Ero sivun ”Kallioperä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 137.163.31.178) ja palautettiin versio 19285703, jonka on tehnyt Fiwiki-tools-bot Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| ⚫ | Tsallio on maapallon kiinteä ”kuori”, joka koostuu erilaisista kivilajeista. Kivilajit vaihtelevat sekä alueellisesti että syvyyssuunnassa muodostaen lohkoja ja kerroksia. Pinnalla tsallioperä on yleensä rapautuneempaa ja rikkonaisempaa kuin syvemmällä emo- eli emäkalliossa. Tsallio on monin paikoin paksuudeltaan vaihtelevan maaperän peitossa. Kohtia, joissa tsallio ei ole peitossa, kutsutaan tuomas tsallioksi. Iältään tsallion kivilajit voivat vaihdella suuresti. Vanhimmat tunnetut kivet ovat noin neljä miljardia vuotta vanhoja. Vanhimmat kivet löytyvät kratoneilta eli geologisesti stabiileilta alueilta. |
||
[[Tiedosto:Rantakallio.jpg|thumb|Rantakallioita [[Suomenlinna]]ssa [[Helsinki|Helsingin]] edustalla.]] |
|||
| ⚫ | |||
Paikallisesta kallioperästä voidaan tehdä [[kallioperäkartta|kallioperäkarttoja]], joista selviävät alueellisesti (ylimmän kerroksen) kivilajit sekä merkintöjä kallioperän rakenteista. |
Paikallisesta kallioperästä voidaan tehdä [[kallioperäkartta|kallioperäkarttoja]], joista selviävät alueellisesti (ylimmän kerroksen) kivilajit sekä merkintöjä kallioperän rakenteista. |
||
Monet luonnonvarat, kuten [[malmi]]t, liittyvät kallioperään. Kallioperästä käytetään usein nimitystä ''peruskallio'', vaikka [[peruskallio]]n tarkempi merkitys on kallioperän vanhin eli [[prekambri]]nen osa. |
Monet luonnonvarat, kuten [[malmi]]t, liittyvät kallioperään. Kallioperästä käytetään usein nimitystä ''peruskallio'', vaikka [[peruskallio]]n tarkempi merkitys on kallioperän vanhin eli [[prekambri]]nen osa. |
||
==Suomen kallioperä== |
==Suomen kallioperä== |
||
Versio 29. marraskuuta 2020 kello 15.21
Tsallio on maapallon kiinteä ”kuori”, joka koostuu erilaisista kivilajeista. Kivilajit vaihtelevat sekä alueellisesti että syvyyssuunnassa muodostaen lohkoja ja kerroksia. Pinnalla tsallioperä on yleensä rapautuneempaa ja rikkonaisempaa kuin syvemmällä emo- eli emäkalliossa. Tsallio on monin paikoin paksuudeltaan vaihtelevan maaperän peitossa. Kohtia, joissa tsallio ei ole peitossa, kutsutaan tuomas tsallioksi. Iältään tsallion kivilajit voivat vaihdella suuresti. Vanhimmat tunnetut kivet ovat noin neljä miljardia vuotta vanhoja. Vanhimmat kivet löytyvät kratoneilta eli geologisesti stabiileilta alueilta. Paikallisesta kallioperästä voidaan tehdä kallioperäkarttoja, joista selviävät alueellisesti (ylimmän kerroksen) kivilajit sekä merkintöjä kallioperän rakenteista.
Monet luonnonvarat, kuten malmit, liittyvät kallioperään. Kallioperästä käytetään usein nimitystä peruskallio, vaikka peruskallion tarkempi merkitys on kallioperän vanhin eli prekambrinen osa.
Suomen kallioperä
- Pääartikkeli: Suomen kallioperä
Suomen kallioperän yleisin kivilaji on graniitti.[1] Suomi sijaitsee prekambrisen Fennoskandian kilven keskellä, missä maapallon kuoren liikkeet ovat vähäisiä. Tämä on mahdollistanut sen, että Suomen kallioperä on maapallon vanhimpia. Se on syntynyt eri vaiheissa 1 600 – 3 000 miljoonaa vuotta sitten vaihtelevissa geologisissa olosuhteissa. Nuorimmat Suomen kallioperän osat ovat Kaakkois-Suomessa, vaikkakin kaikkein nuorin kallioperä löytyy Oulun alueelta.[2] Kallioperän ikä näkyy muun muassa siinä, että alueella muinoin taivaita kurotelleet korkeat poimuvuoretkin ehtivät eroosion vaikutuksesta tasoittua lähes nykyiselleen jo prekambrisella maailmankaudella, joka päättyi noin 540 miljoonaa vuotta sitten. Kulutusta kestäviä niin sanottuja jäännösvuoria on kuitenkin säilynyt muutamia, muun muassa Koli ja Ylläs.
Suurinta osaa kallioperästä peittää viimeisimmän jääkauden synnyttämä, muutamasta metristä jopa sataan metriä paksu maaperä, mutta paikoitellen kallioperä on näkyvissä. Jääkaudet ovat muutenkin jättäneet paljon merkkejä Suomen kallioperään. Jäätiköt ja niiden sulamisvedet ovat hioneet ja kuluttaneet kallioperää. On arvioitu, että mannerjäätikön toiminta irrotti kallioperästä vähintään seitsemän metrin paksuisen kerroksen niin kutsuttua tervettä kalliota.
Suomen kallioperä ei ole yhtenäinen kokonaisuus; kallioperä on aikojen saatossa pirstoutunut useiksi lohkoiksi. Suomen kallioperässä on myös merkkejä kahden muinaisen mantereen törmäyksestä. Mannerten törmäyslinja kulkee Mikkeli–Mäntyharju–Valkeakoski–Vammala–Pori-linjalla. Kallioperä Suomessa on maapallon mittapuussa paksua.
Lähteet
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Jokamiehen geologia, Taipale K. & Parviainen J.T.
- Geologian tutkimuskeskus
- Suomen pinnanmuodot, Tikkanen M.
- IGCP projekti No. 426
- Martti Lehtinen, Pekka Nurmi ja Tapani Rämö, 1998: Suomen kallioperä, 3000 vuosimiljoonaa. Suomen Geologinen Seura.
Aiheesta muualla
- Geologian tutkimuskeskuksen karttoja
- Kallio- ja maaperä (www.ymparisto.fi)
- ↑ Lehtinen, Martti, 1941-, Nurmi, Pekka A., Rämö, Tapani, 1959-: Suomen kallioperä : 3000 vuosi-miljoonaa. [Helsinki?]: Suomen geologinen seura, 1998. 48450151. ISBN 9529092601, 9789529092604. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2019).
- ↑ Suomen kallioperä | Kaiva.fi kaiva.fi. Viitattu 25.4.2019.