Ero sivun ”Tšekkoslovakian legioona” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
46 142 muokkausta
puuttuvia sanoja lis
Lisätään malline:commonscat-rivi (Commons-luokka P373 = Czechoslovak Legion) ja luodaan Aiheesta muualla -osio
Rivi 43: Rivi 43:


{{Viitteet}}
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}


[[Luokka:Tšekkoslovakian historia]]
[[Luokka:Tšekkoslovakian historia]]

Versio 6. marraskuuta 2020 kello 11.44

Tšekkoslovakian legioonan paraati 1918

Tšekkoslovakian legioona oli yli 60 000 sotilaan sotajoukko Venäjän sisällissodan itärintamalla vuosina 1918–1920. Suurin osa (90 %) heistä oli tšekkejä. He olivat joutuneet Venäjälle ensimmäisessä maailmansodassa joko sotavankeina tai karkaamalla Itävalta-Unkarin armeijan riveistä. [1]

Tšekkoslovakian legioona asui junanvaunuissa.
Legioonan muistomerkki Prahassa
Legioonan panssarijuna

Venäjän sisällissodassa legioonan päätarkoitus oli jatkaa taistelua saksalaisia vastaan, mutta kun siihen ei ollut mahdollisuutta, se raivasi itselleen pääsyä kotimaahan taistellen Venäjän puna-armeijaa vastaan. Koska Ukrainan kautta pääsy länteen ei onnistunut, legioona pyrki Siperian rataa itään, jossa oli ystävällismielisiä Yhdysvaltojen ja Japanin joukkoja sekä valkoisen amiraali Aleksandr Koltšakin sotajoukko. Kesästä 1918 alkaen legioonan pääpaikka oli Omskissa, ja se hallitsi useiden vuosien ajan Siperian radan itäosaa. Sillä oli hallussaan satoja vetureita, tuhansia vaunuja ja jopa panssarijunia. Niistäkään ei ollut apua, kun puna-armeija voitti itselleen Venäjän ydinalueet.[1]

Amiraali Koltšakin ja legioonan välit olivat viileät, vaikka he olivat sodassa samalla puolella. Kotiin pääsy onnistui viimein vuonna 1920, kun legioona sopi bolševikkien kanssa, että se ostaa kotiinpääsyn luovuttamalla bolševikeille Koltšakin sekä Venäjän keisarin kultavarannon.[1]

Vuonna 1920 sodasta palaavia juhlittiin laajasti vastasyntyneessä Tšekkoslovakiassa. Presidentiksi valittu Tomáš Masaryk julisti, ettei itsenäisyyttä olisi saatu ilman tätä urheaa legioonaa. Kotimaahan palasi 56 459 sotilasta ja 11 271 siviiliä. Ryhmään kuuluneista 4 112 ei palannut, vaan heidät on haudattu Venäjälle.[1]


Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Luettelo muutettava artikkelimaiseksi. Onkohan lista jopa kopioitu lähteestä?

Tšekkoslovakian legioonan vaiheet[1]

  • 20.8.1914 Venäjä antoi luvan erillisen tšekkilegioonan perustamiseen
  • lokakuu 1914 ensimmäinen tšekkijoukko rintamalle Venäjän riveissä
  • marraskuu 1914: tšekkejä alkoi karata Itävalta-Unkarin armeijasta
  • 3.4.1915: Itävalta-Unkarin 28. tšekkiläisrykmentti antautui venäläisille, ja se lähetettiin vankileirille
  • toukokuu 1915: Itävalta-Unkari määräsi kaikki tšekkikarkurit välittömästi ammuttaviksi
  • syyskuu 1915: Tomáš Masaryk neuvotteli Venäjän kanssa vankien kokoamisesta erillisiksi tšekkoslovakialaisjoukoiksi
  • helmikuu 1916: joukkoja perustettiin ja otettiin käyttöön nimi tšekkoslovakialainen kiväärirykmentti
  • 18.2.1918: Saksa ja Itävalta-Unkari jyräsivät läpi Ukrainan ja tšekkoslovakialaiset joukot perääntyivät itään Uralin tienoille
  • 3.4.1918: Brest-Litovskin rauhansopimus, jossa tšekkoslovakialaiset joukot päätettiin evakuoida Siperian radan päähän, Vladivostokiin
  • 14.5.1918: tšekkoslovakialaiset joukot hyökkäsivät Tšeljabinskiin ja aloittivat taistelun bolševikkeja vastaan
  • 25.6.1918: tšekkoslovakialaiset valloittivat Jekaterinburgin
  • 7.6.1918: tšekkoslovakialaiset valloittivat Omskin, josta tuli idän valkoisten pääkaupunki
  • 11.11.1918: ensimmäinen maailmansota päättyi
  • maaliskuu 1919: puna-armeija pakotti valkoiset perääntymään itään
  • joulukuu 1918: valkoinen amiraali Koltšak vetäytyi Omskista, mutta tšekkoslovakialaiset pidättelivät häntä saadakseen omat joukkonsa mukaan
  • 7.1.1920: tšekkoslovakialaiset luovuttivat Koltšakin sekä keisarin kultavarannon bolševikeille vastineeksi vapaasta pääsystä Vladivostokiin
  • 2.9.1920: viimeinen tšekkoslovakialaisia kuljettanut laiva lähti Vladivostokista

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Busch, Niels-Peter: Maaton armeija. Tieteen Kuvalehti: Historia, 2010, nro 13, s. 48–57. Bonnier. ISSN 0806-5209.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tšekkoslovakian_legioona&oldid=19299906”