Ero sivun ”Armi Kuusela” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 38: Rivi 38:
[[File:Armi-Kuusela-1952.jpg|thumb|right|250px|Armi Kuusela Helsingissä kesällä 1952 Hotelli Vaakunan edustalla.]]
[[File:Armi-Kuusela-1952.jpg|thumb|right|250px|Armi Kuusela Helsingissä kesällä 1952 Hotelli Vaakunan edustalla.]]
===Valinta Miss Universumiksi===
===Valinta Miss Universumiksi===
Kilpailussa [[Long Beach]]issä [[Kalifornia]]ssa oli 29 osallistujaa.<ref name="hesari">Järvenpää, Eeva: Armi hullaannutti koko Helsingin. Helsingin Sanomat 23.12.2006.</ref> Kuusela voitti kilpailun 29. kesäkuuta 1952. Hän oli voittaessaan vasta 17-vuotias, eikä olisi saanut alaikäisenä osallistua.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Väliaho, Tuomo | Otsikko=Kamala skandaali! | Julkaisu=Nyt-liite | Vuosi=2009 | Numero=9 | Sivut=15}}</ref> Hän sai palkinnokseen mm. kermanvärisen avoauton ja arvokkaan timanttirannekellon. Palkintoon kuului myös kilpailun järjestäneen [[Universal Studios]] -elokuvayhtiön seitsemänvuotinen filmaussopimus, jonka Armi kuitenkin lopulta torjui.<ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1953'', s. 331.</ref> Ajalle oli kuvaavaa, että Armi Kuuselan voitosta raportoi Suomeen ensimmäisenä tuolloin ''[[Uusi Suomi|Uuden Suomen]]'' kirjeenvaihtajana [[Lontoo]]ssa työskennellyt [[Max Jakobson]] ''[[Daily Mail]]'' -lehden Yhdysvalloista saaman uutissähkeen perusteella; yksikään suomalainen toimittaja ei ollut lähelläkään Kaliforniaa koko kilpailun aikana.<ref>Vesikansa, Jyrki: ''Vaikuttaja näki kauas: Max Jakobson 1923–2013. Iltalehti 12.3.2013'', s. 2–3.</ref>
Kilpailussa [[Long Beach]]issä [[Kalifornia]]ssa oli 29 osallistujaa.<ref name="hesari">Järvenpää, Eeva: Armi hullaannutti koko Helsingin. Helsingin Sanomat 23.12.2006.</ref> Kuusela voitti kilpailun 29. kesäkuuta 1952. Hän oli voittaessaan vasta 17-vuotias, eikä olisi saanut alaikäisenä osallistua.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Väliaho, Tuomo | Otsikko=Kamala skandaali! | Julkaisu=Nyt-liite | Vuosi=2009 | Numero=9 | Sivut=15}}</ref> Hän sai palkinnokseen muun muassa kermanvärisen avoauton ja arvokkaan timanttirannekellon. Palkintoon kuului myös kilpailun järjestäneen [[Universal Studios]] -elokuvayhtiön seitsemänvuotinen filmaussopimus, jonka Armi kuitenkin lopulta torjui.<ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1953'', s. 331.</ref> Ajalle oli kuvaavaa, että Armi Kuuselan voitosta raportoi Suomeen ensimmäisenä tuolloin ''[[Uusi Suomi|Uuden Suomen]]'' kirjeenvaihtajana [[Lontoo]]ssa työskennellyt [[Max Jakobson]] ''[[Daily Mail]]'' -lehden Yhdysvalloista saaman uutissähkeen perusteella; yksikään suomalainen toimittaja ei ollut lähelläkään Kaliforniaa koko kilpailun aikana.<ref>Vesikansa, Jyrki: ''Vaikuttaja näki kauas: Max Jakobson 1923–2013. Iltalehti 12.3.2013'', s. 2–3.</ref>


