Ero sivun ”Räme” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Crt (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 193.209.143.162 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän MAQuire tekemään versioon. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Korjattava/Suomi}} |
{{Korjattava/Suomi}} |
||
'''Räme''' on Suomessa kehitettyyn [[metsätyyppioppi]]in kuuluva kuivahko ja [[ |
'''Räme''' on Suomessa kehitettyyn [[metsätyyppioppi]]in kuuluva kuivahko ja [[suometsä|puustoinen]] [[suo#Suotyypit|suotyyppi]], jonka valtapuu on [[mänty]]. [[Keidassuo|Keidassoilla]] rämettä esiintyy suon laiteilla ja keskustan rämemättäillä eli kermeillä. [[Aapasuo|Aapasoiden]] reunoilla on tavallisesti rämettä. Rämeet ovat pinta-alaltaan merkittävin suotyyppi Suomessa, noin 60 prosenttia kaikista soista on rämeitä. Niitä esiintyy kaikkialla, jopa kallioisilla meren saarilla. |
||
== Kasvillisuus == |
== Kasvillisuus == |
||
[[Tiedosto:Räme 1.jpg|thumb|Rämettä eteläsuomalaisen [[keidassuo]]n laiteella.]] |
[[Tiedosto:Räme 1.jpg|thumb|Rämettä eteläsuomalaisen [[keidassuo]]n laiteella.]] |
||
⚫ | Rämeillä kasvaa valtapuuna harvakseltaan kitukasvuisia [[mänty]]jä. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti erilaisia [[varpu]]ja, joita ovat esimerkiksi [[suopursu]], [[variksenmarja]], [[kanerva]], [[vaivaiskoivu]], [[suokukka]], [[isokarpalo|karpalo]] ja [[juolukka]]. Muita tyypillisiä kasveja ovat [[rahkasammalet]], [[kihokit]] ja [[tupasvilla]]. Rämeiden [[turve]]kerros on melko paksu, joten kasvit saavat yleensä vain vähän kivennäispitoista pohjavettä. |
||
⚫ | Rämeillä kasvaa valtapuuna harvakseltaan kitukasvuisia [[mänty]]jä. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti erilaisia [[varpu]]ja, joita ovat esimerkiksi [[suopursu]], [[variksenmarja]], [[kanerva]], [[vaivaiskoivu]], [[suokukka]], [[isokarpalo|karpalo]] ja [[juolukka]]. Muita tyypillisiä kasveja ovat [[rahkasammalet]], [[kihokit |
||
== Rämeiden kasvupaikkatyypit == |
== Rämeiden kasvupaikkatyypit == |
||
Rivi 11: | Rivi 10: | ||
=== Kangasräme === |
=== Kangasräme === |
||
Kangasrämeet ovat yleensä karujen [[mustikka]] |
Kangasrämeet (KgR) ovat yleensä karujen [[mustikkatyyppi|mustikka-]], [[puolukkatyyppi|puolukka-]] ja [[kanervatyyppi|kanervametsien]] soistumia, melko ohutturpeisia ja muuttuvat usein lopulta toiseksi rämetyypiksi. Niiden turvekerros on yleensä vain vähemmän kuin 50 cm paksu. Kangasräme on kuulunut puuntuottonsa perusteella [[metsävero]]luokkaan IV. |
||
Mänty on kangasrämeen yleisin puu. [[Kenttäkerros|Kenttäkerroksessa]] kangasrämeillä on jäljellä laikuittain kangaskasvillisuutta, kuten [[seinäsammal]]ia ja kangasvarpuja sekä rämekasvillisuutta, kuten [[ |
