Ero sivun ”Lallukan taiteilijakoti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
2020 kirja
Rivi 3: Rivi 3:


== Tausta ==
== Tausta ==
Säätiön perustivat [[viipuri]]lainen liikemies, kauppaneuvos [[Juho Lallukka]] ja hänen vaimonsa Maria Lallukka. Vuonna [[1908]] tekemässään keskinäisessä [[testamentti|testamentissa]] Juho ja Maria Lallukka määräsivät, että kummankin puolison kuoltua on pääosalla kuolinpesän omaisuudesta perustettava säätiö, jonka tehtävänä on ylläpitää Helsinkiin perustettavaa taiteilijakotia. Testamentin mukaan säätiön tarkoitus oli turvata taiteilijoiden toimeentulo. Taiteilijatalon tuli olla turvapaikka, jossa taiteilijat olivat arkielämän murheista vapaita luomaan taidetta.

Säätiön perustivat [[Viipuri|viipurilainen]] liikemies, kauppaneuvos [[Juho Lallukka]] ja hänen vaimonsa Maria Lallukka. Vuonna [[1908]] tekemässään keskinäisessä [[testamentti|testamentissa]] Juho ja Maria Lallukka määräsivät, että kummankin puolison kuoltua on pääosalla kuolinpesän omaisuudesta perustettava säätiö, jonka tehtävänä on ylläpitää Helsinkiin perustettavaa taiteilijakotia. Testamentin mukaan säätiön tarkoitus oli turvata taiteilijoiden toimeentulo. Taiteilijatalon tuli olla turvapaikka, jossa taiteilijat olivat arkielämän murheista vapaita luomaan taidetta.


Alusta alkaen oli selvää, että taiteilijatalo oli ansioituneita taiteilijoita varten. Kirjailijat jätettiin taiteilijatalon ulkopuolelle, sillä [[Suomen Kirjailijaliitto]] aloitti 1910 oman talohankkeensa, jota myös Lallukoiden testamentissa rahallisesti tuettiin. Taiteilijakodin lähtökohtana oli asunnon tai työtilan määräaikaisuus, mutta toisen maailmansodan jälkeinen asuntopula teki siitä mahdottoman. Talossa on asunut runsas joukko suomalaisia eturivin taidemaalareita, kuvanveistäjiä, säveltäjiä, muusikoita, ohjaajia ja näyttelijöitä.
Alusta alkaen oli selvää, että taiteilijatalo oli ansioituneita taiteilijoita varten. Kirjailijat jätettiin taiteilijatalon ulkopuolelle, sillä [[Suomen Kirjailijaliitto]] aloitti 1910 oman talohankkeensa, jota myös Lallukoiden testamentissa rahallisesti tuettiin. Taiteilijakodin lähtökohtana oli asunnon tai työtilan määräaikaisuus, mutta toisen maailmansodan jälkeinen asuntopula teki siitä mahdottoman. Talossa on asunut runsas joukko suomalaisia eturivin taidemaalareita, kuvanveistäjiä, säveltäjiä, muusikoita, ohjaajia ja näyttelijöitä.


Taiteilijatalon 53 huoneistoa jakautuvat siten, että kuvataiteilijoilla on käytössään on 24 ateljeeta, näyttämötaiteilijoilla 16 asuntoa ja säveltaiteilijoilla 13 asuntoa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lallukkasaatio.net/index.php?option=com_content&task=view&id=1&Itemid=2 | Nimeke = Lallukan taiteilijakoti | Julkaisu = Lallukkasäätiö.net | Viitattu = 3.12.2014}}</ref>
Taiteilijatalon 53 huoneistoa jakautuvat siten, että kuvataiteilijoilla on käytössään on 24 ateljeeta, näyttämötaiteilijoilla 16 asuntoa ja säveltaiteilijoilla 13 asuntoa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lallukkasaatio.net/index.php?option=com_content&task=view&id=1&Itemid=2 | Nimeke = Lallukan taiteilijakoti | Julkaisu = Lallukka-säätiö | Viitattu = 3.12.2014}}</ref>