Toimittaja [[Nina af Enehjelm]]in kirjoittamassa ja vuonna 2003 julkaistussa Armi Kuuselan elämäkerrassa paljastettiin, että Kuuselan voitolla oli myös suurvaltapoliittinen ulottuvuus, mitä valotti professori [[Jukka Nevakivi]]. Miss Universum -kilpailun järjestivät virallisesti Universal Studios -elokuvayhtiö ja Pan American Airways -lentoyhtiö, mutta taustalla vaikutti myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu [[CIA]]. Pan Amin yhdyshenkilönä Suomessa toimi amerikansuomalainen Paul Suni, joka liikkui mutkattoman esiintymisensä ansiosta sujuvasti helsinkiläisissä seurapiireissä. Suni kertoi, että Yhdysvalloissa toivottiin nimenomaan Suomen lähettävän edustajansa Miss Universum -kilpailuun, koska Suomen taistelu itsenäisyytensä puolesta [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodassa]] oli herättänyt suurta ihailua Amerikassa. [[Suojelupoliisi]]n tiedossa oli, että Suni oli myös CIA:n asiamies. Jukka Nevakiven mukaan juuri CIA järjesti Armi Kuuselan kisan voittajaksi kiinnittääkseen Yhdysvaltain ja koko maailman huomion Neuvostoliiton miehitysuhan alla eläneeseen Suomeen. Myös Armi Kuusela itse tunnusti Nina af Enehjelmille 50 vuotta myöhemmin epäilleensä valintansa poliittisia vaikuttimia.<ref name="erola">Erola, Lasse: ''Olavi Virta ja hänen maailmansa'', s. 87–88. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.</ref><ref>Nina af Enehjelm: ''Armi Kuusela: myytti, julkkis ja supertähti'', s. 17–18. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2003.</ref>
Toimittaja [[Nina af Enehjelm]]in kirjoittamassa ja vuonna 2003 julkaistussa Armi Kuuselan elämäkerrassa paljastettiin, että Kuuselan voitolla oli myös suurvaltapoliittinen ulottuvuus, mitä valotti professori [[Jukka Nevakivi]]. Miss Universum -kilpailun järjestivät virallisesti Universal Studios -elokuvayhtiö ja Pan American Airways -lentoyhtiö, mutta taustalla vaikutti myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu [[CIA]]. Pan Amin yhdyshenkilönä Suomessa toimi amerikansuomalainen Paul Suni, joka liikkui mutkattoman esiintymisensä ansiosta sujuvasti helsinkiläisissä seurapiireissä. Suni kertoi, että Yhdysvalloissa toivottiin nimenomaan Suomen lähettävän edustajansa Miss Universum -kilpailuun, koska Suomen taistelu itsenäisyytensä puolesta [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodassa]] oli herättänyt suurta ihailua Amerikassa. [[Suojelupoliisi]]n tiedossa oli, että Suni oli myös CIA:n asiamies. Jukka Nevakiven mukaan juuri CIA järjesti Armi Kuuselan kisan voittajaksi kiinnittääkseen Yhdysvaltain ja koko maailman huomion Neuvostoliiton miehitysuhan alla eläneeseen Suomeen. Myös Armi Kuusela itse tunnusti Nina af Enehjelmille 50 vuotta myöhemmin epäilleensä valintansa poliittisia vaikuttimia.<ref name="erola">Erola, Lasse: ''Olavi Virta ja hänen maailmansa'', s. 87–88. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.</ref><ref>Nina af Enehjelm: ''Armi Kuusela: myytti, julkkis ja supertähti'', s. 17–18. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2003.</ref>

Versio 30. syyskuuta 2020 kello 20.39

Armi Kuusela-Williams
Henkilötiedot
Syntynyt20. elokuuta 1934 (ikä 89)
Muhos
Kansalaisuus  Yhdysvallat,  Suomi
Titteli Suomen Neito 1952
Miss Universum 1952
Siviilisääty avioliitossa
Puoliso Virgilio Hilario (vih. 1953; k. 1975)
Albert Williams (vih. 1978)
Lapset 5

Armi Helena Kuusela-Williams (o.s. Kuusela, ent. Kuusela-Hilario; s. 20. elokuuta 1934 Muhos) on suomalainen missi, julkisuuden henkilö ja ensimmäinen Miss Universum (1952) - ja Suomen Neito (1952) -kilpailujen voittaja. Tavallisen suomalaisen nousu kansainväliseen julkisuuteen aiheutti Suomessa olympiavuonna kohun.