Mänty on kangasrämeen yleisin puu. [[Kenttäkerros|Kenttäkerroksessa]] kangasrämeillä on jäljellä laikuittain kangaskasvillisuutta, kuten [[seinäsammal]]ia ja kangasvarpuja sekä rämekasvillisuutta, kuten [[rahkasammalet|rahkasammalia]] sekä rämevarpuja, kuten [[suopursu]]ja, [[juolukka|juolukoita]]. [[Ruoho]]ja ei juuri ole, mutta sen sijaan esiintyy [[pallosara]]a. Kangasrämeisiin liitetäänkin usein pallosararämeet (PsR). |
||
=== Isovarpuinen räme === |
=== Isovarpuinen räme === |
||
Tavallisin rämetyyppi on isovarpuinen räme (IR), melko runsaspuustoinen, mutta niukkaravinteinen kasvutyyppi. Siellä kasvaa kitukasvuista mäntyä, turvekerros on paksu ja varvut ovat kenttäkerroksen pääasiallisia kasveja: lännessä muun muassa juolukka, suopursu, vaivaiskoivu, variksenmarja ja kanerva, idässä myös [[vaivero]]. Vallitsevan varpulajin perusteella voidaankin erottaa vaivaiskoivu-, juolukka-, suopursu ja kanervarämeet. Pallosara ja tupasvilla kasvavat varpujen joukossa, mätäspaikoilla lisäksi monesti [[ |
Tavallisin rämetyyppi on isovarpuinen räme eli isovarpuräme (IR), melko runsaspuustoinen, mutta niukkaravinteinen kasvutyyppi. Siellä kasvaa kitukasvuista mäntyä, turvekerros on paksu ja varvut ovat kenttäkerroksen pääasiallisia kasveja: lännessä muun muassa juolukka, suopursu, vaivaiskoivu, variksenmarja ja kanerva, idässä myös [[vaivero]]. Vallitsevan varpulajin perusteella voidaankin erottaa vaivaiskoivu-, juolukka-, suopursu- ja kanervarämeet. Pallosara ja tupasvilla kasvavat varpujen joukossa, mätäspaikoilla lisäksi monesti [[lakka (kasvi)|suomuurain]]. |
||
Isovarpuinen räme on kuulunut puuntuottonsa perusteella [[metsävero]]luokkaan IV. |
Isovarpuinen räme on kuulunut puuntuottonsa perusteella [[metsävero]]luokkaan IV. |
||
=== Rahkaräme === |
=== Rahkaräme === |
||
Karuimpia rämeitä ovat rahkarämeet (RR), joiden paksu rahkaturvekerros estää kasvillisuutta saamasta pohjavettä. Koivu ja [[metsäkuusi|kuusi]] eivät samasta syystä menesty rahkarämeellä, mäntykin on hyvin kitukasvuista. Ainoa tärkeä ruoho on suomuurain |
Karuimpia rämeitä ovat rahkarämeet (RR), joiden paksu rahkaturvekerros estää kasvillisuutta saamasta pohjavettä. Koivu ja [[metsäkuusi|kuusi]] eivät samasta syystä menesty rahkarämeellä, mäntykin on hyvin kitukasvuista. Ainoa tärkeä ruoho on suomuurain; tupasvillaa voi myös esiintyä runsaasti. Rahkarämeen näkyviä merkkejä ovat mättäiköt ja niiden välissä olevat kosteat sammalikot. [[Kenttäkerros|Kenttäkerroksessa]] rahkarämeen peittää tiivis ja raaka [[rahkasammal]]kerros, jossa on [[suovarpu]]ja, [[sarat|saroja]] sekä mättäillä joskus myös [[jäkälä]]ä. |
||
=== Korpiräme === |
=== Korpiräme === |
||
Korpiräme ( |
Korpiräme (KR) on [[korpi|korven]] ja rämeen välimuoto, kuivahko ja havupuuvaltainen. Kuusi voi kasvaa siellä hyvin. Varpuja kasvaa enemmän kuin korvessa. Korpirämeitä on varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa. |
||
Korpiräme on kuulunut puuntuottonsa perusteella [[metsävero]]luokkaan IV. |
Korpiräme on kuulunut puuntuottonsa perusteella [[metsävero]]luokkaan IV. |
