Ero sivun ”Reppumatkailu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p vfx, pisteet oikeisiin paikkoihin ettei tule estoa |
→Katso myös: pallontallaajat |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
*[[Interrail]] |
*[[Interrail]] |
||
*[[Madventures]] |
*[[Madventures]] |
||
*[[Pallontallaajat.net]] |
|||
[[Luokka:Matkailu]] |
[[Luokka:Matkailu]] |
||
Versio 1. tammikuuta 2021 kello 18.23
Reppumatkailu on pienellä budjetilla ja vähin varustein toteutettavaa matkustelua usein ilman tarkkaa matkasuunnitelmaa. Se on monien länsimaisten nuorten ensimmäinen tapa matkustella itsenäisesti, yksin tai parin ystävän kanssa, ja matkat kohdistuvat usein halvan hintatason lämpimiin maihin, kuten Kaakkois-Aasiaan. Matkustustapoja ovat halpalennot ja muut reittilennot, junat sekä paikallinen julkinen liikenne, joskus myös liftaaminen. Majoittumisessa suositaan halpoja hostelleja ja hotelleja, yksityismajoitusta, vieraanvaraisuusjärjestöjen kotimajoitusta, nukkumista pitkänmatkan junissa tai yöpymistä makuupussissa ulkosalla.[1][2][3][4]
Reppumatkailun arvellaan 2020-luvulla elpyvän hitaasti maailmanlaajuisen koronapandemian jälkeen, sillä lentoyhtiöillä ei luultavasti ole pitkään aikaan taloudellisia mahdollisuuksia samanlaiseen hintakilpailuun kuin vielä 2010-luvulla.[4]
Euroopan yläluokan nuorten aikuisten matkailu juontaa juurensa jo 1600- ja 1700-lukujen niin sanotusta grand tourista, kuukausia tai jopa vuosia kestävästä matkasta tutustumaan vieraisiin kulttuureihin. Nykyisen kaltaisen pienen budjetin reppumatkailun edeltäjiä ovat kulkuriperinne, liftaaminen, saksalainen Wandervogel-nuorisoliike sekä 1970-luvun taitteen hippimatkailu muun muassa Intiaan.[5]
Yksilöllisyyttä ja vapautta korostava reppumatkailija tekee mielellään pesäeroa turismiin, valmiiksi järjestettyihin helppohin lomamatkoihin suurille massoille. Turistista reppumatkailijan erottavat matkan pituus, omatoimisuus ja suunnittelemattomuus sekä usein halu päästä tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa. Lomailun sijasta reppumatkailija kokee matkansa pikemminkin oppimisprosessina ja uudenlaisten kokemusten hankkimisena. Nuorelle ensimmäinen itsenäisesti tehty reppumatka voi olla myös tärkeä aikuistumisriitti.[6]
1970-luvulta alkaen englantia osaavien reppumatkailijoiden tärkeäksi avuksi tulivat australialaisen Lonely Planet -kustannusyhtiön matkaopaskirjat, joissa nähtävyyksien lisäksi lueteltiin eri paikkakuntien parhaan hinta-laatusuhteen tarjoavia, reppureissaajille sopivia majoitus- ja ruokapaikkoja[7]. Kirjasarja sai pian kilpailijoita, kuten brittiläinen Rough Guides[8]. Hyvä englannin taito on reppumatkailijoita yhdistävä tekijä: valtaosa reppumatkailijoista on peräisin Pohjois-Amerikasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista sekä Britanniasta ja muista Pohjois-Euroopan maista, joissa englannin kielen opetuksella on pitkät perinteet[9].
Lähteet
- Näppä, Marjaana: Reppumatkailun työntö- ja vetovoimatekijät. Case Bangkok. Opinnäytetyö.. Kajaani: Kajaanin ammattikorkeakoulu, matkailu-, ravitsemis- ja talousala, matkailun koulutusohjelma, 2005. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.1.2021).
Viitteet
- ↑ Suvi Timonen ja Topi Turunen: Reppumatkailijat, Matkailijan terveysopas, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 1.1.2021.
- ↑ Reppumatkailu akkilahto.fi. Viitattu 1.1.2021.
- ↑ Mykkänen, Juhani: Reppumatkailijat valtaavat jännän ja halvan Kaakkois-Aasian hs.fi. 25.7.2009. Viitattu 1.1.2021.
- ↑ a b Hardingham-Gill, Tamara: Backpacking is a rite of passage for many travelers. Covid could end it forever edition.cnn.com. 31.12.2020. Viitattu 1.1.2021.
- ↑ Näppä s. 1–2.
- ↑ Näppä s. 1–2.
- ↑ skift.com, BBC selling Lonely Planet to Kentucky cigarette billionaire Brad Kelley skift.com. Viitattu 31.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Näppä s. 11.
- ↑ Näppä s. 10.