Ero sivun ”Rotu ja älykkyys” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kieliopillisen lisäksi sisällöllinen korjattava-huomautus lisätty. On ymmärrettävää että jotkin artikkelit jäävät Wikipedian luonteen johdosta tietojen ajantasaisuudessa 00-vuosikymmenen alkuun, mutta tässä ollaan jo kovasti 1800-luvulla tieteen konsensuksen suhteen...
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
P
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
Rivi 1: Rivi 1:
{{Korjattava/kieli|Lauseiden ymmärrettävyys.}}
{{Korjattava/kieli|Lauseiden ymmärrettävyys.}}
{{Korjattava|Roduista puhuminen on kyseenalaista ihmisten kohdalla. Esimerkiksi johdantolauseen monikkomuodossa oleva "rotujen"-sana johtaa yhtä ihmisrotua eli koko ihmiskuntaa käsittelevään artikkeliin. Artikkeli ei myöskään käsittele aihetta kovinkaan neutraalisti, vaan esittelee aihetta rotuoppeihin uskovien näkemyksiä korostaen.}}
{{Korjattava|Roduista puhuminen on kyseenalaista ihmisten kohdalla. Artikkeli ei myöskään käsittele aihetta kovinkaan neutraalisti, vaan esittelee aihetta rotuoppeihin uskovien näkemyksiä korostaen.}}
'''Rodun ja älykkyyden''' yhteyksien tutkimus on [[älykkyys|älykkyyden]] tutkimuksen osa-alue. Sen pyrkimyksenä on tarkastella [[Ihmisrotu|rotujen]] ja [[Etninen ryhmä|etnisten ryhmien]] välisten älykkyyserojen luonnetta, syntytaustaa ja seurauksia. Tunnettuja aihetta tutkineita ovat [[Richard Herrnstein]], [[Charles Murray]], [[Richard Lynn]], [[Tatu Vanhanen]] ja [[J. Philippe Rushton]]. Rotu ja älykkyys ovat [[luonto vastaan kasvatus|luontoa ja kasvatusta]] koskeva kiista, jota on käyty ihmisen älykkyydestä. Rodulliset älykkyyserot on aihe, jossa ympäristötekijöillä on selitetty olevan suuri osuus, ja väittämän mukaan korjaamalla ympäristötekijöitä kyetään ryhmien osoittamia eroja kaventamaan. Tutkija Charles Murrayn mukaan ei kuitenkaan tiedetä, kuinka ympäristötekijöitä muuttamalla ryhmien väliset erot kyettäisiin poistamaan.<ref>{{cite web|url=http://www.abc.net.au/pm/content/2007/s2000060.htm|title=PM - Charles Murray on nature vs nurture|website=www.abc.net.au}}</ref>
'''Rodun ja älykkyyden''' yhteyksien tutkimus on [[älykkyys|älykkyyden]] tutkimuksen osa-alue. Sen pyrkimyksenä on tarkastella [[Ihmisrotu|rotujen]] ja [[Etninen ryhmä|etnisten ryhmien]] välisten älykkyyserojen luonnetta, syntytaustaa ja seurauksia. Tunnettuja aihetta tutkineita ovat [[Richard Herrnstein]], [[Charles Murray]], [[Richard Lynn]], [[Tatu Vanhanen]] ja [[J. Philippe Rushton]]. Rotu ja älykkyys ovat [[luonto vastaan kasvatus|luontoa ja kasvatusta]] koskeva kiista, jota on käyty ihmisen älykkyydestä. Rodulliset älykkyyserot on aihe, jossa ympäristötekijöillä on selitetty olevan suuri osuus, ja väittämän mukaan korjaamalla ympäristötekijöitä kyetään ryhmien osoittamia eroja kaventamaan. Tutkija Charles Murrayn mukaan ei kuitenkaan tiedetä, kuinka ympäristötekijöitä muuttamalla ryhmien väliset erot kyettäisiin poistamaan.<ref>{{cite web|url=http://www.abc.net.au/pm/content/2007/s2000060.htm|title=PM - Charles Murray on nature vs nurture|website=www.abc.net.au}}</ref>


Versio 19. syyskuuta 2020 kello 18.36

 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Lauseiden ymmärrettävyys.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Roduista puhuminen on kyseenalaista ihmisten kohdalla. Artikkeli ei myöskään käsittele aihetta kovinkaan neutraalisti, vaan esittelee aihetta rotuoppeihin uskovien näkemyksiä korostaen.