Armi Kuuselan valinnan Miss Universumiksi on katsottu Helsingin olympialaisten ja sotakorvaussuoritusten päättymisen ohella kohottaneen merkittävästi suomalaisten itsetuntoa, joka oli ollut alamaissa edellisellä vuosikymmenellä käytyjen sotien ja niitä seuranneiden ”vaaran vuosien” jälkeen. Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan mukaan suomalaiset alkoivat Armin voiton ansiosta tuntea itsensä kansainvälisesti hovikelpoisiksi:

”Tuntui siltä kuin salotöllin tyttö olisi päässyt maailman huipulle ja vetänyt sinne mukanaan koko kansan. – – Elettiin aikaa jolloin 'show business' ei vielä ollut näyttänyt henkistä tyhjyyttään ja muita varjopuoliaan.”[1]

Elämä

Nuoruus ja valinta Suomen Neidoksi

Armi Kuuselan vanhemmat kauppias Aarne Kuusela ja Martta Kyrö tapasivat Ontariossa Kanadassa, jossa he menivät naimisiin ja jossa syntyi heidän vanhin tyttärensä. Aarne Kuusela oli kotoisin Uudestakaupungista ja Martta Kuusela Kestilästä. Perheessä oli kaikkiaan viisi tytärtä joista Armi on toiseksi nuorin, ja yksi poika.[2] Kuuselat muuttivat myöhemmin Muhokselle, jossa Armi syntyi. Armi kävi keskikoulun Muhoksella ja aloitti sen jälkeen vuonna 1951 Porvoon naisopistossa.

Kun Armi voitti Seura-lehden ja Sotainvalidien Veljesliiton järjestämän Suomen Neito -kilpailun 24. toukokuuta 1952, hän sai palkinnoksi rasian suklaata, kultaisen rannerenkaan ja kaksi Pan American Airwaysin lahjoittamaa lentolippua Yhdysvaltoihin. 20. kesäkuuta Armi lähti Malmin lentoasemalta SAS:n koneella Tukholmaan ja sieltä Pan Amin koneella Yhdysvaltoihin New Yorkiin. Kolme päivää myöhemmin hän jatkoi matkaansa Kaliforniaan Long Beachin kaupunkiin, jossa hän osallistui Miss Universe -kilpailuun.[3]

Armi Kuusela Helsingissä kesällä 1952 Hotelli Vaakunan edustalla.

Valinta Miss Universumiksi

Kilpailussa Long Beachissä Kaliforniassa oli 29 osallistujaa.[4] Kuusela voitti kilpailun 29. kesäkuuta 1952. Hän oli voittaessaan vasta 17-vuotias, eikä olisi saanut alaikäisenä osallistua.[5] Hän sai palkinnokseen muun muassa kermanvärisen avoauton ja arvokkaan timanttirannekellon. Palkintoon kuului myös kilpailun järjestäneen Universal Studios -elokuvayhtiön seitsemänvuotinen filmaussopimus, jonka Armi kuitenkin lopulta torjui.[6] Ajalle oli kuvaavaa, että Armi Kuuselan voitosta raportoi Suomeen ensimmäisenä tuolloin Uuden Suomen kirjeenvaihtajana Lontoossa työskennellyt Max Jakobson Daily Mail -lehden Yhdysvalloista saaman uutissähkeen perusteella; yksikään suomalainen toimittaja ei ollut lähelläkään Kaliforniaa koko kilpailun aikana.[7]

Toimittaja Nina af Enehjelmin kirjoittamassa ja vuonna 2003 julkaistussa Armi Kuuselan elämäkerrassa paljastettiin, että Kuuselan voitolla oli myös suurvaltapoliittinen ulottuvuus, mitä valotti professori Jukka Nevakivi. Miss Universum -kilpailun järjestivät virallisesti Universal Studios -elokuvayhtiö ja Pan American Airways -lentoyhtiö, mutta taustalla vaikutti myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA. Pan Amin yhdyshenkilönä Suomessa toimi amerikansuomalainen Paul Suni, joka liikkui mutkattoman esiintymisensä ansiosta sujuvasti helsinkiläisissä seurapiireissä. Suni kertoi, että Yhdysvalloissa toivottiin nimenomaan Suomen lähettävän edustajansa Miss Universum -kilpailuun, koska Suomen taistelu itsenäisyytensä puolesta talvi- ja jatkosodassa oli herättänyt suurta ihailua Amerikassa. Suojelupoliisin tiedossa oli, että Suni oli myös CIA:n asiamies. Jukka Nevakiven mukaan juuri CIA järjesti Armi Kuuselan kisan voittajaksi kiinnittääkseen Yhdysvaltain ja koko maailman huomion Neuvostoliiton miehitysuhan alla eläneeseen Suomeen. Myös Armi Kuusela itse tunnusti Nina af Enehjelmille 50 vuotta myöhemmin epäilleensä valintansa poliittisia vaikuttimia.[8][9]

