Ero sivun ”Tapani Niku” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Crt (keskustelu | muokkaukset) Päivitetty linkki. |
→Muuta: - poika |
||
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
Niku osallistui [[Suomen sisällissota]]an [[Valkoiset|valkoisten]] puolella ruotsalaisen kapteenin [[Karl Lillier]]in komentamassa hiihto-osastossa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005558231.html | Nimeke = Sata vuotta sitten perustettiin hurjapäinen ryhmä – näin toimivat valkoisten erikoisjoukot talvella 1918 | Tekijä = Juonala, Jouko | Ajankohta = 11.2.2018 | Julkaisija = Ilta-Sanomat | Viitattu = 8.2.2019}}</ref> |
Niku osallistui [[Suomen sisällissota]]an [[Valkoiset|valkoisten]] puolella ruotsalaisen kapteenin [[Karl Lillier]]in komentamassa hiihto-osastossa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005558231.html | Nimeke = Sata vuotta sitten perustettiin hurjapäinen ryhmä – näin toimivat valkoisten erikoisjoukot talvella 1918 | Tekijä = Juonala, Jouko | Ajankohta = 11.2.2018 | Julkaisija = Ilta-Sanomat | Viitattu = 8.2.2019}}</ref> |
||
Niku kuoli Lahdessa 94-vuotiaana huhtikuussa 1989. Hänet haudattiin [[Luettelo Suomen valtiollisista hautajaisista|valtion varoin]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/urheilu/3-10632236 | Nimeke = Matti Nykäselle harkitaan valtiollisten hautajaisten järjestämistä – todella harvinainen kunnianosoitus | Tekijä = Parkkinen, Jaakko | Julkaisu = Yle Urheilu | Ajankohta = 5.2.2019 | Julkaisija = Yle | Viitattu = 6.2.2019}}</ref> |
|||
Nikun puoliso oli pakinoitsijana ja poliitikkona tunnetuksi tullut [[Hilja Niku]]. Tietokirjailija [[Risto Niku]] on heidän poikansa.<ref>[http://runeberg.org/kuka/1978/0639.html ''Kuka kukin on 1978'', s. 639] Runeberg.org.</ref><ref>Veli-Pekka Leppänen: [https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007799577.html Risto Niku tutkii konnantöitä – Yhden tekivät norjalaiset hänen isälleen Tapani Nikulle Ranskan Chamonix’ssä vuonna 1924] Helsingin Sanomat 14.2.2021. Viitattu 14.2.2021.</ref> |
|||
==Saavutuksia== |
==Saavutuksia== |
||
Versio 14. helmikuuta 2021 kello 14.29
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Tapani Niku | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten hiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Chamonix 1924 | 18 km | |
Tapani Niku (alk. Karsikas, 1. huhtikuuta 1895 Haapavesi – 6. huhtikuuta 1989 Lahti) oli suomalainen maastohiihtäjä, suksiseppä ja metsätyönjohtaja. Hän edusti pitkän ja menestyksekkään uransa aikana Haapaveden NSU:ta, Haapaveden Hiihtäjiä ja Lahden Hiihtoseuraa. Niku oli 1920-luvun alun hiihtokuningas Suomessa. Hänen uransa suurin hetki oli vuoden 1924 Chamonix'n olympiakisojen 18 kilometriä, jossa hän otti pronssia kaikkien aikojen ensimmäisenä suomalaisena hiihdon olympiamitalistina.
Hiihto-ura
Nikun aloittaessa kilpauraansa 1910-luvulla hiihtokilpailut olivat Suomessa siirtymässä tasamaalta mäkiseen maastoon. Tässä murrosvaiheessa Niku oli suomalaisen kilpahiihdon näkyvin edelläkävijä. Haapavetisen hiihtokoulun kasvattina hän pystyi käyttämään hyväkseen vanhan koulukunnan parhaat opit, joihin hän yrityksen ja erehdyksen menetelmällä yhdisti murtomaahiihdon vaatimaa uutta tekniikkaa. Esimerkiksi nopeuttaan Niku kehitti hiihtämällä kovaksi pakkautuneita ”kylärännejä”. Tarpeellista kestävyyttä hän haki muun muassa suokävelyllä toimiessaan työnjohtajana suonkuivatustyömailla. Näillä keinoin Niku onnistui hankkimaan erinomaisen murtomaaladuille hyvin soveltuvan hiihtotekniikan, jonka sulavuutta esimerkiksi Lauri ”Tahko” Pihkala ihasteli lehtikirjoituksissaan.