Rodun ja älykkyyden yhteyksien tutkimus on älykkyyden tutkimuksen osa-alue. Sen pyrkimyksenä on tarkastella rotujen ja etnisten ryhmien välisten älykkyyserojen luonnetta, syntytaustaa ja seurauksia. Tunnettuja aihetta tutkineita ovat Richard Herrnstein, Charles Murray, Richard Lynn, Tatu Vanhanen ja J. Philippe Rushton. Rotu ja älykkyys ovat luontoa ja kasvatusta koskeva kiista, jota on käyty ihmisen älykkyydestä. Rodulliset älykkyyserot on aihe, jossa ympäristötekijöillä on selitetty olevan suuri osuus, ja väittämän mukaan korjaamalla ympäristötekijöitä kyetään ryhmien osoittamia eroja kaventamaan. Tutkija Charles Murrayn mukaan ei kuitenkaan tiedetä, kuinka ympäristötekijöitä muuttamalla ryhmien väliset erot kyettäisiin poistamaan.[1]

Tutkija Bruce Lahn on löytänyt aivojen kasvuun ja älykkyyteen vaikuttavia geenejä, joita ei kaikilla ihmisroduilla ole samassa määrin. Saharan eteläpuolella elävällä negridisellä rodulla tietty geeni ei ole yleinen.[2] Vuonna 2017 löydettiin 52 ihmisen älykkyyteen vaikuttavaa geeniä.[3] Lisäksi vuonna 2011 osoitettiin, että 4-vuotiailla erilaisten määrien arvioiminen on synnynnäinen ominaisuus, joka taas vaikuttaa matemaattiseen kyvykkyyteen myöhemmin elämässä. Aikaisemmin ajateltiin, että matemaattiset taidot ovat kulttuurisia ja kieleen sidottuja ja että taitojen oppimisessa kestäisi useita vuosia.[4]

Maailman eri maille määritellyt keskimääräiset älykkyysosamääräarviot ennustavat erittäin hyvin maiden menestystä kouluosaamista mittaavassa PISA-kokeessa.[5] PISA-testin eri osa-alueiden kärkimaita ovat Singapore, Japani, Hongkong, Macao, Taiwan, Etelä-Korea, Kiina, Suomi, Viro ja Kanada.[6] Vastaavasti aasialaisamerikkalaiset ovat yliedustettuina yhdysvaltalaisten yliopistojen opiskelija-aineksessa,[7] ja vuonna 2018 Harvardin yliopisto kertoi julkisuuteen, että opiskelijavalinnassa käytettävässä SAT-kokeessa aasialaisamerikkalaiset ovat ryhmänä saaneet keskimäärin korkeimmat pisteet.[8]

Vertailumenetelmät

Useimmiten rodun ja älykkyyden välistä yhteyttä selvitetään älykkyysosamäärän (Intelligence Quotient) avulla. Monietnisissä maissa, kuten Yhdysvalloissa, voidaan käyttää myös koulumenestystä mittaavia testejä (esimerkiksi SAT) erojen tarkasteluun. Viime aikoina vertailussa on käytetty myös koululaisten osaamista eri maissa selvittäviä tutkimuksia (kuten PISA ja TIMSS).

Rotujen väliset erot älykkyystutkimuksissa

Rodun ja älykkyyden tutkimuksen kiistanalaisuus juontaa juurensa 1900-luvun alkupuolelta lähtien Yhdysvalloissa ja muutamissa muissa teollisuusmaissa tehtyihin älykkyystutkimuksiin. Teollisuusmaissa tehtyjä tutkimuksia voidaan pitää luotettavimpina, koska niistä voidaan sulkea pois kehitysmaissa mahdollisten ympäristöseikkojen, kuten ravinnon puutteen vaikutus tuloksiin.

Kun älykkyysosamäärää käytetään älykkyyden mittarina, on todettu, että rotujen välillä on eroa älykkyydessä, eli siinä, mille kohdalalle suurin joukko kunkin rodun jäsenistä normaalijakaumalle (Gaussin käyrä) sijoittuu.

