Ero sivun ”Sastamalan kirkko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p →‎Kirkon rakentaminen: ääkköskorjaus, lyöntivirhe, sanamuutos asiallisempaan suuntaan
Rivi 36: Rivi 36:
Perimätiedon mukaan kirkon rakensivat munkit, joiden luostarirakennukset sijaitsivat samalla mäellä. Munkkiveljet kuuluivat todennäköisesti [[Dominikaanit|Dominikaaniveljeskuntaan]], joka tuli tänne Ruotsista. He toivat muuraustaidon tullessaan ja vastasivat sekä suunnittelusta että toteutuksesta.<ref name=meurman/>
Perimätiedon mukaan kirkon rakensivat munkit, joiden luostarirakennukset sijaitsivat samalla mäellä. Munkkiveljet kuuluivat todennäköisesti [[Dominikaanit|Dominikaaniveljeskuntaan]], joka tuli tänne Ruotsista. He toivat muuraustaidon tullessaan ja vastasivat sekä suunnittelusta että toteutuksesta.<ref name=meurman/>


Kaivauksilla havaittu neliön muotoinen kivijalka liittynee perimätietona tunnettuun Luukkaan kappeliin, joka oli sisämitoiltaan 7 x 7 metriä ja jonka seinien paksuus oli 1,4 metriä. Kirkon seinästä voi päätellä, että Luukkaan kappeli rekennettiin ensin, ja kirkko sitten. Kappelin eteläseinää käytettiin hyväksi, kun kirkon pohjoisseinää muurattiin. Kirkon seinästä löydettiin hirrenpätkä, joka oli jäänyt sinne kappelin purkamisen yhteydessä 1700-luvulla. Hirsi oli veistetty männystä, joka kaadettiin syksyllä 1496 tai keväällä 1497. Tämä tieto saattaa kertoa Luukkaan kappelin todellisen iän. Sastamalan kirkon muita puuhirsiä ajoittamalla on todettu siinä käytetyn kahden aikaisemman kirkon puutavaraa. Seurakunnalla on voinut olla käytössään aikajärjestyksessä kolmaskin puukirkko, ennen kivikirkon rakentamista. Kaivauksilla havaittiin kirkon sisältä myös toisen rakennuksen kivijalka, joka oli yhteydessä pohjoispuolella olevaan Luukkaan kappeliin. Tämä on voinut olla kyseinen kolmas kirkko tai luostarirakennus.<ref name=rekrak/>
Kaivauksilla havaittu neliön muotoinen kivijalka liittynee perimätietona tunnettuun Luukkaan kappeliin, joka oli sisämitoiltaan 7 x 7 metriä ja jonka seinien paksuus oli 1,4 metriä. Kirkon seinästä voi päätellä, että Luukkaan kappeli rakennettiin ensin, ja kirkko sitten. Kappelin eteläseinää käytettiin hyväksi, kun kirkon pohjoisseinää muurattiin. Kirkon seinästä löydettiin hirrenpätkä, joka oli jäänyt sinne kappelin purkamisen yhteydessä 1700-luvulla. Hirsi oli veistetty männystä, joka kaadettiin syksyllä 1496 tai keväällä 1497. Tämä tieto saattaa kertoa Luukkaan kappelin todellisen iän. Sastamalan kirkon muita puuhirsiä ajoittamalla on todettu siinä käytetyn kahden aikaisemman kirkon puutavaraa. Seurakunnalla on voinut olla käytössään aikajärjestyksessä kolmaskin puukirkko, ennen kivikirkon rakentamista. Kaivauksilla havaittiin kirkon sisältä myös toisen rakennuksen kivijalka, joka oli yhteydessä pohjoispuolella olevaan Luukkaan kappeliin. Tämä on voinut olla kyseinen kolmas kirkko tai luostarirakennus.<ref name=rekrak/>


Kirkko rakennettiin alun perin korkeaksi ja jyrkkäkattoiseksi. Molemmat päädyt ovat olleet kiviseinää, joka on tukenut kattoa. Ainakin pohjoisella kiviseinällä oli ollut suuri valkoinen risti. Myöhemmissä vaiheissa kirkon rakenteita on muutettu suuresti johtuen sen heikoista perustuksista. Luukkaan kappelin itäpuolelle on 1400-luvulla rakennettu holvikaarinen sakasti.<ref name=meurman/><ref name=rek98/>
Kirkko rakennettiin alun perin korkeaksi ja jyrkkäkattoiseksi. Molemmat päädyt ovat olleet kiviseinää, joka on tukenut kattoa. Ainakin pohjoisella kiviseinällä oli ollut suuri valkoinen risti. Myöhemmissä vaiheissa kirkon rakenteita on muutettu suuresti johtuen sen heikoista perustuksista. Luukkaan kappelin itäpuolelle on 1400-luvulla rakennettu holvikaarinen sakasti.<ref name=meurman/><ref name=rek98/>