Chamonix'n olympiakisojen kolmannen tilansa Niku saavutti huolimatta kahdesta katkenneesta kylkiluusta, jotka olivat seurausta kolmen päivän takaisesta keskeytykseen johtaneesta kaatumisesta 50 kilometrin hiihdossa. Kisojen avajaisissa hän oli Suomen joukkueen nimikyltin kantaja. Niku saavutti merkittäviä voittoja ja kärkisijoituksia myös muun muassa Holmenkollenilla, Åressa ja Salpausselällä. Hän oli ensimmäinen Salpausselkä-mitalin saanut hiihtäjä voitettuaan Salpausselällä neljä kertaa vuosina 1923–1925. Nikun syntymäpitäjässä Haapavedellä Karsikkaan kylässä järjestetään hänen muistokisojaan.
Muuta
Niku osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten puolella ruotsalaisen kapteenin Karl Lillierin komentamassa hiihto-osastossa.[1]
Niku kuoli Lahdessa 94-vuotiaana huhtikuussa 1989. Hänet haudattiin valtion varoin.[2]
Nikun puoliso oli pakinoitsijana ja poliitikkona tunnetuksi tullut Hilja Niku. Tietokirjailija Risto Niku on heidän poikansa.[3][4]
Saavutuksia
Kisat ulkomailla
- Chamonix'n talviolympialaiset 1924: 50 km keskeytys, 18 km pronssi
- Holmenkollenin kisat 50 km: 1920: keskeytys, 1921: 6. sija, 1922: hopea, 1926: 5. sija
- Åre 30 km: 1920: kulta, 1921: kulta
Kisat Suomessa
- SM-hiihdot: 1916: Oulu 60 km hopea, 1920: Helsinki 30 km hopea, 1921: Kuopio 30 km kulta, 1922: Jyväskylä 30 km pronssi ja Iisalmi 60 km hopea, 1923: Hamina 10 km ja 30 km kulta, 1924: Lahti 10 km kulta, 1925: Jyväskylä 10 km ja 30 km sekä Kuopio 60 km kulta, 1926: Haapavesi 10 km ja 30 km kulta
- Salpausselän Kisat: 1923: 50 km kulta, 1924 10 km ja 50 km kulta, 1925 10 km hopea ja 50 km kulta
- Oulun hiihto 30 km: kulta 1915, 1916, 1919, 1923 ja 1925
Lähteet
- ↑ Juonala, Jouko: Sata vuotta sitten perustettiin hurjapäinen ryhmä – näin toimivat valkoisten erikoisjoukot talvella 1918 11.2.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 8.2.2019.
- ↑ Parkkinen, Jaakko: Matti Nykäselle harkitaan valtiollisten hautajaisten järjestämistä – todella harvinainen kunnianosoitus Yle Urheilu. 5.2.2019. Yle. Viitattu 6.2.2019.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 639 Runeberg.org.
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Risto Niku tutkii konnantöitä – Yhden tekivät norjalaiset hänen isälleen Tapani Nikulle Ranskan Chamonix’ssä vuonna 1924 Helsingin Sanomat 14.2.2021. Viitattu 14.2.2021.
Kirjallisuutta
- Tapani Niku (toim. Risto Niku, tilastot Eero Niku): Murtomaata. Suomalaisen murtomaahiihdon uranuurtaja muistelee. 1977.
- Risto Niku: Kovaa peliä Alpeilla. Miten Suomi sai ensimmäisen olympiamitalin hiihdossa. 2009.
Aiheesta muualla
- Ylen Elävä arkisto: Chamonix´sta Sankt Moritziin
- Risto Niku: Niku, Tapani (1895–1989) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.8.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||