Lähinnä yhdysvaltalaisissa älykkyysmittauksissa aškenasijuutalaiset ovat saaneet keskimäärin korkeimman pistemäärän, muutaman pisteen jäljessä tulevat itäaasialaiset, sitten valkoiset, muut aasialaiset (kuten intialaiset), arabit, mustat ja Australian aboriginaalit. Maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan taas itäaasialaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä olisi 105; valkoisilla 100; eteläaasialaisilla, Pohjois-Amerikan intiaaneilla sekä Australian aboriginaaleilla 90 ja negroideilla 75.[9]

Yhdysvaltojen mustien älykkyysosamäärä on tutkimuksesta riippuen noin 15 pistettä korkeampi kuin afrikkalaisilla. Tätä on selitetty paremmilla ympäristöolosuhteilla, mutta myös sillä, että noin 1/4 Yhdysvaltain mustien perimästä on peräisin valkoisilta.[10] Richard Nisbett on kyseenalaistanut valkoisen perimän merkityksen huomauttamalla, että Yhdysvaltojen afrikkalaisperäisessä väestössä korrelaatio älykkyysosamäärän ja ihonvärin vaaleuden välillä on eräiden tutkimusten mukaan vain vähäinen.[11].

Yhdysvallat

Yhdysvalloissa keskustelun kohteena on ollut pitkään erityisesti se, että afroamerikkalaisen väestön keskiarvo älykkyystutkimuksissa on ollut tyypillisesti noin yhden keskihajonnan verran (15 pistettä) valkoisen valtaväestön keskiarvon alapuolella.[12] Myös Britanniassa mustat saavat älykkyysosamääräkokeista heikompia tuloksia kuin valkoiset, mutta ero näiden ryhmien välillä on pienempi kuin Yhdysvalloissa.[13] Latinalaisamerikkalaisten keskimääräinen tulos sijoittui jonnekin mustien ja valkoisten välille (Esimerkiksi The Bell Curve -kirjassa latinalaisamerikkalaisten keskimääräiseksi älykkyysosamääräksi on määritelty 89). Itäaasialaisilla ja aškenasijuutalaisilla on keskimäärin valkoisia korkeampi älykkyysosamäärä (The Bell Curve -teoksen mukaan aasialaisilla 106 ja juutalaisilla 113). Yhdysvalloissa samanlaisia eroja rotujen välillä on nähtävissä myös muissa tiedollista kyvykkyyttä mittaavissa kokeissa, muun muassa yliopistojen pääsykokeissa sekä yhtiöiden ja armeijan työhönottotesteissä[14].

Maailma

Samansuuntaisia eroja on esitetty olevan maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi IQ and the Wealth of Nations -teoksessa on lueteltu useiden maiden keskimääräiset älykkyysosamäärät tai arviot niistä. Monet teoksen älykkyysosamääräluvuista tosin perustuvat muutamien satojen ihmisten otoksilla tehtyihin testeihin usein vuosikymmenten takaa tai naapurimaiden älykkyysosamääräkertoimien perusteella tehtyihin arvioihin, eikä niitä voi pitää kovin luotettavina arvioina tietyn valtion keskimääräisestä älykkyysosamäärästä. Negroidien asuttamissa valtioissa eli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimääräiset älykkyysosamäärät ovat huomattavasti matalampia kuin Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Itä-Aasian maissa. Joissakin kaukasoidien ja itäaasialaisten asuttamissa köyhissä maissa kuten Intiassa ja Nepalissa keskimääräiset älykkyysosamääräluvut ovat Vanhasen ja Lynnin aineistossa matalat. Myös ihmistyyppien sisällä on mitattu suuria keskimääräisiä älykkyysosamäärän vaihteluja. Esimerkiksi Pohjois-Irlannin katolisten ja protestanttien välinen keskimääräinen älykkyysosamääräero on Lynnin mukaan sama kuin Yhdysvaltain mustien ja valkoisten[15].