Versio 18. lokakuuta 2020 kello 16.26

Sastamalan Pyhän Marian kirkko
Kirkko tien suunnasta (2014).
Kirkko tien suunnasta (2014).
Sijainti Karkku, Sastamala
Koordinaatit 61°22′54.5″N, 023°00′04.6″E
Seurakunta Sastamalan seurakunta
Rakentamisvuosi 1495–1505[1]
Materiaali harmaakivi
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Sastamalan keskiaikainen kivikirkko alttarilta päin.
Kellotapuli on sijoitettu Rautaveden rannalle, jotta se kuuluisi järven yli. Kuva on vuodelta 2014, jolloin lautavuorausta uusittiin.

Sastamalan Pyhän Marian kirkko on Sastamalan Karkussa sijaitseva 1400-luvun lopulla rakennettu harmaakivikirkko, jolla on suuri kansallinen perinnearvo. Se pyhitettiin keskiaikaiseen tapaan Neitsyt Marialle. Paanukattoisen kivikirkon pohjoissivuun liittyy sakaristo. Runkohuoneen länsipäädyn ikkuna-aukot ovat alkuperäiset, muu aukotus on joko muurattu umpeen tai avattu myöhemmin. Tynnyriholvatussa kirkkosalissa on harvinainen maalattia. Kirkossa ei järjestetä enää säännöllisiä jumalanpalveluksia, mutta se toimii kesäisin Suomen tiekirkkona ja siellä järjestetään satunnaisesti kaste- ja vihkitilaisuuksia. Sastamala Gregoriana on kirkossa jokavuotinen musiikkitapahtuma.

Kirkko sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Sastamalan keskustasta Vammalasta ja noin kahden kilometrin päässä seututie 249:ltä, jolta on opastus kirkolle.

Historia

Sastamalan kirkon syntyhistorioita on ollut yhtä monta kuin kertojiakin. Viimeisetkään tutkimukset eivät vieläkään ole avanneet kirkon varhaisvaiheita aukottomasti, mutta joitakin aiempia väitteitä on voitu kumota. Seurakunta on suomalaisittain vanha, sillä varhaisin asiakirjamerkintä seurakunnasta on vuodelta 1328, ja verotusjärjestelmästä voi päätellä sen syntyneen joskus 1200-luvun lopulla. Sastamala mainitaan 1200-luvun Pyhän Henrikin legendassa, joka kertoo 1150-luvun tapahtumista.[2]

Suurimmillaan Sastamala käsitti koko Pohjois-Satakunnan ja Karkussa sijaitsi alueen keskus. Eräiden perimätietojen mukaan Sastamalan kirkossa on käyty mm. Vesilahdesta, Pirkkalasta, Lempäälästä, Kangasalta, Parkanosta ja Merikarvialta, jopa Keuruulta, Kauhajoelta, Seinäjoelta ja Kuortaneelta. Kaukaisimpien asukkaiden kirkossakäynnit olivat kuitenkin harvinaisia. Kun alueille muodostui itsenäisiä seurakuntia, käynnit Sastamalan kirkossa vähenivät.

Sastamalan seurakunnan aiemmat kirkot

Karkun ensimmäinen kirkko on rakennettu, kuten monesti muuallakin Satakunnassa, vanhan hiidenmäen kohdalle järven vastarannalle. Sastamalan tapauksessa se rakennettiin Karkunkylään.[2] Tiedetään, että paavi Gregorius IX antoi kirjeessään 31.1.1229 piispa Tuomaalle oikeudet ottaa kirkon haltuun pakanuuden aikaiset uhrilehdot ja kulttipaikat. Mikäli osa kylän väestä oli vastustanut hiidenmäen eli Vihtiälänsaaren kirkollista käyttöä, oli Tuomaalla nyt ajatukselleen arvovaltaista taustatukea. Myöhemmin, kun asiat oli pitäjässä selvitetty, rakennettiin uusi puukirkko hiidenmäelle eli Vihtiälänsaaren lähistölle. Ei kuitenkaan tiedetä, onko paikka sama kuin nykyisen kirkon paikka.[3]