||
=== Tupasvillaräme === |
=== Tupasvillaräme === |
||
Tupasvillaräme (TR) on niukkaravinteinen räme, jolla kasvaa nimen mukaisesti tupasvillaa mättäikköjen väleissä. Mättäikössä on kitukasvuisia mäntyjä sekä isoja varpuja. Monet tupasvillarämeet ovatkin isovarpuisten rämeiden vieressä, kun taas mättäättömät ja märemmät tupasvillarämeet muistuttavat nevoja. |
Tupasvillaräme (TR) on niukkaravinteinen räme, jolla kasvaa nimen mukaisesti tupasvillaa mättäikköjen väleissä. Mättäikössä on kitukasvuisia mäntyjä sekä isoja varpuja. Monet tupasvillarämeet ovatkin isovarpuisten rämeiden vieressä, kun taas mättäättömät ja märemmät tupasvillarämeet muistuttavat [[neva (suotyyppi)|nevoja]]. Tupasvillaräme kuuluu Suomen yleisimpiin rämetyyppeihin. [[Puukerros|Puukerroksen]] muodostaa mänty. |
||
Tupasvillaräme kuuluu Suomen yleisimpiin rämetyyppeihin. [[Puukerros|Puukerroksen]] muodostaa mänty. |
|||
=== Neva- eli sararäme === |
=== Neva- eli sararäme === |
||
Neva- eli sararämeet (SR) ovat nevojen ja rämeiden välimuoto, joilla voi kasvaa koivuakin. Rämemättäikköjen väleissä on yleensä märkiä nevatyyppisiä alueita. Saroista tyypillisiä kasveja ovat pallosara ja [[jouhisara]]. Ruohoista nevarämeellä saattavat kasvaa ravinteisuuden mukaan [[raate]], [[kurjenjalka]] ja [[järvikorte]], myös sellaiset vaateliaat sarat |
Neva- eli sararämeet (SR) ovat nevojen ja rämeiden välimuoto, joilla voi kasvaa koivuakin. Rämemättäikköjen väleissä on yleensä märkiä nevatyyppisiä alueita. Saroista tyypillisiä kasveja ovat pallosara ja [[jouhisara]]. Ruohoista nevarämeellä saattavat kasvaa ravinteisuuden mukaan [[raate]], [[kurjenjalka]] ja [[järvikorte]], myös sellaiset vaateliaat sarat kuten [[äimäsara]]. |
||
Kasvillisuuden perustella sararämeet jaotellaan ''ruohoinen sararäme'' (RhSR), ''varsinainen sararäme'' (VSR) ja ''lyhytkortinen räme'' (LkR) -luokkiin. |
Kasvillisuuden perustella sararämeet jaotellaan ''ruohoinen sararäme'' (RhSR), ''varsinainen sararäme'' (VSR) ja ''lyhytkortinen räme'' (LkR) -luokkiin. |
||
=== Lettoräme === |
=== Lettoräme === |
||
Lettorämeet ovat rämeiden ja [[letto]]jen välimuoto, runsasravinteisia mutta eivät happamia ja siksi niillä kasvaa vaateliaita ruohoja ja heiniä kuten [[mähkä]], [[karhunruoho]] ja leveälehtivilla. Sekä rahkasammalia että aitosammalia esiintyy runsaasti. Puusto on mäntyjä, mättäikköjen välit nevaa. Pinnanmuodoiltaan lettoräme ja nevaräme ovat samankaltaisia. Lettorämeitä on erityisesti Pohjois-Suomen kalkkipitoisilla alueilla. |
Lettorämeet (LR) ovat rämeiden ja [[letto]]jen välimuoto, runsasravinteisia mutta eivät happamia ja siksi niillä kasvaa vaateliaita ruohoja ja heiniä, kuten [[mähkä]], [[karhunruoho]] ja [[leveälehtivilla]]. Sekä rahkasammalia että aitosammalia esiintyy runsaasti. Puusto on mäntyjä, mättäikköjen välit nevaa. Pinnanmuodoiltaan lettoräme ja nevaräme ovat samankaltaisia. Lettorämeitä on erityisesti Pohjois-Suomen [[kalkkimaannos|kalkkipitoisilla]] alueilla. |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