Syksyllä 1952 Armi muisteli voittohetkeään Seura-lehdessä: ”Hetken päästä tultiin ilmoittamaan, että meidät kutsuttaisiin yleisön eteen loppupäästä alkaen, siis viimeiseksi tullut ensimmäisenä. Pukuhuoneen ilma ikään kuin sähköistyi. Aivan heti kuulutettiin Miss Saksa, Renate Hoy, ja hänen lähdettyään kaikui Miss Hong Kongin nimi. Me kolme jäljelle jäänyttä tuijotimme toisiamme melkein sietämättömän jännityksen vallassa. Kuka lähtisi seuraavaksi? En ehtinyt saada vastausta kysymykseen, kun joku tuli ja vei minut mitään sanomatta toiseen huoneeseen. Siellä rakas 'Miss Finland' -nauhani otettiin hätäisesti pois ja tilalle asetettiin toinen varustettuna kirjoituksella 'MISS UNIVERSE 1952'. Minä olin siis voittaja.”[10]

Vietettyään voittonsa jälkeisen kuukauden Yhdysvalloissa ja Kanadassa Armi Kuusela palasi kotimaahan 1. elokuuta ja sai loisteliaan vastaanoton saavuttuaan juuri käyttöön otetulle Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Saman päivän iltana Töölön pallokentällä pidettiin tervetulojuhla, johon osallistui kymmeniätuhansia ihmisiä ja jonka juonsi Niilo Tarvajärvi.[11] Kuuselan voitettua kilpailun Suomessa kuvattiin elokuva Maailman kaunein tyttö, jossa hän esiintyi yhdessä Tauno Palon kanssa. Elokuvan käsikirjoitti Mika Waltari ja ohjasi Veikko Itkonen. Olavi Virta levytti Erik Lindströmin säveltämän ja Saukin sanoittaman iskelmän Armi, joka oli Lindströmin ensimmäinen levytetty sävellys ja josta tuli nopeasti Miss Suomi -kilpailujen tunnussävelmä.[8] Elo- ja syyskuun 1952 aikana Armi Kuusela esiintyi Sotainvalidien Veljesliiton järjestämällä kiertueella 60 tilaisuudessa 35 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Kiertueen ohjelma oli tiivis, sillä Kuusela saattoi saman päivän aikana esiintyä useissa tilaisuuksissa ja useilla eri paikkakunnilla.[12]

Avioituminen ja muutto Filippiineille

22. helmikuuta 1953 Kuusela lähti maailmanympärimatkalle, jolla hän tapasi filippiiniläisen liikemiehen Virgilio Hilarion (s. 1929). Samana vuonna pari meni naimisiin.[4] Vihkiminen toimitettiin Tokiossa, vaikka he asuivat Filippiineillä. He saivat viisi lasta:

  • Arne Hilario (s. 1955), naimisissa, 3 lasta, asuu Chilessä[13]
  • Anna-Lisa De Gari (s. 1957), naimisissa, 2 lasta, asuu Espanjassa. Anna-Lisa Hilario valittiin Miss Filippiiniksi vuonna 1974.[13]
  • Eva-Maria Hess (s. 1958), naimisissa, 2 lasta, asuu Yhdysvalloissa[13]
  • Jussi Hilario (1959-2020), oli naimisissa, asui Kanadassa[13]
  • Mikko Hilario (s. 1965), asuu Filippiineillä.[13]

