Ero sivun ”Jorma Rudanko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Lähteet: typogr.
MakeF (keskustelu | muokkaukset)
eläkkeelle, väitös
Rivi 1: Rivi 1:
'''Jorma Tapio Rudanko''' (s. [[20. elokuuta]] [[1953]] [[Kokemäki]]) on suomalainen tuomari, joka on nimitetty [[Suomen korkein oikeus|korkeimman oikeuden]] jäseneksi eli [[oikeusneuvos|oikeusneuvokseksi]] 1. elokuuta 2009 alkaen.
'''Jorma Tapio Rudanko''' (s. [[20. elokuuta]] [[1953]] [[Kokemäki]]) on suomalainen tuomari, joka on nimitetty [[Suomen korkein oikeus|korkeimman oikeuden]] jäseneksi eli [[oikeusneuvos|oikeusneuvokseksi]] 1. elokuuta 2009 alkaen. Hän jäi eläkkeelle kesällä 2017 ja jatkoi väitöskirjan tekoa. Väitöstilaisuus 29. tammikuuta 2021 Helsingin yliopistossa väitöskirjalla Näkökohtia todistusharkinnasta.<ref> [http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6721-7 Helsingin yliopisto Opinnäytteet Väitöskirjat]</ref>


Rudanko on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1978 ja lisensiaatiksi 1988. [[Varatuomari]]n arvon hän on saanut 1982.
Rudanko on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1978 ja lisensiaatiksi 1988. [[Varatuomari]]n arvon hän on saanut 1982.

Versio 28. tammikuuta 2021 kello 16.42

Jorma Tapio Rudanko (s. 20. elokuuta 1953 Kokemäki) on suomalainen tuomari, joka on nimitetty korkeimman oikeuden jäseneksi eli oikeusneuvokseksi 1. elokuuta 2009 alkaen. Hän jäi eläkkeelle kesällä 2017 ja jatkoi väitöskirjan tekoa. Väitöstilaisuus 29. tammikuuta 2021 Helsingin yliopistossa väitöskirjalla Näkökohtia todistusharkinnasta.[1]

Rudanko on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1978 ja lisensiaatiksi 1988. Varatuomarin arvon hän on saanut 1982.

Rudanko on toiminut oikeuskanslerinvirastossa esittelijänä 1978–1979 ja prosessioikeuden assistenttina ja amanuenssina Helsingin yliopistossa 1980–1984. Vaasan hovioikeudessa hän on toiminut esittelijänä 1984–1999, hovioikeudenneuvokseksi hänet nimitettiin 1999.

Lähteet

  1. Helsingin yliopisto Opinnäytteet Väitöskirjat