Ero sivun ”Neljäs sääty” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Neljäs sääty''' on [[Talollinen|talonpoikaissääty]], [[Ruotsi-Suomi|Ruotsi-Suomessa]] sekä [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan aikana]] sääty oli yksi neljästä [[Valtiosääty|Valtiollisesta säädystä]], säätyyn lukeutui niin maatilansa omistavat talolliset kuin muitakin maanomistajia – esimerkiksi teollisuuden harjoittajista, pienyrittäjistä ja maakauppiaista.<ref>WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 355, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4</ref> Maatilansa omistajat vastasivat tilalle asetetuista [[Vero|veroista]] ja muista velvoitteista. Talollinen tai tilallinen on historiallinen, [[Sääty|sääty-yhteiskuntaan]] liittyvä termi, jolla tarkoitetaan ''[[Maatila|maatilansa]] omistavaa maanviljelijää'' tai muuta ammattikuntaa, joka omisti maatilan. Muita valtiollisiasäätyjä olivat [[aatelisto]], [[papisto]] sekä [[porvaristo]]. Aiemmin kaikilla neljännellä valtiollisellasäädyllä on ollut vahvistettuja [[erioikeus|erioikeuksia]], jotka on myöhemmin [[Laki|lainsäädännöllä]] kumottu, [[Suomi|Suomessa]] viimeisetkin erioikeudet lopullisesti vuonna 1995. |
'''Neljäs sääty''' on [[Talollinen|talonpoikaissääty]], [[Ruotsi-Suomi|Ruotsi-Suomessa]] sekä [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan aikana]] sääty oli yksi neljästä [[Valtiosääty|Valtiollisesta säädystä]], säätyyn lukeutui niin maatilansa omistavat talolliset kuin muitakin maanomistajia – esimerkiksi teollisuuden harjoittajista, pienyrittäjistä ja maakauppiaista.<ref>WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 355, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4</ref> Maatilansa omistajat vastasivat tilalle asetetuista [[Vero|veroista]] ja muista velvoitteista. Talollinen tai tilallinen on historiallinen, [[Sääty|sääty-yhteiskuntaan]] liittyvä termi, jolla tarkoitetaan ''[[Maatila|maatilansa]] omistavaa maanviljelijää'' tai muuta ammattikuntaa, joka omisti maatilan. Muita valtiollisiasäätyjä olivat [[aatelisto]], [[papisto]] sekä [[porvaristo]]. Aiemmin kaikilla neljännellä valtiollisellasäädyllä on ollut vahvistettuja [[erioikeus|erioikeuksia]], jotka on myöhemmin [[Laki|lainsäädännöllä]] kumottu, [[Suomi|Suomessa]] viimeisetkin erioikeudet lopullisesti vuonna 1995. |
||
'''Säädynperityvyys''' on mieslinjainen ja vanhimmasta pojasta nuorimpaan, myös talollisen tytär saattoi periä säädyn, mikäli |
'''Säädynperityvyys''' on mieslinjainen ja vanhimmasta pojasta nuorimpaan, myös talollisen tytär saattoi periä säädyn, mikäli talollisen puoliso (talonemäntä) menehtyi ja muita perillisiä ei ollut. Talon tytär sai lähinnä tyytyä tukulliseen rahaa ja Isäntä velvoitti tyttären etsimään samasta tai ylemmästä säädytä itselleen puolison. Perheen nuorompien poikien asema oli täysiikäisyyteen tultua ottaa vastuuta asettumalla tilalliallisen [[Torppari|torppariksi]], usein nuorimmasta pojasta tuli usein [[muonamies]], nuoremmat pojat lukeutuivat epämääräisesti [[Rahvas|rahvaaseen]] vaikkakin näiden yläpäähän. |
||
== Säädyn valitsijamiesmenettely == |
== Säädyn valitsijamiesmenettely == |
||
Versio 4. marraskuuta 2020 kello 12.19
Neljäs sääty on talonpoikaissääty, Ruotsi-Suomessa sekä Suomen suuriruhtinaskunnan aikana sääty oli yksi neljästä Valtiollisesta säädystä, säätyyn lukeutui niin maatilansa omistavat talolliset kuin muitakin maanomistajia – esimerkiksi teollisuuden harjoittajista, pienyrittäjistä ja maakauppiaista.[1] Maatilansa omistajat vastasivat tilalle asetetuista veroista ja muista velvoitteista. Talollinen tai tilallinen on historiallinen, sääty-yhteiskuntaan liittyvä termi, jolla tarkoitetaan maatilansa omistavaa maanviljelijää tai muuta ammattikuntaa, joka omisti maatilan. Muita valtiollisiasäätyjä olivat aatelisto, papisto sekä porvaristo. Aiemmin kaikilla neljännellä valtiollisellasäädyllä on ollut vahvistettuja erioikeuksia, jotka on myöhemmin lainsäädännöllä kumottu, Suomessa viimeisetkin erioikeudet lopullisesti vuonna 1995.
