Ero sivun ”Kalle Lehmus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
puoluekanta lienee SDP, jos toimi järjestösihteerinä, wl, kh
1959 oikeustapaus
Rivi 93: Rivi 93:


Vuodesta 1955 Lehmus toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä ja [[puolustusministeri]]nä [[von Fieandtin hallitus|von Fieandtin virkamieshallituksessa]] vuosina 1957–1958. Hän oli puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti, ja hänellä oli puolueessa vaikutusvaltaa, vaikka hänellä ei muodollisesti ollut merkittäviä puoluetehtäviä.{{lähde}}
Vuodesta 1955 Lehmus toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä ja [[puolustusministeri]]nä [[von Fieandtin hallitus|von Fieandtin virkamieshallituksessa]] vuosina 1957–1958. Hän oli puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti, ja hänellä oli puolueessa vaikutusvaltaa, vaikka hänellä ei muodollisesti ollut merkittäviä puoluetehtäviä.{{lähde}}

Vuonna 1959 Lehmus tuomittiin veronkavalluksesta neljän kuukauden vankeuteen ja hän menetti eläke-etunsa. Hänellä oli ollut tilillään yksityisesti lahjoitettua rahaa, jolla hän oli ostanut muun muassa infrapunatähtäimiä Suomen armeijalle. Lehmuksella oli vastustajia upseeripiireissä, koska hän ei ollut käynyt kadettikoulua ja oli sosiaalidemokraatti.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Herlin, Ilkka | Nimeke = Kivijalasta harjahirteen. Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta | Vuosi = 1993 | Sivut = 259–260 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Isbn = 951-1-10141-2}}</ref>


== Lappeenrannan sotaoikeus ==
== Lappeenrannan sotaoikeus ==

Versio 20. lokakuuta 2020 kello 14.11

Kalle Lehmus
Puolustusministeri
Von Fieandtin hallitus
29.11.1957 - 26.4.1958
Edeltäjä Pekka Malinen
Seuraaja Edvard Björkenheim
Henkilötiedot
Syntynyt29. joulukuuta 1907– 3. maaliskuuta 1987
Tampere
Kuollut3. maaliskuuta 1987 (79 vuotta)
Tiedot
Puolue SDP

Kaarle ”Kalle” Aukusti Lehmus (29. joulukuuta 1907 Tampere – 3. maaliskuuta 1987) oli suomalainen eversti, joka toimi jatkosodan aikana majurina Päämajan tiedotusosaston päällikkönä.[1]

Välirauhan aikana Mannerheim antoi silloisena SDP:n järjestösihteerinä toimineelle kapteeni Kalle Lehmukselle tehtäväksi suunnitella Suomen armeijalle tiedotusyksikkö. Lehmus lähetettiin Saksaan tutkimaan maan armeijan propagandakoneiston toimintaa. Keväällä 1941 Päämaja organisoi tiedotuksen hoidon Lehmuksen suunnitelman mukaan: perustettiin Päämajan tiedoitusosasto ja suunniteltiin sodan aikana sen alaisuudessa toimivat tiedotuskomppaniat.[2]

Ennen sotia Lehmus kuului Mannerheimin nimittämään toimikuntaan, jonka tehtävänä oli selvittää maan käsittävän aseveliliiton perustamista.[3] Hän oli myös Mannerheimin 75-vuotisjuhlia 1942 järjestelleen toimikunnan jäsen.

Sodan jälkeen Lehmus johti Pääesikunnan tiedotusosastoa vuoteen 1955 saakka. Vuosina 1948–1950 hän luovutti salaisia sotilastietoja Norjan puolustusministerille, Jens Christian Haugelle. Tiedot koskivat Suomen ja Neuvostoliiton sotilaallista tilannetta ja uhkakuvia. Lehmus tapasi Haugea salaisissa tapaamisissa Tukholmassa ja Oslossa.[4]

Vuodesta 1955 Lehmus toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä ja puolustusministerinä von Fieandtin virkamieshallituksessa vuosina 1957–1958. Hän oli puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti, ja hänellä oli puolueessa vaikutusvaltaa, vaikka hänellä ei muodollisesti ollut merkittäviä puoluetehtäviä.lähde?