Aškenasijuutalaiset

Aškenasijuutalaiset ovat useissa mittauksissa saaneet korkeampia älykkyysosamäärätuloksia kuin valkoiset. Israelissa aškenasijuutalaisilla on keskimäärin huomattavasti korkeampi älykkyysosamäärä kuin sefardijuutalaisilla.[16]

Vaikka aškenasijuutalaiset (keski- ja itäeurooppalaisperäiset juutalaiset) muodostavat vain kolme prosenttia Yhdysvaltain väestöstä, on heille myönnetty 27 prosenttia Yhdysvaltain tieteen Nobel-palkinnoista ja 25 prosenttia tietojenkäsittelyalan Turing-palkinnoista. Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa[17] esitetään hypoteesi, että aškenasijuutalaisten korkea älykkyys saattaa johtua luonnonvalinnasta. Gregory Cochranin, Henry Harpendingin ja Jason Hardyn tutkimuksen mukaan Euroopan juutalaiset eivät saaneet keskiajalla tehdä tavallista työtä kuten maanviljelyä vaan suureksi osaksi työskentelivät meritokraattisissa, korkeaa älykkyysosamäärää vaativissa toimissa kuten kauppiaina ja rahanlainaajina. Hyvin menestyneillä yksilöillä oli eniten sukukypsään ikään selvinneitä lapsia, joten heidän geeninsä ovat nykyisin paremmin edustettuina juutalaisten perimässä kuin huonosti menestyneiden yksilöiden geenit. Älykkyyttä lisääviä olisivat (muiden geenien ohella) tutkimuksen mukaan aškenasijuutalaisille tyypillisiä perinnöllisiä sairauksia aiheuttavat geenit, joiden myönteiset, älykkyyttä lisäävät vaikutukset olisivat johtaneet niiden yleistymiseen populaatiossa haitallisista terveysvaikutuksista huolimatta. Perinnöllisten sairauksien yleisyyttä aškenasijuutalaisten keskuudessa on yleensä selitetty heidän väitetyllä sisäsiittoisuudellaan, mutta Cochranin, Harpendingin ja Hardyn mukaan populaatiogeneettinen tutkimus ei tue väitettä sisäsiittoisuudesta. Eräät tutkijat, muun muassa geneetikko Andrew Clark, ovat kyseenalaistaneet hypoteesin aškenasijuutalaisten älykkyyden kehityksestä ja todenneet, että sen väitteiden tueksi ei ole tarpeeksi todistusaineistoa.lähde? Psykologi ja kognitiotieteilijä Steven Pinkerin mukaan hypoteesi on kyseenalainen, mutta sen todenmukaisuutta voitaisiin helposti testata empiirisesti.[18]

Rotujen väliset erot koulumenestyksessä

Erot koulumenestyksessä eri rotujen välillä korreloivat hyvin älykkyysosamäärämittausten tulosten kanssa. Yhdysvalloissa on todettu, että 12. luokkaa käyvät afroamerikkalaiset oppilaat suoriutuvat koulussa keskimäärin yhtä hyvin kuin valkoiset 8. luokkaa käyvät oppilaat. Latinalaisamerikkalaisilla tulokset ovat vain hieman parempia kuin afroamerikkalaisilla.[19] Suomessa koulumenestyksen on todettu olevan selvästi yhteydessä oppilaan vanhempien koulutustasoon.

Taloustieteilijä Steven Levittin ja toimittaja Stephen Dubnerin mukaan sosioekonomisen aseman vakioimisen jälkeen afroamerikkalaisten ja valkoisten lasten oppimistulosten ero ei ole havaittavissa viisivuotiailla lapsilla, mutta ero ilmenee jo kaksi vuotta myöhemmin. Syynä tähän voivat olla erot koulujen opetuksen tasossa: afroamerikkalaiset lapset käyvät yleensä kouluja, jotka ovat 60 %:sti mustia ja valtaosa näistä kouluista on tasoltaan huonoja. Mustien kouluja käyvät valkoiset lapset eivät menesty kokeissa yhtään paremmin kuin heidän afroamerikkalaiset koulutoverinsa.[20]

Professori Pertti Tötön mukaan Lynnin ja Vanhasen määrittämät valtioiden keskimääräiset älykkyysosamääräarviot ennustavat erittäin hyvin valtioiden menestystä kouluosaamista mittaavassa PISA-testissä, mikä hänestä viittaa siihen, että nämä valtioittaiset älykkyysosamääräarviot olisivat melko oikeita[21].

