Ero sivun ”Stephen King” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 67: Rivi 67:
''King-filmatisointien taso vaihtelee. Luultavasti tunnetuinta, ''[[Hohto (elokuva)|Hohdosta]]'' tehtyä elokuvatulkintaa, King itse pitää surkeana,<ref name= "yle"/> vaikkakin sitä pidetään yleisesti yhtenä onnistuneimmista kauhuelokuvista. Myös ''[[Piina (elokuva)|Piina]]a'' arvostetaan [[Kathy Bates]]in loistavan roolisuorituksen ansiosta (Bates palkittiin roolistaan Oscarilla). Sitä vastoin esimerkiksi ''[[Maissilapset]]''-elokuva ja sen jatko-osat, jotka eivät perustu Kingin tuotantoon, ovat menestyneet kehnosti sekä kriitikoiden että yleisön silmissä.
''King-filmatisointien taso vaihtelee. Luultavasti tunnetuinta, ''[[Hohto (elokuva)|Hohdosta]]'' tehtyä elokuvatulkintaa, King itse pitää surkeana,<ref name= "yle"/> vaikkakin sitä pidetään yleisesti yhtenä onnistuneimmista kauhuelokuvista. Myös ''[[Piina (elokuva)|Piina]]a'' arvostetaan [[Kathy Bates]]in loistavan roolisuorituksen ansiosta (Bates palkittiin roolistaan Oscarilla). Sitä vastoin esimerkiksi ''[[Maissilapset]]''-elokuva ja sen jatko-osat, jotka eivät perustu Kingin tuotantoon, ovat menestyneet kehnosti sekä kriitikoiden että yleisön silmissä.


King on tehnyt monissa kirjoihinsa perustuvissa elokuvissa myös [[cameorooli|cameorooleja]]. Esimerkiksi elokuvassa ''[[Uinu, uinu lemmikkini (elokuva)|Uinu, uinu lemmikkini]]'' King näytteli pappia<ref name= "yle"/> ja elokuvassa ''[[Creepshow]]'' hän esitti farmaria.
King on tehnyt monissa kirjoihinsa perustuvissa elokuvissa myös [[cameorooli|cameorooleja]]. Esimerkiksi elokuvassa ''[[Uinu, uinu lemmikkini (elokuva)|Uinu, uinu lemmikkini]]'' King näytteli pappia<ref name= "yle"/> ja elokuvassa ''[[Creepshow]]'' hän esitti farmaria. [[Se – Toinen luku]] -elokuvassa King esitti [[panttilainaamo]]n omistajaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://screenrant.com/it-chapter-2-movie-stephen-king-cameo-explained/ | Julkaisija = Screenrant.com | Viitattu = 21.9.2020 | Nimeke = IT Chapter Two's Massive Cameo Explained {{en}}}}</ref>


Stephen King on myös ohjannut itse oman tarinansa pohjalta elokuvan ''[[Maximum Overdrive]]'', joka ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti ja kriitikot tyrmäsivät sen. Elokuvan soundtrackina toiminut [[AC/DC]]n ''[[Who Made Who]]'' -levy sitä vastoin menestyi hyvin.
Stephen King on myös ohjannut itse oman tarinansa pohjalta elokuvan ''[[Maximum Overdrive]]'', joka ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti ja kriitikot tyrmäsivät sen. Elokuvan soundtrackina toiminut [[AC/DC]]n ''[[Who Made Who]]'' -levy sitä vastoin menestyi hyvin.

Versio 21. syyskuuta 2020 kello 15.47

Hakusana ”Richard Bachman” ohjaa tänne. Richard Bachman käsittelee samannimistä jääkiekkomaalivahtia.
Stephen King
Stephen King vuonna 2007.
Stephen King vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt21. syyskuuta 1947 (ikä 76)
Portland, Maine
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Kirjailija
SalanimiRichard Bachman
Tuotannon kielienglanti
Tyylilajit Kauhu, fantasia
Esikoisteos Carrie
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Stephen Kingin talo Bangorissa, Mainessa

Stephen Edwin King (s. 21. syyskuuta 1947 Portland, Maine) on tuottelias yhdysvaltalainen kauhukirjailija. Kingin kirjat ovat suosittuja, ja monet niistä ovat yltäneet miljoonamyyntiin.[1] Kingin esikoisromaani Carrie ilmestyi vuonna 1974 ja hän teki lopullisen läpimurtonsa romaanilla Hohto (1977). Vuonna 2017 niitä oli myyty arviolta 350 000 000 kappaletta.[2] Tyypillistä Kingin kirjoille on, että niissä tavalliset ihmiset – keskiluokkaiset perheet, lapset, kirjailijat – joutuvat vähitellen yhä kaameampiin tilanteisiin.

