Ero sivun ”Neljäs sääty” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Laurikainen (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Laurikainen (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 11: Rivi 11:
== Taksvärkki ==
== Taksvärkki ==
[[Tiedosto:Torppa-1979.jpg|pienoiskuva|Postimerkki on torpparin torppasta]]
[[Tiedosto:Torppa-1979.jpg|pienoiskuva|Postimerkki on torpparin torppasta]]
Talonpojat olivat maataomistava kansanluokka, joka maksoi veroja kuninkaalle, veronsa talonpojat keräsivät maillaan asuvilta [[Torppari|torppareilta]], torpparit maksoivat torppansa vuokran maanomistajalleen tyypillisesti tekemällä päivätöitä eli [[Taksvärkki|taksvärkkiä]] vuokranantajansa tilalla. Maanvuokran kokonaisarvosta 72 % maksettiin päivätöinä. Toisinaan vuokraa maksettiin myös torpan tuotteilla. Rahavuokraa ei juurikaan käytetty, sillä isäntätila hyötyi enemmän torpparin työpanoksesta. Torppariväestölle taksvärkki oli kuitenkin rasite, joka usein huononsi suhdetta isäntäväkeen.
Talonpojat olivat maataomistava kansanluokka, joka maksoi veroja kuninkaalle, veronsa talonpojat keräsivät maillaan asuvilta [[Torppari|torppareilta]], torpparit maksoivat torppansa vuokran maanomistajalleen tyypillisesti tekemällä päivätöitä eli [[Taksvärkki|taksvärkkiä]] vuokranantajansa tilalla. Maanvuokran kokonaisarvosta 72 % maksettiin päivätöinä. Toisinaan vuokraa maksettiin myös torpan tuotteilla. Rahavuokraa ei juurikaan käytetty, sillä isäntätila hyötyi enemmän torpparin työpanoksesta. Torppariväestölle taksvärkki oli kuitenkin rasite, joka usein huononsi suhdetta isäntäväkeen.

[[Torppari]] järjestelmä toimi osapuolten sopimustilana jossa talollinen ja tuleva torppari sopivat vuokratilasta vuokravälikirjan (sopimuksen) ns. ''torppakontrahtin'' joka oikeutti hänet torppariksi ja jolla hän sai torppansa maatilastaan elannon perheelleen, torpparilla oli myöhemmin myös oikeus tilansda lunastukseen ilman isännän hyväksyntää, usein torppari oli talollisen poika.


== Talollisen palvelusväki, muu rahavasväki ==
== Talollisen palvelusväki, muu rahavasväki ==


*[[Torppari]] osapuolet sopivat vuokratilasta vuokravälikirjan (sopimuksen) ns. ''torppakontrahtin'', torpparilla oli myöhemmin myös oikeus lunastaa tila itselleen. Usein torppari oli talollisen poika.
*[[Muonamies]] hoiti talollisen muonavarastoja, tehtävää hoiti usein talollisen nuorin poika tai muu hyvämaineinen palvelusväenmies.
*[[Muonamies]] hoiti talollisen muonavarastoja, tehtävää hoiti usein talollisen nuorin poika tai muu hyvämaineinen palvelusväenmies.
*Hevoskuljettaja tai tallihoitaja
*Hevoskuljettaja tai tallihoitaja

Versio 4. marraskuuta 2020 kello 13.48

Neljäs sääty on talonpoikaissääty, Ruotsi-Suomessa sekä Suomen suuriruhtinaskunnan aikana sääty oli yksi neljästä Valtiollisesta säädystä, säätyyn lukeutui niin maatilansa omistavat talolliset kuin muitakin maanomistajia – esimerkiksi teollisuuden harjoittajista, pienyrittäjistä ja maakauppiaista.[1] Maatilansa omistajat vastasivat tilalle asetetuista veroista ja muista velvoitteista. Talollinen tai tilallinen on historiallinen, sääty-yhteiskuntaan liittyvä termi, jolla tarkoitetaan maatilansa omistavaa maanviljelijää tai muuta ammattikuntaa, joka omisti maatilan. Muita valtiollisia säätyjä olivat aatelisto, papisto sekä porvaristo. Aiemmin kaikilla neljännellä valtiollisella säädyllä on ollut vahvistettuja erioikeuksia, jotka on myöhemmin lainsäädännöllä kumottu, Suomessa viimeisetkin erioikeudet lopullisesti vuonna 1995.