* Lappalainen, E., Stén, C.-G. & Häikiö, J., ''Turvetutkimusten maasto-opas'', Geologian tutkimuskeskus – opas № 12, Espoo, 1984, s. 22–25 |
|||
* Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I. |
* Miettinen, M., Huhta, V., Mikkola, K., Häyrinen, U., Kuronen, I. & Rapeli, M., ''Suoaapinen'', Suomen luonnonsuojeluliitto, 1978, s. 26–28 |
||
{{Suomen metsät}} |
{{Suomen metsät}} |
Versio 15. lokakuuta 2020 kello 00.28
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Räme on Suomessa kehitettyyn metsätyyppioppiin kuuluva kuivahko ja puustoinen suotyyppi, jonka valtapuu on mänty. Keidassoilla rämettä esiintyy suon laiteilla ja keskustan rämemättäillä eli kermeillä. Aapasoiden reunoilla on tavallisesti rämettä. Rämeet ovat pinta-alaltaan merkittävin suotyyppi Suomessa, noin 60 prosenttia kaikista soista on rämeitä. Niitä esiintyy kaikkialla, jopa kallioisilla meren saarilla.
Kasvillisuus
Rämeillä kasvaa valtapuuna harvakseltaan kitukasvuisia mäntyjä. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti erilaisia varpuja, joita ovat esimerkiksi suopursu, variksenmarja, kanerva, vaivaiskoivu, suokukka, karpalo ja juolukka. Muita tyypillisiä kasveja ovat rahkasammalet, kihokit ja tupasvilla. Rämeiden turvekerros on melko paksu, joten kasvit saavat yleensä vain vähän kivennäispitoista pohjavettä.
Rämeiden kasvupaikkatyypit
Rämeet luokitellaan kangasrämeisiin, isovarpuisiin rämeisiin, korpirämeisiin, sararämeisiin, tupasvillarämeisiin, lettorämeisiin ja rahkarämeisiin.
Kangasräme
Kangasrämeet (KgR) ovat yleensä karujen mustikka-, puolukka- ja kanervametsien soistumia, melko ohutturpeisia ja muuttuvat usein lopulta toiseksi rämetyypiksi. Niiden turvekerros on yleensä vain vähemmän kuin 50 cm paksu. Kangasräme on kuulunut puuntuottonsa perusteella metsäveroluokkaan IV.
Mänty on kangasrämeen yleisin puu. Kenttäkerroksessa kangasrämeillä on jäljellä laikuittain kangaskasvillisuutta, kuten seinäsammalia ja kangasvarpuja sekä rämekasvillisuutta, kuten rahkasammalia sekä rämevarpuja, kuten suopursuja, juolukoita. Ruohoja ei juuri ole, mutta sen sijaan esiintyy pallosaraa. Kangasrämeisiin liitetäänkin usein pallosararämeet (PsR).
Isovarpuinen räme
Tavallisin rämetyyppi on isovarpuinen räme eli isovarpuräme (IR), melko runsaspuustoinen, mutta niukkaravinteinen kasvutyyppi. Siellä kasvaa kitukasvuista mäntyä, turvekerros on paksu ja varvut ovat kenttäkerroksen pääasiallisia kasveja: lännessä muun muassa juolukka, suopursu, vaivaiskoivu, variksenmarja ja kanerva, idässä myös vaivero. Vallitsevan varpulajin perusteella voidaankin erottaa vaivaiskoivu-, juolukka-, suopursu- ja kanervarämeet. Pallosara ja tupasvilla kasvavat varpujen joukossa, mätäspaikoilla lisäksi monesti suomuurain.
