Ero sivun ”Neljäs sääty” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 15: | Rivi 15: | ||
* [[Torppari]] osapuolet sopivat vuokratilasta vuokravälikirjan (sopimuksen) ns. ''torppakontrahtin'', torpparilla oli myöhemmin myös oikeus lunastaa tila itselleen. Usein torppari oli Talollisen poika. |
* [[Torppari]] osapuolet sopivat vuokratilasta vuokravälikirjan (sopimuksen) ns. ''torppakontrahtin'', torpparilla oli myöhemmin myös oikeus lunastaa tila itselleen. Usein torppari oli Talollisen poika. |
||
* [[Muonamies]] hoiti Talollisen muonavarastoja, tehtävää hoiti usein Talollisen nuorin poika. |
* [[Muonamies]] hoiti Talollisen muonavarastoja, tehtävää hoiti usein Talollisen nuorin poika tai muu hyvämaineinen palvelusväenmies. |
||
*Hevoskuljettaja tai tallihoitaja |
*Hevoskuljettaja tai tallihoitaja |
||
*[[Itsellinen]] |
*[[Itsellinen]] |
Versio 3. marraskuuta 2020 kello 22.06
Neljäs sääty on talonpoikaissääty, Ruotsi-Suomessa sekä Suomen suuriruhtinaskunnan aikana sääty oli yksi neljästä Valtiollisesta säädystä, säätyyn lukeutui niin maatilansa omistavat talolliset kuin muitakin maanomistajia – esimerkiksi teollisuuden harjoittajista, pienyrittäjistä ja maakauppiaista.[1] Maatilansa omistajat vastasivat tilalle asetetuista veroista ja muista velvoitteista. Talollinen tai tilallinen on historiallinen, sääty-yhteiskuntaan liittyvä termi, jolla tarkoitetaan maatilansa omistavaa maanviljelijää tai muuta ammattikuntaa, joka omisti maatilan.
Muita valtiollisia säätyjä olivat aatelisto, papisto sekä porvaristo. Aiemmin neljännellä säädyllä on ollut vahvistettuja erioikeuksia, jotka on myöhemmin lainsäädännöllä kumottu, Suomessa lopullisesti vuonna 1995.
Säädyn valitsijamiesmenettely
Talonpoikaissäädyllä oli oikeus valita edustajansa valtiopäiville. Kunkin tuomiokunnan edustaja valittiin talollisten ja muiden maanomistajien keskuudesta valitsijamiesmenettelyssä. Säädyn poliittinen vaikutusvalta vaihteli ajasta toiseen. Suomen autonomian aikana talonpoikaissäädyn asema ja merkitys korostuivat 1800-luvun lopun valtiopäivillä, jolloin periaatteessa mitään asiaa ei voitu päättää ilman säädyn suostumista.
Säädyn edustamia asioita valtiopäivillä
Talonpoikien edusmies kävi Valtiopäivillä kumartamassa kuningasta ja esitteli hänelle säätynsä kuuluvia asioita ja huolia. Säädylle kuului esittää myös rahvaan asioita, sillä sillä ei ollut omaa edustajaa valtiopäivillä.
Taksvärkki
Talonpojat olivat maataomistava kansanluokka, joka maksoi veroja kuninkaalle. Veronsa talonpojat keräsivät maillaan asuvilta torppareilta. Torpparit maksoivat torppansa vuokran maanomistajalleen tyypillisesti tekemällä päivätöitä eli taksvärkkiä vuokranantajansa tilalla. Maanvuokran kokonaisarvosta 72 % maksettiin päivätöinä. Toisinaan vuokraa maksettiin myös torpan tuotteilla. Rahavuokraa ei juurikaan käytetty, sillä isäntätila hyötyi enemmän torpparin työpanoksesta. Torppariväestölle taksvärkki oli kuitenkin rasite, joka usein huononsi suhdetta isäntäväkeen.
Talollisen palvelusväki, muuväki
- Torppari osapuolet sopivat vuokratilasta vuokravälikirjan (sopimuksen) ns. torppakontrahtin, torpparilla oli myöhemmin myös oikeus lunastaa tila itselleen. Usein torppari oli Talollisen poika.
- Muonamies hoiti Talollisen muonavarastoja, tehtävää hoiti usein Talollisen nuorin poika tai muu hyvämaineinen palvelusväenmies.
- Hevoskuljettaja tai tallihoitaja
- Itsellinen
- Mäkitupalainen
- Renki tai piika
- Loinen (uuninpanko poika tai tyttö) lähinnä irtolainen heitä koski Suomessa Palveluspakko
Katso myös
Lähteet
- http://runeberg.org/tieto/10/0883.html?fbclid=IwAR1cjpp2ZHJgNxsKc2dq6lXx6EmiDrpulEEHnfrktZSRWDzTWrVfykJrxAY Titetosanakirja Runeberg (valtiollisesta säädystä) Viitattu 3.11.2020.
Viitteet
- ↑ WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 355, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4