Pariskunta asui Manilan varakkaalla, tarkoin vartioidulla asuinalueella Forbes Parkissa. Armi esiintyi Filippiineillä kahdessa elokuvassa. Hän oppi puhumaan tagalogin kieltä, vaikka perheen kotikieli oli englanti. Toimittaja Riitta Lindegren, joka tapasi Kuusela-Hilarion perheen vieraillessaan Manilassa vuonna 1972, on muistellut myöhemmin, että perheen kotona työskenteli useita palvelijoita eikä kukaan perheen jäsenistä seurustellut ns. tavallisen kansan kanssa. Perheen koti sijaitsi Virgilio Hilarion omistaman huoneistohotellin ylimmässä kerroksessa. Lapset kävivät yksityistä koulua ja vanhemmat viettivät iltansa enimmäkseen erilaisissa edustustilaisuuksissa.[14]Armi Kuusela-Hilario ja Virgilio Hilario vierailivat ensimmäisen kerran yhdessä Suomessa tammikuussa 1955[15] ja osallistuivat itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentinlinnassa vuonna 1962.[16] Kesäkuussa 1967 Armin koko seitsenhenkinen perhe vieraili Suomessa; lapset olivat tuolloin 2–11-vuotiaita.[17] Vuonna 1972 Armi Kuusela-Hilario ja Virgilio Hilario vierailivat Päiviö Pyysalon ohjaamassa ja Matti Raninin juontamassa Tasaraha-televisio-ohjelmassa.[18] Armi Kuuselan Suomen-vierailujen välillä oli monesti useita vuosia ja niinpä ne olivat aina suuria tapauksia.[19] Virgilio Hilario nimitettiin Suomen kunniakonsuliksi Filippiineille vuonna 1969.[20]

Vuonna 1962, jolloin tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Armi Kuuselan valinnasta Miss Universumiksi, Yhtyneet Kuvalehdet Oy;n varatoimitusjohtaja Lauri Jäntti antoi toimittaja Maija Dahlgrenille tehtäväksi kirjoittaa elämäkerta Kuuselasta. Kirjan kokosivat Dahlgren ja Suomen Kuvalehden taiteilija Jussi Hausmann, ja se oli ennen kaikkea Jäntin kunnianosoitus ihailemalleen naiselle. Dahlgrenin mukaan kirjaa meni kaupaksi ”aivan kamalasti”.[21]

Suhde julkisuuteen muuttuu

Suomessa ja muuallakin länsimaissa virisi 1960-luvun jälkipuoliskolla varsinkin kaupunkilaisnuorison keskuudessa yhteiskuntakriittinen liike, ja vanhat arvot kumottiin tai ainakin kyseenalaistettiin. Nuori, niin kutsuttu tiedostava sukupolvi, joka oli kuullut kyllästymiseen saakka sodista ja isänmaallisuudesta, liitti myös Armi Kuuselan menneeseen maailmaan. Nina af Enehjelm kirjoittaa, että nuoresta iästään ja suuresta suosiostaan huolimatta Armi Kuusela ei koskaan edustanut 1950-luvulle tyypillistä nuorisokulttuuria, vaan päin vastoin "hän pyrki olemaan vanhanaikaisella tavalla aikuinen silloinkin, kun nuoruus oli tullut muotiin".[22] Af Enehjelm jatkaa, että "ilmiönä tämä entinen isänmaallisuuden symboli ja nykyinen hienostorouva edusti kaikkea sitä, mitä 1960-lukulainen vasemmistolainen vastusti". Uudet tuulet näkyivät myös aikakauslehdistössä, eikä Armi Kuusela ollut enää edes naistenlehdille itsestään selvästi kiinnostava aihe. Af Enehjelmin mukaan Kuusela olisi 1960-luvulla kenties jopa unohtunut Filippiineille, elleivät Hopeapeili-lehti ja Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n varatoimitusjohtaja Lauri Jäntti olisi pitäneet hänen nimeään esillä.[23]

Yhteiskuntakriittisten ideologioiden ohella murtautui 1970-luvulla esiin myös täysin toisenlainen ilmiö, aikakauslehdistön julkkisbuumi, jossa tiennäyttäjänä oli Urpo Lahtisen Lehtimiehet-yhtiön julkaisema Hymy-lehti. Ensimmäinen suomalainen henkilö, jonka elämästä alettiin raportoida johdonmukaisesti, oli juuri Armi Kuusela, joka oli siihen saakka saanut nauttia tiettyä koskemattomuutta. Ennen Armi Kuuselan ja Virgilio Hilarion avioitumista suomalainen keskivertokansalainen ei ollut tiennyt Filippiineistä paljoakaan, kun taas ns. sivistyneistö suhtautui maahan vähätellen, jopa halveksivasti. Tilanne muuttui kuitenkin täysin Ferdinand Marcosin tultua maan presidentiksi vuonna 1965. Sensaatiohakuiset toimittajat kirjoittivat Kuusela-Hilarion perheen elämästä, joka oli täysin erillään Filippiinien tavallisen kansan köyhyydestä, ja Marcosin hallinnon samaan aikaan harjoittamasta poliittisesta väkivallasta ja maassa rehottaneesta korruptiosta.[24]

