Ero sivun ”Beetahajoaminen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit |
Pientä täsmennystä |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Radioaktiiviset prosessit}} |
{{Radioaktiiviset prosessit}} |
||
[[Image:Beta-minus Decay.svg|thumb|left|Beetahajoaminen]] |
[[Image:Beta-minus Decay.svg|thumb|left|Beetahajoaminen]] |
||
'''Beetahajoaminen''' on [[ydinfysiikka|ydinfysiikassa]] [[radioaktiivisuus|radioaktiivinen]] hajoaminen, jossa vapautuu [[beetahiukkanen]] ([[elektroni]] tai [[positroni]]). Beetahajoamisessa ydin siirtyy alempaan energiatilaan siten, että ytimen varaus muuttuu, mutta massaluku ei muutu<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja1_1.pdf/0aa465c1-9c58-44b9-a30c-f160ef3b1171|nimeke=Säteily ja sen havaitseminen|tekijä=Tarja K. Ikäheimonen|julkaisu=Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarja|ajankohta=|julkaisija=Säteilyturvakeskus|viitattu=11.2.2021}}</ref>. Tämä voi spontaanisti tapahtua kolmella tavalla. Ytimen yksi neutroni hajoaa protoniksi ja elektroniksi, joita radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä sanotaan β-hiukkasiksi. Vastamuodostunut protoni jää ytimeen, kun taas elektroni sinkoutuu ulos β<sup>–</sup> -säteilynä. Tällöin puhutaan β<sup>−</sup>-hajoamisesta. Kun yksi ytimen protoneista hajoaa neutroniksi ja positroniksi eli β<sup>+</sup> -hiukkaseksi, sanotaan . hajoamista β<sup>+</sup>-hajoamiseksi. β<sup>+</sup>-hajoamisen yhteydessä esiintyy myös sähkömagneettista annihilaatiosäteilyä. Kun positroni ja elektroni yhtyvät, niiden lepomassa muuttuu kahdeksi annihilaatiosäteilyn kvantiksi, jotka sinkoutuvat vastakkaisiin suuntiin. Annihilaatiosäteily katsotaan yleensä gammasäteilyksi, vaikka se ei olekaan peräisin atomin ytimestä. β+ -hajoamisen kanssa vaihtoehtoinen prosessi on elektronikaappaus ([[elektronin sieppaus]], EC), jossa ytimen protoniluku pienenee, kun ydin sieppaa atomin elektroniverhosta yhden elektronin. Kun kaapatun elektronin tilalle siirtyy ylemmän kuoren elektroni, atomin elektroniverhosta lähtee karakteristista röntgensäteilyä. |
|||
'''Beetahajoaminen''' on [[ydinfysiikka|ydinfysiikassa]] [[radioaktiivisuus|radioaktiivinen]] hajoaminen, jossa vapautuu [[beetahiukkanen]] ([[elektroni]] tai [[positroni]]). Elektronin, negatiivisesti [[sähkövaraus|varatun]] hiukkasen tapauksessa puhutaan ''beeta-miinus''-hajoamisesta, (β<sup>−</sup>), positronin tapauksessa taas ''beeta-plus''-hajoamisesta (β<sup>+</sup>). Myös [[elektronin sieppaus]] on sukua beetahajoamiselle. |
|||
Vuonna [[1911]] [[Lise Meitner]] ja [[Otto Hahn]] tekivät kokeen, jossa beetahajoamisessa vapautuneiden elektronien energia[[spektri]] oli [[jatkuva]] eikä [[diskreetti]]. Tämä oli selkeästi ongelmallista [[energian säilymislaki|energian säilymislain]] kannalta. Vuonna [[1930]] [[Wolfgang Pauli]] ehdotti ongelman ratkaisuksi, että kenties olisi olemassa sähköisesti [[neutraali]] hiukkanen, jota siihenastiset kokeet eivät kyenneet havaitsemaan. Pauli nimitti tätä spekuloimaansa hiukkasta ”neutroniksi”, mutta hiukkasen nimeksi vakiintui pian [[Enrico Fermi]]n ehdottama sana ''[[neutriino]]''. |
