Munkki

Sofonisba Anguissola (1556)

Kaksi kristillistä munkkia esittävää vahanukkea

Munkki (kreik. μοναχός, monachós) on eri uskontokuntien tapaperinteessä mies, joka viettää tiukan uskonnollista ja askeettista elämää usein saman elämäntavan valinneiden ihmisten yhteisössä, luostarissa. Sana tulee kreikan sanasta monakhos (μοναχός), joka käännetään yleensä yksinäiseksi henkilöksi, joko mieheksi tai naiseksi. Sana otettiin käyttöön kuvaamaan egyptiläisiä miehiä ja naisia, jotka 200-luvulla vetäytyivät yksinäisyyteen Nitrian autiomaahan omistautuakseen täysin uskonnolliseen elämään.

Munkin naispuolinen vastine on nunna.

Munkki kristinuskossa

Munkki katolisessa kirkossa

Fransiskaanimunkki

Katolisessa kirkossa munkiksi tuleminen muodostuu useista eri vaiheista, jotka voivat erota toisistaan sekä luostarin että sääntökunnan traditioiden perusteella.

Munkiksi pyrkivää kutsutaan ensimmäisessä vaiheessa postulantiksi. Tänä aikana postulantti osallistuu luostarin elämään parhaan kykynsä mukaan, minkä jälkeen hänestä tulee noviisi. Postulanttivaihe kestää, sääntökunnan käytännön mukaisesti, yleensä vähintään vuoden ja noviisivaihe yleensä vuodesta viiteen vuoteen. Noviisivaiheen jälkeen annetaan ikuiset lupaukset, joiden jälkeen alkaa loppuelämän kestävä munkin elämä.

Katolisessa kirkossa munkit kutsuvat toisiaan veljiksi. Vain papiksi vihittyjä munkkeja kutsutaan isiksi. Papiksi vihittyjä munkkeja kutsutaan myös pappismunkeiksi.

Miesluostarin johtajaa kutsutaan katolisessa maailmassa apotiksi ja naisluostarin johtajaa abbedissaksi.

Ortodoksinen papisto
Alempi papisto
Lukija
Alidiakoni
Ylempi papisto
Diakoni
Ylidiakoni
Pappi (Presbyteeri)
Pastori
Kirkkoherra
Rovasti
Piispa
Apulaispiispa
Metropoliitta
Arkkipiispa
Eksarkki
Patriarkka
Luostaripapisto
Munkkidiakoni
Arkkidiakoni
Pappismunkki
Arkkimandriitta
Igumeeni

Munkki ortodoksisessa kirkossa

Ortodoksisessa kirkossa tie munkkeuteen kulkee kokelaskauden kautta. Silloin kilvoittelijaa nimitetään noviisiksi ja häntä kutsutaan puhuttelunimellä veli.

Uuden Valamon ortodoksinen munkkiluostari Heinävedellä

Noviisikauden jälkeen seuraa vihkimys viitankantajamunkiksi, josta lyhykäisesti käytetään nimeä munkki ja puhuttelunimenä on Suomessa edelleen veli. Muun muassa Kreikassa munkkeja kutsutaan myös puhuttelunimellä isä.

Munkki voidaan vihkiä kahteen erilaiseen syvempään munkkeuden asteeseen eli skeemaan. Ensimmäistä nimitetään pieneksi skeemaksi ja toista – jonka yhteydessä munkin nimi muuttuu jälleen kerran joksikin toiseksi – suureksi skeemaksi. Suuressa skeemassa olevien munkkien arvon eteen lisätään usein sana "skeema": skeemamunkki, skeemapappismunkki, skeemaigumeni…

Munkki voidaan vihkiä myös pappeuden eri asteisiin: diakoniksi tai papiksi, jolloin heistä vastaavasti tulee munkkidiakoneja tai pappismunkkeja, ja kutsumanimenä käytetään kirkollisen nimen yhteydessä isä.