Teorioita testitulosten erojen syistä

Keskeinen erimielisyys vallitsee siitä, mistä älykkyystestien ryhmäkohtaisten keskiarvojen vaihtelu johtuu. Onko kyse pelkästään ympäristötekijöistä vai onko myös perintötekijöillä vaikutusta? Eroille on esitetty erilaisia selityksiä: geneettiset erot, perherakenteen ja elintason erot, koulujen laatuerot, rodusta johtuva testausvääristymä ja kulttuuriin ja sosialisaatioon liittyvät eroavaisuudet.[22]

Älykkyysosamäärätestien tuloksiin on aivan ilmeisesti vaikutusta sekä ympäristötekijöillä että perimällä. Ihmisen älykkyyteen vaikuttavat useat geenit, mutta ympäristötekijöillä, esimerkiksi lapsuudessa saaduilla virikkeillä ja ravinnolla, on suuri merkitys.[23]

American Psychological Associationin (APA) asettaman työryhmän mukaan etnisten ryhmien mitattujen älykkyyserojen syyt ovat tuntemattomat. Sosiaalisen kerrostuneisuuden ja kulttuurin merkitystä korostavat selitykset saattavat olla paikkansapitäviä, mutta niiden tueksi on hyvin vähän empiiristä todistusaineistoa. Geneettisiin eroihin pohjaaville selityksille ei APA:n raportin mukaan ole lainkaan suoraa empiiristä todistusaineistoa.[12]

Väitetään, ettei ero johdu älykkyysosamäärätestin rakenteesta. Sosioekonominen tilanne ei yksinään käy selitykseksi.[12] On huomionarvoista, että useimmat tutkimukset on tehty Yhdysvalloissa ja muissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Tutkimuksia ei suoraan voida yleistää koko maapallon tilanteeseen. Amerikan afrikkalaisperäinen väestö ei edusta keskimääräistä otosta Afrikan populaatiosta, ja valtioiden väliset ympäristöolosuhteet vaihtelevat suuresti. Kehitysmaissa tehtyjen älykkyysosamäärämittausten alhaisten tulosten katsotaan suurelta osin perustuvan köyhyyteen ja muihin kehitysmaille tyypillisiin ongelmiin kuten väestön matalaan koulutustasoon, aliravitsemukseen ja sairauksien esimerkiksi: tulehdussairaudet, anemia, loiset, malaria, kolera, meningokuume; kielteiseen vaikutukseen.

Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tehdyissä tutkimuksissa on todettu ruokavalion, jossa ei ole maito- ja lihatuotteita vahingoittavan lapsen kehitystä. Allen antoi kritiikkiä sen jälkeen, kun hän tutkimuksissaan huomasi vain kahden lusikallisen lihaa päivittäin vaikuttavan köyhyydessä elävien afrikkalaislasten psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin oleellisesti. Kahden vuoden tutkimusjakson aikana lasten lihaskehitys lähes kaksinkertaistui ja heidän älyllisissä lahjoissaan tapahtui huimaa kehitystä. Lapsista tuli myös aktiivisempia, puheliaampia ja leikkisimpiä koulussa.[24]

Yhdysvalloissa on esitetty myös näkemyksiä, että mustien heikko menestys älykkyysosamääräkokeissa olisi seurausta muun muassa siitä, että afroamerikkalainen kulttuuri ei perinteisesti arvosta akateemista ja älyllistä menestystä ja vaalii kasvuympäristöä, joka vaikuttaa haitallisesti älykkyysosamäärää nostaviin tekijöihin.[25]

Samoin on myös katsottu, että rasismi vahvistaa kielteisiä vaikutuksia. John Ogbu[26] on kehittänyt oletuksen, jonka mukaan musta vähemmistö on Yhdysvalloissa hieman vastaavanlaisessa asemassa kuin muun muassa alemmat kastit Intian järjestelmässä. Monet kulttuuriantropologit ovat lisäksi esittäneet, että älykkyys on kulttuurillinen käsite. Jotkut kulttuurit arvostavat esimerkiksi suoritusnopeutta ja kilpailua enemmän kuin toiset. Nekin tutkijat, jotka katsovat geneettisten tekijöiden vaikuttavan havaittuihin eroihin, myöntävät ympäristötekijöiden selittävän osaltaan älykkyysosamäärätulosten vaihtelua.