Vuonna 1959 Lehmus tuomittiin veronkavalluksesta neljän kuukauden vankeuteen ja hän menetti eläke-etunsa. Hänellä oli ollut tilillään yksityisesti lahjoitettua rahaa, jolla hän oli ostanut muun muassa infrapunatähtäimiä Suomen armeijalle. Lehmuksella oli vastustajia upseeripiireissä, koska hän ei ollut käynyt kadettikoulua ja oli sosiaalidemokraatti.[5]

Lappeenrannan sotaoikeus

Toistaiseksi ainoassa Lappeenrannan sotaoikeudesta julkisuuteen tulleen asiakirjan reunamerkinnässä kerrotaan, että majuri (everstiluutnantti) Kalle Lehmus määrättiin valvomaan asiakirjojen hävittäminen.lähde? Merkinnän tekijäksi on nimetty sotatuomari Toivo Tapanainen. Asiakirjojen puuttumisen vuoksi niin kutsuttu Huhtiniemen joukkohautojen mysteeri on säilynyt sitkeänä huhuna, kunnes lokakuussa 2006 aloitetuissa kaivauksissa löytyi 11 aikuisen joukkohauta, joka nosti asian uudelleen julkisuuteen. Tarkemmissa tutkimuksissa vainajat osoittautuivat autonomian aikana kuolleiksi venäläisiksi. Mitään vuoteen 1944 liittyvää ei löytynyt.

"Huhtiniemen mysteerin" on myöemmin todettu perustuneen yksityishenkilön tehtailemiin väärennettyihin todisteisiin ja eri "todistajien" myöhemmin asiasta antamiin lausuntoihin, jotka on nyttemmin voitu todeta kokonaan vääriksi tai vahvasti liioitelluiksi. Myöskään Lappeenrannan salaisen kenttäoikeuden olemassaolosta ei ole mitään todisteita.

Kirjallista tuotantoa

  • Lehmus, Kalle: Tuntematon Mannerheim : katkelmia sodan ja politiikan poluilta. Weilin + Göös, 1967. (sid, 244 s.)
  • Lehmus, Kalle: Talonpoika suurten sakkilaudalla : talvisodan dokumentteja. Weilin+Göös, 1969. ISBN 951-35-0362-3.
  • Lehmus, Kalle: Kolme kriisiä. Weilin+Göös, 1971. ISBN 951-35-0122-1.
  • Suomen Kuvalehti 26/1966, s. 8–11: Mannerheim pelasti Ruotsin joutumasta sodan jalkoihin
  • Suomen Kuvalehti 21/1967, s. 26–28: Suomalainen SS-pataljoona ja Mannerheim
  • Suomen Kuvalehti 21/1967, s. 16–18, 56: Marskin pöydässä
  • Reservin Aliupseeri 1967, s. 338–339: Mannerheim Stalinin ja Zdanovin näkökulmasta
  • Suomen Kuvalehti 24/1971, s. 42–44: Miten ja milloin Ryti ja Mannerheim saivat kuulla sodan olevan tulossa
  • Suomen Kuvalehti 21/1972, s. 39,40: Stalin ja suomalaiset. Generalissimuksen malja Suomen armeijalle - ja sen johdolle

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Esko Salminen: [www.tammenlehva.fi/tiedostot/page_id_158/Alustus.Salminen.rtf Armeijan valistustyö talvi- ja jatkosodassa – arvot kentällä]. Esitelmä: Arvoseminaari 16.11.2006
  2. ↑ Tatu Ahponen: The Use of Propaganda in Finland's Continuation War, Finnish Institutions Student Paper, Department of Translation Studies, University of Tampere, 2004
  3. ↑ Sakari Selin: Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko - Punainen Pohjois-Häme 1935-1944 /7.2 Salomaan ja Kalle Lehmuksen kaksintaistelu. Me muistamme, KSL 1997
  4. ↑ Width, Terhi: Kirja: Suomalaiseversti luovutti salaisia tietoja Norjaan. Helsingin Sanomat 17.10.2008
  5. ↑ Herlin, Ilkka: Kivijalasta harjahirteen. Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta, s. 259–260. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-10141-2.
Edeltäjä:
Pekka Malinen 		Suomen puolustusministeri
1957-1958 		Seuraaja:
Edvard Björkenheim
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalle_Lehmus&oldid=19247001”