== Taiteilijakodin arkkitehtuurista ==
== Taiteilijakodin arkkitehtuurista ==
[[Tiedosto:Ua 4006.jpg|pienoiskuva|Taiteilijakoti Lallukka vuonna 1935]]
[[Tiedosto:Ua 4006.jpg|pienoiskuva|Taiteilijakoti Lallukkaa vuonna 1935.]]
Testamentti astui voimaan Maria Lallukan kuoltua 1923. Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Apollon kallioilta Etu-Töölöstä. Käytännössä tontti oli lahjoitus, sillä kaupunki ja säätiö sopivat, ettei kauppahintaa tarvitse maksaa niin kauan kuin tontilla toimii taiteilijakoti. Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla rahoilla perustetusta taiteilijakodista järjestettiin vuonna 1932 arkkitehtisuunnittelukilpailu, jonka voitti arkkitehti [[Gösta Juslén]]. Rakennus valmistui 1933. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Katujen välinen korkeusero on 11 metriä, eli yli kolme asuinkerrosta. [[Funktionalismi|Funktionalistinen]] rakennus on edustava esimerkki 1930-luvun rakennustyylistä. Rakennuksen julkisivu suurine ateljee-ikkunoineen aukeaa [[Hesperian esplanadi]]lle päin. Lallukoiden testamentin muilla lahjoituksilla perustettiin muun muassa [[Viipurin kirjasto]].
Testamentti astui voimaan Maria Lallukan kuoltua 1923. Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Apollon kallioilta Etu-Töölöstä. Käytännössä tontti oli lahjoitus, sillä kaupunki ja säätiö sopivat, ettei kauppahintaa tarvitse maksaa niin kauan kuin tontilla toimii taiteilijakoti. Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla rahoilla perustetusta taiteilijakodista järjestettiin vuonna 1932 arkkitehtisuunnittelukilpailu, jonka voitti arkkitehti [[Gösta Juslén]]. Rakennus valmistui 1933. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Katujen välinen korkeusero on 11 metriä, eli yli kolme asuinkerrosta. [[Funktionalismi|Funktionalistinen]] rakennus on edustava esimerkki 1930-luvun rakennustyylistä. Rakennuksen julkisivu suurine ateljee-ikkunoineen aukeaa [[Hesperian esplanadi]]lle päin. Lallukoiden testamentin muilla lahjoituksilla perustettiin muun muassa [[Viipurin kirjasto]].


== Muuta aiheesta ==
== Elite ==
Rakennuksen historiaan liittyy läheisesti vieressä sijaitseva [[ravintola Elite]], jossa talon taiteilijat ovat viettäneet iltaa kautta vuosikymmenien. Kuuluisin heistä oli ehkä [[Tauno Palo]], jolla oli ravintolassa oma kantapöytä, ja hänen peruiltaan ruokalistaan kuuluu edelleen suosittu Tauno Palon sipulipihvi. Ravintolan pöydissä on kautta vuosikymmenien olleet valkoiset pöytäliinat ja seinillä on edustava 26 taulun taidekokoelma. Tauluista ainakin seuraavat teokset ovat Lallukan kuvataiteilijoiden maalaamia: V. Hervo, ”Stilleben” (1954); P. Lindfors, ”Lappi” (1940); T. Mäntynen, ”Miehiä” (1982), ”Joen rannalla” (1986), ”Kulmakapakka” (1986); M. Visanti, ”Väinämöinen ja Aino” (1955), ”Lemminkäinen saapuu saaren neitojen luo” (1955) ja ”Neitsyt Maria” (1954).