Arkeologiset kaivaukset vahvistavat sen ajatuksen, että kirkon paikalle oli haudattu jo rautakaudella. Kaivauksista selvisi myös, että hautauksia olisi tehty myös myöhemmin, sillä paikalta on löydetty entisten hautojen jäänteitä, ennen vuotta 1250 lyöty raha sekä joitakin koruja samalta ajalta. Kaivauksilla havaittu kivijalka kivikirkon ulkopuolella herätti ajatuksen, että puukirkolla olisi ollut kivisakasti. Tälle on ehdotettu ajoitukseksi jopa 1200-lukua, mutta tutkimukset eivät vahvista tätä. Kivikirkon seinästä, kyseisen sakastin kohdalta, löytyi muuria tukenut katkaistu hirsi, joka ajoitettiin 1400-luvulle. Sakastia on voitu käyttää aikaisintaan viimeisen puukirkon yhteydessä. Sellaisen kirkon olemassaoloon viittaa muut kivikirkon ajoitetut hirret.[2][4]

Kirkon rakentaminen

Sastamalan kirkon pohjakuvio, jonka alta löydettiin jäänteet pienemmästä rakennuksesta kirkon sisältä ja Luukkaan kappelista kirkon ulkopuolelta.

Perimätiedon mukaan kirkon rakensivat munkit, joiden luostarirakennukset sijaitsivat samalla mäellä. Munkkiveljet kuuluivat todennäköisesti Dominikaaniveljeskuntaan, joka tuli tänne Ruotsista. He toivat muuraustaidon tullessaan ja vastasivat sekä suunnittelusta että toteutuksesta.[3]

Kaivauksilla havaittu neliön muotoinen kivijalka liittynee perimätietona tunnettuun Luukkaan kappeliin, joka oli sisämitoiltaan 7 x 7 metriä ja jonka seinien paksuus oli 1,4 metriä. Kirkon seinästä voi päätellä, että Luukkaan kappeli rakennettiin ensin, ja kirkko sitten. Kappelin eteläseinää käytettiin hyväksi, kun kirkon pohjoisseinää muurattiin. Kirkon seinästä löydettiin hirrenpätkä, joka oli jäänyt sinne kappelin purkamisen yhteydessä 1700-luvulla. Hirsi oli veistetty männystä, joka kaadettiin syksyllä 1496 tai keväällä 1497. Tämä tieto saattaa kertoa Luukkaan kappelin todellisen iän. Sastamalan kirkon muita puuhirsiä ajoittamalla on todettu siinä käytetyn kahden aikaisemman kirkon puutavaraa. Seurakunnalla on voinut olla käytössään aikajärjestyksessä kolmaskin puukirkko, ennen kivikirkon rakentamista. Kaivauksilla havaittiin kirkon sisältä myös toisen rakennuksen kivijalka, joka oli yhteydessä pohjoispuolella olevaan Luukkaan kappeliin. Tämä on voinut olla kyseinen kolmas kirkko tai luostarirakennus.[2]

Kirkko rakennettiin alun perin korkeaksi ja jyrkkäkattoiseksi. Molemmat päädyt ovat olleet kiviseinää, joka on tukenut kattoa. Ainakin pohjoisella kiviseinällä oli ollut suuri valkoinen risti. Myöhemmissä vaiheissa kirkon rakenteita on muutettu suuresti johtuen sen heikoista perustuksista. Luukkaan kappelin itäpuolelle on 1400-luvulla rakennettu holvikaarinen sakasti.[3][4]

Kirkkon rakenteissa on piirteitä, joista voi päätellä suunnitelmien olleen suuremmat kuin lopullisen toteutuksen. Seinissä on holvia varten valmistetut kaarevat tuet, mutta holvikaaria ei ole koskaan rakennettu. Kattorakenteet ovat jääneet kirkkoväelle näkyviin. Kirkon pääsali oli aiottu jakaa kahtia tehdä kolmella peräkkäisellä pilarilla, jossa kummassakin laivassa olisi ollut neljä ristiholvia. Kirkon ulkokatto on ilmeisesti ollut ensimmäiset vuosisadat tuohinen riuku-malkakatto.[3] Selityksenä kirkon keskeneräisyydelle on tarjottu reformaation eli uskonpuhdistuksen heikentämää seurakunnan taloutta.[2]

Kirkon aktiivikäyttö

Kirkon itäpääty.
Toinen seinätuki itänurkassa.

Kirkon aktiivivuosista tiedetään vähän. Asiakirjatietojen mukaan kirkko tuhoutui vuonna 1568 tulipalossa, josta saatiin pelastettua kirkon irtaimistoa. Seurakunnan arkistoista on löytynyt 23.3.1694 päivätty pöytäkirja, jossa mainitaan kirkon asehuone sen ainoan kerran.