Toimittaja Unto Miettinen vieraili Kuusela-Hilarion kodissa Manilassa vuonna 1970 ja haastattelun yhtenä aiheena oli maan sisäpoliittinen tilanne. Virgilio Hilario myönsi sosiaaliset epäkohdat ja niiden korjaamisen välttämättömyyden. Tämä ei kuitenkaan estänyt puoluekannaltaan kansandemokraattista Miettistä raportoimasta, että ”köyhän kansan kärsimys on mittaamaton” ja vertaamasta maata herkästi räjähtävään ruutitynnyriin. Haastattelua seuranneiden parin vuoden aikana Filippiinien sisäinen tilanne jatkoi kärjistymistään, ja vuonna 1972 Ferdinand Marcos julisti kommunismin uhkaan vedoten maahan poikkeustilan. Seuraavana vuonna hyväksytyn uuden perustuslain nojalla hänestä tuli käytännössä Filippiinien diktaattori. Muun muassa Helsingin Sanomat arvosteli kärkevästi Hilarion pariskunnan Marcosia ja tämän politiikkaa tukeneita lausuntoja.[20] HS:n pääkirjoituksen Kuusela-Hilarion perheeseen viitannut otsikko 11. lokakuuta 1972 oli provosoiva: ”Kuka tarvitsee diktaattoria?”[25] Armi Kuusela on kertonut, että totuus Marcosista paljastui hänelle vasta tämän tultua syrjäytetyksi vuonna 1986, jolloin hän itse oli jo kauan ollut poissa Filippiineiltä.[26]

Uusi avioliitto ja vetäytyminen julkisuudesta

Jo pitkään sairastellut Virgilio Hilario kuoli 7. syyskuuta 1975[4] sydänkohtaukseen vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun perhe oli palannut kotiin viimeiseksi jääneeltä yhteiseltä Suomen-vierailultaan.[27] Sen jälkeen Armi tapasi amerikkalaisen diplomaatin Albert Williamsin (s. 1935), jonka kanssa hän avioitui 8. kesäkuuta 1978. He muuttivat aluksi Barcelonaan, sen jälkeen Izmiriin, Turkkiin. Turkista he muuttivat La Jollaan San Diegoon Kaliforniaan, jossa he asuvat edelleen. Armi Kuusela ja Albert Williams vierailivat Suomessa elokuussa 1979 ja pitivät lehdistötilaisuuden Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystössä. Nina af Enehjelm kirjoittaa, että tämän jälkeen "suuren näytelmän esirippu laskeutui lopullisesti".[28]

Vuonna 1982 Markku Koski ja Leo Lindsten julkaisivat kirjan Armin vuodet, jossa ”Armi-myyttiä” analysoitiin sosiologian näkökulmasta. Kun Kuusela itse ei enää antanut haastatteluja, aikakauslehdet muistivat häntä tasavuosina. Näin tapahtui esimerkiksi vuonna 1984, jolloin hän täytti 50 vuotta, vuonna 1992, jolloin hänen missivuodestaan tuli kuluneeksi 40 vuotta, sekä vuonna 1994, jolloin Kuusela vietti 60-vuotissyntymäpäiväänsä.[29]

Myöhempiä vaiheita

Vuonna 2002, jolloin tuli kuluneeksi 50 vuotta Helsingin olympiakisoista ja Armi Kuuselan valinnasta Miss Universumiksi, toimittaja Jarmo Heikkinen käsikirjoitti Yle TV1:lle Kuuselan missivuodesta kertoneen dokumentin, jonka nimeksi tuli Käy lento joutsenen. Hyvän vastaanoton innoittamana Heikkinen teki dokumentille jatko-osan Valkoinen orkidea, joka keskittyi Kuuselan ja Virgilio Hilarion Suomen-vierailuun vuonna 1955. Samana vuonna valmistui myös toinen Kuuselan tarinaa kosketellut ohjelmasarja Ken on heistä kaikkein kaunein, jonka laati MTV:lle toimittaja Juha-Pekka Ristmeri.[30] Vuonna 2004 järjestetyssä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Armi Kuusela sijoittui 66. tilalle.[31]