On myös katsottu olevan perintötekijöistä riippumattomia biologisia seikkoja, joilla on vaikutusta asiaan. Näitä ovat esimerkiksi alipainoisina syntyneiden lapsien määrän kasvu ja rintaruokinnan harvinaisuus mustien keskuudessa verrattuna valkoiseen väestöön. Näillä on katsottu olevan vaikutusta ÄO-eroihin.

On myös esitetty näkemyksiä, että valkoisen väestön ja etenkin itä-aasialaisten älykkyys olisi seurausta heidän kulkeutumisestaan vuosituhansien saatossa kylmien alueitten halki matkallaan Afrikasta nykyisille asuinseuduilleen. Alueilla, jossa on selkeät vuodenajat, vain tietoiseen ennakkosuunnitteluun kykenevät säilyvät hengissä talven yli. Täten luonnonvalinta olisi jalostanut valkoisia ja aasialaisia verrattuna ihmisen alkukotiin jääneisiin negroideihin.lähde?

Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että aškenasijuutalaisten korkeana pidetty älykkyys on seurausta historian saatossa tapahtuneesta vainosta ja sosiaalisesta valinnasta, jotka jättivät jälkensä heidän perintötekijöihinsä.[27]

Arvostelua

Tutkimussuuntauksen kritiikki kohdistuu sekä rotumäärittelyjen epätieteellisyyteen että älykkyyden määrittelyn vaikeuteen.[28]

Älykkyysosamäärätestejä on kritisoitu ja on kyseenalaistettu niiden pätevyys kognitiivisten kykyjen mittaamisessa.[29] Niiden on väitetty olevan osin kulttuurisidonnaisia, ja koulutuksen tason on väitetty vaikuttavan tuloksiin. Näin ei-länsimaiset kulttuurit sekä yhteiskunnan alemmat sosiaaliset kerrostumat länsimaisessa yhteiskunnassa olisivat länsimaisiin koulutettuihin ihmisiin verrattuna eriarvoisessa asemassa testejä tehtäessä. Kuitenkin Itä-Aasian kulttuureista esimerkiksi Kiinan ja Japanin väestön katsotaan olevan etulyöntiasemassa, koska heidän käyttämänsä kuvakirjoitusjärjestelmä harjaannuttaa ihmisen nuoresta pitäen älykkyysosamääräkokeissa menestystä lisääviin kykyihin. Itäaasialainen väestö onkin menestynyt keskimäärin kaikista parhaiten älykkyysosamäärämittauksissa. Toisaalta myös Yhdysvalloissa syntyneet itäaasialaista sukujuurta olevat saavat älykkyysosamääräkokeissa valkoisia amerikkalaisia keskimäärin parempia tuloksia, vaikka eivät tunnekaan aasialaisia kirjoitusjärjestelmiä. Osa ongelmallisista muuttujista on pyritty rajaamaan pois tutkimuksissa, jotka vertailevat älykkyysosamääriä, mutta kaikkien kohdalla se ei ole mahdollista, ja tutkimukset vaihtelevat muutenkin tässä suhteessa.

On myös huomattu, että nuoremmat sukupolvet saavat vanhempia sukupolvia parempia tuloksia älykkyysosamääräkokeissa. Tätä ilmiötä kutsutaan James R. Flynnin mukaan Flynnin ilmiöksi. Ilmiötä on selitetty muun muassa koulutuksen ja ravinnon saatavuuden ja laadun parantumisella.[30][31] Flynnin ilmiöstä johtuvat sukupolvierot ja rotujen väliset erot älykkyysosamäärätuloksissa johtuvat ilmeisesti eri syistä[32][33], mutta Flynnin mukaan ilmiö on relevantti myös rotueroja koskevassa tutkimuksessa, koska se osoittaa suurten, ympäristöstä johtuvien älykkyysosamäärämuutosten olevan mahdollisia.[34] Köyhyys ja siihen liittyvät riskitekijät kuten heikompi ravitsemus ja muut sosiaaliset epäkohdat sekä esimerkiksi perheväkivallan aikaansaamat psyykkiset häiriöt voivat ehkäistä lapsen älykkyyden normaalia kehitystä. Suhteellisen korkean älykkyysosamäärän omaavien ihmisten on todettu menestyvän elämässään keskimääräistä paremmin, kärsivän vähemmän sosiaalisista ongelmista ja elävän pitemmän ja hyvinvoivemman elämän, minkä on katsottu osaksi perustuvan siihen, että elinolot ja ympäristön vaikutukset ovat alusta pitäen olleet myönteisiä ja kannustavia.

