Ero sivun ”Insuliini” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
J-p-fm (keskustelu | muokkaukset)
49 muokkausta
p Kirjoitusvirhe korjattu.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 10: Rivi 10:
Paljon hiilihydraattia sisältävä ateria keskimäärin kymmenkertaistaa terveiden ja normaalivartaloisten ihmisten veren insuliinipitoisuuden. Eri ihmisten insuliiniherkkyydessä esiintyy kuitenkin niin suuria geneettisiä eroja, että veren insuliinipitoisuus kolminkertaistuu herkimmillä, mutta jopa 50-kertaistuu niillä, joiden elimistö reagoi vähiten herkästi insuliiniin.<ref>British JournalofAnaesthesia85 (1):69-79(2000)Insulin: understanding its action in health and disease. Sivu 73. https://bjanaesthesia.org/article/S0007-0912(17)37337-3/pdf</ref>.
Paljon hiilihydraattia sisältävä ateria keskimäärin kymmenkertaistaa terveiden ja normaalivartaloisten ihmisten veren insuliinipitoisuuden. Eri ihmisten insuliiniherkkyydessä esiintyy kuitenkin niin suuria geneettisiä eroja, että veren insuliinipitoisuus kolminkertaistuu herkimmillä, mutta jopa 50-kertaistuu niillä, joiden elimistö reagoi vähiten herkästi insuliiniin.<ref>British JournalofAnaesthesia85 (1):69-79(2000)Insulin: understanding its action in health and disease. Sivu 73. https://bjanaesthesia.org/article/S0007-0912(17)37337-3/pdf</ref>.


Eri ruoka-aineet saavat elimistön tuottamaan eri määriä insuliinia. Insuliini-indeksiä käytetään kuvaamaan ruokailua seuraavan kahden tunnin aikana tapahtuvia veren insuliinipitoisuuden muutoksia. Siinä vertaillaan eri ruoka-aineista koostuvia joko 250 kilokalorin tai 1 000 kilojoulen suuruisia ruoka-annoksia. Insuliini-indeksi täydentää [[Glykemiaindeksi|glykeemistä indeksiä]], jossa ei huomioida sitä, että esimerkiksi rasvaton liha-annos nostaa veren insuliinpitoisuutta, vaikka se ei sisältäisi hiilihydraattia. Lisäksi joillain matalan glykeemisen indeksin ruoka-aineilla kuten hyvin vähärasvaisella maidolla saattaa olla korkea insuliini-indeksi.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Elin M. Östman, Helena GM Liljeberg Elmståhl, Inger ME Björck|Otsikko=Inconsistency between glycemic and insulinemic responses to regular and fermented milk products|Julkaisu=The American Journal of Clinical Nutrition|Ajankohta=2001-07-01|Numero=1|Sivut=96–100|Doi=10.1093/ajcn/74.1.96|Issn=0002-9165|www=https://academic.oup.com/ajcn/article/74/1/96/4739643|Kieli=en}}</ref>
Eri ruoka-aineet saavat elimistön tuottamaan eri määriä insuliinia. [[Insuliini-indeksi|Insuliini-indeksiä]] käytetään kuvaamaan ruokailua seuraavan kahden tunnin aikana tapahtuvia veren insuliinipitoisuuden muutoksia. Siinä vertaillaan eri ruoka-aineista koostuvia joko 250 kilokalorin tai 1 000 kilojoulen suuruisia ruoka-annoksia. Insuliini-indeksi täydentää [[Glykemiaindeksi|glykeemistä indeksiä]], jossa ei huomioida sitä, että esimerkiksi rasvaton liha-annos nostaa veren insuliinpitoisuutta, vaikka se ei sisältäisi hiilihydraattia. Lisäksi joillain matalan glykeemisen indeksin ruoka-aineilla kuten hyvin vähärasvaisella maidolla saattaa olla korkea insuliini-indeksi.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Elin M. Östman, Helena GM Liljeberg Elmståhl, Inger ME Björck|Otsikko=Inconsistency between glycemic and insulinemic responses to regular and fermented milk products|Julkaisu=The American Journal of Clinical Nutrition|Ajankohta=2001-07-01|Numero=1|Sivut=96–100|Doi=10.1093/ajcn/74.1.96|Issn=0002-9165|www=https://academic.oup.com/ajcn/article/74/1/96/4739643|Kieli=en}}</ref>


Insuliinin heikentynyttä vaikutusta kudoksissa kutsutaan [[Insuliiniresistenssi|insuliiniresistenssiksi]]<ref>Diabeetikon suun terveyden edistäminen. https://core.ac.uk/download/pdf/37992513.pdf</ref>.
Insuliinin heikentynyttä vaikutusta kudoksissa kutsutaan [[Insuliiniresistenssi|insuliiniresistenssiksi]]<ref>Diabeetikon suun terveyden edistäminen. https://core.ac.uk/download/pdf/37992513.pdf</ref>.

