Ero sivun ”Sergei Kirov” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
tietolaatikko, kh
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
sorkua pois
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:|thumb|Serge Kirov]]{{Poliitikko
{{Poliitikko
| nimi = Sergei Kirov
| nimi = Sergei Kirov
| alkuperäinen nimi = Sergei Kostrikov
| alkuperäinen nimi = Sergei Kostrikov
| kuva = Sergey Kirov portrait.jpg
| kuva = Sergey Kirov portrait.jpg
| kuvakoko =
| kuvakoko = 200px
| kuvateksti = Sergei Kirov 1930-luvulla
| kuvateksti = Sergei Kirov 1930-luvulla
| syntymäpäivä = [[27. maaliskuuta]] [[1886]]
| syntymäpäivä = [[27. maaliskuuta]] [[1886]]

Versio 26. lokakuuta 2020 kello 14.16

Sergei Kirov
Sergei Kostrikov
Sergei Kirov 1930-luvulla
Sergei Kirov 1930-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt27. maaliskuuta 1886
Uržum, Vjatkan kuvernementti, Venäjä
Kuollut1. joulukuuta 1934 (48 vuotta)
Leningrad, Neuvostoliitto
Poliitikko
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Sergei Mironovitš Kirov (ven. Серге́й Миро́нович Ки́ров, 27. maaliskuuta (J: 15. maaliskuuta) 1886 Uržum, Vjatkan kuvernementti, Venäjä1. joulukuuta 1934 Leningrad, Neuvostoliitto) oli neuvostovenäläinen vallankumouksellinen ja myöhemmin uskollinen stalinisti.lähde?

Elämäkerta

Kirovin alkuperäinen nimi oli Kostrikov (Ко́стриков). Hän menetti vanhempansa nuorena, ja isoäiti kasvatti häntä seitsenvuotiaaksi, jolloin hänet laitettiin orpokotiin. Kostrikov muutti Pietariin ja liittyi 1904 Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Hänestä tuli keskeinen hahmo bolševikkien osuudessa vallankumouksiin 1905 ja 1917.lähde?

Kirov pidätettiin 1905 kolmeksi kuukaudeksi osallisuudesta vuoden 1905 vallankumoukseen. Päästyään vankilasta hän liittyi bolševikkeihin. Hänet pidätettiin jälleen seuraavana vuonna ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi kielletyn kirjallisuuden painamisesta. Hänet vangittiin tämänkin jälkeen uudestaan. Vapauduttuaan Kirov muutti Kaukasiaan ja asui siellä maaliskuun vallankumouksen puhkeamiseen saakka vuonna 1917. Kostrikov otti vallankumouksellisen salanimen Kirov, ja hänestä tuli lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien sotilashallinnon johtaja Astrahanissa.lähde?

Kirov osallistui sisällissotaan Pohjois-Kaukasian rintamalla vuoteen 1920 asti. Myöhemmin hänestä tuli Azerbaidžanin kommunistipuolueen johtaja. Hän oli 1922 luomassa Transkaukasian federatiivista neuvostotasavaltaa, joka oli yksi neljästä Neuvostoliiton muodostaneesta neuvostotasavallasta. Hänestä tuli Stalinin läheinen apuri valtataistelussa vanhoja bolševikkeja vastaan. Vuonna 1926 hän sai Leningradin ja Luoteis-Venäjän kommunistisen puolueen johtajan aseman.lähde?

Murha

30-vuotias bolševikkipuolueen jäsen Leonid Nikolajev ampui Kirovin 1. joulukuuta 1934 Leningradissa Smolnan palatsissa. Stalin käynnisti laajat puhdistukset, ja seurauksena oli monien vanhan kaartin johtavien bolševikkien pidätyksiä ja teloituksia. Stalin väitti murhan olleen osa suurempaa, Leo Trotskin johtamaa salaliittoa neuvostohallitusta vastaan.[1]

Stalin käytti Kirovin murhaa hyväkseen päästäkseen eroon vanhoista bolševikeista, jotka vielä muistivat Stalinin olleen vain yksi kollektiivisen johdon jäsen muiden joukossa. Tämä on herättänyt epäilyjä, että murhan takana olisikin ollut Stalin itse. Nikita Hruštšovin suojasään aikana aihe sai paljon huomiota, ja spekulaatiot jatkuivat vielä 1990-luvulla. Yhdysvaltalainen tutkija Matthew E. Lenoe on teoksessaan The Kirov Murder and Soviet History arvioinut, että murhaaja toimi yksin. Kirovin henkivartija kuoli seuraavana päivänä, mutta se on tulkittu aidoksi liikenneonnettomuudeksi eikä salaliiton peittelyksi.[2] Samaan johtopäätökseen tulee Stalin-elämäkerran kirjoittaja Oleg Hlevnjuk[3], joka toteaa, että Stalinin osuudesta ei ole löytynyt todisteita. Nikolajev oli epävakaa persoona, ja murhan taustalla saattoi olla mustasukkaisuusdraama.[4]

Lähteet

  1. Hlevnjuk, Oleg V.: Stalin. Diktaattorin uusi elämäkerta, s. 183-. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-34626-5.
  2. Rentola, Kimmo: Kirovin murha ei vanhene. Helsingin Sanomat, 23.1.2011, s. C 3. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  3. Niemeläinen, Jussi: Stalinin tulkki. Helsingin Sanomat, 22.9.2019, s. B 9. Artikkelin verkkoversio.
  4. Hlevnjuk, 2019, s. 180

Aiheesta muualla