Älykkyysosamäärän käyttöä kritisoivat ovat syyttäneet menetelmää kulttuuri- ja koulutussidonnaisuudesta ja huomauttaneet mahdollisuudesta harjaantua testien teossa. Nykyisin useat tutkijat ovat kyseenalaistaneet myös ihmisten luokittelun rodun perusteella, koska heidän mukaansa rotu-käsitteellä voidaan selittää vain pieni osa ihmisyksilöiden välisistä geneettisistä eroista.[35] Muun muassa American Anthropological Associationin ja Yhdysvaltain tiedeakatemian Institute of Medicinen kannanottojen mukaan rotujaotteluilla ei ole minkäänlaista biologista pohjaa.[36][37] Toisaalta rotujaotteluja on puolustettu sillä perusteella, että DNA-analyysilla voidaan luotettavasti luokitella ihmiset ryhmiin, jotka vastaavat pitkälle perinteisiä rotutypologioita.[38]

Lähteet

  1. ↑ PM - Charles Murray on nature vs nurture abc.net.au.
  2. ↑ https://www.wsj.com/articles/SB115040765329081636
  3. ↑ https://www.nytimes.com/2017/05/22/science/52-genes-human-intelligence.html
  4. ↑ https://www.sciencedaily.com/releases/2011/08/110808152428.htm
  5. ↑ Töttö, Pertti: Kuvaako älykkyysosamäärä mitään? Tieteessä tapahtuu 1/2005.
  6. ↑ http://factsmaps.com/pisa-worldwide-ranking-average-score-of-math-science-reading/
  7. ↑ http://harvardpolitics.com/united-states/fact-under-fiction-asians-affirmative-action-and-college-admissions/
  8. ↑ https://www.thecrimson.com/article/2018/10/22/asian-american-admit-sat-scores/
  9. ↑ The geography of intelligence. In H.Nyborg and J.Gray (Eds) The Scientific Study of Human Nature. New York: Elsevier, 1997
  10. ↑ Lynn: Race differences in intelligence: a global perspective. Mankind Quarterly, 1990, 1, 255-296
  11. ↑ Richard Lynnin tutkimuksen mukaan 0,17, kun taas Richard E. Nisbett esittää artikkelissaan luvun 0,10. Lynn: Skin color and intelligence in African Americans. Population and Environment, 2002, 23, 365-375. Nisbett: Heredity, Environment, and Race Differences in IQ. A Commentary on Rushton and Jensen. Psychology, Public Policy, and Law, 2005, 11, 302-310.
  12. ↑ a b c Neisser et al. (1995), Intelligence: Knowns and Unknowns. Report of a Task Force established by the Board of Scientific Affairs of the American Psychological Association. http://www.lrainc.com/swtaboo/taboos/apa_01.html
  13. ↑ IQ comments, Gene Expression, 23. syyskuuta, 2003
  14. ↑ Roth et al. 2001)
  15. ↑ Richard Lynn, Personality and Individual Differences, 1984
  16. ↑ Willms and Chen (1989)
  17. ↑ [1]
  18. ↑ http://pinker.wjh.harvard.edu/articles/media/2006_06_17_thenewrepublic.html THE LESSONS OF THE ASHKENAZIM. Groups and Genes / Steven Pinker
  19. ↑ The National Assessment of Educational Progress in the United States
  20. ↑ STEVEN D. LEVITT and STEPHEN J.DUBNER (2005) Freakonomics: A Rogue Economist Explores the Hidden Side of Everything. New York: William Morrow. 242 pp., $25.95. Thomas C. Leonard, Princeton University. Constitutional Political Economy 16(3) September 2005
  21. ↑ Kuvaako älykkyysosamäärä mitään?, Pertti Töttö, Tieteessä tapahtuu 1/2005
  22. ↑ Fryer, R. G. Jr., & Levitt, S. D. (2004). Understanding the Black-White Test Score Gap in the First Two Years of School. The Review of Economics and Statistics, Vol. 66, 447-464. https://mitpress.mit.edu/journals/pdf/rest_86_2_447_0.pdf
  23. ↑ Miranda Hitti: Is Intelligence in the Genes? - Study Shows Gene May Affect Intelligence but Also Affects Schizophrenia WebMD Medical News. Viitattu 13.5. 2008. (englanniksi): "While our data suggests the dysbindin gene influences variation in human cognitive ability and intelligence, it only explained a small proportion of it -- about 3%," researcher Anil Malhotra, MD, says in a news release. "This supports a model involving multiple genetic and environmental influences on intelligence.."
