Ero sivun ”Avioton lapsi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kekkone (keskustelu | muokkaukset)
viittaukset viittauksina
navigaatio
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu
Rivi 14: Rivi 14:
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


{{Suomalainen muinaisusko}}
{{Metatieto}}
{{Metatieto}}



Versio 10. lokakuuta 2020 kello 16.28

Avioton lapsi (lyh. au-lapsi) on termi, jolla viitataan avioliiton ulkopuolella syntyneeseen lapseen eli lapseen, jonka vanhemmat eivät ole olleet keskenään naimisissa lapsen syntyessä.

Avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla on ollut heikko asema monessa eurooppalaisessa, myös suomalaisessa yhteiskunnassa vielä 1900-luvun alussa. Joissakin kulttuureissa aviottomiin lapsiin suhtaudutaan edelleen halveksivasti, jopa vihamielisesti. Muinaisaikoina au-lapset on ajoittain jopa surmattu jo vastasyntyneinä. Keskiajalla aatelinenkin saattoi olla äpärä, jos toinen vanhemmista oli aatelinen, joka oli tunnustanut avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsensa. Silloin hänen aatelisvaakunassaan oli niin sanottu bastardijänne.

Suomen eduskunta hyväksyi vuonna 1922 lain avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista ja sen nojalla kaikkiin kuntiin nimettiin lastenvalvojat valvomaan aviottomien lasten ja heidän äitiensä etuja.

Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen nimityksiä suomen kielessä

Suomen kielessä muita nimityksiä avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta ovat ”äpärä” ja ”lehtolapsi”. Nykyään nimitykset ovat halventavia mutta eivät välttämättä ole olleet aina.[1] Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla on äpärällä aiemmin tarkoitettu surmatun lapsen haamua.[2]

Äpärä tai äpäre on aiemmin merkinnyt kansanomaisessa kielenkäytössä myös niitylle niittämisen jälkeen kasvanutta heinää eli odelmaa.[3] Kirjateollisuuden puhekielessä äpärällä on viitattu taittovirheeseen, jossa kappaleen loppurivi tulee sivun tai palstan ensimmäiseksi riviksi.[3]

Lähteet

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0
  2. Pentikäinen, juha: Kalevalan mytologia. Gaudeamus, 1987. ISBN 951-662-403-0.
  3. a b Sadeniemi, Matti: Nykysuomen sanakirja, 14. painos, osa 6, s. 759. WSOY, 1996. ISBN 951-0-18267-2.