Ero sivun ”Vallanjako-oppi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lisätään malline:commonscat-rivi ja luodaan Aiheesta muualla -osio
Virhe
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 1: Rivi 1:
{{Korjattava/kieli|"Lausejärjestys ei ole aivan looginen esimerkiksi termien määrittelyn ja kuvailun osalta. Lauseet vaikuttavat irrallisilta lainauksilta joistain pidemmistä teksteistä.
{{Korjattava/kieli|"Lausejärjestys ei ole aivan looginen esimerkiksi termien määrittelyn ja kuvailun osalta. Lauseet vaikuttavat irrallisilta lainauksilta joistain pidemmistä teksteistä.
" Liisa Laakso dekaani, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
" Liisa Laakso dekaani, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
[https://web.archive.org/web/20131207214242/http://files.snstatic.fi/HS/2013/11/wikipedia/hs-wikipedia-selvitys.xls Lähde xle rivi 73 .]}}
[https://web.archive.org/web/20131207214242/http://files.snstatic.fi/HS/2013/11/wikipedia/hs-wikipedia-selvitys.xls Lähde xle rivi 73 .]}}
Rivi 5: Rivi 5:
'''Vallanjako-oppi''' on [[valtioteoria]], jonka mukaan [[Toimeenpanovalta|toimeenpano-]], [[Lainsäädäntävalta|lainsäädäntö-]] ja [[Tuomiovalta|tuomiovallan]] on kuuluttava eri elimille. Se on vaikuttanut useimpiin nykyaikaisiin [[Valtiosääntö|valtiosääntöihin]]. Opin on kehittänyt ranskalainen [[Montesquieu]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Vallanjako-oppiTietojätti 2000| Vuosi = 1999| Sivu = 920| Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Gummerus| Suomentaja = | Tunniste = 951-20-5809-x| Viitattu = 11.9.2019 }}</ref>
'''Vallanjako-oppi''' on [[valtioteoria]], jonka mukaan [[Toimeenpanovalta|toimeenpano-]], [[Lainsäädäntävalta|lainsäädäntö-]] ja [[Tuomiovalta|tuomiovallan]] on kuuluttava eri elimille. Se on vaikuttanut useimpiin nykyaikaisiin [[Valtiosääntö|valtiosääntöihin]]. Opin on kehittänyt ranskalainen [[Montesquieu]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Vallanjako-oppiTietojätti 2000| Vuosi = 1999| Sivu = 920| Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Gummerus| Suomentaja = | Tunniste = 951-20-5809-x| Viitattu = 11.9.2019 }}</ref>


Vallanjako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa [[De l’Esprit des Lois|Lakien henki]]. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet [[Niccolò Machiavelli]], [[John Locke]] ja [[James Harrington]]. Montesquieun [[Ranska]]n [[monarkia]]a arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä.<ref name="OE">Otavan suuri ensyklopedia 1979. Osa 6, ISBN 951-1-05122-9, artikkeli Montesquieu, s. 4 395–4 396.</ref>
Se on Tampereen Tero Vallanjako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa [[De l’Esprit des Lois|Lakien henki]]. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet [[Niccolò Machiavelli]], [[John Locke]] ja [[James Harrington]]. Montesquieun [[Ranska]]n [[monarkia]]a arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä.<ref name="OE">Otavan suuri ensyklopedia 1979. Osa 6, ISBN 951-1-05122-9, artikkeli Montesquieu, s. 4 395–4 396.</ref>


Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten [[demokratia|demokratioiden]] hallintomuotoa. [[Vuoden 1919 hallitusmuoto|Suomen hallitusmuodossa]] kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta alkuperäisestä mallista luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa. Perusajatus säilyi kuitenkin edelleen [[Vuoden 2000 perustuslaki|uuden perustuslain]] esitöissä.<ref name=spj38>{{Verkkoviite
Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten [[demokratia|demokratioiden]] hallintomuotoa. [[Vuoden 1919 hallitusmuoto|Suomen hallitusmuodossa]] kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta alkuperäisestä mallista luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa. Perusajatus säilyi kuitenkin edelleen [[Vuoden 2000 perustuslaki|uuden perustuslain]] esitöissä.<ref name=spj38>{{Verkkoviite

Versio 24. syyskuuta 2020 kello 10.28

 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: "Lausejärjestys ei ole aivan looginen esimerkiksi termien määrittelyn ja kuvailun osalta. Lauseet vaikuttavat irrallisilta lainauksilta joistain pidemmistä teksteistä.