Pappismunkki voi saada kirkolliseksi arvonimekseen arkkimandriitta. Arvon myöntää piispa. Samaten munkkidiakonille voidaan myöntää arvonimi arkkidiakoni.

Miesluostarin johtajaa kutsutaan ortodoksisessa maailmassa igumeniksi.

Munkki buddhalaisuudessa

Nuoria tiibetiläisiä munkkeja

Buddhalaisuudessa munkki- ja nunnavihkimyksen sisältö ja asteet riippuvat koulukunnasta. Esimerkiksi zen-munkin lupaukset ovat erilaiset kuin Theravada-munkin. Buddhalaiset munkkilupaukset voidaan joissakin traditioissa antaa määräajaksi tai pysyvästi.

Kokelaan luostarisäännöstö Theravada-traditiossa koostuu kahdeksasta harjoitusohjeesta, joita myös maallikoiden tulisi noudattaa luostarialueella:

1. Elämän tuhoamisesta pidättyminen.
2. Pidättyminen ottamasta sitä, mitä ei ole annettu.
3. Seksuaalisesta toiminnasta pidättyminen (selibaatti).
4. Väärästä (valheellisesta, riitaisasta, panettelevasta ja turhasta) puheesta pidättyminen.
5. Tarkkavaisuutta heikentävien aineiden käytöstä pidättyminen.
6. Väärään aikaan (keskipäivän jälkeen) syömisestä pidättyminen.
7. Huvituksista ja ruumiin koristamisesta pidättyminen.
8. Ylellisten huonekalujen käytöstä pidättyminen.

Muissa traditioissa lupausten sisältö vaihtelee vähän (esimerkiksi Zen-luostareissa saatetaan nauttia ilta-ateria). Myös ohjeiden tulkinta vaihtelee, jotkin traditiot esimerkiksi pitävät tupakkaa tarkkavaisuutta heikentävänä aineena. Varsinainen noviisivihkimys käsittää kymmenen lupausta. Huvituksia ja ruumiin koristamista koskeva seitsemäs sääntö on jaettu kahtia, ja lisäksi rahan käsittelyä tulisi välttää.

Täyden vihkimyksen Theravada-munkkia kutsutaan bhikkhuksi (nunna on bhikkhuni), myös bhiksu ja bhiksuni -nimityksiä käytetään. Sana tarkoittaa kirjaimellisesti kerjäläistä. Maallikot käyttävät usein varsinkin vanhemmista munkeista kunnioittavaa nimitystä bhante ("kunnioitettu herra"). Bhikkhujen oletetaan seuraavan vinaya-säännöstöä, johon kuuluu 227 sääntöä.Tiibetiläisessä traditiossa munkin nimitys on gelong (nunnan gelongma).

Buddhalaismunkin yhteiskunnallinen asema on varsin korkea: Thaimaassa kuningas kumartaa munkille, mutta munkki ei kuninkaalle.

Kuuluisia munkkeja

• Pyhä Basileios Suuri
• Rasputin (venäläinen mystikko, joka yleisesti tunnetaan munkkina, vaikka ei sellainen varsinaisesti ollut)
• Martti Luther (katolinen munkki, luterilaisuuden perustaja)
• Simeon Pylväspyhimys
• Tenzin Gyatso 14 Dalai lama, buddhalainen munkki
• Maharishi Mahesh Yogi, intialainen hinduajattelija
• Pyhä Antonius (egyptiläinen erakkomunkki)
• Isä Akaki, venäläinen ortodoksimunkki
• Benedictus Nursialainen (benediktiiniveljeskunnan perustaja)
• Franciscus Assisilainen (fransiskaaniveljeskunnan perustaja)
• Pyhittäjä Sergei Valamolainen (Valamon luostarin perustaja, ortodoksinen munkki)
• Pyhittäjä Herman Valamolainen (Valamon luostarin perustaja, ortodoksinen munkki)
• Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen (Konevitsan luostarin perustaja, ortodoksinen munkki)

Aiheesta muualla

• Ortodoksi.net / Munkkeus ortodoksisessa kirkossa