Romaanien lisäksi King on kirjoittanut novelleja, pienoisromaaneja, käsikirjoituksia, esseitä ja sarjakuvia.[2]

Elämä

Nuoruus

Stephen Edwin King syntyi 21. syyskuuta 1947 Portlandissa Mainen osavaltiossa. Hänen vanhempansa olivat Donald Edwin King ja Nellie Ruth King (o.s. Pillsbury). Donald, joka ansaitsi elantonsa kaupustelijana, oli syntyjään nimeltään Pollock ennen kuin muutti aikuisiällä sukunimensä Kingiksi.[3][4]

Kingin vanhemmat erosivat Stephenin ollessa kaksivuotias, jolloin hänen isänsä Donald lähti omille teilleen eikä Stephen kuullut hänestä sen koommin. Ruth-äiti kasvatti Stephenin ja tämän adoptoidun isoveljen Davidin yksin. Kingit asuivat Portlandista muutettuaan jonkin aikaa Fort Waynessa ja Connecticutin Stratfordissa. Kun Stephen oli 11-vuotias, Ruth King vei perheensä pysyvästi kotikaupunkiinsa, Mainen Durhamiin.[5]

Stephen kävi Durhamin peruskoulua ja Lisbon Fallsin lukiota, josta hän valmistui vuonna 1966. Kouluaikana hän luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja kirjoitti itse aktiivisesti. Hän kopioi tarinoitaan ja kauppasi niitä kaveripiirilleen.[6] Kingin ensimmäinen julkaistu tarina oli novelli In a Half-World of Terror (alkuperäinen nimi I Was a Teen-Age Grave-robber), joka julkaistiin Comic Review -lehdessä vuonna 1965.[7]

Vuonna 1966 King pääsi opiskelemaan englantia Mainen yliopistoon Oronoon. Hän valmistui 1970, mutta ei heti löytänyt töitä opettajana. Vuonna 1971 hän avioitui yliopiston kirjastossa tapaamansa Tabitha Sprucen kanssa. He asuivat aluksi asuntovaunussa Kingin opettaessa englantia Hampden Academyssa Hampdenissa. Lisätuloja King hankki kirjoittamalla tarinoita miestenlehtiin.[8][9] Kingit saivat kolme lasta: Naomi Rachel, Joe Hill, joka on myös kirjailija ja Owen Phillip, joiden myötä tuli myös neljä lastenlasta.lähde?

Läpimurto

Aloitellessaan uraansa kirjailijana Kingin mieleen juolahti ajatus koulukiusatusta tytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä. Hän ei kuitenkaan pitänyt kehittelemästään tarinasta eikä uskonut sen kaupalliseen menestykseen, ja aluillaan ollut kertomus päätyi roskakoriin. Kingin vaimo Tabitha löysi tarinan ja rohkaisi Kingiä kirjoittamaan sen loppuun. King viimeisteli Carrien ja lähetti sen Doubleday-kustantamolle. Hän sai kirjasta 2 500 dollarin ennakon, mikä ei ollut paljon romaanista edes vuonna 1973. Kuitenkin vielä vuoden sisällä Signet Books osti Carrien pokkarioikeudet 400 000 dollarin hintaan.[10] Kingin äiti kuoli kohtusyöpään pian kirjan myyntiintulon jälkeen, mutta sitä ennen hänen sisarensa Ethelyn ehti lukea Carrien hänelle.[11]

King joutui huumekoukkuun ja sitä kesti kunnes hän huomasi, että kirjojen laatu romahti. Viimeinen ennen huumeista vapautumista kirjoittamansa kirja on Kolkuttajat vuodelta 1987. Unensieppaajaan (2001) taas vaikutti se, että hänen päälleen ajoi pakettiauto 1999 ja hän vammautui pahasti ja joutui syömään särkylääkkeitä.[2]

Matkustelua ja uusia kirjoja

King oli alkanut työstää Musta torni -sarjaansa jo vuonna 1970, kauan ennen Carrien ilmestymistä. Ensimmäinen sarjan romaani nimeltään Revolverimies julkaistiin vuonna 1982. King halusi tehdä Mustasta tornista oman jättiteoksensa, esikuvanaan Tolkienin Taru sormusten herrasta. Toisena esikuvana olivat Sergio Leonen spagettiwestern-elokuvat. King sai sarjan päätökseen vuonna 2004, mutta kirjoitti vielä itsenäisen kahdeksannen kirjan vuonna 2012.