Rakennuksen historiaan liittyy läheisesti vieressä sijaitseva [[ravintola Elite]], jossa talon taiteilijat ovat viettäneet iltaa kautta vuosikymmenien. Kuuluisin heistä oli ehkä [[Tauno Palo]], jolla oli ravintolassa oma kantapöytä, ja hänen peruiltaan ruokalistaan kuuluu edelleen suosittu Tauno Palon sipulipihvi. Ravintolan pöydissä on kautta vuosikymmenien olleet valkoiset pöytäliinat ja seinillä on edustava 26 taulun taidekokoelma. Tauluista ainakin seuraavat teokset ovat Lallukan kuvataiteilijoiden maalaamia: V.Hervo ”Stilleben” 1954, P.Lindfors ”Lappi” 1940, T.Mäntynen ”Miehiä” 1982, ”Joen rannalla” 1986, ”Kulmakapakka” 1986 ja M.Visanti ”Väinämöinen ja Aino” 1955, "Lemminkäinen saapuu saaren neitojen luo” 1955 ja ”neitsyt Maria” 1954.


== Taiteilijakodin entisiä ja nykyisiä asukkaita ==
== Taiteilijakodin entisiä ja nykyisiä asukkaita ==
Rivi 22: Rivi 20:
|- valign="top"
|- valign="top"
|
|
'''Kuvataiteilijoita'''<ref name="LS">{{Verkkoviite | Osoite = https://taiteilijakoti.fi/asukkaat/ | Nimeke = Asukkaat | Julkaisu = Lallukka-säätiö | Viitattu = 3.12.2014}}</ref>
'''Kuvataiteilijoita'''
* [[Lauri Ahlgrén]], taidegraafikko
* [[Lauri Ahlgrén]], taidegraafikko
* [[Göran Augustson]], graafikko ja maalari
* [[Göran Augustson]], graafikko ja maalari
Rivi 81: Rivi 79:
* [[Uljas Kandolin]], näyttelijä
* [[Uljas Kandolin]], näyttelijä
|}
|}
Lähde<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lallukkasaatio.net/index.php?option=com_content&task=view&id=9&Itemid=10 | Nimeke = Lallukan taiteilijakodin taiteilijat vuodesta 1933 tähän päivään | Julkaisu = Lallukkasäätiö.net | Viitattu = 3.12.2014}}</ref>


== Katso myös ==
== Katso myös ==
Rivi 87: Rivi 84:


== Lähteet ==
== Lähteet ==
===Verkkosivut===
* [http://www.lallukkasaatio.net Lallukan säätiön kotisivu]
* [http://www.taidekeskussalmela.fi/salmela/residenssitoiminta/wiipurin-taiteilijaresidenssi/ Taidekeskus Salmela, Wiipurin taiteilijaresidenssi]
* [http://www.lallukkasaatio.net/ Lallukan säätiön kotisivu]
* [http://www.taidekeskussalmela.fi/salmela/residenssitoiminta/wiipurin-taiteilijaresidenssi/ Taidekeskus Salmela, Wiipurin taiteilijaresidenssi.]
* [http://www.elite.fi/historia Ravintola Elite, historia]
* [http://www.elite.fi/historia Ravintola Elite, historia.]


=== Viitteet ===
=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}
{{Viitteet|sarakkeet}}

==Kirjallisuutta==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lahelma, Marja | Nimeke=Lallukka: Elämää taiteilijakodissa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Parvs | Vuosi=2020 | Isbn=978-952-7226-60-5 | Tunniste={{ISSN|2489-3889}} | Selite=Helsingin taidemuseon julkaisuja, 147 }}


{{coord|60.176446|N|24.925329|E|region:FI-18_type:landmark|display=title}}
{{coord|60.176446|N|24.925329|E|region:FI-18_type:landmark|display=title}}

Versio 14. marraskuuta 2020 kello 20.39

Lallukan taiteilijakodin rakennus Apollonkatu 13:ssa.

Lallukan taiteilijakoti on kuva-, näyttämö- ja säveltaiteilijoille tarkoitettu asuin- ja ateljeerakennus Helsingin Etu-Töölössä Apollonkatu 13:ssa ja Eteläinen Hesperiankatu 14:ssä. Vuonna 1933 valmistuneen rakennuksen omistaja ja ylläpitäjä on Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakoti-säätiö.