Isovarpuinen räme on kuulunut puuntuottonsa perusteella metsäveroluokkaan IV.
Rahkaräme
Karuimpia rämeitä ovat rahkarämeet (RR), joiden paksu rahkaturvekerros estää kasvillisuutta saamasta pohjavettä. Koivu ja kuusi eivät samasta syystä menesty rahkarämeellä, mäntykin on hyvin kitukasvuista. Ainoa tärkeä ruoho on suomuurain; tupasvillaa voi myös esiintyä runsaasti. Rahkarämeen näkyviä merkkejä ovat mättäiköt ja niiden välissä olevat kosteat sammalikot. Kenttäkerroksessa rahkarämeen peittää tiivis ja raaka rahkasammalkerros, jossa on suovarpuja, saroja sekä mättäillä joskus myös jäkälää.
Korpiräme
Korpiräme (KR) on korven ja rämeen välimuoto, kuivahko ja havupuuvaltainen. Kuusi voi kasvaa siellä hyvin. Varpuja kasvaa enemmän kuin korvessa. Korpirämeitä on varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa.
Korpiräme on kuulunut puuntuottonsa perusteella metsäveroluokkaan IV.
Tupasvillaräme
Tupasvillaräme (TR) on niukkaravinteinen räme, jolla kasvaa nimen mukaisesti tupasvillaa mättäikköjen väleissä. Mättäikössä on kitukasvuisia mäntyjä sekä isoja varpuja. Monet tupasvillarämeet ovatkin isovarpuisten rämeiden vieressä, kun taas mättäättömät ja märemmät tupasvillarämeet muistuttavat nevoja. Tupasvillaräme kuuluu Suomen yleisimpiin rämetyyppeihin. Puukerroksen muodostaa mänty.
Neva- eli sararäme
Neva- eli sararämeet (SR) ovat nevojen ja rämeiden välimuoto, joilla voi kasvaa koivuakin. Rämemättäikköjen väleissä on yleensä märkiä nevatyyppisiä alueita. Saroista tyypillisiä kasveja ovat pallosara ja jouhisara. Ruohoista nevarämeellä saattavat kasvaa ravinteisuuden mukaan raate, kurjenjalka ja järvikorte, myös sellaiset vaateliaat sarat kuten äimäsara.
Kasvillisuuden perustella sararämeet jaotellaan ruohoinen sararäme (RhSR), varsinainen sararäme (VSR) ja lyhytkortinen räme (LkR) -luokkiin.
Lettoräme
Lettorämeet (LR) ovat rämeiden ja lettojen välimuoto, runsasravinteisia mutta eivät happamia ja siksi niillä kasvaa vaateliaita ruohoja ja heiniä, kuten mähkä, karhunruoho ja leveälehtivilla. Sekä rahkasammalia että aitosammalia esiintyy runsaasti. Puusto on mäntyjä, mättäikköjen välit nevaa. Pinnanmuodoiltaan lettoräme ja nevaräme ovat samankaltaisia. Lettorämeitä on erityisesti Pohjois-Suomen kalkkipitoisilla alueilla.
Lähteet
- Lappalainen, E., Stén, C.-G. & Häikiö, J., Turvetutkimusten maasto-opas, Geologian tutkimuskeskus – opas № 12, Espoo, 1984, s. 22–25
- Miettinen, M., Huhta, V., Mikkola, K., Häyrinen, U., Kuronen, I. & Rapeli, M., Suoaapinen, Suomen luonnonsuojeluliitto, 1978, s. 26–28
Lehtometsätyypit | |
---|---|
Kangasmetsätyypit |
lehtomainen kangas | tuore kangas | kuivahko kangas | kuiva kangas | karukkokangas |
Suotyypit | |
Suoyhdistymätyypit |