Ennen Carrien julkaisua King oli aloittanut myös Second Coming -nimisen kirjan kirjoittamisen. Myöhemmin hän nimesi kirjan Jerusalem's Lotiksi ja lopulta Salem's Lotiksi (kirja on suomennettu nimellä Painajainen). Kirja julkaistiin 1975. Pian äitinsä kuoleman jälkeen King perheineen muutti Boulderiin Coloradoon. Äidin kuolema vaivasi Kingiä hänen aloittaessa kolmatta kirjaansa Hohtoa, joka julkaistiin 1977 ja jonka myötä hän vakiinnutti asemansa kauhukirjallisuuden huipulla. Vuonna 1975 perhe palasi takaisin läntiseen Maineen, missä King kirjoitti kirjan Tukikohta, joka ilmestyi 1978. Sen jälkeen perhe muutti vielä Englantiin, mutta palasi pian takaisin Maineen, jossa King alkoi opettaa luovaa kirjoittamista Mainen yliopistossa. Siitä lähtien perhe on asunut Mainessa.

Richard Bachman -salanimi

King käytti aikoinaan salanimeä Richard Bachman. Syyksi salanimen käyttöön King on kertonut kiivaan kirjoitustahtinsa sekä sen, että hänen uransa alkuvaiheessa kustannusalalla vallitsi käsitys, jonka mukaan yleisö ehtisi ”sulattaa” kirjailijalta vain yhden romaanin vuodessa.[12] Kun King oli kirjoittamassa Piinaa, joka oli tarkoitus julkaista Bachman-nimellä, salanimi paljastui, ja King julkaisi sen loppujen lopuksi omalla nimellään. Ensimmäiset Bachmanin nimellä kirjoitetut kirjat (Raivo, Pitkä marssi, Vimma ja Juokse tai kuole) on julkaistu uudelleen 1990-luvulla.

King-filmatisoinnit

Kingin tuotannosta on valmistunut yli sata elokuvaa ja lukuisia tv-sarjoja.[2] ja ne ovat käsittäneet mm. kauhun, draaman ja scifin piiriin kuuluvia tarinoita. Hän on myös itse käsikirjoittanut elokuvia sekä omiin romaaneihinsa perustuvia teleivisiosarjoja.

Frank Darabontin ohjaama Rita Hayworth – avain pakoon sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta, mutta ei voittanut yhtäkään. Myös toinen Frank Darabontin ohjaama King-sovitus, Vihreä maili, sai enimmäkseen myönteiset arvostelut, ja se sai myös kolme Oscar-ehdokkuutta. Darabontin kolmas Kingin tarinaan perustuva elokuva, novelliin pohjautuva The Mist – usva, oli samalla ensimmäinen Darabontin ohjaama Kingin kauhutarinaan perustuva elokuva.

Rob Reinerin ohjaamat Kingin tarinoihin perustuvat elokuvat ovat myös saaneet hyvän vastaanoton. Näitä ovat novelliin perustuva nuorisokuvaus Stand by Me – viimeinen kesä, jolla on 91 prosentin hyväksyntäaste Rotten Tomatoes -kritiikkisivustolla[13], ja samannimiseen romaaniin perustuva Piina (Misery), jolla on vastaavalla sivustolla 90 prosentin hyväksyntä[14].

Kingin kirjoihin perustuvia töitä on ollut myös tieteistoimintaelokuva Juokse tai kuole, jonka pääosassa oli Arnold Schwarzenegger.

King-filmatisointien taso vaihtelee. Luultavasti tunnetuinta, Hohdosta tehtyä elokuvatulkintaa, King itse pitää surkeana,[2] vaikkakin sitä pidetään yleisesti yhtenä onnistuneimmista kauhuelokuvista. Myös Piinaa arvostetaan Kathy Batesin loistavan roolisuorituksen ansiosta (Bates palkittiin roolistaan Oscarilla). Sitä vastoin esimerkiksi Maissilapset-elokuva ja sen jatko-osat, jotka eivät perustu Kingin tuotantoon, ovat menestyneet kehnosti sekä kriitikoiden että yleisön silmissä.