Versio 21. marraskuuta 2020 kello 18.17

Insuliinin rakenne – punainen hiiltä, vihreä happea, sininen typpeä, vaaleanpunainen rikkiä

Insuliini on hormoni, joka säätelee elimistön sokeriaineenvaihduntaa[1]. Verenkiertoon vapautuva insuliini auttaa elimistöä säätelemään vireystilaa ja elopainoa[2]. Veren liiallinen insuliinipitoisuus johtaa kuitenkin siihen, ettei insuliinia hajottavaa entsyymiä (IDE) riitä enää aivojen beta-amyloidiplakkien riittävään hajotukseen.[3]

Insuliinia käytetään diabeteksen hoitoon, ja sitä käytettiin aiemmin myös psykoosipotilaiden koomahoidossa[4].

Insuliinia tuottavat haiman Langerhansin saarekkeissa sijaitsevat beetasolut.[1] Rakenteeltaan insuliini on monimutkainen aminohappoketju, jonka aminohappojärjestyksessä on eri eläinlajien välillä pieniä eroja. Insuliinin vastavaikuttajia ovat glukagoni ja adrenaliini.

Insuliini ohjaa insuliinireseptoreiden säätelemää glukoosin kulkua rasva- ja lihassolujen solukalvon läpi. Insuliinitasojen ohjaamana insuliinireseptorit säätelevät glukoosin varastoitumista glykogeeniksi ja rasvahapoiksi, sekä mahdollistavat glukoosista syntyvien aineenvaihduntatuotteiden käyttöä sitruunahappokierrossa ja elektroninsiirtoketjussa. Insuliinin eritystä haimasta lisäävät pääasiassa pohjukaissuolen seinämästä verenkiertoon erittyvä GIP-hormoni, parasympaattinen hermosto sekä glukoosin määrä veressä.

Paljon hiilihydraattia sisältävä ateria keskimäärin kymmenkertaistaa terveiden ja normaalivartaloisten ihmisten veren insuliinipitoisuuden. Eri ihmisten insuliiniherkkyydessä esiintyy kuitenkin niin suuria geneettisiä eroja, että veren insuliinipitoisuus kolminkertaistuu herkimmillä, mutta jopa 50-kertaistuu niillä, joiden elimistö reagoi vähiten herkästi insuliiniin.[5].

Eri ruoka-aineet saavat elimistön tuottamaan eri määriä insuliinia. Insuliini-indeksiä käytetään kuvaamaan ruokailua seuraavan kahden tunnin aikana tapahtuvia veren insuliinipitoisuuden muutoksia. Siinä vertaillaan eri ruoka-aineista koostuvia joko 250 kilokalorin tai 1 000 kilojoulen suuruisia ruoka-annoksia. Insuliini-indeksi täydentää glykeemistä indeksiä, jossa ei huomioida sitä, että esimerkiksi rasvaton liha-annos nostaa veren insuliinpitoisuutta, vaikka se ei sisältäisi hiilihydraattia. Lisäksi joillain matalan glykeemisen indeksin ruoka-aineilla kuten hyvin vähärasvaisella maidolla saattaa olla korkea insuliini-indeksi.[6]

Insuliinin heikentynyttä vaikutusta kudoksissa kutsutaan insuliiniresistenssiksi[7].

Ihmisen insuliinin kemiallinen kaava on (C257H383N65O77S6), moolimassa 5807,61 g/mol ja CAS-numero 11061-68-0.

Insuliinin rakenne

Insuliini sisältää kaksi melko lyhyttä aminohapoista koostuvaa peptidiketjua[8]. Toisessa ketjussa on 30 aminohappoa, toisessa 21. Nämä ketjut yhdistyvät toisiinsa kysteiini-aminohappojen rikkiatomien kovalenttisilla sidoksilla.

Diabetes

Pääartikkeli: Diabetes

Insuliinin puutoksesta tai insuliinin käsittelyn heikkenemisestä elimistössä johtuvaa sairautta nimitetään diabetekseksi. Veren insuliinitaso alkaa kohota jo ennen diabeteksen puhkeamista[9]. Diabetesta hoidetaan insuliinipistoksilla esimerkiksi insuliinikynällä, insuliinipumpulla tai insuliinin käyttöä tehostavilla lääkkeillä. Aiemmin hoitoon käytettiin eläinten haimoista uutettua insuliinia. Nykyisin käytetään pääasiassa bioteknisesti tuotettua ihmisinsuliinia.