Vuonna 2012 Armi Kuuselalle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki.[32]

Armi Kuusela vieraili perheineen Muhoksella 23. elokuuta 2014.[33]

Lähteet

  1. Tarkka, Jukka – Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 203. Helsinki: Otava, 1987.
  2. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1953, s. 328. Helsinki: Otava, 1952.
  3. Mitä-Missä-Milloin 1953, s. 329.
  4. a b c Järvenpää, Eeva: Armi hullaannutti koko Helsingin. Helsingin Sanomat 23.12.2006.
  5. Väliaho, Tuomo: Kamala skandaali!. Nyt-liite, 2009, nro 9, s. 15.
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1953, s. 331.
  7. Vesikansa, Jyrki: Vaikuttaja näki kauas: Max Jakobson 1923–2013. Iltalehti 12.3.2013, s. 2–3.
  8. a b Erola, Lasse: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 87–88. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.
  9. Nina af Enehjelm: Armi Kuusela: myytti, julkkis ja supertähti, s. 17–18. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2003.
  10. Kuohuvat vuodet: Suomen Kuvalehti 1916–1986, s. 124. Suomen Kuvalehti 37B/12.9.1986. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
  11. Vuosisatamme kronikka, s. 735. Jyväskylä: Gummerus, 1986.
  12. Makkerin blogi: Kun maailmankaikkeuden kaunein vieraili Etelä-Karjalassa 25.8.1952 maurikin.blogspot.fi. Viitattu 19.5.2016.
  13. a b c d e Puranen, Kaisu: Armi Kuuselan kansainvälinen perhe: viisi lasta eri puolilla maailmaa. Ilta-Sanomat 21. elokuuta 2014, s. 24. Sanoma Media Finland Oy.
  14. Puranen 2014, s. 24–25.
  15. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 332. Helsinki: Otava, 1955.
  16. Ilta-Sanomat, viikkoliite 1.-2.12.2012, s. 8–9.
  17. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 336. Helsinki: Otava, 1967.
  18. Rita Tainola: "Armi on yhä kaunis lady." Ilta-Sanomat 21. elokuuta 2014, s. 25. Sanoma Media Finland Oy.
  19. Ilta-Sanomat, viikkoliite 1.-2.12.2012, s. 9.
  20. a b Lindfors, Jukka: Kunniakonsuli Gil kannatti Filippiinien maltillista uudistumista 8.9.2006. Yle.
  21. Af Enehjelm 2003, s. 250–251.
  22. Af Enehjelm 2003, s. 245.
  23. Af Enehjelm 2003, s. 257–258.
  24. Af Enehjelm 2003, s. 266–276.
  25. Helsingin Sanomat 11.10.1972, s. 2. Sanoma Osakeyhtiö.
  26. Af Enehjelm 2003, s. 266–276.
  27. Af Enehjelm 2003, s. 287.
  28. Af Enehjelm 2003, s. 307.
  29. Af Enehjelm 2003, s. 311.
  30. Af Enehjelm 2003, s. 312.
  31. Suuret suomalaiset, s. 259. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19538-7.
  32. ”IS vieraili upean Armi Kuuselan, 78, kotona Kaliforniassa.” Ilta-Sanomat 18.12.2012.
  33. Armi Kuusela kirjoitti kotiin. Yle.fi, viitattu 17.4.2014

Kirjallisuutta

  • Enehjelm, Nina af: Armi Kuusela: Myytti, julkkis ja supertähti. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28033-X.
  • Dahlgren, Maija ja Hausmann, Jussi: Armin tarina: Muhokselta maailmanmaineeseen. Helsinki: Aikakauslehti Seura, 1962.
  • Koski, Markku – Lindsten, Leo: Armin vuodet. Helsinki: Love Kirjat, 1982. ISBN 951-835-063-9.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Armi Kuusela.