Vuonna [[1911]] [[Lise Meitner]] ja [[Otto Hahn]] tekivät kokeen, jossa beetahajoamisessa vapautuneiden elektronien energia[[spektri]] oli [[jatkuva]] eikä [[diskreetti]]. Tämä oli selkeästi ongelmallista [[energian säilymislaki|energian säilymislain]] kannalta. Vuonna [[1930]] [[Wolfgang Pauli]] ehdotti ongelman ratkaisuksi, että kenties olisi olemassa sähköisesti [[neutraali]] hiukkanen, jota siihenastiset kokeet eivät kyenneet havaitsemaan. Pauli nimitti tätä spekuloimaansa hiukkasta ”neutroniksi”, mutta hiukkasen nimeksi vakiintui pian [[Enrico Fermi]]n ehdottama sana ''[[neutriino]]''. |
||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
Modernin [[hiukkasfysiikka|hiukkasfysiikan]] kannalta beetahajoamisessa on kyse [[heikko vuorovaikutus|heikon vuorovaikutuksen]] välittämästä reaktiosta. |
Modernin [[hiukkasfysiikka|hiukkasfysiikan]] kannalta beetahajoamisessa on kyse [[heikko vuorovaikutus|heikon vuorovaikutuksen]] välittämästä reaktiosta. |
||
== Lähdeluettelo == |
|||
<references /> |
|||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
||
Versio 11. helmikuuta 2021 kello 16.57
Beetahajoaminen on ydinfysiikassa radioaktiivinen hajoaminen, jossa vapautuu beetahiukkanen (elektroni tai positroni). Beetahajoamisessa ydin siirtyy alempaan energiatilaan siten, että ytimen varaus muuttuu, mutta massaluku ei muutu[1]. Tämä voi spontaanisti tapahtua kolmella tavalla. Ytimen yksi neutroni hajoaa protoniksi ja elektroniksi, joita radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä sanotaan β-hiukkasiksi. Vastamuodostunut protoni jää ytimeen, kun taas elektroni sinkoutuu ulos β– -säteilynä. Tällöin puhutaan β−-hajoamisesta. Kun yksi ytimen protoneista hajoaa neutroniksi ja positroniksi eli β+ -hiukkaseksi, sanotaan . hajoamista β+-hajoamiseksi. β+-hajoamisen yhteydessä esiintyy myös sähkömagneettista annihilaatiosäteilyä. Kun positroni ja elektroni yhtyvät, niiden lepomassa muuttuu kahdeksi annihilaatiosäteilyn kvantiksi, jotka sinkoutuvat vastakkaisiin suuntiin. Annihilaatiosäteily katsotaan yleensä gammasäteilyksi, vaikka se ei olekaan peräisin atomin ytimestä. β+ -hajoamisen kanssa vaihtoehtoinen prosessi on elektronikaappaus (elektronin sieppaus, EC), jossa ytimen protoniluku pienenee, kun ydin sieppaa atomin elektroniverhosta yhden elektronin. Kun kaapatun elektronin tilalle siirtyy ylemmän kuoren elektroni, atomin elektroniverhosta lähtee karakteristista röntgensäteilyä.
Vuonna 1911 Lise Meitner ja Otto Hahn tekivät kokeen, jossa beetahajoamisessa vapautuneiden elektronien energiaspektri oli jatkuva eikä diskreetti. Tämä oli selkeästi ongelmallista energian säilymislain kannalta. Vuonna 1930 Wolfgang Pauli ehdotti ongelman ratkaisuksi, että kenties olisi olemassa sähköisesti neutraali hiukkanen, jota siihenastiset kokeet eivät kyenneet havaitsemaan. Pauli nimitti tätä spekuloimaansa hiukkasta ”neutroniksi”, mutta hiukkasen nimeksi vakiintui pian Enrico Fermin ehdottama sana neutriino.
Beeta-miinus-hajoamisessa ytimen neutroni muuttuu protoniksi ja samalla vapautuu elektroni ja antineutriino. Beeta-plus-hajoamisessa ytimen protoni puolestaan muuttuu neutroniksi ja samalla vapautuu positroni ja neutriino. Koska neutroni on protonia raskaampi, vapaa neutroni hajoaa protoniksi, mutta vapaa protoni ei voi hajota neutroniksi.
Modernin hiukkasfysiikan kannalta beetahajoamisessa on kyse heikon vuorovaikutuksen välittämästä reaktiosta.
Lähdeluettelo
- ↑ Tarja K. Ikäheimonen: Säteily ja sen havaitseminen Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarja. Säteilyturvakeskus. Viitattu 11.2.2021.