Ihmisen luontaisen insuliinin kanssa samanlaisen ihmisinsuliinin lisäksi diabeteksen hoitoon on kehitetty insuliinianalogeja, joissa insuliinimolekyylin ominaisuuksia on muutettu. Muutoksilla nopeutetaan tai hidastetaan insuliinin vaikutusta elimistössä, ja näin tasoitetaan diabetesta sairastavan henkilön veren glukoosipitoisuuden vaihteluita.

Lispro on nopeavaikutteinen insuliinianalogi, jossa lysiinin ja proliinin paikkaa aminohappoketjussa on vaihdettu. Hidasvaikutteisia analogeja ovat glargiini ja detemir. Glargiinissa aminohappoketjuun on lisätty glysiini ja kaksi arginiinimolekyyliä. Detemirissä insuliinimolekyylin rasvahapposivuketjua on muutettu siten, että se sitoutuu verenkierrossa albumiiniin ja näin tasoittaa insuliinin imeytymistä.

Pitkävaikutteinen insuliini

Pitkävaikutteisen insuliinin ohjeellinen vaikutus kestää selvästi muita insuliinityyppejä pidempään. Vaikutus alkaa usein vasta tuntien kuluttua pistoksesta ja huippu saavutetaan esimerkiksi 4–12 tunnin kuluttua. Vaikutus kestää insuliinista riippuen 8–24 tuntia. Näin pyritään simuloimaan haiman omaa perusinsuliinin tuotantoa ja varsinaiset aterioista johtuvat verensokerin muutokset pyritään kumoamaan pikainsuliinilla tai (nykyään vähemmässä määrin) lyhytvaikutteisella insuliinilla.

Lyhytvaikutteinen insuliini

Lyhytvaikutteisen insuliinin avulla pyritään kumoamaan aterian hiilihydraattien aiheuttamaa verensokerin nousemista samoin kuin pikavaikutteisilla insuliineilla. Ominaista analogityypille on se, että insuliini tulee pistää oikean suuruisena jo noin 30 minuuttia ennen aterioinnin aloittamista. Tämän vuoksi päivittäisessä käytössä useimmat 1-tyypin diabeetikot ovat siirtyneet käyttämään ateriainsuliinina pikavaikutteisia insuliineja.

Pikainsuliini

Ateriainsuliini jota otetaan sen mukaan paljonko ateria on sisältänyt hiilihydraattia. Insuliini voidaan annostella joko ennen ateriaa, sen aikana tai jopa heti sen jälkeen. Tyypillinen insuliinianalogin vaikutushuippu saavutetaan noin 1,5 tunnin kuluttua pistoksesta ja vaikutus jatkuu noin 4–6 tuntia.

Lähteet

  1. ↑ a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 179. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. ↑ Insuliinin mittaus Puhti. Viitattu 22.3.2020.
  3. ↑ Melissa A. Schilling: Unraveling Alzheimer’s: Making Sense of the Relationship between Diabetes and Alzheimer’s Disease 1. Journal of Alzheimer's Disease, 1.1.2016, nro 4, s. 961–977. doi:10.3233/JAD-150980. ISSN 1387-2877. Artikkelin verkkoversio. en
  4. ↑ Insuliinisokkihoidossa potilas tainnutettiin koomaan kymmeniä kertoja. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/26/insuliinisokkihoidossa-potilas-tainnutettiin-koomaan-kymmenia-kertoja
  5. ↑ British JournalofAnaesthesia85 (1):69-79(2000)Insulin: understanding its action in health and disease. Sivu 73. https://bjanaesthesia.org/article/S0007-0912(17)37337-3/pdf
  6. ↑ Elin M. Östman, Helena GM Liljeberg Elmståhl, Inger ME Björck: Inconsistency between glycemic and insulinemic responses to regular and fermented milk products. The American Journal of Clinical Nutrition, 1.7.2001, nro 1, s. 96–100. doi:10.1093/ajcn/74.1.96. ISSN 0002-9165. Artikkelin verkkoversio. en
  7. ↑ Diabeetikon suun terveyden edistäminen. https://core.ac.uk/download/pdf/37992513.pdf
  8. ↑ Mary K. Campbell, Biochemistry, International edition, Second edition, Saunders college publishing, 1991, ISBN 0-03-001872-2, Luku Origins of Life 1.2, sivu 17
  9. ↑ Julia Sieppi: Sylki paljastaa pian syömiset, stressin ja diabetesriskin – vaihtoehto verikokeelle? YLE Uutiset. 30.9.2019. Viitattu 20.1.2020.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Insuliini.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Insuliini&oldid=19351992”