King on tehnyt monissa kirjoihinsa perustuvissa elokuvissa myös cameorooleja. Esimerkiksi elokuvassa Uinu, uinu lemmikkini King näytteli pappia[2] ja elokuvassa Creepshow hän esitti farmaria. Se – Toinen luku -elokuvassa King esitti panttilainaamon omistajaa.[15]

Stephen King on myös ohjannut itse oman tarinansa pohjalta elokuvan Maximum Overdrive, joka ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti ja kriitikot tyrmäsivät sen. Elokuvan soundtrackina toiminut AC/DCn Who Made Who -levy sitä vastoin menestyi hyvin.

Viittauksia ja linkittymiä

Monet Kingin kirjoittamat kertomukset sisältävät viittauksia muihin hänen tarinoihinsa. Tarinoissa saattavat esiintyä esimerkiksi toisista tarinoista tutut paikat, esineet tai asiat. Enimmäkseen kyseessä ovat hahmot; esimerkiksi Tukikohdassa esiintyvän Randall Flaggin voi tavata niin Lohikäärmeen silmissä kuin myös Mustassa tornissa.

Toisinaan Kingin kirjoihin on piilotettu viittauksia Musta torni -sarjaan, esimerkkeinä laulavat ruusut, Säteet, Flagg, Roland ja Purppurakuningas. Monessa kertomuksessa viittaukset ovat varsin huomaamattomia, poikkeustapauksina Uneton yö, Pedon sydän, Pimeyden talo ja lyhytnovelli Elurian pikkusisaret, joissa viittaukset Mustaan torniin ovat näkyviä.

Aktiivinen politiikassa

King ottaa poliittisesti kantaa ja tukee demokraatteja. Hän on muun muassa vaatinut Donald Trumpin eroa.[2]

Bibliografia

Suomennetut teokset

Musta torni -sarja

Richard Bachmanin nimellä

Suomentamattomat teokset

  • Danse Macabre (1981)
  • Nightmares in the Sky: Gargoyles and Grotesques (1988)
  • Riding the Bullet (e-kirja, 2000; suomennettuna teoksessa Maantievirus matkalla pohjoiseen)
  • The Plant (e-kirja, 2000)
  • Faithful (2004; kirjoitettu Stewart O'Nanin kanssa)
  • The Colorado Kid (2005)
  • Blaze (2007; kirjoitettu Richard Bachmanin nimellä)
  • Ur (e-kirja, 2009)
  • Blockade Billy (2010)
  • Mile 81 (e-kirja, 2011)
  • A Face in the Crowd (e-kirja, 2012; kirjoitettu Stewart O'Nanin kanssa)
  • Guns (e-kirja, 2013)
  • The Bazaar of Bad Dreams (2015)
  • Gwendy's Button Box (2017; kirjoitettu Richard Chizmarin kanssa)
  • If It Bleeds (2020)

Sovitukset

  • Tukikohta (Stephen King's The Stand), neliosainen televisiosarja – perustuu kirjaan Tukikohta
  • Hopealuoti (Stephen King's Silver Bullet), elokuva – perustuu kirjaan Ihmissuden vuosi
  • Peter David, Robin Furth & Jae Lee: Musta torni 1–7, sarjakuva

Lähteet

Viitteet

  1. Otavan kirjallisuustieto. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. a b c d e f g Kauhun kuningas heitti esikoiskirjansa roskiin – tiesitkö nämä 10 asiaa Stephen Kingistä? Ylen uutiset 21.9.2017
  3. Stephen King’s Mystery Solved Maine Crime Writers. Viitattu 21.9.2019. (englanniksi)
  4. Donald Edwin King (1914-1980) - Find A Grave Memorial images.findagrave.com. Viitattu 3.2.2020. (englanniksi)
  5. StephenKing.com/Biography web.archive.org. Viitattu 26.11.2007. (englanniksi)
  6. King 2000, s. 42–44
  7. King 2000, s. 31
  8. StephenKing.com stephenking.com. Viitattu 27.11.2007. (englanniksi)
  9. King 2000, s. 66
  10. King 2000, s. 77–85
  11. King 2000, s. 86–87
  12. King, Stephen: Stephen King FAQ StephenKing.com. Viitattu 29.11.2007. (englanniksi)
  13. Stand By Me Rottentomatoes.com. Viitattu 23.11.2011. (englanniksi)
  14. Misery Rottentomatoes.com. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  15. IT Chapter Two's Massive Cameo Explained (englanniksi) Screenrant.com. Viitattu 21.9.2020.

Kirjallisuutta

  • Vain paljaat luut: Stephen King ja kauhun anatomia. Toimittaneet Tim Underwood ja Chuck Miller. Mabuse, 1991.
  • Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
  • Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.

Aiheesta muualla