Luukkaan kappeli purettiin todennäköisesti vuonna 1703; siitä on maassa jäljellä kiviperustukset. Vuonna 1777 vailla laipoita olleeseen kirkkoon rakensi Anders Högerman puisen tynnyriholvin. Nyt katto ilmeisesti maalattiin, mikä vaikutti suuresti sisätilojen ilmeeseen. Kymmenen vuotta myöhemmin kirkon perustuksien heikkous alkoi vaivata, koska vuonna 1787 rakennettiin seinätuet kirkon eteläisiin nurkkiin estämään seiniä kallistumasta enempää.[3] Pienellä kumpareella kirkon itäpuolella on vuonna 1792 rakennettu puinen kellotapuli, johon saatiin piirustukset Tukholman yli-intendentinvirastosta.[5]

Noin 70 vuotta myöhemmin Karkun rovasti A. J. Gummerus oli pelännyt kirkon romahtamista. Seinät olivat taipuneet kaareviksi ja seinissä oli suuria halkeamia. Siksi kirkkoa korjattiin vuosina 1866–1867. Katto purettiin, kallistunut länsipääty kaadettiin maahan ja itäpäätyä purettiin noin 14 metriä. Länsipääty rakennettiin uudestaan kahdesta vierekkäisestä hirsiseinästä, jotka tuettiin toisiinsa poikkiparruin. Tämän päädyn ja toisen pään kivipäädyn varaan rakennettiin lopuksi matalampi katto. Länsipäädyn hirsimateriaali koostuu lähes kokonaan kivikirkkoa edeltäneen, 1440-luvun lopussa rakennetun puukirkon hirsistä. Hirsistä erottaa vieläkin maalauksia, joita seinissä oli ollut.[2][3] Jos tieto pitää paikkaansa, voi vain ihmetellä, missä hirret olivat tällä välillä olleet käytössä.

Kirkon säännöllinen käyttö päättyi 1913, minkä jälkeen se oli vuosikymmenien ajan lähes autiona. Tapulissa olleet kolme kelloa siirrettiin Karkun uuteen kirkkoon sen valmistuttua.

Entisöintiä

1920-luvulla Karkun ja Tyrvään seudun kotiseutuharrastajat kaavailivat kirkosta museota, mutta hanke kariutui kirkkohallituksen kielteiseen lausuntoon.

Pirkanmaan Maakuntaliitto toimeenpani vuonna 1959 kirkon palauttamisen entiseen asuunsa. Katto nostettiin entiseen korkeaharjaiseen muotoonsa ja sen rakenteita vahvistettiin. Työt hoiti diplomi-insinööri Paavo Simula samalla, kun arkeologi Reijo Palmroth tutki alueen perusteellisesti. Tutkimuksien jälkeen kirkon maalattiaa laskettiin alkuperäiseen tasoonsa, mistä aiheutui myöhemmin kosteusvahinkoja puulattialle, joka rakennettiin ilmeisesti myös tässä vaiheessa.[3][6]

Vuonna 1966 laitettiin katolle paanut, ja 1970-luvun lopulla entisöitiin tapuli. Kirkonmaapohjan kosteudesta johtuen lattiaan tarttui lattiasieni, joka levisi koko kirkkoon. Puulattia purettiin vuonna 1977 ja tilalle tehtiin taas maalattia.[6]

Esineistö

Alttaripääty. Kivinen kastemalja 1200-luvulta näkyy alttarin oikealla puolella.
Puisia keskiaikaisia pyhimyspatsaita.

Sastamalan kirkossa on säilynyt hieno kokoelma kirkon historiasta kertovia esineitä. Vanhin esineistä on kivinen kastemalja, joka on peräisin 1200-luvulta. Vastaavia kastemaljoja ei ole Suomessa säilynyt kuin muutama, ja Sastamalan kirkon kastemalja on yksi parhaiten säilyneistä. Maljan sisäpinnalla voi edelleen nähdä aavistuksen punaista okraa, jolla kastemalja on joskus ollut koristeltu. Maljasta puuttuvat ainoastaan puiset kannet, joiden kiinnitystapit näkyvät edelleen maljan kummallakin sivulla.

Lähes yhtä vanha on kalkkikivinen hautakiven puolikas, jossa näkyy vuosiluku 1304. Sitä, kenelle hautakivi kuuluu, ei ole saatu selville, sillä kivessä lukevat vain sanat "tässä lepää". Kiven on päätelty kuuluneen papille tai piispalle, sillä kiveen on kaiverrettu risti "W". Tavallinen kansa ei saanut käyttää hautakivissään ristinmerkkiä. Myös hautakiven erikoinen materiaali, kalkkikivi, viittaa merkittävään henkilöön.