Tausta

Säätiön perustivat viipurilainen liikemies, kauppaneuvos Juho Lallukka ja hänen vaimonsa Maria Lallukka. Vuonna 1908 tekemässään keskinäisessä testamentissa Juho ja Maria Lallukka määräsivät, että kummankin puolison kuoltua on pääosalla kuolinpesän omaisuudesta perustettava säätiö, jonka tehtävänä on ylläpitää Helsinkiin perustettavaa taiteilijakotia. Testamentin mukaan säätiön tarkoitus oli turvata taiteilijoiden toimeentulo. Taiteilijatalon tuli olla turvapaikka, jossa taiteilijat olivat arkielämän murheista vapaita luomaan taidetta.

Alusta alkaen oli selvää, että taiteilijatalo oli ansioituneita taiteilijoita varten. Kirjailijat jätettiin taiteilijatalon ulkopuolelle, sillä Suomen Kirjailijaliitto aloitti 1910 oman talohankkeensa, jota myös Lallukoiden testamentissa rahallisesti tuettiin. Taiteilijakodin lähtökohtana oli asunnon tai työtilan määräaikaisuus, mutta toisen maailmansodan jälkeinen asuntopula teki siitä mahdottoman. Talossa on asunut runsas joukko suomalaisia eturivin taidemaalareita, kuvanveistäjiä, säveltäjiä, muusikoita, ohjaajia ja näyttelijöitä.

Taiteilijatalon 53 huoneistoa jakautuvat siten, että kuvataiteilijoilla on käytössään on 24 ateljeeta, näyttämötaiteilijoilla 16 asuntoa ja säveltaiteilijoilla 13 asuntoa.[1]

Taiteilijakodin arkkitehtuurista

Taiteilijakoti Lallukkaa vuonna 1935.

Testamentti astui voimaan Maria Lallukan kuoltua 1923. Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Apollon kallioilta Etu-Töölöstä. Käytännössä tontti oli lahjoitus, sillä kaupunki ja säätiö sopivat, ettei kauppahintaa tarvitse maksaa niin kauan kuin tontilla toimii taiteilijakoti. Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla rahoilla perustetusta taiteilijakodista järjestettiin vuonna 1932 arkkitehtisuunnittelukilpailu, jonka voitti arkkitehti Gösta Juslén. Rakennus valmistui 1933. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Katujen välinen korkeusero on 11 metriä, eli yli kolme asuinkerrosta. Funktionalistinen rakennus on edustava esimerkki 1930-luvun rakennustyylistä. Rakennuksen julkisivu suurine ateljee-ikkunoineen aukeaa Hesperian esplanadille päin. Lallukoiden testamentin muilla lahjoituksilla perustettiin muun muassa Viipurin kirjasto.

Elite

Rakennuksen historiaan liittyy läheisesti vieressä sijaitseva ravintola Elite, jossa talon taiteilijat ovat viettäneet iltaa kautta vuosikymmenien. Kuuluisin heistä oli ehkä Tauno Palo, jolla oli ravintolassa oma kantapöytä, ja hänen peruiltaan ruokalistaan kuuluu edelleen suosittu Tauno Palon sipulipihvi. Ravintolan pöydissä on kautta vuosikymmenien olleet valkoiset pöytäliinat ja seinillä on edustava 26 taulun taidekokoelma. Tauluista ainakin seuraavat teokset ovat Lallukan kuvataiteilijoiden maalaamia: V. Hervo, ”Stilleben” (1954); P. Lindfors, ”Lappi” (1940); T. Mäntynen, ”Miehiä” (1982), ”Joen rannalla” (1986), ”Kulmakapakka” (1986); M. Visanti, ”Väinämöinen ja Aino” (1955), ”Lemminkäinen saapuu saaren neitojen luo” (1955) ja ”Neitsyt Maria” (1954).

Taiteilijakodin entisiä ja nykyisiä asukkaita

Kuvataiteilijoita[2]

Säveltaiteilijoita

Näyttämötaiteilijoita

Katso myös

Lähteet

Verkkosivut

Viitteet

  1. Lallukan taiteilijakoti Lallukka-säätiö. Viitattu 3.12.2014.
  2. Asukkaat Lallukka-säätiö. Viitattu 3.12.2014.

Kirjallisuutta