  24. ↑ http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288334957134.html
  25. ↑ Boykin 1994)
  26. ↑ Ogbu 1978, Ogbu 1994
  27. ↑ Cambridge's Journal of Biosocial Science
  28. ↑ Sternberg, R. J., Grigorenko, E. L., & Kidd, K. K. (2005). Intelligence, Race, and Genetics. American Psychologist, Vol. 60, 46-59.
  29. ↑ "intelligence quotient." A Dictionary of Weights, Measures, and Units. Oxford University Press, 2002, 2004. Answers.com 22 Oct. 2007. http://www.answers.com/topic/intelligence-quotient: "There is continuing scepticism about IQ tests, and doubts about their objectivity, the innateness of what they measure, and their correlation with meaningful mental ability."
  30. ↑ William T. Dickens, James R. Flynn: Heritability Estimates Versus Large Environmental Effects: The IQ Paradox Resolved (Julkaistu Psychological Review-lehdessä: 2001. Vol. 108, No. 2. 346-369) 2001. American Psychological Association, Inc. Viitattu 6. tammikuuta 2006. (englanniksi)
  31. ↑ Thomas W. Teasdale, David R. Owen: A long-term rise and recent decline in intelligence test performance: The Flynn Effect in reverse 2005. University of Copenhagen, Department of Psychology. Viitattu 6. tammikuuta 2006. (englanniksi)
  32. ↑ Wicherts, J.M., Dolan, C.V., Hessen, D.J., Oosterveld, P., Baal, G.C.M. van, Boomsma, D.I., & Span, M.M. (2004). "Are intelligence tests measurement invariant over time? Investigating the nature of the Flynn effect" (PDF). Intelligence 32: 509–537. doi:10.1016/j.intell.2004.07.002. 
  33. ↑ Rushton, J.R. & Jensen, A.R. (2010). The rise and fall of the Flynn Effect as a reason to expect a narrowing of the Black–White IQ gap. Intelligence 38, 213–219.
  34. ↑ Flynn, James R. (2010). The spectacles through which I see the race and IQ debate. Intelligence 38, 363–366.
  35. ↑ R.C. Lewontin: Confusions About Human Races April 20, 2005. The Social Science Research Council. Viitattu 9.4. 2007. (englanniksi)
  36. ↑ esimerkiksi: American Anthropological Association Statement on "Race" May 17, 1998. American Anthropological Association. Viitattu 9.4. 2007. (englanniksi) "Physical variations in any given trait tend to occur gradually rather than abruptly over geographic areas. And because physical traits are inherited independently of one another, knowing the range of one trait does not predict the presence of others. For example, skin color varies largely from light in the temperate areas in the north to dark in the tropical areas in the south; its intensity is not related to nose shape or hair texture. Dark skin may be associated with frizzy or kinky hair or curly or wavy or straight hair, all of which are found among different indigenous peoples in tropical regions. These facts render any attempt to establish lines of division among biological populations both arbitrary and subjective."
  37. ↑ G M Oppenheimer: Paradigm lost: race, ethnicity, and the search for a new population taxonomy.. Am J Public Health, 2001, nro 91(7), s. 1049–1055. "The Institute of Medicine (IOM) recently recommended that the National Institutes of Health (NIH) reevaluate its employment of “race,” a concept lacking scientific or anthropological justification, in cancer surveillance and other population research."
  38. ↑ Noah A. Rosenberg,1* Jonathan K. Pritchard,2 James L. Weber,3 Howard M. Cann,4 Kenneth K. Kidd,5 Lev A. Zhivotovsky,6 Marcus W. Feldman7: Genetic Structure of Human Populations. Science, 2002, nro Vol. 298. no. 5602, s. 2381–2385.

Kirjallisuutta

  • Ahmavaara, Yrjö: Hyvinvointivaltion tabut: Nykykulttuurimme kritiikki. 2. lisätty painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-570-420-0.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rotu_ja_älykkyys&oldid=19176384”