Säädynperityvyys on mieslinjainen ja vanhimmasta pojasta nuorimpaan, myös talollisen tytär saattoi periä säädyn, mikäli talollisen puoliso (talonemäntä) menehtyi ja muita perillisiä ei ollut. Talon tytär sai lähinnä tyytyä tukulliseen rahaa ja Isäntä velvoitti tyttären etsimään samasta tai ylemmästä säädytä itselleen puolison. Perheen nuorompien poikien asema oli täysiikäisyyteen tultua ottaa vastuuta asettumalla tilalliallisen torppariksi, usein nuorimmasta pojasta tuli usein muonamies, nuoremmat pojat lukeutuivat epämääräisesti rahvaaseen vaikkakin näiden yläpäähän.
Säädyn valitsijamiesmenettely
Talonpoikaissäädyllä oli oikeus valita edustajansa valtiopäiville. Kunkin tuomiokunnan edustaja valittiin talollisten ja muiden maanomistajien keskuudesta valitsijamiesmenettelyssä. Säädyn poliittinen vaikutusvalta vaihteli ajasta toiseen. Suomen autonomian aikana talonpoikaissäädyn asema ja merkitys korostuivat 1800-luvun lopun valtiopäivillä, jolloin periaatteessa mitään asiaa ei voitu päättää ilman säädyn suostumista.
Säädyn edustamia asioita valtiopäivillä
Talonpoikien edusmies kävi Valtiopäivillä kumartamassa kuningasta ja esitteli hänelle säätynsä kuuluvia asioita ja huolia. Säädylle kuului esittää myös rahvaan asioita, sillä sillä ei ollut omaa edustajaa valtiopäivillä.
Taksvärkki
Talonpojat olivat maataomistava kansanluokka, joka maksoi veroja kuninkaalle. Veronsa talonpojat keräsivät maillaan asuvilta torppareilta. Torpparit maksoivat torppansa vuokran maanomistajalleen tyypillisesti tekemällä päivätöitä eli taksvärkkiä vuokranantajansa tilalla. Maanvuokran kokonaisarvosta 72 % maksettiin päivätöinä. Toisinaan vuokraa maksettiin myös torpan tuotteilla. Rahavuokraa ei juurikaan käytetty, sillä isäntätila hyötyi enemmän torpparin työpanoksesta. Torppariväestölle taksvärkki oli kuitenkin rasite, joka usein huononsi suhdetta isäntäväkeen.
Talollisen palvelusväki, muuväki
- Torppari osapuolet sopivat vuokratilasta vuokravälikirjan (sopimuksen) ns. torppakontrahtin, torpparilla oli myöhemmin myös oikeus lunastaa tila itselleen. Usein torppari oli Talollisen poika.
- Muonamies hoiti Talollisen muonavarastoja, tehtävää hoiti usein Talollisen nuorin poika tai muu hyvämaineinen palvelusväenmies.
- Hevoskuljettaja tai tallihoitaja
- Keittäjä (ruuan keittäjänä ja talousapulaisena Talollisen emännänrinnalla)
- Itsellinen
- Mäkitupalainen
- Piika (Talollisen tuvassa, taloudenhoitajan tehtävät)
- Renki
- Loinen (uuninpanko poika tai tyttö)
- irtolainen heitä koski Suomessa Palveluspakko, heidät sijoitettiin usein piioiksi ja rengiksi pitäjänsä taloihin.
- Sairaat ja vaille kotia olevat sijoitettiin kylän vaivaistaloon, joita ylläpidettiin kyläyhteisön tai varakkaan talollisen toimesta.
Katso myös
Lähteet
- http://runeberg.org/tieto/10/0883.html?fbclid=IwAR1cjpp2ZHJgNxsKc2dq6lXx6EmiDrpulEEHnfrktZSRWDzTWrVfykJrxAY Titetosanakirja Runeberg (valtiollisesta säädystä) Viitattu 3.11.2020.
Viitteet
- ↑ WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 355, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4