Säädynperiytyvyys on mieslinjaisesti polveutuva vanhimmasta pojasta nuorimpaan, myös talollisen tytär saattoi periä säädyn, mikäli talollisen puoliso (talonemäntä) menehtyi ja muita perillisiä ei ollut. Talon tytär sai lähinnä tyytyä tukulliseen rahaa ja Isäntä velvoitti tyttären etsimään samasta tai ylemmästä säädytä itselleen puolison. Perheen nuorimpien poikien asema oli täysiikäisyyteen tultua ottaa vastuuta asettumalla tilallisen torppariksi, usein nuorimmasta pojasta tuli usein muonamies, nuoremmat pojat lukeutuivat epämääräisesti rahvaaseen vaikkakin näiden yläpäähän.

Säädyn valitsijamiesmenettely

Talonpoikaissäädyllä oli oikeus valita edustajansa valtiopäiville, kunkin tuomiokunnan edustaja valittiin talollisten ja muiden maanomistajien keskuudesta valitsijamiesmenettelyssä. Säädyn poliittinen vaikutusvalta vaihteli ajasta toiseen. Suomen autonomian aikana talonpoikaissäädyn asema ja merkitys korostuivat 1800-luvun lopun valtiopäivillä, jolloin periaatteessa mitään asiaa ei voitu päättää ilman säädyn suostumista.

Säädyn edustamia asioita valtiopäivillä

Talonpoikien edusmies kävi Valtiopäivillä kumartamassa kuningasta ja esitteli hänelle säätynsä kuuluvia asioita ja huolia. Säädylle kuului esittää myös rahvaan asioita, sillä heillä ei ollut omaa edustajaa valtiopäivillä.

Taksvärkki

Postimerkki on torpparin torppasta

Talonpojat olivat maataomistava kansanluokka, joka maksoi veroja kuninkaalle, veronsa talonpojat keräsivät maillaan asuvilta torppareilta, torpparit maksoivat torppansa vuokran maanomistajalleen tyypillisesti tekemällä päivätöitä eli taksvärkkiä vuokranantajansa tilalla. Maanvuokran kokonaisarvosta 72 % maksettiin päivätöinä. Toisinaan vuokraa maksettiin myös torpan tuotteilla. Rahavuokraa ei juurikaan käytetty, sillä isäntätila hyötyi enemmän torpparin työpanoksesta. Torppariväestölle taksvärkki oli kuitenkin rasite, joka usein huononsi suhdetta isäntäväkeen.

Torppari järjestelmä toimi osapuolten sopimustilana jossa talollinen ja tuleva torppari sopivat vuokratilasta vuokravälikirjan (sopimuksen) ns. torppakontrahtin joka oikeutti hänet torppariksi ja jolla hän sai torppansa maatilastaan elannon perheelleen, torpparilla oli myöhemmin myös oikeus tilansda lunastukseen ilman isännän hyväksyntää, usein torppari oli talollisen poika.

Talollisen palvelusväki, muu rahavasväki

  • Muonamies hoiti talollisen muonavarastoja, tehtävää hoiti usein talollisen nuorin poika tai muu hyvämaineinen palvelusväenmies.
  • Hevoskuljettaja tai tallihoitaja
  • Keittäjä (ruuan keittäjänä ja talousapulaisena talollisen emännän rinnalla)
  • Itsellinen
  • Mäkitupalainen
  • Piika (talollisen tuvassa, taloudenhoitajan tehtävät)
  • Renki
  • Loinen (uuninpanko poika tai tyttö)
  • irtolainen heitä koski suomessa palveluspakko, heidät sijoitettiin usein piioiksi ja rengiksi pitäjänsä taloihin.
  • Sairaat ja vaille kotia olevat sijoitettiin kylän vaivaistaloon, joita ylläpidettiin kyläyhteisön tai varakkaan talollisen toimesta.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 355, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.