>Anderson ym., 2018, s. 2</ref> Aghlabidit tunnustivat muodollisesti Bagdadin abbasidikalifien vallan, mutta olivat todellisuudessa itsenäisiä. Heidän pääkaupunkinsa oli [[Kairouan]] Tunisiassa. Siellä emiirit pitivät loisteliasta hoviaan, jonka kustannukset katettiin raskailla veroilla. Emiirit kehittivät kuitenkin valtakuntansa vesihuoltoa. Aghlabidien kausi oli sisäisesti melko rauhallista. Heidän laivastonsa oli keskisellä Välimerellä ylivoimaista.<ref name=":0" /> |
Umaijadikalifaatti ja sitä seurannut abbasidikalifaatti eivät koskaan kyenneet saamaan varmasti haltuunsa Pohjois-Afrikkaa. 700-luvulla siellä esiintyi jatkuvasti sekä berberien että muslimiarmeijan osastojen ''(jund)'' kapinoita. Vuonna 800 kalifi [[Harun al-Rašid|Harun al-Rashid]] (786–809) nimitti Ibrahim ibn al-Aghlabin Ifriqiyan perinnölliseksi emiiriksi. Ibrahim seuraajineen onnistui kukistamaan kapinoivat muslimijoukot ja kapinalliset berberiheimot ja perusti näin abbasidikalifaatin ensimmäisen autonomisen emiirikunnan.<ref>Anderson ym., 2018, s. 2</ref> Aghlabidit tunnustivat muodollisesti Bagdadin abbasidikalifien vallan, mutta olivat todellisuudessa itsenäisiä. Heidän pääkaupunkinsa oli [[Kairouan]] Tunisiassa. Siellä emiirit pitivät loisteliasta hoviaan, jonka kustannukset katettiin raskailla veroilla. Emiirit kehittivät kuitenkin valtakuntansa vesihuoltoa. Aghlabidien kausi oli sisäisesti melko rauhallista. Heidän laivastonsa oli keskisellä Välimerellä ylivoimaista.<ref name=":0" /> |
||
Versio 18. helmikuuta 2021 kello 17.05
 |
Päällekkäisten muokkausten välttämiseksi olisi hyvä, jos et muokkaisi tätä artikkelia juuri nyt. Teen parhaillaan artikkeliin suuria muutoksia. Pyyntö on voimassa niin pitkään kuin tämä merkki on sivulla. Merkin voi poistaa, mikäli se vaikuttaa unohtuneen. Tätä merkkiä on tarkoitus pitää sivulla korkeintaan muutaman tunnin kerrallaan. Kiitos, Toivo ja Toivo (keskustelu) 18. helmikuuta 2021 kello 15.33 (EET). |
.svg)
Aghlabidit (Banū al-Aghlab) tarkoittaa dynastiaa, joka hallitsi nykyisen Tunisian aluetta sekä Algerian ja Libyan pohjoisrannikkoa eli Ifriqiyaa vuosina 800–909.[1]
Umaijadikalifaatti ja sitä seurannut abbasidikalifaatti eivät koskaan kyenneet saamaan varmasti haltuunsa Pohjois-Afrikkaa. 700-luvulla siellä esiintyi jatkuvasti sekä berberien että muslimiarmeijan osastojen (jund) kapinoita. Vuonna 800 kalifi Harun al-Rashid (786–809) nimitti Ibrahim ibn al-Aghlabin Ifriqiyan perinnölliseksi emiiriksi. Ibrahim seuraajineen onnistui kukistamaan kapinoivat muslimijoukot ja kapinalliset berberiheimot ja perusti näin abbasidikalifaatin ensimmäisen autonomisen emiirikunnan.[2] Aghlabidit tunnustivat muodollisesti Bagdadin abbasidikalifien vallan, mutta olivat todellisuudessa itsenäisiä. Heidän pääkaupunkinsa oli Kairouan Tunisiassa. Siellä emiirit pitivät loisteliasta hoviaan, jonka kustannukset katettiin raskailla veroilla. Emiirit kehittivät kuitenkin valtakuntansa vesihuoltoa. Aghlabidien kausi oli sisäisesti melko rauhallista. Heidän laivastonsa oli keskisellä Välimerellä ylivoimaista.[1]
Ziyādat Allāh I:n (817–838) aikana aghlabidit aloittivat Sisilian valtaamiseen saatuaan avunpyynnön Sisilian bysanttilaiselta kuvernööriltä. Valtaus kesti kaikkiaan 75 vuotta. Sen jälkeen saari pysyi arabien hallussa kaksisataa vuotta.
Aghlabidien dynastia pysyi ohjaksissa vuoteen 909 asti, jolloin sisämaan vuoristoalueilla kehittynyt uskonnollinen šiialainen liike, fatimidit, kukisti heidät. Abbasidit eivät tällöin kyenneet auttamaan aghlabeja.[3] Fatimideistä muodostui abbasidien kanssa kilpaileva kalifaatti. Fatimidien nousu rikkoi muslimimaailman muodollisen yhtenäisyyden, sillä islaminuskon mukaan maailmassa sai olla vain yksi ainoa kalifaatti. [4]
Hallitsijat
- Ibrahim I ibn al-Aghlab ibn Salim (800–812)
- Abdullah I ibn Ibrahim (812–817)
- Ziyadat Allah I ibn Ibrahim (817–838)
- al-Aghlab Abu Affan ibn Ibrahim (838–841)
- Muhammad I Abul-Abbas ibn al-Aghlab Abi Affan (841–856)
- Ahmad ibn Muhammad (856–863)
- Ziyadat Allah II ibn Abil-Abbas (863)
- Muhammad II ibn Ahmad (863–875)
- Ibrahim II ibn Ahmad (875–902)
- Abdullah II ibn Ibrahim (902–903)
- Ziyadat Allah III ibn Abdillah (903–909)
Lähteet
- Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Anderson,Glaire D., Corisande Fenwick, & Mariam Rosser-Owen: The Aghlabids and Their Neighbors: An Introduction. The Aghlabids and Their NeighborsArt and Material Culture in Ninth-Century North Africa. Toim. Glaire D. Anderson, Corisande Fenwick & Mariam Rosser-Owen s. 1–32, 2018. Brill. Artikkelin verkkoversio.
- Sergejeff, Andrei: Egyptin historia Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-019-6.