Kaksiosaisen alttaritaulun yläosan kuva-aiheena on Kristus ristillä ja alaosa esittää Pyhää ehtoollista. Alttaritaulun on lahjoittanut vuonna 1759 Turun akatemian vouti Johan Lundvik.[5] Kirkkoherra Gabriel Wegelius lahjoitti vuonna 1745 kirkolle 24- ja 8-haaraiset kynttiläkruunut, joista suurempi siirrettiin uuteen kirkkoon sen valmistuttua. Uuteen kirkkoon siirrettiin niin ikään nimismies Johan Forssin vuonna 1736 lahjoittama 16-haarainen kruunu.

Kirkkosalin takaosassa on vuodelta 1834 olevat puiset ruumispaarit, joissa on kantajia puhuttelevat tekstit: Kyllä perässäni tulette vielä pikemmin kuin luulette ja Tänään minä, huomenna sinä, hautaan kannetaan.

Salin takaseinällä olevalla hyllyllä on 16 puista pyhimyksenkuvaa, jotka asiakirjatietojen mukaan saatiin viime hetkellä pelastetuiksi kirkon vuonna 1568 tuhonneesta tulipalosta. Osa kuvista on aikojen kuluessa turmeltunut tunnistamattomiksi, mutta muista on tunnistettu Neitsyt Maria, Pyhä Birgitta, Johannes Kastaja, kaksi evankelista Johanneksen kuvaa, Pyhä Anna sylissään Maria ja Jeesus, Prinsessa ja Pyhä Yrjö sekä kaksi tuntematonta apostolia. Veistokset ovat 1300- ja 1400-luvuilta.[7] Esineistöön kuuluvat vielä öylättien paistinraudat, tiimalasi, vanha puinen arkku ja vuodelta 1668 oleva puupenkki.

Kirkon penkit ja saarnatuoli on tehty vuosien 1866–1867 korjauksen yhteydessä. Kirkossa on tallella myös vanha, 1600-luvulta peräisin oleva saarnatuoli.[5]

Pappila

Kirkon lähellä on vuonna 1839 valmistunut Karkun vanha pappila. Rakennus toimi pappilana vuoteen 1949, jolloin se myytiin silloiselle Nokian kauppalalle lasten kesäsiirtolaksi. Nykyisin pappilassa tarjotaan ruoka- ja majoituspalveluja. Kirkko ja pappila muodostavat yhdessä arvokkaan rakennusympäristön.

Nykykäyttö

Kesäisin kirkossa järjestetään kaste- ja vihkimistilaisuuksia. Kirkko toimii myös tiekirkkona.[8]

Sastamalan kirkossa järjestetään vuosittain heinäkuussa Vammalan vanhan musiikin päivät Sastamala Gregoriana. Tapahtuman taiteellisena johtajana on brittiläinen luuttutaiteilija Michael Fields.[9]

Sastamalan kirkko esitti TV2:n Hovimäki-sarjan kuvauksissa vuosina 1998–2002 kuvitteellista Hirvikosken kirkkoa ulkoapäin. Sarjan kirkon sisäkuvaukset tehtiin Tampereella sijaitsevassa Messukylän vanhassa kirkossa.[10]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 258. 3. uudistettu painos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-222-600-6.
  2. ↑ a b c d e f Sastamalan kirkko -> Kirkkorakenteet (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  3. ↑ a b c d e f g Meurman, Otto-I.: Sastamalan kirkko, s. 111–115. teoksesta Suomen Museo 1984. Helsinki: Museovirasto, 1984. ISBN 951-9056-66-1.
  4. ↑ a b Sastamalan kirkko -> Koekaivaus 1998 (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  5. ↑ a b c Sastamalan kirkko -> Kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  6. ↑ a b Sastamalan kirkko -> Koekaivaus 1976 (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  7. ↑ J. Oskar I. Rancken: Sastamala (lyhentäen suomentanut Väinö Selander), s. 21. Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XXXIII, 1963, Vammala.
  8. ↑ Wanha Harsu: Sastamalan keskiaikainen Pyhän Marian kirkko – tiekirkko
  9. ↑ Sastamala Gregoriana ry: Verkkosivut
  10. ↑ Hovimäen miljööt: totta ja silmänlumetta Yle. Viitattu 12.5.2012.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sastamalan_kirkko&oldid=19242396”