" Liisa Laakso dekaani, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Lähde xle rivi 73 .

Montesquieu esitteli vallan kolmijako-opin teoksessaan Lakien henki (De l’Esprit des Lois).

Vallanjako-oppi on valtioteoria, jonka mukaan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttava eri elimille. Se on vaikuttanut useimpiin nykyaikaisiin valtiosääntöihin. Opin on kehittänyt ranskalainen Montesquieu.[1]

Se on Tampereen Tero Vallanjako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet Niccolò Machiavelli, John Locke ja James Harrington. Montesquieun Ranskan monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä.[2]

Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta alkuperäisestä mallista luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa. Perusajatus säilyi kuitenkin edelleen uuden perustuslain esitöissä.[3]

Periaate

Täydellistä vallan kolmijakoa harjoittavassa maassa kaikki kolme vallankäytön elementtiä ovat riippumattomia toisistaan. Tällöin jokaisella elementillä on oma tehtävänsä. Suomessa vallan kolmijako tapahtuu seuraavasti: lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, toimeenpanovaltaa käyttävät presidentti sekä valtioneuvosto, ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Suomessa vallan kolmijako ei toteudu täydellisesti, sillä samat henkilöt voivat olla säätämässä ja toimeenpanemassa lakeja. Hallitusvalta on tehty osittain riippuvaiseksi lainsäädäntövallasta, sillä hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Tämä periaate tunnetaan parlamentarismina.[4]

Sovellukset

Presidenttijohtoiset valtiot ovat tietynlainen sekamuoto parlamentarismista ja monarkiasta. Esimerkiksi Suomen valtiomuototaistelun seurauksena luovuttiin monarkistisista haaveista, mutta hyväksyttiin valtionpäämiehen vahva hallinnollinen rooli.[5] Suomen hallitusmuotoa tuolta ajalta on kuvattu ranskalaistyyppiseksi.

Nykyisessä perustuslaissa on omaksuttu näkemys, jonka mukaan kansa eli eduskunta on nostettu kansanvallan periaatteen mukaisesti kahden muun valtiovallan yläpuolelle.[6]

Presidenttikeskeisissä valtioissa valtion päänä ja korostettuna vallankäyttäjänä on yleensä presidentti. Kriitikoiden mukaan jokainen tällainen valtio on ajautunut vähintään kerran kriisiin lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan keskinäisten jännitteiden vuoksi (Suomessakin itsenäisen Suomen historian alkuvuodet ja autonomian ajan eduskunnan ja senaatin suhde).[7]

Parlamentarismissa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat yleensä kytkettyjä toisiinsa, sillä toimeenpanevan elimen pitää nauttia lakia säätävän elimen luottamusta. Parlamentti voi siis erottaa hallituksen antamalla sille epäluottamuslauseen.[2]

Katso myös

Lähteet

  • ”Valtiovallan kolmijako-oppi (kirj. Lars D. Eriksson)”, Encyclopaedia iuridica Fennica : suomalainen oikeustietosanakirja: 5. osa, Julkisoikeus., s. 1 097–1 100. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja C-sarja 0356-7222; n:o 28. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 1997. ISBN 951-855-140-5.

Viitteet

  1. ↑ Vallanjako-oppiTietojätti 2000, s. 920. Jyväskylä: Gummerus, 1999. 951-20-5809-x.
  2. ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia 1979. Osa 6, ISBN 951-1-05122-9, artikkeli Montesquieu, s. 4 395–4 396.
  3. ↑ Pasi Saukkonen - Veli-Pekka Hautamäki: Suomen poliittinen järjestelmä -verkkokirja, alaluku 3.8, kohta Vallanjako-oppi tarkastelun lähtökohtana 2006. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.7.2013.
  4. ↑ Ari Höyssä, Anu Lahtinen, Erika Ripatti, Jouni Similä: Historia ajassa 4 – Eurooppalaisen maailmankuvan kehitys, s. 117. Sanoma Pro.
  5. ↑ Eduskunnan historia Eduskunta. Viitattu 8.7.2013.
  6. ↑ Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle Päivitetty 25.1.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 8.7.2013.
  7. ↑ Pasi Saukkonen - Veli-Pekka Hautamäki: Suomen poliittinen järjestelmä -verkkokirja, alaluku 3.4, kohta Tasavallan presidentti 2006. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.7.2013.

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vallanjako-oppi&oldid=19186037”